Kitarat: soittaminen ›

Jarmo Hynninen on monipuolinen ja omissa kirjoissani kaikinpuoln todella tyylitajuinen soittomies näiden perinteisten nimien lisäksi.

sustain65: Olin Erja Lyytisen konsertissa keväällä Tampereella ja se oli ainakin todella hieno kokemus. Soitto oli mielestäni tyylitajuista, biisien ehdoilla, ilman överiksi menevää kitarasankarointia.
 
Ei mene överiksi, mutta ei siinä ole kyllä mitään muutakaan. Erjassa ja Kämäräisessä on jotakin samaa. Ehkä juuri siksi Erja pääsi Guitar Techniquesin syyskuun numeroon "60 seconds with..."-juttusarjaan.

Jaahas, Mikko Kosonen taas telkkarissa soittamassa. Vilkkumaan bändissä. Voi kun voisi tilata fanipaidan, on se vaan kova! Ja tämä on nyt ihan vilpitön mielipide, ei mitään ironiaa tms.

Pakko tulla tänne kertoon, tän hetkisestä kirjaston levynipusta kuuntelua kestäviä lättyjä on RHCP, Lou Reed. Ja Joonas Widenius. Oi kiitos Warhol Factory. Hyvänä nelosena paahtaa Jukka Tolosen Montreux boogie. Huom! Olet kirjoittamassa yli 1068 päivää vanhaan aiheeseen!

Olli Soikkelia ei voi liikaa mainostaa.

Juha Björninen
Heinä
Petteri Salminen (niille jotka ei tunne https://youtu.be/1Kb9dkC2EZA?t=154)
Saku Mattila
Nipa
Kala
tässä ne jotka pitäisi luetella 5 sekunnissa. On monia monia muitakin.

Timo Kämäräinen
Tommi Viksten
Ile Kallio
 
Nämä herrat ovat vaan niin huippuja, ihan mihin liemeen nuokin voi heittää ja hyvin käy.
 
Järvinen on niin ikoninen ja iso hahmo tässä, että ei sitä tarvi listata edes. Eritoten Pen Lee -ajoilta maistuu erityisesti. Mutta Ile Kallion Hurriganes maistuu mulle kuitenkin enemmän ja propsit Ilelle edelleen ja kun miettii mihin saappaisiin nuori mies tuli aikanaan niin huh. Siksi se on tuolla vaihtolavapodiumilla.
 
Timo Tolkki on paikkansa ansainnut myös metallipuolen seppänä ja Stratovarius on kumminkin se bändi, joka sai itseni toteamaan, että niin vain Suomesta löytyy parasta a-ryhmää tähän genreen. Esa Pulliainen olisi ison veden takana superstara, halusi eli ei. Agentsien musa on kyllä sitä mainiota suomalaista sielunmaisemaa. Timo Nikki Peer Güntin ensimmäisillä levyillä ja koko sen alkuvuosien nousukiidon ajan oli todella merkittävä kitaristina itselle. Melrosen Tokelasta on kuoriutunut vanhemmiten todella hieno soittaja laulamisen lisäksi. Kohkauksen aste on vähentynyt ja itse asia tullut paremmin esille. Kolmannen Naisen Timo Pesola on tyylitaituri, joka sai aina loihdittua kiinnostavuutta tähän mahtavaan kitararokkibändiin. Kotikylän miehistä Timo Käsmä on toki mainittava, Zero Ninen biisien soolot ovat aina olleet mietittyjä ja hienosti soitettuja. Petri Walli ja Kingston Wall, ihan mielettömiä livevetoja. Dave Lindholm on myös oikeasti mahtava kitaristi ja asia jää vain lauluntekijän varjoon hyvin usein. Heikki Silvennoinen on huima bluesrock-seppä, viimetteeksi saatiin nauttia koilliskairassa Pave Maijasen kera hänen loistavaa musisointiansa. Sitten vaikka Petteri Sariola, jonka ihan käsittämätön perkussiopohjainen akustismikrofoninen homma loksauttaa kyllä leuat.
 
Että kolme, just joo :)

Gaines: Timo Kämäräinen
Tommi Viksten
Ile Kallio
 
Tässäpä virkistävä lista! Mää en oo Ganes-veijo mihinkään suuntaan, mutta oon kuullut Ile Kalliota muissa yhteyksissä ja arvostan miestä soittajana suuresti. Nää kaikki on todella kovia, tyyliltään erilaisia ja ehdottomasti ansaitsevat tulla mainituksi tämän maan huippusoittajien joukossa!

Juha Björninen
Peter Lerche
Markku Kanerva
Jukka Tolonen
Albert Järvinen (kyllä näin vaan on)
Dave Lindholm
Hasse Walli
tässä ne jotka pitäisi luetella 5 sekunnissa. On monia monia muitakin.
 
Muitakin on vaikka kuinka, mutta tällaiselle vanhalle jäärälle jää mieleen tietyt hahmot

Janne Louhivuori jätetään ihan turhaan mainitsematta turhan usein :-). PK Keränen on mulle yksi suomalainen kitarismin jumalhahmo, jonka varmasti olen maininnut aikaisemminkin, mutta mainitaan taas. On muitakin, mutta nää tällä kertaa.

Kaikkien hyvien lisäksi, Tuomas Wäinölä, Sami Asp ja Ben Granfelt ansaitsevat oman suitsutuksensa.

Eikö kukaan mainitse Marzi Nymania? Sen soitossa on semmoista vaivattomuutta ja pelimannihenkeä.

Marzia taisia aikaisemmin jo joku kehaista. Kyllä Marzi on minunkin mielestä yksi parhaista ja pärjää kyllä ulkomaalaisille huippu kitaristeille helposti.

Lasse Sakara on monipuolinen ja huikea sessiokitaristi. Levytyksiä, telkkari-areenakeikkoja todella paljon.
 
Heikki Laurila on kyllä myös huikea, eniten Suomessa äänitettyjä raitoja Teoston mukaan. Eipä ollut netti apuna eikä Suomessa ollut kitaraopejakaan pahemmin, kun hän treenasi itsensä kovaan soittokuntoon.
 
Arto Mäkelä on huikea kitaristi, joka tekee Saksassa upeaa uraa. Tutustukaa ihmeessä.
www.artomakela.com/video

Absoluuttisen nollapisteen Aki Lääkkölä pitää mainita. Tyylitajuinen ja monipuolinen kitaristi, jota monikaan ei varmasti tunne. Kannattaa ehdottomasti tutustua. Esimerkiksi levy Mahlanjuoksuttaja on täynnä loistavaa kitarointia.

Tigerstedt: Absoluuttisen nollapisteen Aki Lääkkölä pitää mainita. Tyylitajuinen ja monipuolinen kitaristi, jota monikaan ei varmasti tunne. Kannattaa ehdottomasti tutustua. Esimerkiksi levy Mahlanjuoksuttaja on täynnä loistavaa kitarointia.
 
Tuo on hieno levy muutenkin, hyviä biisejä paljon. Akihan on myös pätevä pianisti/kosketinsoittaja.

Sakari Pesolalle ääneni menee. Tekniikka, tatsi, tyylitaju ja soundi. Le Paul/Marshall.

joku muu sikko: Sakari Pesolalle ääneni menee. Tekniikka, tatsi, tyylitaju ja soundi. Le Paul/Marshall.
 
Kova luu on myös hän. Marshallinsa on Ukkosen Lassin modaama, joskus tosi kauan sitten jo. Pauli-osastolla on ainakin Les Paul Heritagea.

Aki Laeaekkoelaen soittoa tuli taas ihasteltua Svartin julkaisemien Nollapiste-vinyylien välityksellä. Mieletöntä rytmi- ja harmoniantajua, todella kypsää ja tyylikästä soittoa teinipojasta saakka.