Kitarat: kitarakamat ›

kimurantti1: ... Soitto ja soundihan on täydellisen erottamattomat asiat, ei ole olemassa hyvää soundia ilman hyvää soittajaa. ...
Soitto ja saundi on erotettavat asiat. Saundi on ääni. Kitaroiden kanssa on, ettei osaamaton hyvää saundia saa aikaan. Kieli on kuollut. Paitti ehkä sen pelkän huiluäänen, sekin voi olla hyvä saundi.
Rummuissa tilanne onkin toinen. Pikkulapset on parassaundisimpia paukuttajia, ketä minä olen kuullut. Enkä tarkoita niitä netin marvellous-wonder-videoraakkimuksuja vaan ihan alive random.
Jotkut osaa sitten määrittää ja arvottaa soittotaitoa, osalla jopa koulutuksia siihen.
 
Metalkallo: Eri kamoista tulee samankaltainen soundi koska se on se soundi mihin aina pyrkii/haluaa, se mikä on aina siellä alitajunnan syöväreissä.
Helpoin tapa poistaa-häivyttää omaa ääntään on plektra. Sitäkin toki käytetään maneerisesti.
Oma saundihan muodostuu tavasta soida eli sustainista, ajankäytöstä eli time(fiili)stä, tatsin intensiteetistä eli sointitavasta eli vola ja tone, ihon olemuksesta, sormen muodosta, käden ja kasivarren asennosta, kaikesta liikkeestä tai liikkumattomuudesta.. mutta yllättävän paljon se soitin sieltä kuuluu myös.

statistiÖ: Soitto ja saundi on erotettavat asiat. Saundi on ääni. Kitaroiden kanssa on, ettei osaamaton hyvää saundia saa aikaan. Kieli on kuollut. Paitti ehkä sen pelkän huiluäänen, sekin voi olla hyvä saundi.
 
Jos kukaan ei soita soitinta, ei siitä tule ääntä ja ilman ääntä ei ole soundia, jota voitaisiin arvioida asteikolla hyvästä huonoon. Tietenkin kuka tahansa aloittelija voi räpätä kitarasta yhden tai useamman vapaan kielen soimaan. Se yksittäinen ääni ei kuitenkaan ole vielä kummoista musiikkia ja musiikkiahan me kaikki yritetään soittaa, joten tuon kaltainen saivartelu ei johda mihinkään.

Haeroe: Onko toi siis tallaratkaisultaan, puiltaan etc. strato, vaikka onkin vängemmän muotoinen? Alkoi puhutella tuon P90:n tallassa ansiosta. Onko kaulamikki ehtaa stratoa saundiltaan?
 
Ihan ehtaa Stratoa ominaisuuksiensa puolesta ja kaulamikki:ofkoosh sitä itteensä...

Sanoisin että on mutta että riippuuhan se myös kamoista, millä kulloinkin pystyy soittamaan, että mitä saa ulos. Siis tämmöinen harrastelija, proffat taikoo mitä vaan mistä vaan. Mutta soundi on ennen kaikkea koettua ja miten sitten itse tuottamansa äänen kokee milloinkin. Kotona soittaessa väsyneenä tai muuten vain "väärään" aikaan soittaessa ei irtoa mitään, eikä mikään kuulosta juuri miltään. Sitten vapaalla hyvien yöunien jälkeen aamutsufeeta nautittuaan tuntuu kuin olisi ihan liekeissä. Tai treenikämpillä kun porukalla loksahtaa vain kaikki kohdilleen. Miten minkäkin tilan, ajan ja itse soittamisen kokee ja aistii.

Totta kai soittaja vaikuttaa siihen soundiin, osittain soittotekniikallaan ja osittain ruuvaamalla kamoista sen haluamansa soundin.
 
Olen aika monestikin soitellut tuonne roots-skaboihin tässä vuosien varrella, ja aika hauskaa on joskus ollut lueskella jengin arvuuttelua kalustosta. Muutama tapaus sieltä:
 
1) Skabaveto stratolla. Kommentti: Näköjään stratolla vetelit.
2) Skabaveto telellä. Kommentti: Stratosoundia pukkaa.
3) Skabaveto Les Paulilla. Kommentti: Ilmiselvästi strato kehissä.
4) Skabaveto Ibanezilla, jossa P90:set. Kommentti: Stratohan tässä soi.
 
Näin kommentoineet ovat arvostamiani kokeneita soittajia, jotka osaavat kyllä käyttää korviaan. Aluksi silti ajattelin, että liittyykö tämä jotenkin nimimerkkiini, mutta tuskinpa :-) . Sitä vain tulee haettua omaa hyväksi koettua soundia, oli kamat mitkä hyvänsä.

Mä en lähtis soittoa ja soundia erottamaan toisistaan kuten yllä esitettiin. Soundi on osa soittotekniikkaa, syystä mitä samassa postauksessa esitettiin.
 
Totta, että kamat kuuluu. Kyllä mä soundaan ihan eriaiselta mielestäni, ykköslemppari-setillä vetäessä (eihän nää mihinkään treeniksen lisäksi mahdu :D) joka pari 4x12 kaappia ja Stiletto & Folkesson Marsu stereona. Silti jos äänityksiä kuuntelee, niin kyllä mun oman soundin tunnistaa muutkin, oli vedetty noilla tai lainakepillää ja Rolandin cube20:lla. Se mitä soundia hakee, kun ei ole kamoissa vaan päässä. No joillakin, niinkuin Hendrix se saattoi olla kamoissa, jotka päässä, mut se eri asia :D
 
Hauskaa oli kun kaveri löysi jostakin mietin teini-bändin treenisnauhan, aito BASF-c-kasetti. Mikään vermeistä ei ole samaa, ei edes plektrat (japsi-krameri ja fenkun pro 185 trankku vahvari), mutta yllättäen kitarasoundin tunnisti ihan omakseen. Eli tästä voi päätella ettei 31v aikana ole tapahtunut mitään kehitystä :D
 
Eri juttu oli kun kuunneltiin kaverin kanssa 2011-12 äänitettyä levyä jolla valitettavasti soitan. Kaveri innoissaan mielestään hyvästä soundista, kyseli mlllä mikäkin on vedetty. Tän piti olla helppoa, osan kyllä muisti, eihän siinä ollut kun strato, ja LP sekä Jaskan soloist midboostilla. Kyllähän noi korvalla erottaa. Yhteenkin leadiin veikkasin, et toi strato-kaulamikillä. Ei ollut muistiinpanojen mukaan, lespa oli. Tosin varmaan joku molemmat mikit päällä, mut ei samalla volalla... Niin sillosessa lespassa ei ollut puolituksia, et ihan cs:n orkkis burstbucker 1 ja 2 oli. Varmaan silloinkin se oma ajatus soundista päällimmäisenä ja ruuvaa soundin samaksi. Tossa tosin aika higain soundit, mikä kyllä saa kaiken kuulostamaan samalta. Tai sit vaan ei osaa jos strato ja lespa soundaa samalta käsissä.
 
Kyllä mä oon sitä mieltä, että jokainen soittaa soundinsa ulos. Kamat vaikuttaa, mutta sieltä kaivaa sen oman näkemyksen kitarasoundista ulos. Toki sekin millä vetää, vaikuttaa miten soittaa. Kun eri soitto fiilis...
 
Hallulle tästä(-kin) ketjun aloituksesta iso peukku. Mielnkiintoista luettaavaa tämä.

Kitaristin ominaissoundi on vähän niin kuin käsiala tai puheääni.
 
Kirjoittaa voi erilaisilla kynillä ja eri väreillä, mutta aina sieltä löytyy se jokaiselle yksilöllinen henkilökohtainen käsiala.
Puheääntänsä voi yrittää myös muokata. Hetken kuluttua se kuitenkin palautuu siksi omaksi puheääneksi.
 
Väärentäjät ja imitaattorit ovat sitten aivan eri asia.

Soundi se oli Sepi Kumpulaisellakin. Tai on kai se edelleen.
 
Aiemmin potutti kun soitin vahingossa joka toiseen sooloon aina sen saman lickin, jonka opettelin vuonna 95 kevään maailmanmestaruuden hurmiossa. Sittemmin olen antanut periksi. Miksi keksimään pyörää uudestaan. Ei vaikuta tulotasoon. Parempi pitää vaan hauskaa.
 
Onneksi tähän sortuu staratkin. Soittaahan Richie Samborakin saman soolon joka balladissa.
 
Unohdin jo mistä me puhuttiin... Varmaan Bon Jovista. Karseeta musaa.

Itse tykkään ajatuksesta, että olisi vähän kaikenlaisia vehkeitä, joilla saisi erilaisia soundeja tarvittaessa - mm. erilaisia kitaroita erilaisilla mikeillä, speduja joka lähtöön, kaappeja erilaisilla elementeillä, jne.
 
Todellisuudessa kuitenkin vain ne tietyt itselle mieluisat kamat jää käyttöön ja muut pölyttyy turhan panttina. Lähinnä se tarkoittaa yhtä stratoa, tiettyä spedua ja samaa kaappia saman vahvarin kanssa. Jotenkin, kun sen yhden signaaliketjun on virittänyt juuri itselle mieluisaksi niin siitä, kun hyppää toiseen kitaraan, niin tuntuu, että sen kanssa pitäisi alkaa säätämään kaikenlaista, että sen saa yhtä hyväksi. Ja usein eri kitarat eri mikkeineen ovat tavallaan ristiriidassa keskenään, eli eri skebat toimivat parhaiten eri spedujen ja kaappien kanssa. Menee turhaksi säätämiseksi. Itse en ainakaan jaksa, vaan ideaali olisi mahdollisimman yksinkertainen signaaliketju, jolla hoituisi kaikki.
 
Muutenkin, kun on bänditaukoa, niin kehittelee kaikkia idioottimaisia pilvilinnoja päässään, mutta kun taas aika menee oikeasti soittamiseen, niin kaikki ylimääränen unohtuu ja ylimääräinen kama jää kaappiin pölyttymään.
 
Hauskintahan on, että kun ne varjellut loistavat ja välttämättömän kamat saa myytyä, niin ei niitä ikinä kaipaa. Se on lähinnä sellaista tätä mä voin vielä joskus tarvita jossain.
 
Eipä niitä kuitenkaan tarvitse. Itse soitan kaiken, mm. coverbiisit, joita on aika erilaisia, samalla soundilla. Juuri sillä itselle mieluisimmalla, sillä jos yritän matkia itse sen artistin soundia, niin ei se silti samalta kuulosta ja oma soitto vaan menee sekaisin, eikä se toimi sitäkään vähää, mitä sillä ns. omalla soundilla. Soitan esim. Hendrixit straton tallahumpparilla ja overdrivellä. Jos soittaisin fuzz facella ja tallasinkulalla, niin einse ainakaan paremmalta kuulostaisi. Silti tykkään, että Hendrixin soundi on parasta koskaan. Mutta ei se vaan mulla ja mun soittotyylillä toimi vähääkään...

Soundit saa kamoillakin mutta soittotatsia ja tyylitajua ei. Mielestäni.

LaMotta: Soundit saa kamoillakin mutta soittotatsia ja tyylitajua ei. Mielestäni.
 
No ei välttämättä saa kamoillakaan... Yks tuttu soitteli kerran mun vahvarilla ja kitaralla, ja en ollu uskoa korviani miten paskalta ne mun vehkeet kuulosti sen käsissä. Rupesin heti tutkimaan, että onks siinä nyt joku namiska päin vittua, mutta eipä ollut. Siis jo ihan perus vitoset ja barret kuullosti niin ponnettomilta ja ohuilta ja sotkusilta. Ollaan sen kaverin soundeja ennenki vähän tuskailtu, mutta ollaan aina luullu että sen vehkeet on vaan niin paskat. No kyllä se paska tulee ihan sieltä sormista. Vaikka sinällään ihan nopee tabeista tiluttelija on ja kohta parikytvuotta harrastellu kitaran kanssa vaihtelevasti, mutta kyllä se soundi on ihan hirveetä, oli vehkeet mitkä tahansa.

https://www.youtube.com/watch?v=q5g … &list=RD8a3qAp81vY8&index=2
 
Telecaster suoraan Roland Cubeen, jos ite vetäis moisella setillä niin paskaltahan se kuulostais eli kyllä se soundi lähtee usein soittajasta vaikka tässäkin on kamoilla oma osuutensa.

WanhaWetäjä: https://www.youtube.com/watch?v=q5g … &list=RD8a3qAp81vY8&index=2
 
Telecaster suoraan Roland Cubeen, jos ite vetäis moisella setillä niin paskaltahan se kuulostais eli kyllä se soundi lähtee usein soittajasta vaikka tässäkin on kamoilla oma osuutensa.
 
Näyttäsi soittavan fender champillä?

paskiaispaska: No ei välttämättä saa kamoillakaan... Yks tuttu soitteli kerran mun vahvarilla ja kitaralla, ja en ollu uskoa korviani miten paskalta ne mun vehkeet kuulosti sen käsissä. Rupesin heti tutkimaan, että onks siinä nyt joku namiska päin vittua, mutta eipä ollut. Siis jo ihan perus vitoset ja barret kuullosti niin ponnettomilta ja ohuilta ja sotkusilta. Ollaan sen kaverin soundeja ennenki vähän tuskailtu, mutta ollaan aina luullu että sen vehkeet on vaan niin paskat. No kyllä se paska tulee ihan sieltä sormista. Vaikka sinällään ihan nopee tabeista tiluttelija on ja kohta parikytvuotta harrastellu kitaran kanssa vaihtelevasti, mutta kyllä se soundi on ihan hirveetä, oli vehkeet mitkä tahansa.
 
Ei kamoja kannata syyttää jos soittaja on paskamm.
Tiiän yhen jäbän joka välillä tykkää leikkiä soittamista, ei oo ikinä opetellu yhtään mistään mitään mut tietää kaikesta enempi kuin kukaan. On se toisaalta aika hellyyttävää sitä touhua katella, kovasti itteään viihdyttää mutta yhtäkään puhdasta nuottia ei tuu. Siinä sitte meneeki hermot kun sama jäbä alkaa vittuilemaan itelle kun viritän kitaraa "liikaa", miettin jotain teoria-juttua mikä on "turhaa" tai yritän jotaan saada rullaamaan puhtaasti vaik se on "ihamhyvä".
 
En tie onko olemassa kamalampaa asiaa kuin kitaristi joka luulee olevansa virtuoosi mutta kaikki kuulostaa ihan hirveeltä.

J4nTTi: Näyttäsi soittavan fender champillä?
 
Joo, pikasesti näytti tossa videolla oranssilta Cubelta ja eipä paljon efektejä käytä eli aika "luomua" soitantaa.

WanhaWetäjä: https://www.youtube.com/watch?v=q5g … &list=RD8a3qAp81vY8&index=2
 
Telecaster suoraan Roland Cubeen, jos ite vetäis moisella setillä niin paskaltahan se kuulostais eli kyllä se soundi lähtee usein soittajasta vaikka tässäkin on kamoilla oma osuutensa.
 
Sori mut ei mene läpi että kuulostaisit paskalta noilla kamoilla, ei vaan mene.

antnis: Sori mut ei mene läpi että kuulostaisit paskalta noilla kamoilla, ei vaan mene.
 
Kyllä mä luulen että ainakin alkuun tulisi orpo olo mutta varmasti tuohonkin tottuisi, huonoista kamoistahan ei ole kyse vaan eri maailmasta, mun viimeset 15 vuotta on menneet Line6 tuotteiden kanssa, nyt vois palata juurilleen eli kitara>piuha>vahvistin, humppakeikoilla riittäisi että ois 2 kanavaa, kaiku ja tremolo.

antnis: Sori mut ei mene läpi että kuulostaisit paskalta noilla kamoilla, ei vaan mene.
 
Joo samaa mäkin mietin :-) wanha wetäjä ei luultavasti kuulosta paskalta millään kamoilla :-).

Tää on mystinen ketju joka on mietityttänyt mua pitkän aikaa!
 
Mitä tolla soundilla tarkotetaan tässä yhteydessä? Puhutaanko vaan äänestä joka syntyy kun sähkökitarasta ja muista kamoista laittaa ääntä tulemaan, vai onko kyse jostain esoteerisesta kaiken kattavasta Soundista, mihin kuuluu myös soittajan fraseeraus ja tällaiset koristelut ja vastaavat?
 
Jos puhutaan soundista äänenä tai äänenvärinä, niin kyllähän sillon kamoilla on suuri vaikutus. Tässä tapauksessa myös näkisin, ettei ole mitään hyvää tai huonoa soundia, vaan soundia, jolla on (soittajan näkemyksestä riippuen) oma käyttötarkoituksensa. Sen takiahan tota kamarunkkausta harrastetaan, että löytyy ne oikeat palikat, jotka kuhunkin tilanteeseen parhaiten istuu. Anekdoottina voisin mainita, että kun omat mielenkiinnonkohteet vaihtui stoner rockista vähän riipivämpään indie-räpistelyyn, niin samalla vaihtui myös säröpurkki big muffista rattiin. Muffista ei löytynyt sitä tiukkaa attackia mitä tarvittiin.
Toki voin sen allekirjoittaa, että ne soundit mitä itsekin hakee kamoista ihan ylipäätään on jollain tapaa sitä samaa kamoista riippumatta, mutta siinä on kyllä enemmän kyse tottumuksesta, niin kun monet on täälläkin ilmaisseet. Toisaalta kyllä mä myös aktiivisesti etsin uusia soundeja, koska onhan se nyt inspiroivaa! Tosin mistään radikaaleista muutoksista ei tässäkään ole kyse, vaan ennemmin uusien värisävyjen kokeilemisista.
 
Sitten jos puhutaan soundista Soundina, eli sinä kaiken kattavana mysteerinä mihin kuuluu vibrato ja tietyn tyyliset fraasit ja muut, niin voidaan ollakin lähempänä jotain soittajalle kuuluvaa ominaisuutta. Onhan näitä lickejä itelläkin mitä toistaa loputtomiin. Toisaalta kyllä kamoilla on soittoonkin vaikutusta. Huomaan ite ainakin soittavani ihan eri tavalla les paulilla kuin vaikka jazzmasterilla, joka johtuu kaulan radiuksen eroista: lespan lättänämmällä otelaudalla tulee vedeltyä jimmy page -bendejä ja vatkattua vibratoa aika villisti, kun taas jazzmasterin 7,25 tuuman radiuksella tulee soitettua jotenkin jazzimmin ja värittömämmin ja paikkailtua bendittömyyttä esim. kromaattisilla juoksutuksilla.