| Aihe: Kyllästyykö esittämiseen? | |
|---|
|
Katselin taas Youtubesta kaikenlaista listoille kerättyä, mm. alle linkatut.
Tuli siitä nautintoaineen innoittamana mieleeni, että eivätkö nuo vakiintuneet jyrät kertakaikkiaan kyllästy esittämiseen?
Tuollainen nuori tyttö (17 lienee tuossa) kai vielä jaksaa jotenkin olla hommassa mukana sielullaan, mutta entä nämä, jotka toistavat ja toistavat vuosikausia?
Kevyemmässä musiikissa laulajan onnistumista mitattaneen yleisellä fiiliksellä, mutta klassisella puolella kai itse suorituskin on tärkeä. Kuinka klassisen puolen ammattilaiset jaksavat nousta kerta toisensa perään lavalle ja antaa itsestään niin paljon, että se vaikuttaa uskottavalta? Ovatko he hommassa täysipäisesti mukana vai ovatko esitykset vain ulkoista lurittelua yleisölle?
https://youtu.be/ErN8JDGjrHQ
https://www.youtube.com/watch?v=NfntnA9QVro |
|
Jotkut artistit on niin kovassa itserakkaudessa, että kehtaavat jopa julkisesti tunnustaa nauttivansa huomion keskipisteenä olemisesta. Tällaiset ei varmaan kyllästy.
(Lausutaan elämään kyllästyneellä äänellä): "Jos ei kiinnosta niin ei tiällä mikkää pakko oo olla. Työ tiijättä missä on ovet." |
 Epämuusikko
10.03.2018 11:23:12 (muokattu 10.03.2018 17:44:17) | |
|
Jos keskittyy omaan hommaansa ja haluaa viedä sitä eteenpäin niin vaikea siihen on kyllästyä. Jos vetelee lihasmuistista ilman viihdytysvastuun tai itsekehityksen paineita niin jos tykkää käsien heiluttelusta niin sitten niin.
Upeasti veti kyllä nuo linkkien tyypit.
uliuli |
|
Varmasti jokainen paljon esiintyvä kokee kyllästymisen hetkiä.
Klassisen puolen suoritukset ovat suureksi osaksi niin älyttömän vaativia, ettei niistä selviä ilman täydellistä keskittymistä ja omistautumista. Vedetään 2-3 tunnin esityksiä milloin italiaksi, milloin venäjäksi tai saksaksi. Tekniikan on pysyttävä kasassa koko ajan, muuten pettää ääni, ja libreton osaamisen eteen joutuu tekemään paljon työtä myös kielivalmentajien kanssa. Yhtään virhenuottia, oikaisua tai improvisointia ei suvaita. Kaikille tulee niitä huonompia hetkiä, mutta jos niitä tulee liian monta yhdelle, alkavat buukkaukset harventua. Vaikka kuinka kyllästyttäisi, tehtävän vaativuus tekee lusmuilun mahdottomaksi.
Ei trapetsitaiteilijakaan pysty miettimään kauppalistaa pyöriessään 15 metrin korkeudessa.
Kevyen musiikin puolella, jossa itse suorituksesta voi ehkä selviytyä perusrutiinilla, tulee mukaan viihdyttäjän satsaus. Jaksaako ladata niin, että apaattinenkin yleisö tempautuu mukaan. Saako charminsa puhkeamaan vaikka olisi krapula ja ripuli. Jotkut jaksavat paremmin, jotkut huonommin.
Asus P5B, E6600 Core 2, E-MU 1820, 2 G RAM, GF 7300, XP, SONAR 8.5
Keski-ikäisellä amatöörillä on se etu, että edessä olevia turhautumisen vuosia on vähemmän. |
|
Pikayhteenveto:
Kiinnostus oman työn kehittämiseen tuottaa buukkauksia buuausten sijaan. |
|
Mediahuoraamista se on pidemmän päälle. Olipa liikkeellä siitä tai tästä syystä.
(Lausutaan elämään kyllästyneellä äänellä): "Jos ei kiinnosta niin ei tiällä mikkää pakko oo olla. Työ tiijättä missä on ovet." |
 Kefiiri
11.03.2018 13:13:34 (muokattu 11.03.2018 13:16:00) | |
|
LaMotta: Mediahuoraamista se on pidemmän päälle. Olipa liikkeellä siitä tai tästä syystä.
Jos haluaa ajatella negatiivisesti :)
Se on osa työtä, ei sen kummempaa, jos on tarkoitus menestyä.
(Itse asiassa en nyt tajunnut, että mikä on sitä mediahuoraamista. Esiintyminen? Vai muu julkisuudessa näyttäytyminen?)
En ole musiikin asiantuntija. |
|
Kai se on vähän kaksipiippuista tuo mediahuoraus-käsite. Toisaalta tulee mieleen sellainen "ei mitään väliä millään, julkisuuteen pitää päästä hinnalla millä hyvänsä"-tyyli ja toisaalta taas "tässä olisi tällaista settiä, pidätkö siitä vai et?"-tyyli. |
|
Jos kyllästyy esittämiseen niin on sitten vain oma itsensä.
Elämä on nakki. |
|
Karwin: Jos kyllästyy esittämiseen niin on sitten vain oma itsensä.
Kyllä ainakin ne klasarin ammattilaiset, joita itse tunnen, sanovat sen olevan aivan parasta, kun sitten kaiken treenin jälkeen on siellä lavalla esiintymässä. Sitä varten on tehty älyttömästi töitä, ja esiintyminen on palkinto tehdystä työstä. En muista kuulleeni kenenkään sanoneen esiintymisten muuttuneen kyllästyneeksi rutiiniksi, tyypillisemmin kyllästyttää ja ahdistaa taiteilijan työn epävarmuus. Niin moni joutuu repimään elantonsa epävarmasta freelance-touhusta, että se tuntuu pahalta, mutta esitykset ovat ammatin paras osa, näin olen antanut itseni ymmärtää. |
|
Minä kyllästyn siihen hyvin helposti, mutta enpä ammatikseni sitten lavoja konuakaan. Sen verran kuitenkin kokeillut, että tiedän että vaikka se menee, niin ei se mitään ihmeempiä fiiliksiä tuota. Paska ura tiedossa jos ei tykkää olla lavalla. Ainakin sen pitää olla ihan mukavaa, jos ei kaikkein parasta, se esiintyminen. |
|
Vähäisellä keikkailulla jokainen lavalle nousu pistää polvet tutiseen, kädet tärrään ja hengityksen ahtaalle. Ilman tuota ahistusta ja epävarmuutta kyllästyminen tulis varmasti. |
|
LaMotta: Mediahuoraamista se on pidemmän päälle. Olipa liikkeellä siitä tai tästä syystä.
Jassoo. Että esiintyvät taiteilijat ovat mediahuoria? :o) Älä kehtoo. Toihan kuulostaa ihan 15-vuotta-ja-v'tun-cool-mut-kyl-mäki-haluisin-olla-stara-mut-niinku-omilla-ehdoilla-luokan mielipiteeltä, vaikka tietääkseni, et ko. ikäryhmään lukeudu.
Tai todennäköisimmin olet rumbassa mukana, kyynistynyt, ja ehkä vähän pettynytkin?
Ilman esiintyviä taiteilijoita maailma olisi vielä paljon paskempi paikka.
Tietenkin viihdemaailman kilpailu voi olla härskiä ja raadollista, mutta kyllä sitä samaa löytyy ihan "normaali"duuneissakin.
Sitäpaitsi tuo tämän ketjun avausotsikko "Kyllästyykö esittämiseen" on jotenkin niin ihanan vilpittömän "neitseellinen". Se kertoo itsessään jo pitkän tarinan, kun antaa mielikuvituksen kulkea sanojen taakse. Ei sellaista saa motata tyrmäysiskulla!
Asus P5B, E6600 Core 2, E-MU 1820, 2 G RAM, GF 7300, XP, SONAR 8.5
Keski-ikäisellä amatöörillä on se etu, että edessä olevia turhautumisen vuosia on vähemmän. |
|
Kalmo: Ilman esiintyviä taiteilijoita maailma olisi vielä paljon paskempi paikka.
Tietenkin viihdemaailman kilpailu voi olla härskiä ja raadollista, mutta kyllä sitä samaa löytyy ihan "normaali"duuneissakin.
Kuten seinäkirjoitus sanoo: Earth without art is just 'eh'.
"Jazz is the teacher - Funk is the preacher" |
|
Palautetta olis hyvä saada, tietää että joku on saanut esityksestä jotain irti.
Silloin pitää puskee kun reikä on ruskee. |
|
Super-Jari: Vähäisellä keikkailulla jokainen lavalle nousu pistää polvet tutiseen, kädet tärrään ja hengityksen ahtaalle.
Kuka sen mitenkin ottaa. Itse esiinnyn harvakseltaan, ilman tuollaisia oireita, innolla keikkoja odottaen.
Elämä on nakki. |
|
Karwin: Kuka sen mitenkin ottaa. Itse esiinnyn harvakseltaan, ilman tuollaisia oireita, innolla keikkoja odottaen.
Joo ei se sinänsä kyllästymistä aiheuta vaikka lavalla olisi yhtä huolettomana kuin treenikämpällä. Ja eihän siellä samalla lailla ollakaan. On pakko skarpata ja se on kivaa.
En ole musiikin asiantuntija. |
|
Karwin: Kuka sen mitenkin ottaa. Itse esiinnyn harvakseltaan, ilman tuollaisia oireita, innolla keikkoja odottaen.
Oot sitten varmaan vaan varmempi omasta tekemisestäsi. Good for you! |
|
Ainakaan covereiden esittämiseen ei kyllästy koskaan :-D
Nostalgy is not what it used to be |
|
Lunnu: Ainakaan covereiden esittämiseen ei kyllästy koskaan :-D
:D
ei virhettä |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
