Kitarat: kitarakamat ›

Kannattaa tosiaan miettiä myös vahvarin ja/tai elementtien vaihtoa...

Tinippa84: Tuli hommattua seitkytluvun lopun stratocaster!
 
No pistähän poika ihmeessä kuv(i)a. Vaikka mustapleksiset Fenderit ahdistavatkin minua kovin, nämä asiat silti kiinnostavat siinä sivussa.

Tinippa84: Tuli hommattua seitkytluvun lopun stratocaster! Ensitutustuminen alkaa olla ohi ja pakko sanoo, että mikit ei miellytä kyllä yhtään pätkää. Orkkismikeistä puuttuu semmonen bell-a-like SRV kuulaus ja sitä tarttettais.
 
Tein jos senverran tutkimusta, että varmaan viiskytluvun tyylin, ehkä loppupuolen mikki olis se juttu siinä, mutta mutta ... valmistajia on ziljoona ja kaikilla on se paras näkemys aiheesta. Oisko hyviä suosituksia heittää?
 
Mulla omassa stratossa sliders 59/srv -mikit. Parhaat mitä mulla on missään ikänä ollut. Paitsi että tallamikin olen vaihtanut sinkkukokoiseen humppariin...
 
http://sliderspickups.com/product-item/s-style/
 
...mainittakoon vielä että en soita texas bluussia, vaan ihan perus pop/rock -osastoa.

Kefiiri: Helkkarin hienoja nuo kliinit soundit! Mikä vahvari mahtaa olla, kun kaikki honotus puuttuu. En kyllä muuttais mitään jos sointi olis tuollainen! SRV:n soundia en toisaalta koskaan ole erikoisena pitänytkään. Tatsihan sillä oli kohdallaan.
 
Jep! Mun mielestä toi on tommonen country / chickenpicking soundi, periaatteessa saundina ihan ok, mutta voicing on väärä meikäläisen makuun.
 
Mulla on vahvarina 5e3:nen Deluxe 6L6 pääteputkilla, töttörö Jensen P12R (muistaakseni). Tekeillä on Vibroverb nuppi ja kaappi johon Eminencen 1518. Flaxwood SSL-1 setillä tyylillä kitara+johto+vahvari tekee sen jutun ainakin tuon 5e3:n kanssa.

mopar: Mulla omassa stratossa sliders 59/srv -mikit. Parhaat mitä mulla on missään ikänä ollut. Paitsi että tallamikin olen vaihtanut sinkkukokoiseen humppariin...
 
Hyvä! Tsekkaan nämä .... kiitos!

Zed: No pistähän poika ihmeessä kuv(i)a. Vaikka mustapleksiset Fenderit ahdistavatkin minua kovin, nämä asiat silti kiinnostavat siinä sivussa.
 
Voin laitella kun pääsen kepin kanssa hollille ...

Jos SSL-1:stä tykkäät, niin Fenderin 57/62-setti varmaan toimisi myös. Aika saman tyylisiä ovat...

Tää on vain mun mielipide, mutta munsta Fenkun 57/62 -mikit ovat vähän ponnettomat verrattuna muihin vintage-tyyppisiin stratomikkeihin. Duncanin SSL-1 on paree.

Lasautin omaan '56 AVRIini Lollarin Dirty Blackface -setin, ja johan tuli kitaraan 60-lukulaista lasisuutta. Todella hyvät.

Rämppy: Tää on vain mun mielipide, mutta munsta Fenkun 57/62 -mikit ovat vähän ponnettomat verrattuna muihin vintage-tyyppisiin stratomikkeihin. Duncanin SSL-1 on paree.
 
SSL-1 on kai kuitenkin hyvin lähellä Fenkun '50-'60-luvun mikkejä, koska niitähän se replikoi. Olisko sitten hiukan lähempänä jotain '69 Fenkkua?

Enpäs päätynytkään Japanin tai USA reissueen - vaan Mexicossa tehtyyn 60th Anniversary Classic Player 50s'n! Sattui löytymään torilta käytettynä, ja koeajon perusteella osoittautui todella hyväksi kitaraksi. Itseasiassa nuo modernit ominaisuudet - 9,5" radius, medium jumbo -nauhat ja kahden pisteen talla - eivät ole ollenkaan pahaksi. Kaiken kruunaa vielä komea ulkonäkö.
 
Ulkonäköä sivuten, tekeekö Suomessa joku Stratoihin pleksejä mittatilaustyönä?

Laitoin 56 Custom Shoppiin Don Mare Formvar 50's mikit. On hyvät.
 
"(All 3 pickups use the 50's style 42 AWG magnet wire - Orange-ish in color, Heavy Build insulation coating) 6.3k neck, 6.4k middle, 6.6k bridge.
 
Designed to duplicate a very special early fifties pickup set. Features cloned vintage wrap/wind and formvar wire."

Nyt tulee semisti nettimutulla, mutta ei tainneet straton mikit 50-luvulla kauheasti poiketa vuosien välillä pl. käsilläkäämimisen normaali hajonta. Periaatteessa siis kaikki stratomikit, mitkä on käämitty tolla formvar 42 awg langalla a3 tai a5 magneetin kera n. 6.3-6.8 kohmin tehoihin on "aitoja" 50-luvun tyylisiä stratomikkejä. Hiuksia ei minusta kannata lähteä halkomaan minkään butyrate bobbinien kanssa kuten jotkut gipponin paf-mikkien kanssa tahtoo tehdä.
 
Edit: tai lisätään vielä, että tehohajonta voi olla noin 5.8-6.8 luokkaa ja mikki vahaamaton.

Zed: No pistähän poika ihmeessä kuv(i)a. Vaikka mustapleksiset Fenderit ahdistavatkin minua kovin, nämä asiat silti kiinnostavat siinä sivussa.
 
Bittiavaruudesta löytyi kuva ko. yksilöstä ->
 
http://www.kitarakuu.fi/filelibrary … %20Natural%20player%20in%20case.jpg

Osaako joku arvailla, mikä straton mikki vastaisi suurinpiirtein ESP SS-120:stä, jonka resistanssi on noin 6khz ja resonanssipiiksi väitetään 7,2khz? Magneetti on alnico5.

jii.haanpaa: Osaako joku arvailla, mikä straton mikki vastaisi suurinpiirtein ESP SS-120:stä, jonka resistanssi on noin 6khz ja resonanssipiiksi väitetään 7,2khz? Magneetti on alnico5.
 
Voi olla haastava löytää korvaava. Googlettelin aihetta ja muitakin on kiinnostanu ko. mikki eikä kukaan oikeen tiedä mikä se on. Oikotie onneen vois olla katella SS-120:nen ... ehkä.

Laulava Kylätohtori: Kannattaa tosiaan miettiä myös vahvarin ja/tai elementtien vaihtoa...
 
Nyt on saatu sähköt Vibroverbiin -> Jonkun verran vahvistusasteet kompensoi edellämainittuja puutteita mikkiosastolla, mutta vieläkään ei oikeen pääse siihen mitä oli mielessä. Parempi kyllä, saattaa olla että asian kanssa voi elää.

Tuli käytyä Englannissa viime viikolla ja kävin sitten paikallisessa kitarakaupassa. Ei ollut aikomus siis ostaa mitään, vaan purkaa suurta ärsyyntymistä jota kanssa matkustajat aiheuttivat. Eli pieni meditaatiohetki hakusessa.
 
No liike olikin varsin viihtyisä ja valikoimaa oli paljon. Testasin mm. ensi kertaa elämässäni les paulia. (Ulkonäkö ei miellytä, eikä miellytä kyllä tuntumakaan.) Testasin varmaan 20 eri kitaraa ja lähinnä puoliakustisia blueskeppejä. Kaikki oli oikein kivoja, mutta ei pärjännyt telelleni jota ikävöin suunnattomasti matkani ajan. No kitarat vaihtui sylissäni ja tunnit kului, kuinka ollakkaan ärsyyntymisenikin alkoi olla jo tipotiessään. Olin jo valmis jatkamaan matkaa, mutta ajattelin vielä kokeilla muutamaa stratoa. En ole todellakaan ollut koskaan mikään stratomies, mutta mielenkiinnosta halusin kokeilla. Liikkeen kaikki fenderit olivat ison lasivitriinin takana, joten minun täytyi kysyä myyjää antamaan minulle kitara kokeiltavaksi. Kysyttyäni myyjää avuksi, (joka oli ystävällisin ihminen koko maailmassa) hän ojensi minulle haluamani mehikaani straton. Telenikin on Mexico valmisteinen joten halusin kokeilla samanlaista stratoa ja se oli rakkautta ensi bendauksesta lähtien. Kaikki oli niin helppoa ja vaivatonta. Yksinään kun siinä soittelin ja naatiskelin, sain päähäni kokeilla American stratoa, että oliko se niin paljon parempi kuin hinta väitti. Aiemmin kun olin muualla American stratoa kokeillut, niin en ollut innostunut yhtä paljon kuin tästä mehikaanista nyt innostuin. Enkä innostunut tälläkään kertaa. Useita erilaisia kokeilin, mutta mikään ei tuntunut niin hyvältä kuin mehikaani. Ei edes toisenlaiset mehikaanit. Ajattelin tulleeni hulluksi ja ryntäsin ulos liikkeestä.
 
Seuraavan yönä en saanut nukuttua ollenkaan, ajatuksissani pyöri yksi ja sama kaunokainen. Yritin järkeillä, että teleni ostosta oli vasta vajaat viisi kuukautta aikaa, en minä vielä voinut himoita uutta keppiä. Aamu koitti ja edelleen yritin järkeni avulla estellä itseäni tekemästä tätä typerää ostosta, mutta niin usein sydän on osoittanut olevansa vahvempi kuin järki ja niin se osoitti myös tällä kertaa. Aamiainen oli vielä pahasti kesken kun tajusin, että lähtööni takaisin Suomeen oli enään tunti. Pekonit rinnuksilla juoksin kitarakauppaan, jossa tämä ystävällinen myyämies oli vastassa. Hengästyneenä ilmoitin, että ostan sen kitaran ja hänelle se passasi mainiosti. Noin 15 min myöhemmin seison kitaralaukku kädessä hymy korvissa. Ajattelin, että olen tyhmä, mutta toisaalta olen onnellinen ja sehän on tärkeintä.
 
Onko muilla kokemuksia siitä, että löytää "sen" kitaran, vaikka se ei olekkaan sitä kalleinta mallia tai juuri sellainen mistä on uneksinut?

Jaska Valkoinen: Tuli käytyä Englannissa viime viikolla ja kävin sitten paikallisessa kitarakaupassa.
 
Koen oloni cockteasatuksi, kun et kaikesta huolimatta kertonut edes kitaran tarkkaa mallia olennaisine oheistitetoineen.