Yleistä keskustelua musiikista ›

Kefiiri: Aloittelevalle porukalle keikkakokemuksen kartuttaminen on arvo sinänsä. Ihan tyhmissäkin paikoissa on hyvä välillä esiintyä, niissä oppii monenlaista.
 
Itse tuli nuorempana diggailtua suomalaisista bändeistä Wigwamia ja löysin Tuubista Pidän sinusta biisin:
https://youtu.be/CAmyk7WpVr4
 
Loistavaa uruttelua ja väittäisin, että tuossa jo on taiteellistakin tasoa. Välillä kannattaa vetää laulettujakin biisejä. Musiikkitouhuja on turha tekohengittää jos kunnon biisit ja jonkinlainen taiteellinen palo puuttuu.
 
Ihan silti mihin tahansa kaljakuppilaan en lähtisi edes viemään Wigwamia vaikka se olisi parhaiden vuosien vedossa.

Kefiiri: Aloittelevalle porukalle keikkakokemuksen kartuttaminen on arvo sinänsä.
 
Toi on toki totta. Ehkä mä tossa ajoin takaa enemmän sitä ,että bändissä on jo keikkakokemusta omaavaa porukkaa.
 
Taitaa muuten nykyään olla jopa niin ,että ihan keskisarjan bändienkin keikoilla puhutaan kymmenien ihmisten yleisöistä? Vai olenko lukenu pessimistien tuhonmaailailua? :-D

PsychedelicWarlord: Toi on toki totta. Ehkä mä tossa ajoin takaa enemmän sitä ,että bändissä on jo keikkakokemusta omaavaa porukkaa.
 
Taitaa muuten nykyään olla jopa niin ,että ihan keskisarjan bändienkin keikoilla puhutaan kymmenien ihmisten yleisöistä? Vai olenko lukenu pessimistien tuhonmaailailua? :-D
 
Olemme kuulleet saman asian. Monilla keikkaravintoloilla menee huonosti. Ja kun riittävän monta kertaa tulee 8 henkilön yleisö ja illasta rajusti takkiin, mitä tekee paikan omistaja Ei päästä bändejä enää soittamaan, vaan kehittää muita tapoja saada väkeä paikalle, on se sitten vaikka hassuhauska pubivisa.
 
Sen verran olemme kentällä pyörineet, että viesti on mennyt meille perille: jos Suomessa halutaan pysyvän elinvoimainen livekeikkakulttuuri, jotain tarttis tehdä. Keinoja on varmasti monia, ja jokin sopii yhdelle toinen toiselle. Täällä avaamani idea voi toimia, kun yrittäjähenkinen bändi kohtaa ennakkoluulottoman paikanomistajan.
 
Tässä on tullut paljon varmasti ansaittuakin negatiivista palautetta, mutt yksi juttu täytyy vielä heittää yleisenä huomiona: Iso osa jengistä näkee, että bändin lipunmyyntimahdollisuus tuottaa vain vaivaa ilman sanottavia hyötyjä ja on ylimääräinen elementti kiinteän keikkapalkkion päälle.
 
Löytyykö yhtään bändiläistä, joka näkee mahdollisuuden parantaa keikkapalkkiotaan? Jos bändi sopii 40 henkilön / 200 euron minimitargetin lipunmyynnille ja tämä 200 euroa menee siis paikan omistajalle > kaikki ylimääräiset lipputulot menevät suoraan bändille. Ja kuulinpa yhdeltä muusikolta, että onnistuvat keikoillaan myymään myös T-paitoja, levyjä ja muuta. Näistä hyviä lippudiilejä (keikka + paita kympillä) tms.
 
Moni näkee keikkapaikan yrityksemä ja bändin vain palkollisena. Itse en ole bändissä soittanut, mutta talonpoikaisjärjellä bändi on mielestäni yritys isolla Y:llä. Se perustetaan, siinä on intohimoa, menestys on epävarmaa ja moni haaveilee breikkaamisesta, suuresta tunnettuudesta ja miljoonista. Te olette startuppeja, halusitte tai ette :)

Janne Haila:
 
Sen verran olemme kentällä pyörineet, että viesti on mennyt meille perille: jos Suomessa halutaan pysyvän elinvoimainen livekeikkakulttuuri, jotain tarttis tehdä. Keinoja on varmasti monia, ja jokin sopii yhdelle toinen toiselle. Täällä avaamani idea voi toimia, kun yrittäjähenkinen bändi kohtaa ennakkoluulottoman paikanomistajan.
 
Mä en vieläkään näe, miten tämä taikoo jostain pysyvästi lisää maksavaa yleisöä. Ihmiset ovat kyllästyneet bändimusiikkiin ja yleisemminkin siihen, että jokaisen tarvii tuottaa omaa meteliään maailmaan ja istuvat mieluummin vaikka siellä pubivisassa. Se on siinä vaiheessa aivan sama, miten bändi ja keikkapaikko pallottelevat keskenään, kakku ei kasva mihinkään, ainoastaan jakosuhde voi muuttua.
 
Tässä tuntuu, että käyttöskenaarioita on kovasti luotu bändin ja keikkajärjestäjän näkökulmasta, mutta ei lainkaan sen maksavan asiakkaan. Syyllisyydentuntoisilla kavereilla ja varakkailla paikalle saapumattomilla sukulaisilla elinvoimainen liveskene nousuun, jee. Itse mittaisin elinvoimaisuutta ennemmin sillä, onko olemassa jonkinlainen kestävä ekosysteemi, en sillä, miten monta keskinkertaista keikkaa vastahakoiset ravintoloitsijat saadaan puijattua järjestämään ennen kuin valot lopullisesti sammutetaan.

Sergei Fallinen: Mä en vieläkään näe, miten tämä taikoo jostain pysyvästi lisää maksavaa yleisöä. Ihmiset ovat kyllästyneet bändimusiikkiin ja yleisemminkin siihen, että jokaisen tarvii tuottaa omaa meteliään maailmaan ja istuvat mieluummin vaikka siellä pubivisassa. Se on siinä vaiheessa aivan sama, miten bändi ja keikkapaikko pallottelevat keskenään, kakku ei kasva mihinkään, ainoastaan jakosuhde voi muuttua.
 
Tässä tuntuu, että käyttöskenaarioita on kovasti luotu bändin ja keikkajärjestäjän näkökulmasta, mutta ei lainkaan sen maksavan asiakkaan. Syyllisyydentuntoisilla kavereilla ja varakkailla paikalle saapumattomilla sukulaisilla elinvoimainen liveskene nousuun, jee. Itse mittaisin elinvoimaisuutta ennemmin sillä, onko olemassa jonkinlainen kestävä ekosysteemi, en sillä, miten monta keskinkertaista keikkaa vastahakoiset ravintoloitsijat saadaan puijattua järjestämään ennen kuin valot lopullisesti sammutetaan.
 
Hyvää pohdintaa. Koko alan muutosta ei hetkessä tehdä. Ja olet oikeassa, jos livemusa ei kiinnosta yleisesti, sitä ei appilla tai myyntimekaniikalla ratkaista.
 
Kyllä meidän skenaario on lähtenyt helpottamaan sitä tilannetta, että bändillä iha oikeasti on faneja, joita kiinnostaa keikka ja he ovat valmiit siitä jotain maksamaankin. Mutta keikkapaikka kokee bändin kiinnittämisen riskiksi, koska yleisön saapuminen paikalle perustuu "aihetodisteisiin". Jos siis todistamalla fanien olemassaolo saadaan järjestettyä keikka, jota muuten ei olisi, näkisin että ollaan voitolla. Ehkä seuraavalla kerralla tällaista systeemiä tarvita. Kait tämän voisi kiteyttää, että useampi bändi voisi saada sen ensimmäisen tilaisuuden.

Janne Haila: Moni näkee keikkapaikan yrityksemä ja bändin vain palkollisena. Itse en ole bändissä soittanut, mutta talonpoikaisjärjellä bändi on mielestäni yritys isolla Y:llä. Se perustetaan, siinä on intohimoa, menestys on epävarmaa ja moni haaveilee breikkaamisesta, suuresta tunnettuudesta ja miljoonista. Te olette startuppeja, halusitte tai ette :)
 
Oma näkökulma musiikkiin ei ole rahan hankkiminen vaan tutustua mielenkiintoisiin sävellyksiin, tehdä mielenkiintoisia sovituksia, tutkia musiikkiin liittyvää ja mennä harvakseltaan keikoille, jotta myös käytäntöön on tuntumaa.
 
Haaveet enempi sensuuntaista, että laittaa oman musavideon Tuubiin.
 
Mä en vieläkään näe, miten tämä taikoo jostain pysyvästi lisää maksavaa yleisöä. Ihmiset ovat kyllästyneet bändimusiikkiin ja yleisemminkin siihen, että jokaisen tarvii tuottaa omaa meteliään maailmaan ja istuvat mieluummin vaikka siellä pubivisassa. Se on siinä vaiheessa aivan sama, miten bändi ja keikkapaikko pallottelevat keskenään, kakku ei kasva mihinkään, ainoastaan jakosuhde voi muuttua.
 
Kyllästymistä edesauttaa jos ei luoda mitään uutta tai mielenkiintoista tai soiteta edes vanhaa hyväksi havaittua ohjelmistoa.
 
Bändeissä on vähän sitä vikaa, että jos verrataan maalariin, joka maalaisi aina samalla värillä ja samalla pensselillä punaisen väristä maalia, joka symboloi vaikka jotain perusrokkia... miksei maalaisia välillä muilla väreillä tai maalausvälineillä ja voi joskus vaikka tervatakin.
 
Lahden alueella olen joskus käynyt morottamassa Miikka Kalliota kun hänellä tuntuu olevan räätälöity ohjelma aika moneen tilanteeseen. Viimeksi häneen törmätessä oli joulubiisit kyseessä.
 
Tilannetta pahentaa kun aika moni on opetellut musiikkia kitaran näkökulmasta ja kitaran pitää olla sähkökitara ;-) Miksei voi jättää välillä sähköt pois, ei kiipparistinakaan tule aina samaa soitinta otettua joka tilanteeseen. Joskus käy haitari, joskus flyygeli, joskus voisi ajatella vaikka pelkkä laulu.

Arkka: Yleisön kiinnostustahan voisi varmaan kokeilla ainakin jollain tasolla jo olemassa olevalla joukkorahoitussysteemillä
 
Mites niinpäin, että kysyisi etukäteen minkälainen tilaisuus on kyseessä ja menis tilaisuuteen tarkoitetulla ohjelmistolla?

Joukkorahoituksella ilta/pikkufestari jossa pääbändi on nimekkäämpi ja loput uusia bändejä?

musamies: Mites niinpäin, että kysyisi etukäteen minkälainen tilaisuus on kyseessä ja menis tilaisuuteen tarkoitetulla ohjelmistolla?
 
Mitä se sellainen viihdyttäminen nyt on? Keikalla pitää soittaa mitä itse haluaa. Angstinen taiteilija pitää huolen että kaikilla on keikan jälkeen paha mieli. Humppaorkesterit soittakoon toivemusaa.

StJerky: Mitä se sellainen viihdyttäminen nyt on? Keikalla pitää soittaa mitä itse haluaa. Angstinen taiteilija pitää huolen että kaikilla on keikan jälkeen paha mieli. Humppaorkesterit soittakoon toivemusaa.
 
Mitäs jos itse haluais soittaa jouluna niitä omasta mielestä parhaita vaikka vanhanliiton amerikkalaisia joulubiisejä, pari herkkää suomalaista, hirvipeijaisissa sitä hiukan maalaisempaan makuun olevaa ja ulkoilmakonsertissa oman progepläjäyksen?!
 
Esim. liivijengin pippalossa tuli vedettyä Born to be wild. Suhtaudun myös positiivisesti lastenmusiikkikeikkoihin.
 
Vaikeampi jos pitää itse laulaa, siitä ei ainakaan omalla kohdalla löydy samanlailla monipuolisuutta, mutta siksi on syytä olla erilaisia laulajavaihtoehtoja.

Arkka: Yleisön kiinnostustahan voisi varmaan kokeilla ainakin jollain tasolla jo olemassa olevalla joukkorahoitussysteemillä kuten vaikka juurikin Kickstartterilla tai kotimaisella Mesenaatilla? Mesenaatista katselin, että siellä onkin kulttuuritapahtumia, joissa vastikkeina näkee lippuakin, eli tavallaan tää ei sikäli ole täysin uusi idea. Aika huonosti menestyneitä näyttävät olevan vaan (niin kuin joukkorahoitus uutuuttaan Suomessa joka tapauksessa?) Ehkä jossain tilanteissa ihan oiva systeemi.
 
Oikeassa olet, idea ei ole sinänsä uusi. Useasti toimivat systeemit yhdistävät olemassaolevan mekaniikan ja uuden asiayhteyden. Ensimmäisenä on myös nihkeää olla, koska silloin joutuu opettamaan jengille täysin uuden asian. Suomi ei varmaan juuri mainitsemastasi syystä ole ihanteellinen koemarkkina; siellä missä joukkorahoitus ilmiönä on pinnalla, lienee helpointa yrittää kokeilla sitä myös livekeikoille.

Kefiiri: Aloittelevalle porukalle keikkakokemuksen kartuttaminen on arvo sinänsä. Ihan tyhmissäkin paikoissa on hyvä välillä esiintyä, niissä oppii monenlaista.
 
Tämä. Tuhanteen kertaan tämä.

Janne Haila:
 
Moni näkee keikkapaikan yrityksemä ja bändin vain palkollisena. Itse en ole bändissä soittanut, mutta talonpoikaisjärjellä bändi on mielestäni yritys isolla Y:llä. Se perustetaan, siinä on intohimoa, menestys on epävarmaa ja moni haaveilee breikkaamisesta, suuresta tunnettuudesta ja miljoonista. Te olette startuppeja, halusitte tai ette :)
 
Kyllä. Kvartaalisessa bändipalaverissa käydään läpi sometykkäysten lisääntymiset tai vähentymiset sekä analysoidaan streamipalvelujen kuumimpia hittejä josko sieltä voisi ottaa kopin tulevan demon biisimateriaalia ajatellen. Itseilmaisu ja muu musiikkiin yleisesti liitetty masokismi on luusereille.

Janne Haila: Itse en ole bändissä soittanut, mutta talonpoikaisjärjellä bändi on mielestäni yritys isolla Y:llä. Se perustetaan, siinä on intohimoa, menestys on epävarmaa ja moni haaveilee breikkaamisesta, suuresta tunnettuudesta ja miljoonista. Te olette startuppeja, halusitte tai ette :)
 
Nyt ne valot päälle jo...
 
Bändissä on kyse musiikista, monet soittaa vain omaksi ilokseen läpi elämänsä omassa makuuhuoneessaan ja ovat onnensa kukkuloilla kun saavat soittaa. Samoin moni bändi ei edes haaveile mistään muusta kuin että pääsevät kerran viikossa yhdessä soittamaan eli harrastus, onko kaikki harrastustoiminta startuppia halusi tai ei??
 
Tsiisus.. edelleen VMP

Janne Haila: ...
 
Moni näkee keikkapaikan yrityksemä ja bändin vain palkollisena. Itse en ole bändissä soittanut, mutta talonpoikaisjärjellä bändi on mielestäni yritys isolla Y:llä. Se perustetaan, siinä on intohimoa, menestys on epävarmaa ja moni haaveilee breikkaamisesta, suuresta tunnettuudesta ja miljoonista. Te olette startuppeja, halusitte tai ette :)
 
En edelleenkään halua lannistaa palvelukehityksessä, palvelunne sopii joillekin ja joillekin ei, mutta ylläkuvatun kaltainen retoriikka on kyllä omiaan karkottamaan perinteiset muusikot palvelun luota. Motiiveja ja taustoja bändin perustamiselle on tietysti monia, mutta pääasiassa pikkubändit ja vähän isommatkin Suomessa ovat hauskanpitoa ja/tai itseilmaisua varten. Etenkään pienet, tuntemattomat bändit - jotka ovat ilmeisesti teidän pääkohderyhmäänne - eivät tee hommia rahan kiilto silmissä, vaan rakkaudesta lajiin.
 
Olet täältä varmasti saanut arvokasta (realistista, ja osin turhankin kyynistä) näkemystä siihen, miten palvelunne voidaan ottaa vastaan. Nämä tässä esiin tulleet epäkohdat on syytä miettiä tarkoin.

sticky fingers: Etenkään pienet, tuntemattomat bändit - jotka ovat ilmeisesti teidän pääkohderyhmäänne - eivät tee hommia rahan kiilto silmissä, vaan rakkaudesta lajiin.
 
Ei bändin tai muusikon itsetarkoitus ole kuuluisuus, vaan on mielenkiintoista välittää yli sukupolvien ja mantereiden mielenkiintoisia musiikillisia oivalluksia. Itse en muista kaupungin orkesterista tai kaupungin teatterin orkesterista kovinkaan monen muusikon nimeä, vaan voin katsoa onko jotain kiinnostavaa ohjelmistoa tulossa, josko menisi kuuntelemaan.
 
Hyvien sävellysten teko on luovien ihmisten hommaa, eikä kaljakuppilat ole mikään vakavastiotettava peili sille onko oma taide laadukasta.
 
Jos ajatellaan, että on tiedemies, niin tiedemies voi pitää esitelmän tai luennon yleisöllekin, mutta ei se ole työn ydin. Samoin voisi ajatella taiteilijan kohdalla.

sticky fingers: En edelleenkään halua lannistaa palvelukehityksessä, palvelunne sopii joillekin ja joillekin ei, mutta ylläkuvatun kaltainen retoriikka on kyllä omiaan karkottamaan perinteiset muusikot palvelun luota. Motiiveja ja taustoja bändin perustamiselle on tietysti monia, mutta pääasiassa pikkubändit ja vähän isommatkin Suomessa ovat hauskanpitoa ja/tai itseilmaisua varten. Etenkään pienet, tuntemattomat bändit - jotka ovat ilmeisesti teidän pääkohderyhmäänne - eivät tee hommia rahan kiilto silmissä, vaan rakkaudesta lajiin.
 
Olet täältä varmasti saanut arvokasta (realistista, ja osin turhankin kyynistä) näkemystä siihen, miten palvelunne voidaan ottaa vastaan. Nämä tässä esiin tulleet epäkohdat on syytä miettiä tarkoin.
 
Hyvin sanottu. Realismi ja kyynisyys ovat lähisukulaisia. Ja kyllähän sitä itsekin kirjoittelee vähän sohaistaan-ampiaispesää-tyylillä, kun sillä saa keskustelua aikaan.
 
Rahapuolta on ehkä tullut korostettua liikaakin, koska kuten sanot se on motiivi vain osalle bändeistä. Mutta se mitä sanoit itseilmaisusta koskee varmasti kaikkea. Haaste, jota yritämme ratkaista on juuri se, että tilaisuuksia itseilmaisuun olisi enemmän, ts. keikkamahdollisuuksia järjestyisi helpommin.
 
Vaikka bändiä ei kiinnostaisi fyrkka niin paljon, se keikasta päättävä taho eli keikkapaikka joutuu valitetttavasti ajattelemaan asiaa bisneksen kautta, tai muuten ei ole kohta soitomahdollisuutta kellekään.

Jopa perinteinen kynnysrahakin on parempi kuin tuo ehdotettu systeemi. Tässä nyt halutaan luoda tilanne, jossa kolmannen osapuolen on mahdollista tulla vetämään välistä.