Kitarat: kitarakamat ›

Osteri: Voidaanko tuon pohjalta määritellä joku tietty vuosi ja/tai malli joissa alkoi näkyä laadun sakkaaminen kun tuotanto siirtyi?
 
Kitaroiden tuotanto ei ole siirtynyt USA:sta maantieteellisesti mihinkään. Sen sijaan ammattilaiset ovat saaneet siirtyä syrjään halpatyövoiman tilalta. Samaten aikaa vieviä työvaiheita on ns. järkeistetty sekä materiaaleista säästetty sieltä täältä vähän. Hintoja on taas nostettu hyvinkin lähelle oikeita käsityöläiskitaroita. En osaa kuvitella maksavani uudesta 2018 Standardista 3000 euroa, kun saan samalla hinnalla lähes kolme itseäni enemmän miellyttävää 10-20 vuotta vanhaa Stankkua , Traditionalia tai Classicia. Parilla tonnilla saa Torilta saman firman Custom Shopin, josta ei voi puhua samassa lauseessa näiden uusien Stankkujen kanssa. Ovat ne hyviä kitaroita toki, mutta ei kolmella tonnilla voi tyytyä siihen.

Menköön konkurssiin se minkä kuuluu mennä.

LaMotta: Menköön konkurssiin se minkä kuuluu mennä.
 
Kitarapuolihan tekee hyvin massia, joten ongelma on tappiota tuottavien vähemmän järkevien hankintojen (Philips, Onkyo, Tascam, ym.) toiminnassa. Ne joutaisikin kyllä konkkaan.
 
En pitäisi mahdottomana, että nyt, kun firma pistetään säästökuurille, niin laatuun tulisi notkahdus. Ja ehkä jopa joitain malleja aletaan tekemään Kiinassa tai muussa halpamaassa.

Malliesimerkki ahneudesta ja huonosta johtamisesta.
 
Mikä olisi ollut hyvä malliesimerrki johtamisesta ja ahneudesta :D

Laulava Kylätohtori:.................... Ja ehkä jopa joitain malleja aletaan tekemään Kiinassa tai muussa halpamaassa.
 
Niitä tehdään jo ja on tehty jo vuosia, mutta Epiphone nimellä. Ei ole yhtäkään järjellistä syytä miksi Epiphonen tilalla pitäisi lukea Gibson. Jso Gibsonit ei käy kaupaksi, niin niitä pitää tehdä vaan vähemmän ja myydä Epiphoneja enemmän. Eikös muutkin kitaravalmistajat erottele jo nimessä halpatuotannon lippulaivatuotannosta? ESP/ltd, Fender/Squier, PRS/PRS SE, oikeastaan ainoa mieleen tuleva joka ei erottele on Tokai, joka tekee samalla nimellä japanissa ja kiinassa, mutta toisaalta siltä puuttuu omat mallit muutenkin.

Yllä oleviin: Gibsonia ei tulla tekemään Kiinassa. Ikinä. Se on USA-tavaraa. Epiphone on jo, ja tekevät hyviä kitarota.
 
Muuttuuko USA? Varmasti, muuttuuko Gibson mukana? Saas nähdä...

The Jack: ...ammattilaiset ovat saaneet siirtyä syrjään halpatyövoiman tilalta. Hintoja on taas nostettu hyvinkin lähelle oikeita käsityöläiskitaroita.
 
Sittenhän tässä ei ole suurta ongelmaa. Kun markkinat (ostajat) tietävät tuon kehityksen, niin ilmeisesti kolmentonnin hinnat jää saamatta ja G kitaroista maksetaan vain sen verran miten markkinat niitä arvioivat. Kyllä mä uskon että markkinat hoitavat ne hinnat kohdalleen vaikka G haluaa mitä haluaa.

trih: Yllä oleviin: Gibsonia ei tulla tekemään Kiinassa. Ikinä. Se on USA-tavaraa. Epiphone on jo, ja tekevät hyviä kitarota.
 
Muuttuuko USA? Varmasti, muuttuuko Gibson mukana? Saas nähdä...
 
Ei USA:laiset yhtiöt oiekin voi viedä enää sitä tuotantoa kiinaan vaikka haluaisivat kun Trump on kieltänyt sen. Sitä paitsi nyt on jo useamman vuoden jatkunut USA:laisten firmojen paluumuutto kiinasta muutenkin. Voisi olla kyllä epämuodikkuuden huippu lähteä nyt sinne Kiinaan kun kaikki muut olvat lähdössä sieltä pois.

Kolme tonnia ne jenkeissäkin maksaa

Asiasta vähän poiketen, mutta markkinoinnissa, erityisesti noiden robovirittimien kohdalla, on kovasti korostettu sitä, miten innovatiivisuus on aina ollut mukana sähkökitaran kehityksessä.
 
En kyllä ihan ymmärrä tätä. Ainoa iso innovaatio, mikä sähkökitarassa on keksitty, tapahtui jo 1900-luvun alussa kun magneettinen mikrofoni kehitettiin. Muilta osin sen valmistuksessa sovelletaan akustisen kitaran rakennusperiaatteita, siltä osin kuin on tarpeen. Kun nimittäin akustisen pitää vielä soida akustisesti, niin siinä ovat erilaiset rakenteelliset innovaatiot paljon tärkeämpiä.
 
Sähkökitaran suhteen innovaatiot ovat sittemmin tapahtuneet lähinnä vahvistinten ja signaalin prosessoinnin puolella. Niissähän ei Gibson-brändi ole juuri saanut jalansijaa.
 
Muuten Juskiewicz on ollu ihan oikealla linjalla, kun on pyrkinyt hyödyntämään Gibson brändiä juurikin elämäntapa-brändinä ja siihen liittyvien tuotteiden markkinointiin. Sähkökitaroiden myyntihän hiipuu dramaattisesti, mutta brändi on vahva. Se, että hankkeessa ei olla onnistuttu, voi johtua monestakin syystä. Tuskin yhtiö aikoo vastaavaa hanketta käynnistää enää tulevaisuudessa. Keskitytään kitaranvalmistukseen, joissa aidolla merkillä valmistettavat soittimet varmasti löytävät ostajansa jatkossakin.

GiovanniDiRondo: Muuten Juskiewicz on ollu ihan oikealla linjalla, kun on pyrkinyt hyödyntämään Gibson brändiä juurikin elämäntapa-brändinä ja siihen liittyvien tuotteiden markkinointiin. Sähkökitaroiden myyntihän hiipuu dramaattisesti, mutta brändi on vahva.
 
Kaikenlainen elämäntapabrändäys on naurettavaa paskaa. Kuluttajat on liian fiksuja ja tietoa on liian helposti saatavilla. Ihmiset ymmärtävät jo ettei ne matkaradiot tai kuulokkeet ole sen laadukkaampia jos niissä lukee kyljessä Marshall tai Gibson. Tuotevalikoiman laajentaminen on johtanut enemmänkin brändien haalistumiseen. Jos ostan kuulokkeet niin luen tuote- ja hintavertailuja. Jos samalla tuotemerkillä markkinoitiin aiemmin klassikoiksi muodostuneita kitaramalleja, sillä ei ole mitään merkitystä.
 
Laulava Kylätohtori: Kitarapuolihan tekee hyvin massia, joten ongelma on tappiota tuottavien vähemmän järkevien hankintojen (Philips, Onkyo, Tascam, ym.) toiminnassa. Ne joutaisikin kyllä konkkaan.
 
Ei tee hyvin massia. Tässä tilanteessa halutaan uskotella sillä tavalla, ja näillä isoilla yrityksillä on mahdollisuus kikkailla lukuja tilinpäätöksessä. Pitkällä aikavälillä kikkailu ei onnistu. Pitkään on tehty nollatulosta tai korporaatiomittakaavassa naurettavaa muutaman miljoonan voittoa. Kukaan sijoittaja ei halua osallistua näillä lukemilla toiminnan jatkamiseen. Robovirittimet oli surullinen ja epätoivoinen yritys nousta syöksykierteestä. Kuten arvata saattoi se epäonnistui.

GiovanniDiRondo: Muuten Juskiewicz on ollu ihan oikealla linjalla, kun on pyrkinyt hyödyntämään Gibson brändiä juurikin elämäntapa-brändinä ja siihen liittyvien tuotteiden markkinointiin.
 
Näytti vaan olevan väärä valinta siitä huolimatta, että oli oikealla linjalla, mitä se tarkoittaakaan tässä tapauksessa. Brändin hyväksikäyttäminen ei aina toimi, pitää olla sellaisia asiakkaita, jotka ostavat vain ja ainoastaan brändin vuoksi. Kitarat ei oikeastaan ole kuin osittain sellainen brändi. Gibsonilla on ollut isoja ongelmia pelkästään kitaroiden kanssa kuten laatuongelmat, hintojen korottaminen ja ne robovirittimet yms. innovaatiot, joita kukaan ei halunnut. Erikoista tässä on mielestäni se, että piti mennä näin pitkälle, että saatiin kammettua nykyinen johtaja pois paikaltaan. Kaikki tiesivät Gibsonin ongelmista jo vuosia sitten, mutta ilmeisesti yrityskulttuuri on USA:ssa sellaista, että yksi pääjohtaja tekee mitä huvittaa ja muut seuraavat perässä.

The Jack: Kuluttajat on liian fiksuja ja tietoa on liian helposti saatavilla.
 
Ei tuota voi yleistää, monet brändit toimivat hyvin ja maailmassa riittää ihmisiä, jotka ostavat pelkästään sen vuoksi.

Krice: Ei tuota voi yleistää, monet brändit toimivat hyvin ja maailmassa riittää ihmisiä, jotka ostavat pelkästään sen vuoksi.
 
Näin on. Gibson ei ole kuitenkaan semmoinen brändi. Sen nimi ei sano enää mitään nykyisille parikymppisille.

hallu: Ei USA:laiset yhtiöt oiekin voi viedä enää sitä tuotantoa kiinaan vaikka haluaisivat kun Trump on kieltänyt sen. Sitä paitsi nyt on jo useamman vuoden jatkunut USA:laisten firmojen paluumuutto kiinasta muutenkin.
Nuo Donaldin jutut koskee kyllä pääasiassa USAssa myytäviä tavaroita, ja vaikka se iso markkina-alue onkin niin ei ainut kuitenkaan.
Mutta kun G:n markkinaosuus kalliissa kitaroissa on noin 40%, niin tuskin sitä kannattaa ronkkia Kiina-Gibsoneilla ihan Trumpista huolimatta.
 
GiovanniDiRondo: Sähkökitaroiden myyntihän hiipuu dramaattisesti
Ei kai. Siinä Washington Postin paljon huomiota saaneessa sähkökitarakuolemajutussakin on vihjemäisesti, että "In the past decade, electric guitar sales have plummeted, from about 1.5 million sold annually to just over 1 million." Se iso droppi oli 2005-2008, mutta sen jälkeen tuo vähän yli miljuuna unittia on ollut tasaista - 2015-2017 jopa nousevaa.
 
Kepiät mullat sivutuotteille ja OmniConsumerProducts -ajatuksille. Hyvää jatkoa Giballe ja Epille. Mummiälestä.

GiovanniDiRondo: Asiasta vähän poiketen, mutta markkinoinnissa, erityisesti noiden robovirittimien kohdalla, on kovasti korostettu sitä, miten innovatiivisuus on aina ollut mukana sähkökitaran kehityksessä.
 
En kyllä ihan ymmärrä tätä. Ainoa iso innovaatio, mikä sähkökitarassa on keksitty, tapahtui jo 1900-luvun alussa kun magneettinen mikrofoni kehitettiin. Muilta osin sen valmistuksessa sovelletaan akustisen kitaran rakennusperiaatteita, siltä osin kuin on tarpeen. Kun nimittäin akustisen pitää vielä soida akustisesti, niin siinä ovat erilaiset rakenteelliset innovaatiot paljon tärkeämpiä.
 
Sähkökitaran suhteen innovaatiot ovat sittemmin tapahtuneet lähinnä vahvistinten ja signaalin prosessoinnin puolella. Niissähän ei Gibson-brändi ole juuri saanut jalansijaa.
 
Muuten Juskiewicz on ollu ihan oikealla linjalla, kun on pyrkinyt hyödyntämään Gibson brändiä juurikin elämäntapa-brändinä ja siihen liittyvien tuotteiden markkinointiin. Sähkökitaroiden myyntihän hiipuu dramaattisesti, mutta brändi on vahva. Se, että hankkeessa ei olla onnistuttu, voi johtua monestakin syystä. Tuskin yhtiö aikoo vastaavaa hanketta käynnistää enää tulevaisuudessa. Keskitytään kitaranvalmistukseen, joissa aidolla merkillä valmistettavat soittimet varmasti löytävät ostajansa jatkossakin.
 
Mutta eihän kiraran myynti ole hiipunut, sehän on reilusti voitollista edelleen. Ongelma on näissä ei-kitarallisissa tuotteissa.
 
Kiinasta vielä sen verran, että onhan siinä sellainen ero, että Epiphonesta ei voi pyytää nykyistä enempää, mutta Gibsonin voi tehdä Kiinassa ja myydä sitä isommalla katteella kuin nykyään USAlaista. Enemmän massia firmalle.
 
Onhan meksikolaiset Fenderitkin ihan arvostettuja. Ja monien mielestä valmistusmaasta maksaminen on vain typerää. Varmasti moni ostaisi kiinalaisen Gibsonin vähän halvemmalla.
 
E. Mielestäni Juskiewiczin päätös laajentaa tuoterepertuaaria oli totaalinen virhe, mikä juuri aiheutti Gibsonin ongelmat.

Laulava Kylätohtori: ................
 
Onhan meksikolaiset Fenderitkin ihan arvostettuja. Ja monien mielestä valmistusmaasta maksaminen on vain typerää. Varmasti moni ostaisi kiinalaisen Gibsonin vähän halvemmalla.
 
E. Mielestäni Juskiewiczin päätös laajentaa tuoterepertuaaria oli totaalinen virhe, .........
 
Mexikolaisten fendereiden arvostuksesta sen verran että ei ne kaikki ihan kovin valtaisaa arvostusta nauti, vaikka siellä onkin todella kovaa kamaa tarjolla. Kiinan Fenderit ei sitten niin suurta arvostusta nauttineetkaan ja yhden sellaisen omistaneena voin sanoa, että vaikka se kitarana oli ihan okei, niin ei se kyllä Fenderiltä tuntunut..... eikä tietenkään ollutkaan se oli joku Cort tai Samick tms. kuka sen nyt sitten alihankintana olikaan tehnyt.
 
Se merkki siinä lavassa ei ole vain merkki, vaan se tarkoittaa jotakin. Joku arvostaa valmistusmaata mutta yhtälailla voi arvostaa ihan niitä tekijöitä eli se tehdas missä kitara on tehty tai jopa tekijät. Riippuu vähän linjasta Gibsonillakin. Mutta jos Gibsonin merkki lakkaa tarkoittamasta niitä asioita mitä sen on sanottu tarkoittavan, niin silloin merkki tuhoutuu. Se tuhoutuu siksi koska sen merkitys muuttuu. Sen jälkeen se merkki pitää rakentaa nollasta uudelleen ja se on pitkä ja kallis prosessi kuten varmaan moni ymmärtää. Ei se Gibsonin merkki ole ihan ilmaiseksi syntynyt ja juuri se merkki on koko firman kallein omaisuus.
 
Jos siellä on nyt taitamaton johto joka hölmöilee ja nakertaa merkin perusteita sitä työtä ja investointeja joita aikaisemmat johtajasukupolvet ovat tehneet, niin se on hölmöä ja sellaisten johtajien joutaakin väistyä ja toivottavasti uusi omistaja ymmärtää asian päälle ja lopettaa firmaa tuhoavat hölmöilyt. Gibsonin merkin vieminen kiinaan vastaa sitä että ne ampuisi kuulan kalloonsa. Se olisi yksiselitteisesti kaiken loppu.
 
Mä tuolla aikaisemminkin mainitsin, että tuotannon vieminen aasiaan tms. on muillakin tarkoittanut merkin muuttamista eli ei sinne mennä välttis sillä merkillä jonka eteen on uurastettu. Tietenkin kun sanoin, että se merkki tarkoittaa jotakin ja kun firma luo merkin, niin se luontihan on sitä että se firma kertoo asiakkailleen mitä se merkki tarkoittaa. Sen vuoksi jonkin merkin voi ehkä kivuttomammin siirtää tai sen vieminen ei aiheuta samanlaisia ongelmia, mutta Gibson tarkoittaa nitrolakkaa ja made in USA:ta ja tää on se viesti jota on satakunta vuotta siihen merkkiin rakennettu. Ei niillä vaan ole minkäänlaista mahdollisuutta viedä sitä kiinaan. Ei kyse ole edes siitä ostaisiko joku niitä Epiphoneja joissa lukee lavassa Gibson, vaan siitä että se Gibson lakkaa tarkoittamasta mitään ja siihen nimeen pitää keksiä uusi viesti uusi lupaus mitä se merkki tarkoittaa ja sen jälkeen elää toiset sata vuotta ja toivoa, että siitä kasvaa yhtä vahva merkki kuin edellisestä.
 
Jos Gibsoneita alettaisiin tehdä kiinassa niin silloin olisi täysin herttasen samantekevää mitä siinä lavassa lukisi. Siinä voisi lukea Epiphone, Cort, Samick tai vaikka halivilivoo, ei siitä sitten enää kukaan mitään välittäisi. Jos siinä lukisi Gibson niin se tuntuisi korkeintaan pilkkaamiselta tai tanssilta haudalla.
 
Tiedän että monet herkuttelee ajatuksella, että Gibsoneita tehtäisiin kiinassa, mutta niin ei tule koskaan tapahtumaan.
 
E: tuli mieleen kun otit Fenderin esimerkiksi, niin mitä mielikuvia se merkki herättää? eli minkälainen viesti Fender merkkiin on mielestäsi ladattu? itselleni tulee mieleen laadukas teollinen muotoilu ja suunnittelu, klassisuus, monialaisuus, tarkoituksenmukaisuus, edullisuus, kestävyys, työkalumaisuus, fenderiä ei tavi sääliä se on vaan makeempi vähän rupisena. Kovin vahvana siihen ei minun mielikuvissa liity amerikka, vaikka se jollain tavalla siellä taustalla kummitteleekin, mutta Fendereitä on tehty niin monta vuosikymmentä japanissa, meksikossa ja yhdysvalloissa että se ei tunnu siinä enää yhtä vahvana viestinä.
 
mitä tulee mieleen Gibsonista? minulle tulee voimakkaimmin mieleen made in USA ja nitrolakka (sen vuoksi itse sain ahdistuskohtauksen kun uusien nitro tuntui liikaa polylta). Sitten sen jälkeen tulee puu (Fenderin kohdalla ei puut ole mielikuvissa ensimmäisenä kun niitä tehdään vaikka mistä puista) eli Gibsonin kohdalla minulle tulee voimaksa mielikuva mahongista, vaahterasta ja ruusupuusta tai ebenistä. Sitten tulee vahva mielikuva laadusta joka tarkoittaa ihan eri asiaa Gibsonissa kuin vaikkapa fenderissä. Eli Gibsonissa se laatu on hienoutta, se on makea, korea, kauniisti soiva, mutta hauras. Ei työkalu samalla tavalla kuin Fender. Gibsonia ei kolhita se on hauras ja hieno kitara.
 
No nääon mun mielikuvia, mutta uskon että joitakin noista väittämistä voitte kanssani jakaa vaikka ette kaikessa samaa mieltä olisikaan. Se on kummiskin varmaa, että merkki on viesti ja jos se viesti hämärtyy on merkki mennyttä.

mitä väliä vaikka on.

Ai minkälainen laatumielikuva mulla on Gibsoneista ja Fendereistä?
 
Fender - meksikolainen Fender. Oksaisista rimoista tehty liimapuupalkki, johon on vedetty päälle viilut ja järjetön kerros lakkaa. Epämääräiset mikit.
 
Gibson - Gibson Les Paul. Huonosti suunniteltu sähkis, johon käytetään niin painavaa puuta että siihen joudutaan poraamaan reikiä. Viime aikoina se on pitänyt laittaa yöksi lataukseen, että sen saa aamulla vireeseen.