Kitarat: kitarakamat ›

Nuo fanfret kitaroiden mikit on vielä aika kiven alla ja vaikuttaa siltä että niitä joutuu joko tilaamaan, mutta alvin, tulien ja rahdin jälkeen niillä on sen verran hintaa että pelkkä ajatus tuntuu jo liian kalliilta. Onko mahdollista esim muuttaa sitä mikin pohjalevyä niin että normaalimikistä saisi tehtyä sellaisen vinon mikin?

Kaikki on mahdollista, mutta ei aina järkevää...
 
Ekana tulee mieleen, että olis ehkä parempi tehdä mikki kokonaan itse - säästyy purkamisen vaivat ja sen työvaiheen rikkoontumisriskit.
 
Entäs kotimaiset mikkipajat? Mnetin harrastajat?
 
Mutta alla kumminkin vinkkivideo, jos lähdet itse muuntoilemaan.
https://www.youtube.com/watch?v=q1XEtktcmQA

Boozer: Mitkäs mikit Epiphone Les Paul Customiin kun haetaan Slash ja Ac/Dc tyylisiä soundeja?
 
Kullan väriset kuoret tulisi olla.
 
Kullanvärisyys rajoittaa vaihtoehtoja ja nostaa hintaa. Tommoiset osui sattumalta aiemmin tänään silmiini. Osta pois etten minä ratkea.
 
https://muusikoiden.net/tori/ilmoitus/1359241
 
e: Ovat siis BKP:n Riff Raffit.

The Jack: Kullanvärisyys rajoittaa vaihtoehtoja ja nostaa hintaa. Tommoiset osui sattumalta aiemmin tänään silmiini. Osta pois etten minä ratkea.
 
https://muusikoiden.net/tori/ilmoitus/1359241
 
e: Ovat siis BKP:n Riff Raffit.
 
mä kuolasin noita samoja...

The Jack: Kullanvärisyys rajoittaa vaihtoehtoja ja nostaa hintaa. Tommoiset osui sattumalta aiemmin tänään silmiini. Osta pois etten minä ratkea.
 
https://muusikoiden.net/tori/ilmoitus/1359241
 
e: Ovat siis BKP:n Riff Raffit.
 
Mites, toimisko nämä kasarihardrokkiin?
 
Kaulaan: Gibson 57 Classic
 
https://m.thomann.de/fi/gibson_57classic.htm?o=2&search=1525450944
 
Tallaan: Gibson 57 Classic Plus
 
https://m.thomann.de/fi/gibson_57_classic_plus.htm
 
Tai molempiin tuo 57 Classic? Thomannin sivulla siitä irtoaa hyvä acdc soundi tallassa.

Boozer: Tai molempiin tuo 57 Classic? Thomannin sivulla siitä irtoaa hyvä acdc soundi tallassa.
 
Mulla on 57 Classicit yhdessä kitarassa, ja lähtee loistavasti AC/DC ja ne taipuvat yllättävänkin raskaaseen menoon.
 
Gibsonin mikeissä on valitettavasti suolainen hinta erikseen ostettaessa. Riff Raffit ovat samantapaiset soundiltaan, mutta mikäli eivät miellytä saat niistä uudelleenmyydessä paremman hinnan (jos ostat käytettynä Torilta). Toisaalta kun sulla on vahvaripuoli ilmeisen kunnossa, niin taatusti lähtee hyvin kasarirock kummallakin valinnalla.
 
Ei ole plusmallista kokemusta. Vähän semmoinen fiilis jäänyt, että monet ovat päivitelleet tallaan Classic 57 plussan ja palanneet hetken päästä takaisin alkuperäiseen.

Boozer: Mites, toimisko nämä kasarihardrokkiin?
 
Kaulaan: Gibson 57 Classic
 
https://m.thomann.de/fi/gibson_57classic.htm?o=2&search=1525450944
 
Tallaan: Gibson 57 Classic Plus
 
https://m.thomann.de/fi/gibson_57_classic_plus.htm
 
Tai molempiin tuo 57 Classic? Thomannin sivulla siitä irtoaa hyvä acdc soundi tallassa.
 
Toimiihan nuo aikalailla kaikkeen. Lähin vertailukelpoinen mikki esim. Seymour Duncanilta on 59n ja 59b eli vintage blues set. Toinen Pearly Gates.
 
57 classic plus on oikein hyvä rokista raskaampaan. Normi 57 classic on myös hyvä, mutta hiukan pienempi tehoisempi. Normi 57 on hyvä ac/dc menoon, mutta kyllä plussallakin lähtee ne. Tuo plussa ei mun mielestä ole mitenkään "kuuma" mikki vaan vain vähän kuumempi kuin normi 57. Normi 57 muuten hyvä kaulassa, mutta bassoa saattaa olla aika paljon.
 
Itselläni on Gibson 57 classic kaulassa ja plus tallassa alnico 4 magneeteilla Tokai LP:ssä. En tajua miksi Gibson käyttää noissa alnico 2 magneettia kun alnico 4:aa sointi olis tajuttoman paljon parempi? Alnico 4 poistaa turhaa bassoa, siinä on hyvä keskialue ja just sopivasti kirkkautta. Vähän kuin alnico 2 ja 5 yhdessä.
 
Riff Raffit on hyvät mikit joita jo suositeltiinkin. Itse ottaisin ne mieluummin kuin vakio 57 classicit jos noista pitäis valita.

Metalkallo: Itselläni on Gibson 57 classic kaulassa ja plus tallassa alnico 4 magneeteilla Tokai LP:ssä. En tajua miksi Gibson käyttää noissa alnico 2 magneettia kun alnico 4:aa sointi olis tajuttoman paljon parempi? Alnico 4 poistaa turhaa bassoa, siinä on hyvä keskialue ja just sopivasti kirkkautta. Vähän kuin alnico 2 ja 5 yhdessä.
 
Olen kanssa huomannut jos oikein hifistelyyn mennään, että Classic 57:ssä on vähän liikaa bassoa. Saa bassoa tietty vahvarilla ja pedaaleilla loivennettua, ja lievä alaäänisyys on ehkä toivottukin ominaisuus modernimpaa rokkia soittavalle. Kuitenkin erilainen soundi on Classiceissa kuin niissä muutamissa muissa kokeilemissani perinteisiä Paffeja mukailevissa mikeissä. Kasarirokkiin Classic 57 on hyvä, ja sen pienen bassokorostuksen ansiosta Black Sabbath-tyyppistä meininkiä noista saa myös.
 
Torilla tuli vastaan edullisesti Lindy Fralin Pure PAF Neck vanhennettuna, ja piti sitten kaveriksi ostaa toinen samanlainen ruostutettu nikkelikuorinen Peter Florence Voodoo 59 Bridge. (Koska milloinkaan ei voi pitää samassa kitarassa kahta täysin erinäköistä mikkiä). Gibsonin SG on ollut lähes täydellinen kitara Classic 57:n kanssa, mutta nyt pistin orkkismikit ainakin hetkellisesti sivuun. En myy pois, ja varmasti kolvaan nämä vielä johonkin.
 
Vielä Classic 57:ää parempi 70-lukulainen AC/DC:n Poweragea muistuttava soundi lähtee Voodoo 59:stä. Voodoo on treblekkäämpi ja erityisesti yläkielet erottuu upeasti sointuja pikkurosolla soittaessa. Classicit reagoi paremmin gainin lisäämiseen, mutta alle viiden gaineissä ja cleaneillä Voodoot voittaa. Yleismikkinä suosittelen Classicia, mutta haen tällä kertaa enemmän vintagea äänimaailmaa. Lindy Fralin Pure PAF Neck puolestaan on joka suhteessa parempi mikki kaulassa kuin Classic 57. Molemmista saa todella hyvää soundia, mutta Lindy Fralinia on vaikea saada kuulostamaan huonolta. Pehmeämpi ja erottelevampi mikki ihan selkeästi.
 
Käsistä tämä mikkihomma on kieltämättä omalla kohdalla karannut. Pienistä nyansseistä on kyse, kun vaihdetaan valmiiksi hyvää mikkiä toiseen samankaltaiseen. Bändin kanssa soittaessa ja kovilla volyymeillä tuskin huomaa eroa. Mikäli haluaa fiilistellä pelkällä kitaralla kaikki namiskat viitosessa, niin on näissä eroa.
 
Yleisesti ottaen olen relikointihommia vastaan. Näytti naurettavalta ja överiltä varsinkin Peter Florencen heavy relic mikki pakettia avattaessa, mutta nätiltä tuo näyttää paikalleen asennettuna. Juuri perinteisen väriseen jo sisäänsoitettuun SG:hen nämä valmiiksi paskotut sopii, mutta en osaa kuvitella uudenkarheaan PRS:ään.

Kiitti vastauksista! Epiphone Les Paul Custom Pro:n orkkis Probucker kaulamikki on kyllä todella tunkkainen ja joutaa vaihtoon. Se taitaa olla jonkinlainen kopio Gibsonin Classic 57:sta. Olisikohan se BKP Riff Raff-settiä kokeiltava. Seymour Duncanin JB/Jazz settiä saisi myös kullan värisenä. Se toimi ihan allright vanhassa Epiluurissani jonka möin pois. Kylläpäs on nyt vaikeaa valitta mitkä pistäisi tilaukseen.
 
Mitkäs potikat kannattaisi laittaa noihin Riff Raffeihin? 500k kaikkiin?
 
Kukas on tilaillut Bare Knucklelta? Kauanko kestää mikkien saapuminen tilauksesta?

Moro kaikille, hommassin tässä muutama kuukausi sitten ekan omilla rahoillani hankitun kitarani joka on Jackson halpislinjan King V. Tukkumikkien ongelma on siis seuraavanlainen: Kaulamikki kuulostaa ihan hyvältä ja siitä saa aika bluesmaiset soundit. Tallamikki on taasen aivan täysin toista maata, kyllähän siitä hevisäröä saa, mutta äänenlaatu on huono ja minusta tuntuu ettei siitä saa hyvää soundia vaikka mitä potikoita säätäisi. Olisko teillä siis ehdotuksia hyväksi tallamikiksi josta irtoaa kunnon hevisoundit (Metallica, Slayer, Iron Maiden...jne.) ? Katselin erästä Seymour Duncanin mikkiä thoomannilta (https://www.thomann.de/fi/seymour_duncan_stb4bk.htm) ja sillä oli ihan hyvät arvostelut. Niin ja saan huomenissa käyttööni uuden marsun nuppini joten sekin voi vaikuttaa.

Turbulence-kitaristi: Moro kaikille, hommassin tässä muutama kuukausi sitten ekan omilla rahoillani hankitun kitarani joka on Jackson halpislinjan King V. Tukkumikkien ongelma on siis seuraavanlainen: Kaulamikki kuulostaa ihan hyvältä ja siitä saa aika bluesmaiset soundit. Tallamikki on taasen aivan täysin toista maata, kyllähän siitä hevisäröä saa, mutta äänenlaatu on huono ja minusta tuntuu ettei siitä saa hyvää soundia vaikka mitä potikoita säätäisi. Olisko teillä siis ehdotuksia hyväksi tallamikiksi josta irtoaa kunnon hevisoundit (Metallica, Slayer, Iron Maiden...jne.) ? Katselin erästä Seymour Duncanin mikkiä thoomannilta (https://www.thomann.de/fi/seymour_duncan_stb4bk.htm) ja sillä oli ihan hyvät arvostelut. Niin ja saan huomenissa käyttööni uuden marsun nuppini joten sekin voi vaikuttaa.
 
Kyllä JB:llä Maideni lähtee, mutta trashiin ehkä parempi olisi joku EMG aktiivi. Sillä lähtisi sitten Maidenikin.

tuskiz: Kyllä JB:llä Maideni lähtee, mutta trashiin ehkä parempi olisi joku EMG aktiivi. Sillä lähtisi sitten Maidenikin.
 
Entäs tämä Duncanin invader mikki (https://www.thomann.de/fi/seymour_d … can_ssh8n.htm?ref=prod_rel_202091_4) jota James Hetfieldkin alkuaikoinaan käytti? En haluaisi joutua mukaan tuohon emg mikkien pikaliitinsotkuun vaan pysyä perinteisissä kytkentätavoissa.

Turbulence-kitaristi: Entäs tämä Duncanin invader mikki (https://www.thomann.de/fi/seymour_d … can_ssh8n.htm?ref=prod_rel_202091_4) jota James Hetfieldkin alkuaikoinaan käytti? En haluaisi joutua mukaan tuohon emg mikkien pikaliitinsotkuun vaan pysyä perinteisissä kytkentätavoissa.
 
Parhaimmat mättösoundit on lähteneet ja lähimpänä EMG:tä kokeilemistani passiiveista on ollut Seymour Duncanin Nazgul-tallamikki. Varoituksena kuitenkin, että siinä tulee myös jonkun verran mukana ne EMG:n haittapuolet eli se kuuluisa sterilisyys ja kylmyys. En suosittelisi mikkiä Dave Murraylle, mutta jos haluaa trash-metallia soittaa passiivimikillä niin sellaiselle suosittelen.

Entäs DiMarziot, onko niilläkin jotain hyviä tallamikkejä tai jotain mitkä jäljittelisivät aktiivien soundia? En nyt ihan suurinta mahdollista mättösäröä tarvitse, jotain sellaista ihan alkuaikojen Metallican ja Iron Maidenin kultakausien säröä. Säröpedaaleita kyllä löytyy joilla voin buustata.

Turbulence-kitaristi: Entäs DiMarziot, onko niilläkin jotain hyviä tallamikkejä tai jotain mitkä jäljittelisivät aktiivien soundia? En nyt ihan suurinta mahdollista mättösäröä tarvitse, jotain sellaista ihan alkuaikojen Metallican ja Iron Maidenin kultakausien säröä. Säröpedaaleita kyllä löytyy joilla voin buustata.
 
D-Activator tulee enempiä miettimättä mieleen. Siinä on mun mielestä vähän samaa sirinää, mitä EMG 81:ssä, mutta myös reilusti enemmän alakertaa. Tehoa on kyllä enemmän kuin riittävästi

Turbulence-kitaristi: Entäs tämä Duncanin invader mikki (https://www.thomann.de/fi/seymour_d … can_ssh8n.htm?ref=prod_rel_202091_4) jota James Hetfieldkin alkuaikoinaan käytti? En haluaisi joutua mukaan tuohon emg mikkien pikaliitinsotkuun vaan pysyä perinteisissä kytkentätavoissa.
 
Invader ei ehkä thrashiin sovellu parhaiten, kun on kovin bassovoittoisempi mikki, jossa on vähemmän yläpäätä. Seymourin sivuilla näkyy karkeat tonearvot eri mikeistään https://www.seymourduncan.com/picku … taxonomy=pickup-types&order_by=
 
SH-13 dimebucker vois olla aika hyvä mikki tharshiin.

Turbulence-kitaristi: Entäs DiMarziot, onko niilläkin jotain hyviä tallamikkejä tai jotain mitkä jäljittelisivät aktiivien soundia? En nyt ihan suurinta mahdollista mättösäröä tarvitse, jotain sellaista ihan alkuaikojen Metallican ja Iron Maidenin kultakausien säröä. Säröpedaaleita kyllä löytyy joilla voin buustata.
 
Evolution ja ToneZone on kokeilemisen arvoisia. Pyörii halvalla käytettynäkin.

Joku sellanen mikki ois kiva että siinä on korkea ulostulo, vähän enemmän midiä ja bassoa kuin trebleä. DiMarzion activatorit kiinnostivat aika paljon koska niistä saa kuulemma aika aktiivimaisen soundin vaikka passiiveja ovatkin.

Turbulence-kitaristi: Joku sellanen mikki ois kiva että siinä on korkea ulostulo, vähän enemmän midiä ja bassoa kuin trebleä. DiMarzion activatorit kiinnostivat aika paljon koska niistä saa kuulemma aika aktiivimaisen soundin vaikka passiiveja ovatkin.
 
Itse kallistuisin enemmänkin siihen, että selailee toria ja valitsee sieltä jonkun omat toivespecsit täyttävän yksilön - edes joltain kohdalta. Kuitenkin hyvin usein, mikäli em. mikistä ei pidäkään, on mahdollista jälleenmyydä se mikki eteenpäin ja vaihtaa toiseen vaihtoehtoon.
 
Tällä hetkellä on itselle tuollaiseksi yleismikiksi kitaroihin päätynyt DiMarzion DP100 (http://www.dimarzio.com/node/2114), joka ei ainakaan kylmäksi ole itseä jättänyt. ToneZone käväisi kanssa leppärunkoisessa Jacksonissa, mutta lähti nopeasti eteenpäin.
 
Invader oli itsellä kanssa yhdessä kitarassa, mutta soundimaailmaltaan ei omaan korvaan toiminut myöskään. Kuulosti olevan jotenkin liian olematon. Sama juttu D-activatorin kanssa - tehoa ja säröä oli, sielua ei. Mutta en sitä kyllä aktiiviinkaan vertaisi.
 
TL;DR: Omalta kohdalta suositus joko DiMarzion Super Distortionille tai Duncanin Nazgulille.