Aihe: Levyn koostaminen 70-luvulla 1 | |
---|---|
![]() 02.01.2018 22:02:13 | |
Mitenhän on esim. Hurriganesin (tai muiden sen ajan bändien) levyt koostettu valmiiksi levyksi? Silloinhan oli tietääkseni mahdollisuus soittaa vaan nauhoille ja nauhurissa eri soittimet omille raidoilleen. Mutta miten homma tästä eteni? Efektoitiinko analogilaitteiden suotimien kautta (säröt, kaiut..) vai yritettiinkö jo sisäänsoittovaiheessa saada mahdollisimman valmista tavaraa sisään? Häviöllistä hommaahan tuo on täytynyt olla, kun on nauhalta nauhalle jouduttu lopuksi koostamaan? | |
![]() 02.01.2018 23:00:53 | |
faq1: Häviöllistä hommaahan tuo on täytynyt olla, kun on nauhalta nauhalle jouduttu lopuksi koostamaan? Joo, tämähän on se päällimmäinen syy miksi vasta tällä vuosituhannella on tehty siedettävän kuuloisia levyjä. | |
![]() 02.01.2018 23:05:13 | |
Äänitettiin mikserin läpi moniraitanauhurille (8,16,24) ja sitten miksattiin mikserillä moniraiturilta stereoraiturille. Efektejä lisättiin mahdollisesti molemmissa vaiheissa. Näin siis yleisesti. Elokuvassa Hot wheels - kuumat kundit on pätkä jossa hurriganes äänittää Microvoxissa Lahdessa. Elokuvassa myös keskustellaan mikron kamoista jotka olivat 10 kanavainen custom mikseri ja kaks revoksia. | |
![]() 03.01.2018 09:12:23 | |
Taitaa Beatlesienkin ekat kappaleet olla vielä mononauhoituksia. No ne tosin on 60-luvun alkuvuosilta. 70-luvun lopussa/80-luvun alussa muistan kuolanneeni erään soitinliikkeen ikkunassa olevan 4-raitaraiturin perään. Olikohan jonkinlainen c-kasettien varaan rakennettu laite? No ei siihenkään rahat riittäneet, joten tein yhdenmiehennauhoituksiani (pari soitinta) siten, että ensin soitin c-nauhurille 1. esim kitarakompin. Sitten laitoin sen kuulumaan ja samalla soitin kitarasoolon siihen mukaan ja nauhoitin koko moskan nauhurille 2. Tunkkaseksihan se komppi muuttui - mutta ei ollut muuhun varaa. | |
![]() 03.01.2018 13:26:34 | |
faq1: 70-luvun lopussa/80-luvun alussa muistan kuolanneeni erään soitinliikkeen ikkunassa olevan 4-raitaraiturin perään. Olisko ollut Teacin eka versio portastudiosta. Mulla oli 80-luvun alussa Teacin kelanauhuri 4-raituri ja Teacin 8 kanavainen mikseri Rolandin Space Echolla varustettuna. Maksoivat silloin aika järkyttävän summan rahnaa, niin paljon etteivät nykypäivän tietokoneisiin tottuneet edes tajua sitä. Olisko ollut yhden äijän brutto vuosiansion verran. COVS jäsen nro 6 | |
![]() 03.01.2018 14:09:04 | |
Muistan itsekin himoinneeni noita neliraitureita. Päädyin kuitenkin tekemään ping-pongeja kahdella kasettidekillä. Dolby C:llä sai äänittäessä (ei siis soitettaessa) kivan kompression ja yläpään korostuksen. Neljän pongauksen jälkeen suhinat alkoivat olla jo aikamoisia. | |
![]() 03.01.2018 15:10:28 | |
smoltron: Muistan itsekin himoinneeni noita neliraitureita. Päädyin kuitenkin tekemään ping-pongeja kahdella kasettidekillä. Tarkennatko vähän mitä tuo "pin-pong" tässä tarkoittaa? | |
![]() 03.01.2018 15:55:35 | |
faq1: Tarkennatko vähän mitä tuo "pin-pong" tässä tarkoittaa? 1. äänitetään ensimmäiselle kasetille (vaikka rummut) 2. äänitetään toiselle kasetille ensimmäisen sisältö ja samalla soitetaan uusi raita (vaikka basso) 3. äänitetään ensimmäiselle kasetille toiselta kasetilta ja soitetaan taas uusi raita (esim. kitara) 4. jatketaan tätä... Näin saadaan siis kasattua biisi vaikka yhden soittajan voimin. Toki laatu kärsii mitä enemmän pinpongaillaan, varsinkin jos laitteet ja kasetit eivät ole hyviä. | |
![]() 03.01.2018 16:11:09 | |
oksatboys: Näin saadaan siis kasattua biisi vaikka yhden soittajan voimin. Toki laatu kärsii mitä enemmän pinpongaillaan, varsinkin jos laitteet ja kasetit eivät ole hyviä. Juuri näin. Ja kyllä kasiraitureillakin (pikkustudioissa tavanomaisin väline) tehtiin välimiksauksia, joka on periaatteessa ihan sama tekniikka. | |
![]() 03.01.2018 16:32:14 (muokattu 03.01.2018 16:37:36) | |
Youtubesta olen löytänyt muutaman pätkän vanhoista studiosessioista. Tällaisia katselis enemmänkin joten linkkailkaa jos tulee mieleen. Hurriganesin sessio https://www.youtube.com/watch?v=9zSbauspvDI Jamaikan tyyliin https://www.youtube.com/watch?v=BjZAnrIoZKc https://www.youtube.com/watch?v=0kk_-FqcP3g&t=210s Nashvillen meininki https://www.youtube.com/watch?v=vnryXNLRhhk&t=168s Beatles https://www.youtube.com/watch?v=Rfdf0q7Drus | |
![]() 03.01.2018 17:40:56 | |
Luulisin, että kehittyneimmillä laitteilla, joilla saattoi raidat kaivertaa vinyylille ilman päällekkäissoittoa, niin paastiin tosi hyväänkin tulokseen? Voikohan tuolsta kuitenkaan verrata nykyisiin häviöttömiin äänityksiin? Tässä myös vinyylilevyn tekoa: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/ … -vinyylilevy-1970-luvun-finnvoxissa | |
![]() 03.01.2018 18:18:43 | |
faq1: Luulisin, että kehittyneimmillä laitteilla, joilla saattoi raidat kaivertaa vinyylille ilman päällekkäissoittoa, niin paastiin tosi hyväänkin tulokseen? Voikohan tuolsta kuitenkaan verrata nykyisiin häviöttömiin äänityksiin? Tässä myös vinyylilevyn tekoa: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/ … -vinyylilevy-1970-luvun-finnvoxissa Mitä tarkoitat noilla kehittyneimmillä laitteilla? Siis kehityshän meni jotenkin niin että vanhimmat ja äänenlaadultaan heikoimmat äänitysvermeet raapustivat äänen suoraan levyyn (tai sylinteriin jne) reaaliajassa. Tämä oli myös halvin ja helpoin tapa äänittää aikoinaan. 40/50-luvulla oli jopa äänityskoppeja jotka toimivat kolikoilla. Nämä tarjosivat köyhemmillekkin muusikoille mahdollisuuden äänittää https://thirdmanrecords.com/more/novelties/record-booth/ Nauhuri oli kuitenkin ylivoimainen laite muihin verrattuna (lankanauhuri ja levyyn raapustajat) ja vakiintui sitten standardi laitteeksi studioissa ja kaikessa muussakin äänityössä. Hyvissä nauhureissa (jopa hyvissä kassumankoissa) häviö on niin pientä ettei se haittaa laisinkaan. LP-levy taas on formaattina aivan kamala ja äänenlaadultaan nauhaa huomattavasti huonompi. Kansitaide on tietty ihan jees ;) | |
![]() 03.01.2018 20:43:53 | |
smoltron: Muistan itsekin himoinneeni noita neliraitureita. Päädyin kuitenkin tekemään ping-pongeja kahdella kasettidekillä. Dolby C:llä sai äänittäessä (ei siis soitettaessa) kivan kompression ja yläpään korostuksen. Neljän pongauksen jälkeen suhinat alkoivat olla jo aikamoisia. Se oli oikeasti ihankäyttökelpoinen väline nuorelle soittajan alulle päästä kokeilemaan itse tekemistä. Itse sain mummolta joskus -80 luvun puolen välin tietämillä sellaisen nauhurin joka oli itselleni varsinainen unelmien täyttymys (vaikka tosi alkeellinen verme se oli, mutta yhä tänään on tallessa joitakin sillä tehtyjä nauhoituksia). Se laite oli muistaakseni Fostex X-15 ja maksoi markoissa varmaan pari tonnia tai jopa enemmän (en tosiaankaan enää muista), Soundissa (lehdessä) näin mainoksia niistä ja Tascamilla taisi olla vielä kehittyneemmän näköinen rakkine (ja tietty vähänkalliimpi). Sillä mankalla mä kuitenkin puuhasin aina johonkin vuoteen 1995 saakka ja se kehitti mielikuvistusta saada tehtyä ja pingbongattua etc. edes auttavan kelvollista jälkeä. 1995 ostin sitten jo omilla tienisteillä huomattavasti kehittyneemmän c-kasettineliraiturin nimittäin Yamaha mtx ja siinä olikin sitten jo kaikki herkut mitä toivoa saattoi (kaksi efektiluuppia ja vaikka mitä). Vuonna 1995 päästiin silloisen bändin kanssa kokeilemaan äänittämistä tietokoneella "Pullakuskien" studioon, jossa oli mac ja protools ja voi pojat, että oli hieno laite (muistiin toki mahtoi vain yksi projekti kerrallaan eli kun oli miksauksen vienyt narulle niin piti roippeet tyhjentää kovalevyltä (joka oli kai jo huikeat 2gigaa)). Himassa värkkäilin kuitenkin c-kasetille demoja vielä 2000 luvun alkupuolelle ja joskus ehkä 2004 tietämillä alkoi olla himakoneessa jo joku alkeellinen systeemi CakeWalk tms. (ei vielä lähellekään vakaa ja aikamoista askartelua se oli kun en tajunnut oikein mistään mitään eikä ollut kunnon emmeitä. Vasta 2009 hankitun ekan macin ja garagebandin -> Logicin myötä homma on alkanut toimia, mutta harrastelupohjalta työtapani ovat todella alkeelliset vaikka välineet ovat jo ihan kehittyneitä. Käytän tietokonetta edelleen kuten sitä kasettimankkaa enkä osaa hyödyntää kaikkia hienoja editointi mahdollisuuksia joita ohjelma tarjoaa. En ole ihan varma haluankokaan. Elämä on reiässä rattoisaa...... | |
![]() 03.01.2018 21:02:35 | |
Minäkin tein 70-luvun lopulla kotona päällekkäisäänityksiä kahdella radiomankalla. Lopputulokseksi sain niillä pari kitararaitaa+Ego Tiger -kotiuruista rummut koostettua c-kaetille. Kitarassa oli todella voimakkaan taustapöhinän omaava Schaller kiekkokaiku. Silloin oli intoa ja asennetta, mutta ei juurikaan laitteita. Nykyään saa aivan halvalla vaikka minkälaisiia laitteita, muttei enää into riitä soittoon. Yhden 10 kpl musiikki-CD:n sain valmiiksi omista biiseistä v. 2009, mutta siihen onkin jäänyt. | |
![]() 04.01.2018 09:28:41 (muokattu 04.01.2018 09:31:16) | |
Mietin myös kun esim Pink Floydin levyillä on biisejä jotka crossfadetaan toisiinsa, onko se täytynyt tehdä niin että ensin on miksattu molempien biisien moniraita stereonauhalle ja sitten vielä tehty crossfade valmiiksi kolmannelle stereonauhalle ennen masterointia? vai masteroinnissa biisit masteroitu yhtä aikaa ja käytetty kahta nauhuria? Alkuperäiseen kysymykseen vastaus vielä että ennen tehtiin kyllä enemmän sitä että biisien efektit meni suoraan nauhalle sisään, esim jos laulu särötettiin niin se tehtiin miksauspöydän etusella tai kitaravahvistimen kautta, kaikua saatettiin tehdä äänittämällä isommassa tilassa jne. Samoin monet miksauspäätökset saatettiin joutua tekemään etukäteen raitojen puutteen takia, esim koko rumpusetti miksattiin yhteen stereonauhalle. Toisaalta jossain isommissa tuotannoissa äänittäjä varmisti kädenjälkensä ja visionsa toteutumisen sillä että efektit oli poltettu kiinni jo nauhalle, eikä se jäänyt miksaajan vastuulle. Nykyäänhän nämä vaiheet on hieman hämärtyneet ja sulautuneet toisiinsa, kun niitä tehdään läppärillä yhden henkilön toimesta ja kaikkea voi tarvittaessa muuttaa loppuun asti. | |
![]() 04.01.2018 20:03:12 | |
oksatboys: Siis kehityshän meni jotenkin niin että vanhimmat ja äänenlaadultaan heikoimmat äänitysvermeet raapustivat äänen suoraan levyyn (tai sylinteriin jne) reaaliajassa. Tämä oli myös halvin ja helpoin tapa äänittää aikoinaan. Kun nauhurit alkoivat yleistyä 1930-luvulla, oman aikansa kultakorvat valittivat että levyjen äänenlaatu heikkeni verrattuna suorakaiverrustekniikkaan, jolla pystyy - osaavan äänittäjän ja laadukkaan kaluston voimin - tekemään todella hyvälaatuista tavaraa. Mutta ainahan vanhat laitteet ovat muka soundanneet paremmilta... Suorakaiverrustekniikka teki paluun 1970-80-lukujen taitteessa nimenomaan huippulaadukkaiden (enimmäkseen klassisen musiikin) levyjen äänityksessä. 40/50-luvulla oli jopa äänityskoppeja jotka toimivat kolikoilla. Nämä tarjosivat köyhemmillekkin muusikoille mahdollisuuden äänittää https://thirdmanrecords.com/more/novelties/record-booth/ Jep, näitä automaatteja (ja vaikka Neil Youngin "A Letter Homea" voi käyttää hyvänä esimerkkinä siitä, ettei vanha ole aina äänitysteknisesti parempaa. 8-) Aloitin itsekin oman musiikkini äänittämisen neliraitanauhurilla. Ensimmäinen (Fostex X-15) tuotti aika kamalaa jälkeä, seuraavat kaksi (VestaFire MR-10, jos muistan oikein, ja Yamaha MT-100 II, joka on edelleenkin ullakolla) jo ihan kelvollisempaa, osittain paremman kohinanpoistojärjestelmän (dbx) ansiosta. Mutta olipa äänitystaitokin vähän ehtinyt parantua... "Te ette pitäisi Nietzschestä, sir. Hänen filosofiansa on pohjimmiltaan epätervettä." | |
![]() 05.01.2018 12:05:11 | |
jPekka: Kun nauhurit alkoivat yleistyä 1930-luvulla, oman aikansa kultakorvat valittivat että levyjen äänenlaatu heikkeni verrattuna suorakaiverrustekniikkaan, jolla pystyy - osaavan äänittäjän ja laadukkaan kaluston voimin - tekemään todella hyvälaatuista tavaraa. Mutta ainahan vanhat laitteet ovat muka soundanneet paremmilta... Suorakaiverrustekniikka teki paluun 1970-80-lukujen taitteessa nimenomaan huippulaadukkaiden (enimmäkseen klassisen musiikin) levyjen äänityksessä. Empä ole näihin tutustunutkaan, pitää googlailla. Äänenlaatu levyllähän on voinut heiketä siksikin ettei alkuun osattu vielä siirtää äänitettä nauhalta levylle oikein. Siitähän se masterointikin sitten sai alkunsa. Koska lopputuote on tuossa LP, niin ainakin bassopäässähän ja dynamiikassa tuo häviää nauhalle. Myytiinhän sitä 1970-80-luvuilla tosihifisteille albumeita nauhoinakin. Quatrofonisena, tottakai :D Tällaisen löysin tästä uudemmasta direct-to-disc -hommasta https://www.youtube.com/watch?v=GrPtAjjPJNM | |
‹ edellinen sivu | seuraava sivu › 1 |
› Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)