Kitarat: kitarakamat ›

Tällä hetkellä stratoissa taitaa olla alle 50-kymppiset korealaisia ja lespaul-malleissa alle 75:set, mallinumeroista siis erottaa. Vanhemmissa sitten eri asia, japanilaisten hinta on koko ajan noussut vuosien myötä ja samalla mallinumero.

Itse hankin Tokai LS 85 les paulin tässä ja olen aika positiivisesti yllättynyt. Mulla on ollut muutamiakin Gibson kitaroita, joskaan ei standard les paulia mutta yksi sg ja yksi sellainen special les paul.. Mutta, mutta. En itse tuosta osaa onkia mitään kovin negatiivista sanottavaa. Nauhojen päitä varmaan ihan vähän joutuu hiomaan.. Että joo..Mulle on kyllä melkoisen samantekevää että mitä siellä lavassa lukee jos kitara on hyvä. Vaikka on sillä Gibson nimellä ollut tietty aura mulle ihan pennusta asti. Mikit tossa oli jo valmiiksi vaihdettu Seymour duncaneihin että niistä vakioista en osaa sanoa mitään.
 
Sellainen kysymys mulla olis jos joku tietää. Noissa Stratoissa ja Teleissä on Tokailla käsittääkseni sellainen politiikka että kalleimmissa malleissa on nitroselluloosa lakka ja halvemmissa synteettinen lakka, onko näin? Ja pitääkö sama paikkansa myös näiden Love rock mallien kohdalla? eli voinko odottaa kitarani vanhenevan kauniisti??

Itse hankin Tokai LS 85 les paulin tässä ja olen aika positiivisesti yllättynyt. Mulla on ollut muutamiSellainen kysymys mulla olis jos joku tietää. Noissa Stratoissa ja Teleissä on Tokailla käsittääkseni sellainen politiikka että kalleimmissa malleissa on nitroselluloosa lakka ja halvemmissa synteettinen lakka, onko näin? Ja pitääkö sama paikkansa myös näiden Love rock mallien kohdalla? eli voinko odottaa kitarani vanhenevan kauniisti??
 
Eipä taida nitrolakkaa olla kuin noissa kaikkein kalleimmissa malleissa, tyyliin LS-320.

Tämä on turhaa jauhantaa - skippaa joka ei jaksa kuunnella. Mulla on ollut ja edelleen on Tokai tuossa Gibsoneiden kaverina. Ihan ne siinä rinta rinnan. Nauhanpäät oli LS70:ssä (nykyinen LS85 malli) paljon paremmin viimeistelty kuin 2:ssa uutena ostamissani Gibsoneissa. Tämä kommentti vain siksi kun se tuossa edella otettiin esiin. Kokeilee soittaa, jos tykkää - se on sitten hyvä kitara. Dätsit.
En ole Korealaisia koskaan omannut ja niistä en lähde kommentoimaan.
Jos ei polyesterilakat häiritse elämää (ne kestää about ikuisesti) ja voi elää sen asian kanssa ettei Polfus saa ostoksesta mitään, ostaa sitten Tokain.
 
Herättää aina rajusti tunteita tämä merkki. Tätäkään ketjua en ole lukenut läpi, joten jos menee toisteluksi tai pahasti ohi niin "so not", tämähän on käsittääkseni mielipiteille tarkoitettu foorumi.
 
Suosittelen Tokain testausta ja hankintaa asiasta kiinnostuneille. Kaikki soittamani mallit on olleet tosiaankin soittokelpoisia ja hintansa arvoisia.

Nauhanpäät oli LS70:ssä (nykyinen LS85 malli) paljon paremmin viimeistelty kuin 2:ssa uutena ostamissani Gibsoneissa. Tämä kommentti vain siksi kun se tuossa edella otettiin esiin.
 
Sulla ei vissiin ole ollu yhtään Gibsonia, joissa olis ollut otelaudan reunat listoitettu, eli noita Tokain esikuvia? Kas kun ne nauhanpäät on noissa reunalistallisissa edelleenkin sinne piilotettuna. Ei niitä Gibsoneissa pysty sen paremmin hiomaan.. Sen sijaan Tokaissa joskus jopa tulevat siitä reunalistan päältä sormia kiusimaan, jolloin niille on ehkä viilaa näytettävä.
Ihan vaan kun otit asian puheeksi. Kyseessä on siis vain kaks erilaista lähestymistapaa aiheeseen, toinen työläs ja kalliimpi, toisella säästetään valmistuskustannuksissa. Hinta-laatusuhteeseen eikä muuhunkaan tuolla ole merkitystä, laatuun kylläkin, ja siihen ulosmyyntihintaan.

Sulla ei vissiin ole ollu yhtään Gibsonia, joissa olis ollut otelaudan reunat listoitettu, eli noita Tokain esikuvia?
 
On. Ja on edelleen: 335. Uutena ostettu mallia 97. Listoitetut reunat. Jotka oli ostaessa niin kulmikkaat, ettei voi äkikseltään uskoa. Ja on edelleenkin siitä kaulaliitoksesta ylöspäin kun sillä ei ole väliä. Teippiä ne suojaksi ja teräsvillaa niin tuli niistäkin sileät ja kiiltävät. Se oli se listaan viilattu "nauhanpää" ihan viilan jäljiltä. Ja ne viilan jäljet näkyy vieläkin.
 
Kas kun ne nauhanpäät on noissa reunalistallisissa edelleenkin sinne piilotettuna. Ei niitä Gibsoneissa pysty sen paremmin hiomaan..
 
Pystyy ne ihan kuin tuossa edellä kerroin. Nauhan profiili oli kulmikas ja pinta ihan ilman villaa jäänyt eli viilan jäljiltä. Luokatonta jälkeä silloin aikanaan 12500mk maksaneessa kitarassa. Mutta kun ostaessa tiesin tuon vaativan alle puolituntia ammattimieheltä niin se ei häirinnyt.
 
Sen sijaan Tokaissa joskus jopa tulevat siitä reunalistan päältä sormia kiusimaan, jolloin niille on ehkä viilaa näytettävä.
 
Mulla on tuossa tuo Melody ja siinä on nauhanpäät töröllään ihan kuten missä tahansa kitarassa. Samat oireet oli myös Nighthawkissa. Kunnes Amfin pojat laittoi siihen kauniisti kiillotetut ja paikoilleen oikein istuvat jumbot.
 
Kai se vain on niin että just mulle on sattunut ne "suomigibsonit" jotka on ylijäämiä jostain tsekkierästä tai muuta vastaavaa.
 
Yhtäkaikki, kuulostavat tajuttoman hienolta ja on todella mukavia soittaa. Oikeasti ne nauhanpäätkään ei häiritse pätkääkään. Melodyakin ajattelin alkuun fiksata, mutta jäi tehtyä. Hakekoot paikkansa soittamalla.
 
Btw, aikanaan valitin tästä mun 335 Gibsonin työnjäljestä etiäppäin ihan kuvien kera. Vastaus oli että normaalia laadukasta Gibsonin työnjälkeä. Kosmeettisia virheitä on nimittäin enemmänkin. Niistäkin on täällä ollut jo puhetta..
Aika parantaa ja nyt ne jo tuntuu kuuluvan tähän soittimeen. Tunnistaisin sen toisten samanlaisten joukosta "in a second".

Itselläni on Tokain Anniwers -07. Tokain "Pink Paisley" (fender) puoliakkari malli "335" es-162 ja es145 G ja voin kertoa että omaan käteeni on huikea laatu kitarassa ja vimpan päälle käsityötä. (Ovat siis custom shoppia) paitsi anniwersaly -07...mutta itse suosittelen kyllä Tokai kitaraa. Mikkejä olen kyklä vaihdellut bluesimpaan suuntaan , paitsi Tokain Paisley, siinä orggikset jotka räyhää just hienosti. (California -59).

Tokai on aivan perkuleen hyvä merkki. Ja nimenomaan MIJ Tokait. Niistäkin mielellään premium mallit. Gibsonit kierrän nykyään kaukaa. Monestakin syytä.
Toki jos haluaa Gibson Les Paulin, niin silloin pitää ostaa Gibson. Jos haluaa hyvän Les Paulin, valitsen Tokain.
Viimeisin hankinta vm.1981 Tokai LS-120. Loistava kitara:
https://muusikoiden.net/dyn/users/155374.jpg

Mulle tuli vuosi sitten kavereiden kiertopalkinto omaan kokoelmaan. LS-85 maalaamattomalla kaulalla. Vähän tuossa on ollu juttuja mm. Yksi nauha piti korjauttaa kun se ponnahti ulos ja eka talla alkoi pitämään pärinää. Vähän painavahkokin on, 4,5 kg. Kuitenkin hyvä peli kaikenkaikkiaan ja käytettyinä kivan hintaisia.

Mitäs käytännön eroja on viiden sadan ja tonnin toksu-stratoissa? Onko tatsi erilainen? Huriseeko laadukkaammat yksikelaiset vähemmän kuin halvimmat?
Mistä hinnoista alkaa japanissa valmistetut?
 
Jokunen vuos sitten puoliläpällä ostin tokai straton hintaan 299,- ja kun sääti tallan ruuvit asianmukaisesti niin siitähän tuli vallan mainio peli!
Pirusti tekis mieli päivittää vähän laadukkaampaan mutta mietin notta huomaako mitään eroa ennenkuin hintalappu lähestyy sitä tonnin rajapyykkiä...

Nyt olisi tarjolla Tokai TST-50 WG Special mallia hiukan yli tonnin hintalapulla uutena, ja itse semmoisen muutama viikko sitten käytettynä hankin. Suosittelen väijymään Torilta niin voit saada noin 600 e hintaan. Tokai on hyvä kitara hankkia käytettynä, kun se ei pidä niin hyvin hintaansa kuin Fenderit ja Gibsonit.
 
https://www.tammerpianojasoitin.fi/Tokai-TST-50-WG-Seymourized
 
Tuossa on kapeampi kaula kuin yleensä Tokain Stratoissa, ja Duncanin laadukkaat mikit. Mulla ei tosin ollut enää ostaessa noita alkuperäisiä mikkejä, mutta muiden kokemusten perusteella uskon Duncaneilla olevan hyvin suuri soundiero verrattuna Tokain omiin mikkeihin. Tässä mallissa on semmoinen premium-luokan tuntu, jota ei yleensä saa lähellekään näitä hintoja. En vaihtaisi missään nimessä Fenderin Standardistratoon, joka on pari sataa vielä kalliimpikin.
 
E. Omassa kitarassa on otelauta ruusupuuta, kun Tammerpianon kitarassa näyttäisi valokuvassa olevan vaahteraa vaikka kuvauksessa puhutaan että otelauta on ruusupuuta? Itse suosittelen ruusupuuta ehdottomasti. Ulkonäöllisesti kauniimpi ja pidän ruusupuun tummemmasta soundista.

tomaattiorava: Mitäs käytännön eroja on viiden sadan ja tonnin toksu-stratoissa? Onko tatsi erilainen? Huriseeko laadukkaammat yksikelaiset vähemmän kuin halvimmat?
Mistä hinnoista alkaa japanissa valmistetut?
 
Jokunen vuos sitten puoliläpällä ostin tokai straton hintaan 299,- ja kun sääti tallan ruuvit asianmukaisesti niin siitähän tuli vallan mainio peli!
Pirusti tekis mieli päivittää vähän laadukkaampaan mutta mietin notta huomaako mitään eroa ennenkuin hintalappu lähestyy sitä tonnin rajapyykkiä...
 
Niitähän on ne kiinalaiset, jotka maksaa alle 500 ja japsit, jotka maksaa kovan laukun kanssa ~800. Sitten on jotain premium malleja, mutta en tiedä, kuinka paljon ne ovat perusjapsia parempia.
 
Kiinalaisen ja japanilaisen kaulat ovat kovasti erilaisia. Itse tykkään japseista kovasti, mutta kiinalaiset ovat nounou. Minusta nuo japsit ovat olleet kaulaltaan ihan parhaasta päästä. Paljon parempia kuin esim. stankku jenkit.
 
Joten itse olen sitä mieltä, että japsi on ehdottomasti parempi ja hintansa väärti, mutta kaulan tuntuma on mielipidekysymys, joten vain kokeilemalla selviää.
 
Kiinan laadusta ei ole pitkäaikaista kokemusta, koska en niitä huoli, mutta japsien laatu on erinomaista. Ykköskitaran ostin uutena 2001, eikä sen kanssa ole ollut ikinä mitään ongelmia. Ei vaikka se on saanut vettä päälleen ja viety säännöllisesti talvipakkasista autosta suoraan treeneihin.

Ne kalleimmat Tokait on CS straton tasoa, siis aivan jäätävän kovia. Hinta vain on pienempi. LP:n muotoiset taas menevät jopa CS Gibsonin ohi, johtuen Gibsonin epätasaisesta laadusta. Tää on tietysti yleistystä ja makuasiaa, joillekin Tokai ei kelpaa koska "kopio". Itselle kyllä kelpaisi, ja varmasti jossain vaiheessa tulee hankittuakin. Toistaiseksi olen joutunut tyytymään Gibsoneihin :)

Eilen sain hyppysiini LS-107Q VF:n ja täytyy sanoa, että kyllä oli vielä laadukkaampi soitin kuin osasin odottaa. Tanakka paino 4,4kg ja resonoi hienosti. Kaula on paksu kuin halko, mutta silti luonteva ja soittotuntuma kohdillaan.

Gaines: Eilen sain hyppysiini LS-107Q VF:n ja täytyy sanoa, että kyllä oli vielä laadukkaampi soitin kuin osasin odottaa. Tanakka paino 4,4kg ja resonoi hienosti. Kaula on paksu kuin halko, mutta silti luonteva ja soittotuntuma kohdillaan.
Mulla ollut pari vuotta tuollainen LS-107 ja olen ollut kyllä pirun tyytyväinen. Hieno keppi...

Juu kyllä useampi Tokai ollut omistuksessa ja tällähetkelläkin yksi Tokai strato Made in Korea jonka hankin viime viikolla. Yllättävän hyvä on tämäkin ei kaipaa kuin uudet mikit,vähän "tunkkaiset" on nuo alkuperäiset. Tokain Les Paul oli jonkin aikaa sitten Korean tuotantoa sekin. Käytin tätä kitaraa sepällä ja ihastui siihen niin,että halusi lunastaa itselleen. Oli muuten seppäkin yllättynyt kuinka hyvä Korealainen sattui kohdalle. Japsi Tokai oli myös joskus ja olihan se huippulaite sekin. Amerikan Strato löytyy tälläkin hetkellä ja ei kyllä mielestäni juurikaan häpeä nuo Tokain tuotteet "alkuperäisen" rinnalla.

Mitä Tokain mallinumerot kertovat kitarasta?
Näyttää, että jokaisesta kitarasta löytyy miljoona variaatiota.
 
Osaako joku kertoa tai löytyykö linkkiä?

fox: tokairegistry.com taitaa yks sivusto olla, siis kattava.. Se mallinumero osoittaa sen "hintaluokan" jeneissä, käsittääkseni. Ja vuosien mittaan, sekä valuuttamuutokset huomioon ottaen, voi olla että joku "pienemmän numeroinen" 80-90-luvulta onkin tänä päivänä (jos siis vastaavaa katselee) huomattavasti isommalla numerolla..
 
Kiits, täytyy katsella ajan kanssa.
 
PS: mistä muuten tietää onko kitara rakennettu Japanissa tai jossain muualla?

FastEddie: Kiits, täytyy katsella ajan kanssa.
 
PS: mistä muuten tietää onko kitara rakennettu Japanissa tai jossain muualla?
 
Tokait ei oo sitä mun "vahvinta aluetta".. ;) En ole ees seurannu, missä kaikkialla niitä tänä päivänä värkkäillään. Suunta voi olla sama, kuin Hoshinolla (Ibanezin takana oleva puulaaki), josta tiedän, että tuotantoa on nykyään 2 tehdasta Japanissa (ne mallisarjan huiput, erikoismallit ja muu "parempi kama" niinkuin J-Craft yms.), Kiinassa 5 ja sitten Indonesiassa Cort PT Indonesia-tehtaalla. Kiina-tuotanto osittain joittenkin lähteitten mukaan korealaisen Saein-tehtaan satelliittitehtaassa Gaomissa, jossa tehdään siis myös Tokaita ja Epiphonea (eipä yhtään yllätä..) Kaikkea tietoa ei tietenkään "ole jaossa", mutta tuollasta on joku kerännyt..
Vanhemmissa LP- ja F-kopioissa Korea-Japani jutut erosivat sillä, että korealaisten mallinumeron etukirjain oli A. Esimerkiks LP Standard Japanista oli LS ja Koreasta ALS