Etno, proge, latin ›

Alustusta:
 
https://youtu.be/al1q01CZgtc?t=3m40s
 
Voisiko tuo sointujen karttaminen johtua intialaisten puhtausobsessiosta (heh..)?
Jos kaksi tai useampia ääniä soi yhtäaikaisesti, ne tuottanevat monasti "ilkeitä" interferenssejä, joista intialainen korva ei diggaa?
 
Yehudi Menuhin vieraili 60-luvulla (?) Intiassa jammailemassa Ravi Shankarin kanssa.
Kun hän palasi kotimaahansa, hänen mukaansa alkuun länsimainen musa kuulosti
korviaraastavan epäpuhtaalta..
 
https://www.youtube.com/watch?v=IZRqu3vJMA0

Korjatkaa toki, jos olen väärässä, mutta olen saanut käsityksen että harmonia ylipäänsä on aika eurooppalainen keksintö. Myöskään kiinalaisessa musiikissa sillä ei ole ollut juuri merkitystä, eikä kiinalaisilla perinnesoittimilla ole pahemmin pystynyt sointuja soittamaan.

jPekka: Korjatkaa toki, jos olen väärässä, mutta olen saanut käsityksen että harmonia ylipäänsä on aika eurooppalainen keksintö. Myöskään kiinalaisessa musiikissa sillä ei ole ollut juuri merkitystä, eikä kiinalaisilla perinnesoittimilla ole pahemmin pystynyt sointuja soittamaan.
 
Musiikin harmonia on kenties käsitteenä eurooppalaista perää, mutta kyllä harmonia on ollut vahvasti läsnä eri kulttuurien musiikissa jo pitkään. Juuri kiinalaisessa musiikissa harmonialla on todellakin ollut merkitystä, minkä tietää jos on vähäänkään kuullut esimerkiksi kiinalaista oopperaa. Et ole tainnut juuri tutustua kiinalaisiin soittimiin, jos uskot ettei niillä ole sointuja soiteltu. Suosittelen tarkistamaan esimerkiksi millainen soitin on guzheng.
 
Harmonia kehittyi hyvin pitkälle länsimaisessa klassisessa musiikissa, mutta kaikki kulttuuri kehittyy ammentaen olemassaolevan kulttuurin saavutuksista, eivätkä kulttuurit ole eläneet erillään toisistaan.

"Kiinalainen" ja "intialainen" musiikki muutenkin saattavat olla hieman imperialistisia käsitteitä. Tuhansia vuosia vanhat kulttuurit suurilla ja vaihtelevilla maantieteellisillä alueilla lienevät kehittäneet lukemattoman määrän erilaisia perinteitä, joista osa on ottanut hyvinkin paljon kansainvälisiä vaikutteita ja toiset taas eivät välttämättä juuri yhtään. Ja sitten lännessä päähuomion keräävät ne muutamat jutut, joita on täällä pidetty jotenkin erityisen representatiivisina, eksoottisina tai muuten täkäläistä korvaa miellyttävinä.

jPekka: Korjatkaa toki, jos olen väärässä, mutta olen saanut käsityksen että harmonia ylipäänsä on aika eurooppalainen keksintö. Myöskään kiinalaisessa musiikissa sillä ei ole ollut juuri merkitystä, eikä kiinalaisilla perinnesoittimilla ole pahemmin pystynyt sointuja soittamaan.
 
Funktionaalinen harmonia onkin, mutta itse ilmiöhän on tosiaan ollut olemassa vaikka sitä ei ehkä kukaan ole keksinytkään nimittää harmoniaksi.

Sergei Fallinen: "Kiinalainen" ja "intialainen" musiikki muutenkin saattavat olla hieman imperialistisia käsitteitä. Tuhansia vuosia vanhat kulttuurit suurilla ja vaihtelevilla maantieteellisillä alueilla lienevät kehittäneet lukemattoman määrän erilaisia perinteitä, joista osa on ottanut hyvinkin paljon kansainvälisiä vaikutteita ja toiset taas eivät välttämättä juuri yhtään. Ja sitten lännessä päähuomion keräävät ne muutamat jutut, joita on täällä pidetty jotenkin erityisen representatiivisina, eksoottisina tai muuten täkäläistä korvaa miellyttävinä.
 
Onhan se näinkin tietysti. Erityisesti Intia on etnisesti hyvin hajanainen alue, ja siten erilaisia musiikkitraditioita on varmasti lukemattomia.

Astral Dog: Onhan se näinkin tietysti. Erityisesti Intia on etnisesti hyvin hajanainen alue, ja siten erilaisia musiikkitraditioita on varmasti lukemattomia.
 
Kärjistäen sanottuna yleisesti, kun puhutaan intialaisesta musiikista lännessä, tarkoitetaan nimenomaan Intian klassisen musiikin traditioita. Perinteisesti nämä jaetaan kahteen maantieteellisesti määriteltyyn tyyliin: Pohjois-Intian klassiseen hindulaiseen musiikkiin ja Etelä-Intian klassiseen karnaattiseen musiikkiin. Alun perin molemmat kuuluivat samaan panintialaiseen musiikkiperinteeseen, mutta tyylit erkanivat 1100-luvulla islamilaisten valloitusten myötä. Tällöin arabialainen musiikki alkoi vaikuttamaan vahvasti Pohjois-Intian musiikkiin, mutta etelässä dravida-kansat eivät omaksuneet samalla tavalla arabien vaikutteita.

Wild String Of Voodoo Strat: Kärjistäen sanottuna yleisesti, kun puhutaan intialaisesta musiikista lännessä, tarkoitetaan nimenomaan Intian klassisen musiikin traditioita. Perinteisesti nämä jaetaan kahteen maantieteellisesti määriteltyyn tyyliin: Pohjois-Intian klassiseen hindulaiseen musiikkiin ja Etelä-Intian klassiseen karnaattiseen musiikkiin. Alun perin molemmat kuuluivat samaan panintialaiseen musiikkiperinteeseen, mutta tyylit erkanivat 1100-luvulla islamilaisten valloitusten myötä. Tällöin arabialainen musiikki alkoi vaikuttamaan vahvasti Pohjois-Intian musiikkiin, mutta etelässä dravida-kansat eivät omaksuneet samalla tavalla arabien vaikutteita.
 
Nuo ovat tietty ne suurimmat musiikkitraditiot Intiassa, mutta intialaisen klassisen musiikin määrittely kuulostaa melko hindukeskeiseltä. Täytyy ottaa huomioon, että viidesosa intialaisista ei ole hinduja, ja historian saatossa ei-hindulaisten osuus on ollut vieläkin suurempi. Panintialainen musiikkiperinne kuulostaa kyseenalaiselta käsitteeltä, varmaankin jälkeenpäin sepitettyä tarinaa hindunationalistien taholta. Islamilaisuus on ollut jo pitkään yhtä kiinteä osa Intiaa kuin hindulaisuus, mitä ei häivyttänyt edes brittikolonialismia seurannut maan katastrofaalinen jako Intiaan ja Pakistaniin.

En tunne intialaisen musiikin historiaa niin hyvin, että uskaltaisin sanoa mitään, mutta kyllähän länsimainen etnomusikologiakin jaottelee intialaisen taidemusiikin juurikin tuohon pohjois/etelä-jaotteluun. Sikäli kyseessä ei ole täysin hindulaisten oma jaottelu.
 
Ota huomioon, että nimenomaan brittihallinto halusi luoda Intiasta hindulaisen valtion. Kastijärjestelmä palveli hyvin imperialismin tarpeita, niin kolonialismin aikana kuin itse asiassa vielä nykyäänkin uusimperialismin aikana. Ei ole siis yllätys, että länsimainen porvarillinen etnomusikologia korostaa hindulaista perinnettä.

Astral Dog: Ota huomioon, että nimenomaan brittihallinto halusi luoda Intiasta hindulaisen valtion. Kastijärjestelmä palveli hyvin imperialismin tarpeita, niin kolonialismin aikana kuin itse asiassa vielä nykyäänkin uusimperialismin aikana. Ei ole siis yllätys, että länsimainen porvarillinen etnomusikologia korostaa hindulaista perinnettä.
 
Ensinnäkin en ymmärrä, miten etnomusikologia yliopistollisena oppiaineena olisi mitenkään porvarillinen. Toiseksi etnomusikologia on oppiaineena ollut olemassa muissakin maissa kuin Englannissa eikä ole mitään syytä, miksi nämä maat haluaisivat omassa etnomusikologiassa palvella vanhoja imperialistisia pyrkimyksiä musiikin ymmärtämisen sijaan.

Wild String Of Voodoo Strat: Ensinnäkin en ymmärrä, miten etnomusikologia yliopistollisena oppiaineena olisi mitenkään porvarillinen.
 
On varmasti kokoomuslaiskapitalistien suuresti arvostama ala.

Wild String Of Voodoo Strat: Ensinnäkin en ymmärrä, miten etnomusikologia yliopistollisena oppiaineena olisi mitenkään porvarillinen. Toiseksi etnomusikologia on oppiaineena ollut olemassa muissakin maissa kuin Englannissa eikä ole mitään syytä, miksi nämä maat haluaisivat omassa etnomusikologiassa palvella vanhoja imperialistisia pyrkimyksiä musiikin ymmärtämisen sijaan.
 
Vallitsevat ideat, olivat ne sitten kaduilla tai yliopistojen saleissa, heijastelevat aina hallitsevan luokan ideoita. Porvarillinen valtio, porvarillinen yliopisto. Toisenlaista tendenssiä oli toki havaittavissa 1970-luvulla, mutta sittemmin vasemmistolaiset ainekset ovat johdonmukaisesti siivottu akateemisesta maailmasta lähes olemattomiin. Ja tiedoksesi, Suomi on hyötynyt Euroopan Unionin harjoittamasta imperialistisesta rosvouksesta siinä missä Englantikin (joka saattaa itse asiassa jäädä pian sivumpaan). Musiikkia kuten muutakin kulttuuria voidaan ymmärtää kahdella tavalla, riistävän luokan tai työtätekevän luokan näkökulmasta.

Astral Dog: Vallitsevat ideat, olivat ne sitten kaduilla tai yliopistojen saleissa, heijastelevat aina hallitsevan luokan ideoita. Porvarillinen valtio, porvarillinen yliopisto. Toisenlaista tendenssiä oli toki havaittavissa 1970-luvulla, mutta sittemmin vasemmistolaiset ainekset ovat johdonmukaisesti siivottu akateemisesta maailmasta lähes olemattomiin. Ja tiedoksesi, Suomi on hyötynyt Euroopan Unionin harjoittamasta imperialistisesta rosvouksesta siinä missä Englantikin (joka saattaa itse asiassa jäädä pian sivumpaan). Musiikkia kuten muutakin kulttuuria voidaan ymmärtää kahdella tavalla, riistävän luokan tai työtätekevän luokan näkökulmasta.
 
Nyt alkaa mennä keskustelu alkuperäisen aiheen vierestä, joten tyydynpä antamaan sinulle muutaman kirjasuosituksen:
 
Farrell, Gerry (1997)
Indian Music and the West. Oxford & New York: Oxford University Press
 
Martinez, José Luiz (1997)
Semiosis in Hindustani Music. Imatra: International Semiotics Institute
 
Aspects of Indian Music. Toim. Sumati Mutatkar.
New Delhi: Sangeet Natak Akademi.
 
Menon, Raghava R. (1995)
The Penguin Dictionary of Indain Classical Music. Kalkutta: Penguin
Books India (P) Ltd.
 
Wade, Bonnie C. (1979)
Music in India: The Classical Traditions. New Jersey: Prentice-Hall, inc

Astral Dog: Vallitsevat ideat, olivat ne sitten kaduilla tai yliopistojen saleissa, heijastelevat aina hallitsevan luokan ideoita. Porvarillinen valtio, porvarillinen yliopisto. Toisenlaista tendenssiä oli toki havaittavissa 1970-luvulla, mutta sittemmin vasemmistolaiset ainekset ovat johdonmukaisesti siivottu akateemisesta maailmasta lähes olemattomiin.
 
Sittemmin ne on tosin tulleet takaisin. Varsinkin humanistiset alat on läpeensä punavihreitä tänä päivänä.

Vessajono: Sittemmin ne on tosin tulleet takaisin. Varsinkin humanistiset alat on läpeensä punavihreitä tänä päivänä.
 
Vai niin? Sepä hienoa... paitsi ettei tuo oikein sovi "innovaatio"yliopiston kehyksiin.

Wild String Of Voodoo Strat: Nyt alkaa mennä keskustelu alkuperäisen aiheen vierestä, joten tyydynpä antamaan sinulle muutaman kirjasuosituksen:
 
Farrell, Gerry (1997)
Indian Music and the West. Oxford & New York: Oxford University Press
 
Martinez, José Luiz (1997)
Semiosis in Hindustani Music. Imatra: International Semiotics Institute
 
Aspects of Indian Music. Toim. Sumati Mutatkar.
New Delhi: Sangeet Natak Akademi.
 
Menon, Raghava R. (1995)
The Penguin Dictionary of Indain Classical Music. Kalkutta: Penguin
Books India (P) Ltd.
 
Wade, Bonnie C. (1979)
Music in India: The Classical Traditions. New Jersey: Prentice-Hall, inc
 
Kiitos vinkeistä, mutta kirjastosta ei löydy noista ainuttakaan. Voin kyllä itse suositella lyhyttä lehtiartikkelia, ei kovin radikaalia tekstiä, mutta kertoo olennaisen: https://www.nationalheraldindia.com … s/only-dalits-can-fight-rss-culture

Astral Dog: Vai niin? Sepä hienoa... paitsi ettei tuo oikein sovi "innovaatio"yliopiston kehyksiin.
 
Ei varmaan sovikaan jossain insinöörien ja taloustieteilijöiden seassa. Onneksi siellä kuitenkin muutakin.

Vessajono: Ei varmaan sovikaan jossain insinöörien ja taloustieteilijöiden seassa. Onneksi siellä kuitenkin muutakin.
 
Totta kai on muitakin, mutta aineiden sisällöstä käydään jatkuvaa kamppailua, joskus näkyvämmin kuin toisinaan. Ja toki myös insinöörialaa ja varsinkin taloustieteitä voi lähestyä täysin eri tavalla kuin nyky-yliopistossa.

Vessajono: Ei varmaan sovikaan jossain insinöörien ja taloustieteilijöiden seassa. Onneksi siellä kuitenkin muutakin.
 
Insinöörit ja taloustieteilijät rahoittavat taiteilijoiden haihattelut heh heh *nortti-yskös*