Kitarat: kitarakamat ›

Metalkallo: Itselläni on Gibson 57 classic kaulassa ja plus tallassa alnico 4 magneeteilla Tokai LP:ssä. En tajua miksi Gibson käyttää noissa alnico 2 magneettia kun alnico 4:aa sointi olis tajuttoman paljon parempi? Alnico 4 poistaa turhaa bassoa, siinä on hyvä keskialue ja just sopivasti kirkkautta. Vähän kuin alnico 2 ja 5 yhdessä.
 
Olen kanssa huomannut jos oikein hifistelyyn mennään, että Classic 57:ssä on vähän liikaa bassoa. Saa bassoa tietty vahvarilla ja pedaaleilla loivennettua, ja lievä alaäänisyys on ehkä toivottukin ominaisuus modernimpaa rokkia soittavalle. Kuitenkin erilainen soundi on Classiceissa kuin niissä muutamissa muissa kokeilemissani perinteisiä Paffeja mukailevissa mikeissä. Kasarirokkiin Classic 57 on hyvä, ja sen pienen bassokorostuksen ansiosta Black Sabbath-tyyppistä meininkiä noista saa myös.
 
Torilla tuli vastaan edullisesti Lindy Fralin Pure PAF Neck vanhennettuna, ja piti sitten kaveriksi ostaa toinen samanlainen ruostutettu nikkelikuorinen Peter Florence Voodoo 59 Bridge. (Koska milloinkaan ei voi pitää samassa kitarassa kahta täysin erinäköistä mikkiä). Gibsonin SG on ollut lähes täydellinen kitara Classic 57:n kanssa, mutta nyt pistin orkkismikit ainakin hetkellisesti sivuun. En myy pois, ja varmasti kolvaan nämä vielä johonkin.
 
Vielä Classic 57:ää parempi 70-lukulainen AC/DC:n Poweragea muistuttava soundi lähtee Voodoo 59:stä. Voodoo on treblekkäämpi ja erityisesti yläkielet erottuu upeasti sointuja pikkurosolla soittaessa. Classicit reagoi paremmin gainin lisäämiseen, mutta alle viiden gaineissä ja cleaneillä Voodoot voittaa. Yleismikkinä suosittelen Classicia, mutta haen tällä kertaa enemmän vintagea äänimaailmaa. Lindy Fralin Pure PAF Neck puolestaan on joka suhteessa parempi mikki kaulassa kuin Classic 57. Molemmista saa todella hyvää soundia, mutta Lindy Fralinia on vaikea saada kuulostamaan huonolta. Pehmeämpi ja erottelevampi mikki ihan selkeästi.
 
Käsistä tämä mikkihomma on kieltämättä omalla kohdalla karannut. Pienistä nyansseistä on kyse, kun vaihdetaan valmiiksi hyvää mikkiä toiseen samankaltaiseen. Bändin kanssa soittaessa ja kovilla volyymeillä tuskin huomaa eroa. Mikäli haluaa fiilistellä pelkällä kitaralla kaikki namiskat viitosessa, niin on näissä eroa.
 
Yleisesti ottaen olen relikointihommia vastaan. Näytti naurettavalta ja överiltä varsinkin Peter Florencen heavy relic mikki pakettia avattaessa, mutta nätiltä tuo näyttää paikalleen asennettuna. Juuri perinteisen väriseen jo sisäänsoitettuun SG:hen nämä valmiiksi paskotut sopii, mutta en osaa kuvitella uudenkarheaan PRS:ään.