Kitarat: kitarakamat ›

Huippusoitinta ei aloittelija tosiaankaan tarvi. Mutta sellaisen soittimen tarvii, joka pysyy vireessä ja soi asiallisesti. Testailin eilen yhtä kiinalaista Squier -stratoa. Uusi kitara, ja hintalapussa luki muistaakseni 250 €. Kitara soi hyvin ja näytti hyvältä. Halvallakin voi saada asiallisia soittimia.
 
Tämä oli suurinpiirtein se mitä mä yritin kirjottaa mutta meni vähän metsään :)

itse ostin ensimmäiseksi kitaraksi Yamaha Pacifica 112, joka maksoi muistaakseni jotain 200-300e, ja kyllä pärjää ihan hyvin.

Mäkin olen aikoinaan aloittanut halpiskitaralla, joka oli laadultaan suht kelvollinen, mutta...
 
...en ollut vielä täysi-ikäinenkään, kun hommasin Gibson Les Paulin, sen joka mulla on vielä tänä päivänäkin. Toki asian voisi ilmaista niin että ostin sen kesätyörahoillani, noinhan asia oli, mutta käytännössä mä elin tuossa vaiheessa muuten vanhempieni ylläpitämänä, joten säästäminen oli aika iisiä. Mulla ei myöskään ollut mopoa tai kevaria niinkuin melkein kaikilla frendeillä siihen aikaan oli - ja noi kulkupelithän olivat tyypillisesti selvästi kalliimpia kuin se mitä mä siitä kitarasta maksoin.
 
Kokonaisuutta pitää katsoa - on kyllä totta että lasta ei saa hemmotella piloille. No, ainakaan mulla soittoharrastus ei suinkaan ole hiipunut ;-)

Treenaaminen parantaa soundia enemmän kuin mikkien vaihto :-)
 
Tämä kiteyttää kaiken mitä ajattelen.

Minulla vanhemmat kustantaa lähinnä klasarikepit, niistä en oo yhdestäkään ite maksanu, mutta mulla on kyllä soittokokemustakin ~7v, ja musaopiston päästötodistus tulee tänä kesänä. Viime tutkinnosta tuli korkein mahdollinen kiitettävä (20/25), eli yhtä pistettä vaille erinomainen. Sähkiksistä vanhemmat makso ekan, eli Tokain, ja stygen, kun olin 2/3:sen kiitettävällä suorittanut. Ibasta suostuivat maksamaan osan, mutta joudun maksamaan sen niiden maksaman osuuden niille takasin, eli periaatteessa vaan lainasivat rahaa. Kyllä minuakin pistää v***ttamaan kun näkee ihan paskoja soittajia joidenkin perhanan hienojen keppien kanssa ja kunnon vahvistimilla, kun pappa betalar.

Jeps, täsmennetään nyt sen verran, että "pappa betalar"-meininki tietenkin hieman ketuttaa, jos jollekin kersalle hankitaan huippukamoja (lajissa kuin lajissa) ja naperoa ei homma edes kiinnosta. Jos taas rahat tienataan itse, niin silloin se on aivan sama, vaikka olisi kuinka paska soittaja tai vaikka kitarat hankittaisiin vitriiniin pällisteltäviksi/arvoa keräämään.
 
Aina ne kalleimmat kamat tulee menemään ensisijaisesti sille, joka niistä lyö rahat käteen, ei sille joka niitä parhaiten osaisi käyttää. Toisaalta hyvät kamat ei kenenkään soittotaitoa tietääkseni ole ikinä huonontaneet, mutta jos tosiaan lyö huippukamoilla koko ikänsä soittaneelle jonkun teräskielisen nuotiohirviön käteen, voi olla ettei soitto kuljekaan...

Jos taas rahat tienataan itse, niin silloin se on aivan sama, vaikka olisi kuinka paska soittaja tai vaikka kitarat hankittaisiin vitriiniin pällisteltäviksi/arvoa keräämään.
 
Olen täysin samaa mieltä.

Ibanezin GRX140:llä minä aloitin ja hyvin lähti homma pyörimään. Se on minulle aivan sama kuka on kenenkin kamat maksanut. Jos tykkää keräillä ja rahaa on niin siitä vaan.

Mun mielestä on sen takia turha alotella kalliilla vehkeillä, kun en minä ainakaan aloitellessani ymmärtänyt niistä jutuista mitään, enkä varmasti ollut kovinkaan sounditietoinen, vaikka niin luulin. Siinä vaan saattaa jäädä pysyvästi harhateille. Sitä paitsi kokemuksen kertyessä sitä vasta oikeasti tietää minkälaisia laitteita tarvitsee. Tietenkin jos on rahaa kerätä kaikkia leluja ni mikäs siinä. Mutta tarkoituksen mukaan ne kitarat pitäisi ostaa.
P.S. Ostinpa hiljattain 250e:llä käsintehdyn straton. Käsin käämityt mikitkin. Helkkarin hieno ja hyvin toimii. Muutama vuos sitten tehty ja siitä asti oli ollut käyttämättömänä.
Edit:Olisin halunnut ala-asteella sähkökitaran. Vanhemmat sano että "kun ne on niin kalliitakin, mitäs jos et innostukaan soitosta?". Ostivat mulle sitten mopon ja kirosivat kun jäin alaikäisenä kiinni. Pikkuhiljaa aloin pyöriä kavereiden nurkissa rämpyttelemässä niiden kitaroita. Omilla rippilahjuksilla sitten ostin ekat kitarakamani puolellatoistatuhannella mummonmarkalla.

Mäen osaa olla kateellinen tollasesta...ku mä tien et ne ei kumminkaan soita niitä yhtä hyvin ku mä.