Roots ›

Mitä mieltä ootte John Lee Hookerista?

Hooker oli viimeisiä todellisia legendoja bluesin saralla. Äijällä oli oma helposti tunnistettava tyylinsä. Pidän parhaina levytyksinä äijän veejay levytyksiä mutta en hyljeksi loppupään tuotantoakaan. Miehen murahtelua ja vähäeleistä kitarointia on pakko kuunnella säännöllisesti. Edelleen levyttävistä artisteista ainoastaan joku Burnside pääsee edes lähelle tuota primitiivistä fiilistä.
V***aa kun en nähnyt miestä koskaan livenä.

Hooker oli viimeisiä todellisia legendoja bluesin saralla. Äijällä oli oma helposti tunnistettava tyylinsä. Pidän parhaina levytyksinä äijän veejay levytyksiä mutta en hyljeksi loppupään tuotantoakaan. Miehen murahtelua ja vähäeleistä kitarointia on pakko kuunnella säännöllisesti. Edelleen levyttävistä artisteista ainoastaan joku Burnside pääsee edes lähelle tuota primitiivistä fiilistä.
V***aa kun en nähnyt miestä koskaan livenä.
 
Älä muuta virka kirka. Käärmeennahkamono hakkaa lattiaa ja napsutuksella ei ole loppua. Se on kyllä niin hypnoottista kamaa, että jopas nyt jotakin.

Ostin anttilasta Testament boxin 3 cd:tä veejay ajan Hookeria 20€ pakko kuunella taas tänään.

Maagista musiikkia... Kaivakaapa jostain Specialtylle levytetty kappale "Don't Trust Nobody" ja kuunnelkaa. Vau!

Lukutaidoton bluesmuusikko mitä ilman maailman blueskuvio ei olisi sitä mitä se on. Osoitti että soitollinen akrobatia on toissijaista kun puhutaan kunnon juurihoidosta. boom Boom, Tupelo, Dimples.... Onneksi mies sai hänelle kuuluvan kunnian jo ennen kuolemaansa. Miehen elämä kun oli kaikkea muuta kuin helppo. Enään on jäljellä yksi suuri B.B King. Toivottavasti nuoriso kuten Sheppard ja ja kumppanit kantavat perinnettä.
 
tässä ihan liikuttuu, kiitos Seagramin...

Enään on jäljellä yksi suuri B.B King.
 
Nooh, myös Bobby "Blue" Bland on edelleen hengissä.
 
EDIT: Bobbyhän ei ole kitaristi, jos niitä "suuria" tarkoitit.

Jees, JLH ei kahta vaihtanut: toinen oli turun sinappi ja toinen oli sointu...
 
Itsekin olen pohtinut tuota, että kun vanhat bluesmiehet ovat kohta jokainen poistuneet bileistä, niin ketä jää jäljelle?
 
'Nuorempaan' polveen kuuluvat kai esim EC, Buddy Guy, Jimmie Vaughan, Otis Grand jne... Kenny Wayne on kyllä hyvä, mutta sitä vaivaa se sama juttu, mikä vaivaa monia muitakin nuorempia lupauksia: SRV:n liiallinen kopiointi...
 
Siis haluaisin ilmeisesti nähdä ja kuulla omaperäisempää bluesia nuoremmilta kepittäjiltä...

Siis haluaisin ilmeisesti nähdä ja kuulla omaperäisempää bluesia nuoremmilta kepittäjiltä...
 
Joo, ja jos joku erehtyy tekemään jotain omaperäisempää bluesia se haukutaan amatööriksi ja sieluttomaksi :) Vitsi, vitsi, vaikkakin totuuden siemen on tuossakin mukana.

John Lee oli kyllä SE blues-artisti jonka takia minäkin kiinnostuin bluesista ensimmäisen kerran.

John Lee oli kyllä SE blues-artisti jonka takia minäkin kiinnostuin bluesista ensimmäisen kerran.
 
Ihan ekoja Hooker mullekin oli. Lightnin' Hopkinsista innostuin myös varhain. Muddyn ja Wolfin chicago-blues, Wynonie Harrisin ja Roy Brownin tyyliset shouterit, Bobby Blandin sielukas soul-blues, Louis Jordanin jazzahtavat jump-jutut, Johnny Acen balladit... bluesista löytyy kaikenlaista hienoa musiikkia! :)

Siis haluaisin ilmeisesti nähdä ja kuulla omaperäisempää bluesia nuoremmilta kepittäjiltä...
 
Tuntuu että nuoret kitarasankarit aloittavat SRV akselilta siirtyäkseen jonnekin Yngvie kastiin yrityksenä mahduttaa yhdelle CD:lle mahdollisimman monta nuottia. Toisinaan olisi hyvä kuunnella jotain Robert Johnsonia kuka ei turhia sooloja viljellyt mutta osasi silti alleviivata sanomansa kitarallaan.
Loppupäätelmä:
Turha tiluttaa jos ei ole mitään sanottavaa
 
now hit me...

Toisinaan olisi hyvä kuunnella jotain Robert Johnsonia
 
Pakkohan "Crossroads Blues" ja "Hellhound On My Trail" on silloin tällöin kuunnella. Maagista, mystistä musiiikia. "Crossroadsin" symboliikkakin on peruja Afrikasta asti, huh!

Jees, JLH ei kahta vaihtanut: toinen oli turun sinappi ja toinen oli sointu...
 
Itsekin olen pohtinut tuota, että kun vanhat bluesmiehet ovat kohta jokainen poistuneet bileistä, niin ketä jää jäljelle?
 
'Nuorempaan' polveen kuuluvat kai esim EC, Buddy Guy, Jimmie Vaughan, Otis Grand jne... Kenny Wayne on kyllä hyvä, mutta sitä vaivaa se sama juttu, mikä vaivaa monia muitakin nuorempia lupauksia: SRV:n liiallinen kopiointi...
 
Siis haluaisin ilmeisesti nähdä ja kuulla omaperäisempää bluesia nuoremmilta kepittäjiltä...
Junior Watson,Otis Rush ja John Mooney kuuluvat ehdottomasti myšs parhaaseen A-ryhmŠŠn.

jos haluaa kuunnella jotain ei-mainstream bluesia kannattaa tutustua Fatpossumin tavaraan.
www.fatpossum.com

Kenny Wayne on kyllä hyvä, mutta sitä vaivaa se sama juttu, mikä vaivaa monia muitakin nuorempia lupauksia: SRV:n liiallinen kopiointi...
 
Mitähäns pahaa on SRV kopioinnissa? Kyllä se minusta kelpaa ihan hyvin esikuvaksi. KWS minusta onnistuu siinä hienosti ja lisäten siihen sitte omat ideansa.
Niitä on tarpeeksi jotka haluuvat kiivaasti näyttää kaiken osaamisensa ja paljastavat vain siinä oman tyylitajuttomuutensa.

No just, oliko se viime viikolla radiossa kun Esa Kuloniemi soitti sitä Chris Thomas Kingin(?) tuotosta, jossa oli konerumpu taustalla, samplattua laulua (John the Revelator) ja itse soitti siihen resonaattorikitaraa. Kamalaa sanoisi puristi... Ihan hauskaa puuhastelua minusta. :)
 
Näkyi olleen ukosta tuoreessa Guitarplayerissa artikkeli. On kuulemma tehnyt tommoisia kokeilua ja vuodesta 1992.

Pakkohan "Crossroads Blues" ja "Hellhound On My Trail" on silloin tällöin kuunnella. Maagista, mystistä musiiikia. "Crossroadsin" symboliikkakin on peruja Afrikasta asti, huh!
 
Kannattaa muuten tutustua aidompaan afrikkalaiseen kamaan. Ali Farka Touren nyt varmaan kaikki tietävätkin (syytä olisi!), mutta ei kannata unohtaa maanmiehiään Boubacar Traorea, Lobi Traorea ja vähän modernimpaa Habib Koitea.
 
Upeaa musiikkia. Jos John Lee Hooker ja Robert Johnson kolahtavat, niin luultavasti nuokin.