Media ja viihde ›

Phil Collins - Not Dead Yet: The Autobiography
 
Keskimääräistä viihdyttävämpi omaelämäkerta, joka tulikin sitten ahmittua aika vauhdilla. Uran ja henkilökohtaisen elämän käsittely aika hyvässä balanssissa. Monesti näissä keskitytään liikaa epäolennaiseen. Collins toki ruoskii itseään välillä vähän liiankin kanssa, mutta huumori pehmittää sopivasti.

Hannu Väisänen - Toiset kengät
 
Ihan kiva nuoruuskuvaus, jonka maisemiin oli helppo samaistua, koska tapahtumapaikat sijaitsevat kotikaupungissani Oulussa ja ovat kaikki perin tuttuja. Joitain samaistumiskohtia päähenkilöönkin löytyi. Ilman näitä seikkoja ei niin kovin erikoinen teos.

Anna Jansson - Hylynryöstäjä.

Arto Salminen - Lahti
 
Hieno teos tämäkin, vaikka nappasi edeltäjiään hitaammin mukaansa. Kirjassa keskitytään pienyrittäjän kasvavan ahdingon kuvaukseen sekä armeijan salaiseen kokeeseen keskellä ei-mitään. Mm. logistiikka toimii näitä kahta skenaariota yhdistävänä punaisena lankana. Teksti on kauttaaltaan laadukasta. Vertauskuvat ovat paikoitellen niin kekseliäitä, että iho menee kananlihalle niitä makustellessa.
 
4,5/5

Niall Ferguson - The Ascent of Money
 
Käydään läpi erilaisia talouden ilmiöiden syntyä ja historiaa. Lisäksi rahan ja yhteiskuntien suhteita puntaroidaan. Rahan (ja luoton) historia on tavallaan evoluutiota siinä mielessä, että se koko ajan muuttuu ja saa uusia muotoja. Ei siinä, että menisi koko ajan kohti "parempaa."
 
Suosittelen ehdottomasti lukemaan, tästä on suomennuskin olemassa nimellä "Rahan nousu maailman rahoitushistoria". Auttaa vähän ymmärtämään, mistä on edes kyse.
 
4,5/5

Liu Cixin: The Dark Forest
 
Englanninkielinen käännös kakkososasta trilogiaan, jonka ensimmäinen osa "Kolmen kappaleen probleema" ilmestyy syksyllä suomeksi. Siinä missä ykkösosa oli varsin monitasoinen, -polvinen ja kiehtova - ja käy läpi sf-teemojen ohella mm. Kiinan kulttuurivallankumouksen aiheuttamia traumoja - kakkonen on selittevämpi ja yksioikoisempi, mutta on siinä silti hetkensä. Muun muassa yksi selitys Fermin paradoksille.
 
Nyt alullaan "Death's End" -niminen englanninnos trilogian kolmososasta. Siinä missä kakkososassa edettiin tulevaisuuteen jokunen sata vuotta, tässä mennään ilmeisesti hyyyyyyvin paljon kauemmaksi (vaikka kirja alkoikin Konstantinopolin valloituksesta 1453).

Mika Rättö: Se jokin.

Tony Halme - Kovan päivän ilta
 
Jo lähtökohtana Tony Halmeen mietelmäteos on ajatuksena melko absurdi. Näkemys vain vahvistui lukiessa.
 
En oikein tiedä, miten tätä voisi edes arvioida. Täytenä camp-kalkkunana 5/5, ei tätä muuten voi varmaan edes arvostella. Loppuun esimerkkinä runo "Kovan päivän ilta."
 
Taas kerran
istut
ja mietit
 
miten se nyt
näin meni
mutta
menköön
 
Kaipa tää on joku mietelmäteosten "aivot narikkaan" -osaston edustaja. Kaipa tämän kaltaisillekin teoksille on paikkansa siinä missä tusinatoimintaelokuvillakin. Harmittomana viihteenä, jolta ei kannata edes mitään oivaltavaa odottaa.

Funkånaut: Tony Halme - Kovan päivän ilta
 
Jo lähtökohtana Tony Halmeen mietelmäteos on ajatuksena melko absurdi. Näkemys vain vahvistui lukiessa.
 
En oikein tiedä, miten tätä voisi edes arvioida. Täytenä camp-kalkkunana 5/5, ei tätä muuten voi varmaan edes arvostella. Loppuun esimerkkinä runo "Kovan päivän ilta."
 

 
Kaipa tää on joku mietelmäteosten "aivot narikkaan" -osaston edustaja. Kaipa tämän kaltaisillekin teoksille on paikkansa siinä missä tusinatoimintaelokuvillakin. Harmittomana viihteenä, jolta ei kannata edes mitään oivaltavaa odottaa.
 
Oliko tuo lainaus oikeasti kirjasta vai joku oma keksimä karrikointi? :D

Welho-77: Oliko tuo lainaus oikeasti kirjasta vai joku oma keksimä karrikointi? :D
 
Lue teos ja hämmästy.

Welho-77: Oliko tuo lainaus oikeasti kirjasta vai joku oma keksimä karrikointi? :D
 
Lukemalla "teos" se selviää.

Juha Hurme - Niemi
 
Niemen (eli Suomen) historia tiiviinä ja kohtuullisen kevyesti luettavana pakettina alkupamauksesta aina 1800-luvulle asti. Tätä voi suositella, jos historia kiinnostaa, mutta ei ole kuitenkaan liian nipo kirjoittajan valintojen ja tulkintojen suhteen. Jos historia taas ei kiinnosta, niin sitten tämän lukeminen voi käydä vähän puisevaksi.

Jon Ronson - So you've been publicly shamed
 
Teoksessa käydään läpi sosiaalisen median voimaa sosiaalisen lynkkauksen välineenä. Mukana kertomuksia useammankin henkilön elämän helvetiksi kääntäneistä twiiteistä sekä henkiöistä, jotka elämästä tekevät hankalempaa. Onko yksi epäonnistunut vitsi syy pilata toisen ihmisen elämä? Ajatteleeko jengi pilaavansa toisen elämää "lynkkaukseen" osallistuessaan? Johtaako tuollainen "pelko Twitter-käyttäjien kostosta" siihen, ettei jengi kohta enää uskalla vitsailla tai puhua vaikeista aiheista?
 
Kiinnostava teos ja herätti paljon ajatuksia tuon(kin) sivuston uhkista ja mahdollisuuksista sosiaalisen kontrollin muotona.

Dario Maestripieri - Games Primates Play - An undercover investigation of the evolution and economics of human relationships
 
Apinat eivät ole ihmisten kaltaisia, ihmiset ovat apinoiden kaltaisia.
 
Kirjan kantava teema tulikin yläpuolella jo mainittua. Teoksessa käydään läpi, miten ihmisten eri toimintamallit (rakkaus, nepotismi, suhteet työpaikalla/läheisiin, ...) muistuttavat yllättävän paljon muiden kädellisten touhuja vastaavissa yhteyksissä. Hierarkioita ja dominoiva-dominoitu -asetelmia käydään tarkemminkin läpi. Lisäksi rakkautta käydään läpi ekonomistin näkökulmasta ja erilaisia peliteorian tilanteita. Monipuolisesti asiaa, eikä liian monimutkaisesti oltu kirjoitettu. Harrastelijakin sai tästä asioita irti.
 
Kiinnostava tieto, että antiikin Roomassa uskollisuuden valaa vannoessaan ukot pitivät toistensa kepeksistä kiinni. Todistaessaan pitivät omistaan kiinni, ilmankos termi on "testify." :)

Jouko Turkka: Selvitys oikeuskanslerille. On kyllä yksi hillittömimpiä kirjoja mitä on tullut luettua. Erityisesti eduskunnan tappamisfantasiointia lukiessa ei voi olla nauramatta ääneen.

Thomas Mann - Buddenbrookit
 
Tuli nyt tämäkin klassikkoteos luettua. Kuvaus Buddenbrookin suvun noususta ja tuhosta 1800-luvun Saksassa.
 
Vallan asiallinen ja koukuttava teos.

Korson kriminaalit : rikostarinoita 1960-80-luvuilta - Ansu Kivekäs

Veikko Huovinen - Koirankynnen leikkaaja

Luin sen viime kesänä. Oli hyvä. Elokuvan olin nähnyt jo aikaisemmin.

Sen jälkeen aloin lukea Patricia Highsmithin Tunaria, mutta se jäi kesken, kun tuli yllättävä lomamatka.

Tällä hetkellä olen lukemassa Ann Radcliffen Udolphoa. Olen lukenut jo puolet. Tämä on kauhuromantiikan klassikko. Suosittelen, jos tykkää sen tyylisestä.

Clive Catchpole & Peter Slater: Bird song (2018). Perusteellinen mutta helppolukuinen selonteko linnunlaulusta.