| Aihe: Moodit | |
|---|
|
Moodit on kyllä ollut isoin päänvaiva musiikin ja kitaran teoriaa opiskellessa. Oon katsonut kymmeniä videoita aiheesta ja lukenut kymmeniä postauksia aiheesta, mutta mun mielestä kaikki selittää sen ihan liian vaikeesti tai ihan liian helposti. Haluan oppia oikeasti käyttämään moodeja enkä aina vaan kuulla sitä samaa jankutusta mitä ne videot on tarjonnut, joten listaan tähän kaikkea mitä tiedän moodeista ja saadaan ehkä joku kunnon ketju aiheesta, että kaikki oppii.
No niin, eli siis yritän summata mitä tiedän moodeista so far.
Moodit:
1: Ionian (duuri)
2: Dorian
3: Phrygian
4: Lydian
5: Mixolydian
6: Aeolian (molli)
7: Locrian
Kaikki moodit ovat vain "järjestyksiä" tietystä duuriskaalasta ja ne eroavat toisistaan ainostaan siten, että skaalan alkamiskohta/ääni on eri. Eli jokainen listaamani moodi sisältää samat äänet keskenään, mutta alkaa numeron osoittamasta äänestä, esim. Phrygian alkaa duuriskaalan kolmannesta jäsenestä ja on muuten sama kuin duuri/Ionian.
Esimerkki:
D Major Scale
1: D Ionian
2: E Dorian
3: F# Phrygian
4: G Lydian
5: A Mixolydian
6: B Aeolian
7: C# Locrian
Kirjain kertoo äänen millä kukin moodi alkaa esimerkkitapauksessa. Muuten järjestys on aina sama..
Mutta järjestyksillähän ei ole mitään merkitystä käytännössä! Jos improvisoit tai sävellät niin eikö D Ionian ja E Dorian ole täysin samat kun niissä on samat äänet ja järjestys sekoittuu.
Sävellajiin kuuluu myös seitsemän sointua, jotka liittyävät moodeihin siten, että moodin 1,3,5 jäsen muodostavat sitä vastaavan soinnun. D major esimerkkiä jatkaakseni:
1: D Ionian //major chord
2: E Dorian //minor chord
3: F# Phrygian //minor chord
4: G Lydian //major chord
5: A Mixolydian //major chord
6: B Aeolian //minor chord
7: C# Locrian //diminished chord
Kuten tiedämme, molli chordeissa kolmas nuotti on puoli askelta matalampi kuin duuri chordeissa. Soinnut riippuvat moodeista siten että esim. Phrygian skaalan intervallit sanelevat että kolmas ääni soinnusta on suhteessa puoli askelta matalampi kuin jossain duuripohjaisessa moodissa ja siksi tulee mollisointu.
Itse olen siinä uskossa, että moodin merkitys käytännössä onkin siinä mitä ääntä/sointua kappaleessa tai soolossa painotetaan. Eli jos 3. ääntä/sointua käytetään enemmän kuin muita niin se tekee biisistä phrygian moodin mukaisen.
Mutta miten tämä toteutetaan käytännössä? Miten ääntä tai sointua painotetaan? Riittääkö jos vaan soittaa niitä ääniä enemmän? Kannattaisiko ehkä aloittaa ja lopettaa sointukierto ja melodia siihen ääneen/sointuun minkä moodin tunnelmaa yrität luoda, vai miten se tehdään?
Osaan kaikki seitsemän major scale / 3 notes per string kuviota, jossa on kuvio joka moodille. Mutta mielestäni näistä ei ollut yhtään apua moodien käyttöönotossa sillä järjestys sekoittuu aina sooloillessa ja sen jälkeen ne kuviot eivät tuo moodia esiin yhtään sen paremmin.
Sen sijaan paras temppu tähän asti on ollut soittaa pentatonisia kuvioita muuttaen root notea. Esim. jos soitan A mollissa niin vaihdankin jossain vaiheessa D molliin (pentatonic) jos haluan Dorian soundia, sillä silloin äänivalikoima muuttuu, vaikka pysyn sävellajissa. Phrygian taas tulee E molli pentatonisella, koska jos aloittaa kuudennesta moodista eli mollista niin kolmas moodi eli Phrygian on 4 kirjainta eteenpäin. Toimii näin:
A minor pentatonic: A, C, D, E, G //Aeolian
D minor pentatonic: D, F, G, A, C //Dorian
E minor pentatonic: E, G, A, B, D //Phrygian
Sama toimii myös duuripohjaisilla moodeilla:
C major pentatonic: C, D, E, G, A //Ionian
F major pentatonic: F, G, A, C, D //Lydian
G major pentatonic: G, A, B, D, E //Mixolydian
Locrian ei sisällä molli- tai duuri pentatonista, joten sitä ei voi käyttää näin.
Pentatonisia voi sitten täydentää niistä repäistyillä moodi kuvioilla, eli soittaa hyvän paikan tullen niitä kahta pentatonisesta ulos jätettyä ääntä ja se kuulostaa sit hienolle kun ajoittaa oikein. Joku vois kyllä avata että onko tällä merkitystä moodien kannalta, sillä se pentatonisen siirtäminenhän tuo jo sitä moodin omaa väriä mukaan vaihtamalla pentatonisen ääniä.
No niin, keskustelkaa aiheesta, korjatkaa virheet, kertokaa kaikki mitä tiedätte. Haluan kuulla onko mun teoria oikein vai väärin.
Omat kitarakamat:
Squier Classic Vibe 60s Stratocaster (+DiMarzio Super Distortion),
Yamaha THR10X | |
Yksi tapa on hahmottaa duuriasteikon moodit nelisointujen kautta, kuten myös pentatoniset asteikot. Eli sarja säveliä, jotka muodostavat tietyn "sävyn".
Cmaj7 = 1 C, 3 E, 5 G, ja 7 B -> Jooninen niin mukaan 2 (9), 4 (11) 6 (13) tai Lyydinen muuten sama paitsi #4 (#11).
C7 = 1, 3, 5, b7 -> Miksolyydinen 2 (9), 4 (11) ja 6 (13)
Cm7 = 1 C, b3 Eb, 5 G, b7 Bb -> Mollipentatoninen mukaan 4, Aiolinen (luonnollinen molli) 2 (9), 4 (11), ja b6 (b13), Doorinen sama kuin Aiolinen mutta 6, Fryygien sama kuin Aiolinen paitsi b2.
Cm7b5 = 1, b3, b5 ja b7 -> Lokrinen b2 ja 4
Sitten laitat taustalle soimaan C-äänen ja soitat yhtä moodia sen päälle ja makustelet miltä se kuulostaa kokonaisuutena ja miltä kukin ääni soundaa soivaa pohjasäveltä vasten. | |
Mun mielestä ois tavallaan kiva, että suomenkielisellä foorumilla käytettäisiin suomenkielisiä termejä, etenkin kun aikeena on keskustella jostain teoreettisesta asiasta. Esimerkiksi moodeille on omat suomenkieliset nimet. Samoin stringeistä, chordeista ja scaleista sun muista on aina yhtä ikävä lukea suomenkielisen tekstin seassa. |  Arkka
20.08.2017 16:21:08 (muokattu 20.08.2017 17:05:56) | |
|
Robert FIN: Mutta järjestyksillähän ei ole mitään merkitystä käytännössä! Jos improvisoit tai sävellät niin eikö D Ionian ja E Dorian ole täysin samat kun niissä on samat äänet ja järjestys sekoittuu.
On merkitystä, koska asteikon perussävel, johon vertaat muita säveliä, on eri. Tietty jos meinaat esim. jatsi-ihmisiä, jotka ajattelee samassa sävellajissa joka soinnulle eri moodia, niin en kyl määkä ihan täysin hahmota, miksi niin toimivat. Ehkä silloin on helpompi käsitteellistää tiettyjä asioita jos intervallit sitä kautta hahmottuu paremmin joka soinnulle erikseen. Ihan turhaan sitä ei varmaan tehdä. Joku vois itse asiassa tätä vähän avata.
Näissä on vähän siis se ongelma, että asiat voi käsitteellistää monella tapaa. Esim. Sweet Home Alabamasta on kyllä ollut vääntöä, että meneekö se g-duurissa tai d-miksolyydisessä. Saati sit jos jokin menee lokrisessa, joka joskus luonnostaan tuntuu vähän epävakaalta kun i-asteen sointu on vähennetty; se lie erityisen helppo kuulla eri tavalla.
E: Tuohon "joka soinnulle eri moodi" -juttuun tarvii heti perään lisätä, että ajattelen itekkin siis periaatteessa noin, mutta yksinkertasena miehenä mun melodiat on harmonisesti niin simppeleitä, että mulle toimii melkein paremmin kun ajattelen sointujen säveliä ja joka asteelle mahdollisia laajennoksia; periaatteessa varmaan siis ihan samaa asiaa, mutta ei vaan tule ajateltua diatonisia asteikkoja.
Asian voi varmasti nähdä myös niin päin, että moodista hahmottaa intervallit helposti ja silloin se tekee kyllä järkeä erityisesti harmonisesti monimutkasemman musan kontekstissa. | |
Jucciz: Mun mielestä ois tavallaan kiva, että suomenkielisellä foorumilla käytettäisiin suomenkielisiä termejä, etenkin kun aikeena on keskustella jostain teoreettisesta asiasta. Esimerkiksi moodeille on omat suomenkieliset nimet. Samoin stringeistä, chordeista ja scaleista sun muista on aina yhtä ikävä lukea suomenkielisen tekstin seassa.
Mun mielestä ois tavallaan kiva jos kielioppia, vierasperäisiä sanoja sekä niiden käännöksiä suomeksi, ja sun muita kielikukkasia ruodittaisiin jossakin omassa ketjussaan.
Niiden käsittäminen äidinkielemme seasta taitaa olla lähinnä oma ongelmasi. Paljonko tätä "finglishiä" löytyy vaikkapa kitarakamojen puolella kirjoitetuista teksteistä? Aika paljon, koska kaikille sanoille ei vain ole järkevää suomenkielistä vastinetta.
TO THE STARS!!! Ibanez-pervo. Fanipoika-kortti taitaa olla tämän foorumin Hitler-/olkinukke-/natsikortti -Rumple |  Jucciz
20.08.2017 20:17:13 (muokattu 20.08.2017 20:19:50) | |
|
ÄrGee: Mun mielestä ois tavallaan kiva jos kielioppia, vierasperäisiä sanoja sekä niiden käännöksiä suomeksi, ja sun muita kielikukkasia ruodittaisiin jossakin omassa ketjussaan.
Niiden käsittäminen äidinkielemme seasta taitaa olla lähinnä oma ongelmasi. Paljonko tätä "finglishiä" löytyy vaikkapa kitarakamojen puolella kirjoitetuista teksteistä? Aika paljon, koska kaikille sanoille ei vain ole järkevää suomenkielistä vastinetta.
Moodeille, kuten niin monille muillekin termeille, on suomenkieliset nimet, joita käytetään ihan virallisissa yhteyksissä. Se pelkästään hankaloittaa asioita, jos pitää sekoittaa tekstiin englanninkielisiä termejä täysin tarpeettomasti. On tilanteita, joissa vierasperäiselle termille on paikkansa, mutta jooninen, doorinen, fryyginen, asteikko, sointu ja kieli ovat kyllä ihan soittajan arkisanastoa. On todella valitettavaa, jos edes yksilötasolla oma kieli köyhtyy noin pahasti.
Vaan itse asiaan. Moodeja kannattaa ehdottomasti lähestyä siitä vinkkelistä, mikä niiden rakenne on ja miten ne vertautuvat kahteen tutuimpaan asteikkoon, eli duuriin ja molliin. Tämän taktiikan perusteella moodit on helppo jakaa duuri- ja mollipohjaisiin.
Duuripohjaiset:
- jooninen (ei ylennyksiä eikä alennuksia)
- lyydinen (#4)
- miksolyydinen (b7)
Mollipohjaiset:
- aiolinen (ei ylennyksiä eikä alennuksia)
- fryyginen (b2)
- doorinen (#6)
- lokrinen (b2 ja b5)
Jokainen moodi kannattaa opetella samaa lähtösäveltä käyttäen, jolloin niiden keskinäinen soundiero pääsee juurtumaan korvien väliin paremmin. Siispä kannattaa ottaa haltuun aluksi vaikkapa C-jooninen, C-doorinen, C-fryyginen jne.
Jokaista moodia myös kuvaa hyvin jokin sointu tai lyhyt parin soinnun sointukierto (vamppi). Kunkin moodin omaa soundia kannattaa ainakin aluksi maistella bassoäänen, tai soinnun/vampin päälle. Sitten vaan rohkeasti improvisoimaan. | |
Jucciz: Mun mielestä ois tavallaan kiva, että suomenkielisellä foorumilla käytettäisiin suomenkielisiä termejä, etenkin kun aikeena on keskustella jostain teoreettisesta asiasta. Esimerkiksi moodeille on omat suomenkieliset nimet. Samoin stringeistä, chordeista ja scaleista sun muista on aina yhtä ikävä lukea suomenkielisen tekstin seassa.
Varmaan niin Mikael Agricolan hengessä. Vaan kannattaako olla ihan niin puritanisti. En ole kovin montaa suomenkielistä Guitar Lessonia nähnyt, ovat enimmäkseen sillä englishin kielellä. Jonkin verran helpottaa kappaleen oppimista kun sanotaan sointu ja onko flat vai sharp. Sama moodeja ja yleensä asteikkoja koskien. Joskus tuli oltua jossain kitararyhmässä ja siellä opettaja ( pop-jazz-opiston käynyt) käytti niitä Ges ja Gis yms. sanontoja, oli vaikeaa harrastajan pysyä mukana. Kun toi kitaran soittamisen opiskelu on ainakin mulle haastavaa, niin ei millään viitsisi opetella montaa tapaa sanoa sama asia, varsinkin kun toi englannin kieli tuntuu oleva aika dominoiva. | Jucciz
20.08.2017 20:39:50 (muokattu 20.08.2017 20:41:50) | |
|
peltsi451: Varmaan niin Mikael Agricolan hengessä. Vaan kannattaako olla ihan niin puritanisti. En ole kovin montaa suomenkielistä Guitar Lessonia nähnyt, ovat enimmäkseen sillä englishin kielellä. Jonkin verran helpottaa kappaleen oppimista kun sanotaan sointu ja onko flat vai sharp. Sama moodeja ja yleensä asteikkoja koskien. Joskus tuli oltua jossain kitararyhmässä ja siellä opettaja ( pop-jazz-opiston käynyt) käytti niitä Ges ja Gis yms. sanontoja, oli vaikeaa harrastajan pysyä mukana. Kun toi kitaran soittamisen opiskelu on ainakin mulle haastavaa, niin ei millään viitsisi opetella montaa tapaa sanoa sama asia, varsinkin kun toi englannin kieli tuntuu oleva aika dominoiva.
Nyt on sitten tämäkin päivä nähty. On se kyllä toden totta ärsyttävää, kun koulutuksen saanut opettaja käyttää asioista niiden oikeita nimiä - ja vielä opetustilanteessa!
Ruvetaanko saman tien käyttämään kirjaimista, numeroista, esineistä ja ammateistakin englanninkielisiä nimiä, koska kyllähän nyt suomea puhuu tosi harva noin kaiken kaikkiaan?
Se ääni G:n ja A:n välissä on tässä maassa gis (tai as), ja niin se pitää opettaakin. Se ei ole "G sharp", vaikka itkua vääntäisit. | |
Jucciz: Nyt on sitten tämäkin päivä nähty. On se kyllä toden totta ärsyttävää, kun koulutuksen saanut opettaja käyttää asioista niiden oikeita nimiä - ja vielä opetustilanteessa!
Ruvetaanko saman tien käyttämään kirjaimista, numeroista, esineistä ja ammateistakin englanninkielisiä nimiä, koska kyllähän nyt suomea puhuu tosi harva noin kaiken kaikkiaan?
Se ääni G:n ja A:n välissä on tässä maassa gis (tai as), ja niin se pitää opettaakin. Se ei ole "G sharp", vaikka itkua vääntäisit.
Heh, oli vähän kärjistävä kommentti mutta itkua en väännä. Koska kaikki kipaleet tulee opeteltua englanninkielisistä videoista niin mulle se on edelleen G sharp tai A flat. Pitääkö minun hävetä ? Eipä olekkaan (onneksi) musiikin ammattilaisen koulutusta takana ja elintaso on tullutkin hankittua huomattavasti menestykseemmällä ammatinvalinnnalla. | |
Jucciz: Moodeille, kuten niin monille muillekin termeille, on suomenkieliset nimet, joita käytetään ihan virallisissa yhteyksissä.
Tämän tiesinkin, kiitos tietoiskusta koska se liittyi enemmän moodeihin, kuin kielioppiin.
TO THE STARS!!! Ibanez-pervo. Fanipoika-kortti taitaa olla tämän foorumin Hitler-/olkinukke-/natsikortti -Rumple | Jucciz
20.08.2017 21:08:21 (muokattu 20.08.2017 21:09:10) | |
|
peltsi451: ... huomattavasti menestykseemmällä ammatinvalinnnalla.
Se ei liene äidinkielen opettaja. Opettajat ylipäätään ovat ronskisti alipalkattuja nimittäin.
Elintasolla keuliminen nettifoorumeilla on kyllä parhautta. | |
Moodeista modeihin, varoitus kirjattu.
Come with me for fun in my buggy | |
DirtyFingers: Moodeista modeihin, varoitus kirjattu.
Näin juuri.
Jos kokeillaan ensin niitä tuhatta ketjua, joissa asiaa on aiemmin jo käsitelty, ja vieläpä suomen kielellä? Musiikin teoriassa on laskelmieni mukaan noin viisi eri sanaa, joten ei niitä kovin vaikea ole sanakirjasta katsoa. Sitten kun kaikilla on pohjatyö tehtynä, on keskustelukin aina antoisampaa. | |
Toki on mahdollista, että kyseessä on uudempi käyttäjänimi, joten ei pidä heti dumata. Päätin nyt kuitenkin hieman panostaa ja kertoa parhaani mukaan moodeista (lähde: https://translate.google.fi/transla … .php%3Fshowtopic%3D6023&prev=search )
Esittely
Tässä oppitunnossa meillä on vähän teoriaa tarkastella rakennuksen sointisekvenssejä tärkeimpien liikennemuotojen ympärillä. Tämän teorian oppimisen inspiraatio tuli Dave Wallimansin oppitunnista modaalisten sointu progressioiden suhteen . Aiomme analysoida käytössä olevia sointisekvenssejä ja ymmärtää, mistä he ovat peräisin, ja miksi he työskentelevät niin hyvin kuin modaaliset progressiot.
Soittoäänet
Analyysin aloittamiseksi aiomme käyttää muutama teoreettinen teos - miten käsitellä tässä ja täällä kuvattuja eri tiloja ja miten rakentaa sointuja tietystä asteikosta täällä . Kun laitamme nämä kaksi osaa yhteen, voimme selvittää kunkin suuren liikennemuoton ominaispiirteet. Muista, että Major-asteikolla (tai ionisella tilalla) on seuraava sointumissarja:
I major, II pieni 7, III pieni 7, IV major 7, V dominantti 7, VI vähäinen 7, VII vähentynyt
Laskemme tämän kehittämällä asteikkoa ja luomalla sitten kolmikulmioita jokaisesta asteikosta lähtien (lisätietoja tästä oppitunnoksestani). Tällöin myös päällekkäin lisättiin ylimääräinen muistiinpano, jotta saataisiin seitsemäsosa joissakin tapauksissa. Jos teemme samaa uudelleen jokaisella toimintatavalla vuorotellen, saamme seuraavan luettelon ominaisuuksista:
Reduced: 87% of original size 700 x 192 - Click to view full image
Liitetty kuva
Olet todennäköisesti huomannut, että soinnut siirrettiin yli 1 korttipaikan jokaiseen tilaan, ei yllättävää, kun ajattelet, miten soinnut on rakennettu ja miten tilat liittyvät toisiinsa. Tämä on melko hyödyllinen taulukko, koska sen avulla voit nopeasti selvittää missä tahansa tilassa käytettävissä olevat soinnut rakentaa modaalinen sointurata.
Aiomme rakentaa sointu progressiomme A: n avaimella, joten seuraava vaihe on selvittää, mitkä asteikot ovat kussakin toimintatavassa A-tonicin perusteella. Sinun tulisi tietää, miten tämä tehdään edellisistä oppitunnista, Joten ne ovat seuraavat:
Reduced: 87% of original size 700 x 190 - Click to view full image
Liitetty kuva
Jos paritamme tämän edellä olevien sointotyyppien kanssa, voimme selvittää kunkin soittimen mahdolliset sointuja:
Reduced: 87% of original size 700 x 201 - Click to view full image
Liitetty kuva
Yksi asia, joka on mielessä, on se, että listalla, jonka annoin edellä, on vain yksi mahdollinen luettelo - voit valita ja valita käyttämiesi muistiinpanojen määrän ja joka mahdollistaa pari yksinkertaista korvausta. Tärkeintä on, että pienet / suuret tyypit säilytetään samalla tavalla. Päämiehet voidaan vaihtaa suurimpien 7-vuotiaiden kanssa, alaikäiset voidaan vaihtaa pienemmillä seitsemäntoisilla, ja asteikolla, jolla on tutkintutarkastuksen b7, pääosa voidaan korvata seitsemännellä.
Ok, nyt tiedämme mahdolliset soinnut, anna mennä ja selvittää, kuinka rakentaa progressiota.
Edistyminen
Yksi haasteista rakentaa modaalinen sointu progressio on todella tuoda esille eri tunnelma eri liikennemuotojen. Ilman huolta sointuvalinnassa, tämä merkki voi hämärtyä. Esimerkkinä katsomme Doriania ja Phrygiania. Ne ovat molemmat pieniä liikennemuotoja, koska ne ovat tasoittaneet kolmasosaa. Molemmat käyttävät Minor 7th tonic sointuina. Jos lisäsimme III: n sointu sekaan, mutta pelasimme sen yksinkertaisena kolmina, voimme käyttää C Majorin sointua kummassakin tapauksessa. Joten, vaikka meillä on kaksi eri tilaa, meillä on samanlainen sointu progressio. Voimme korjata tämän hieman hieman lisäämällä toisen muistiinpanoja III-sointuemme yläpuolelle, antamalla meille Dorianille ja Dominic 7: lle Phrygianille (B vs. Bb) - mikä hieman tasapainottaa tasapainoa, mutta se on melko hienovarainen muutos.
Parempi tapa edetä tässä on valita tarkkaan sointuja, jotka ovat ominaisia kyseiselle tilalle. Esimerkiksi katsomme Lydian-etenemistä, Aloitamme A-päällä 7 tonicina. Lydian sementoittamiseksi haluamme korostaa, mitä tässä tilassa on erilainen verrattuna muihin. Lydian on tärkeä tila, joten se voi sekoittua joniin ja mixolydianin kanssa. Jos tarkastelemme yllä olevaa taulukkoa, voimme nähdä, että näistä kolmesta toimintatavasta vain Lydianilla on toisella asteella suuri sointu - Mixolydian ja joni ovat molemmat pieniä toisessa astetta, joten tämä olisi hyvä sointu käytettäväksi. Tämä on järkevää, koska tiedämme, että Lydianilla on teroitettu neljäs. Tämä sama teroitettu neljäs muodostaa kolmas astia, joka on peräisin mittakaavan toisesta asteesta. Koska tämä sointu normaalisti olisi vähäinen tavallisessa suuressa mittakaavassa, terävöittäminen sen kolmanneksi tekisi siitä suuren. Joten toinen tapa tarkastella erottavien sointujen poimimista on perustaa ne muistiinpanoihin asteikolla, jotka ovat erottamiskykyisiä - melkein sama asia.
Toinen temppu, jota voimme todella keskittyä etenemisen modaalisuuteen, on pitää bassosäiliö, joka kuulostaa tonicista. Tämä vaikeuttaa sointuja hieman, kun ne kaikki tulevat slash-sointuiksi, mutta se kiinnittää todella huomiota siihen, missä mittakaavassa sointu on juurtunut ja jonka avulla voit keskittyä toimintatavan tonaliteettiin. Kun olet kehittynyt, tämä temppu on vähemmän tärkeä, mutta on hieno tapa aloittaa.
The Chords itsestään
Ok, niin paljon teoriaa - voit tarkastella tarkkoja sointuja, joita Dave käytti progressiossaan ja nähdä, mitä meillä on. Tässä jaksossa aion käyttää terminologiaa täällä kuvattuun asteikkoon.
ionian
Asterit: A, D / A, Amaj7, D / A
Major ja Major 7, tonicille, D: lle sub dominantille. Samaa kuin Mixolydian soinnut, mutta voisit käyttää Dominant 7: tä Mixolydian tonicina, mikä tekee siitä jonon edistyksen.
Dorian
Soittimet: Am7, D7 / A, Am7, D7 / A
Tässä etenemisessä Tonicissa olevan Minor 7: n ja D7: n sub-dominantin yhdistelmä tekee tästä ainutlaatuisen Dorian-progression.
Fryygiasta
Soittimet: Am, Bb / A, Am, Bb / A
Pieni tonic ja suuri Supertonic (tai toinen) yhdistelmä on ainutlaatuinen Phrygian. Myös yksi puolitonin etäisyys Tonicin ja Supertonicin välillä sementtiä tätä frrygiksi - vaikka tämä suhde on jaettu Locrianin kanssa, sointutyypit ovat hyvin erilaisia.
lyydialainen
Soittimet: Amaj7, B, Amaj7, B
Major Tonic ja Supertonic on ainutlaatuinen Lydian.
Mixolydian
Soittimet: A7, G, A7, G
Major Tonic ja suuri Subtonic / Leading note on ainutlaatuinen Mixolydian.
Aeolian
Äänet: Am, F, Am, F
Pieni Tonic ja Major Sub-Mediant ovat hieman epäselviä ja niitä voidaan sekoittaa Frrygian kanssa, mutta on olemassa vain muutamia, jos erotteleva yhdistelmä Aeolianille, lukuunottamatta vähentyneen Super-Tonicin käyttöä, mikä tekee melko epämiellyttävän sointumenetelmän.
Locrian
Soittimet: Adim, Bbmaj, Dm. adim
Lopuksi, locrian on vähentynyt tonic joka itsessään on ainutlaatuinen. Jäljellä olevat soinnut palvelevat tämän suhteen sementoitumista.
Niinpä sinulla on se, joitain ideoita yhdistää ainutlaatuisen modaalisen sointu progression. |  passe
22.08.2017 00:13:01 (muokattu 22.08.2017 00:24:13) | |
|
Minä seuraan tämän keskustelun kehittymistä suurella mielenkiinnolla. Alussa aina hankalaa, mutta josko se tästä.
Moodit ovat nyt työn alla ja ovatpahan melkoinen suo hahmottaa näin äkkiseltään. Vähän kuin sumuisen vuoren ylitystä olisi aloittelemassa. Ei oikein millään näe perille ja suuntakin on vähän hakusessa.
Irrallisena havaintona tänään totesin, että c-duuri taustanauhojen päälle kun soittelee moodeja niin se perus Am-penta renkutus on hyvä turvasatama, kun eväät loppuvat kesken matkan. Äkkiä se kääntyi niin päin että väänsin pentaa ja luikauttelin sinne sitten sekaan moodi-nuotteja ja melodioita. Minulle oli yllätys, että kaikki nuotit "kuuluivat joukkoon". Noita voi yhdistellä ilmeisen vapaasti pysyen kuivilla?
Ai niin, eilen sain hyvin selkeän ohjeistuksen lokrisen moodin osalta: "Se on ihan p**seestä! Se ei kuulosta ikinä hyvältä!"
"Ne levyt usein radiossa soivat - tai ne voivat olla muitakin". | Jucciz
22.08.2017 01:01:31 (muokattu 22.08.2017 01:22:48) | |
|
passe: Irrallisena havaintona tänään totesin, että c-duuri taustanauhojen päälle kun soittelee moodeja niin se perus Am-penta renkutus on hyvä turvasatama, kun eväät loppuvat kesken matkan.
Tämä johtuu siitä yksinkertaisesta syystä, että A-mollipentatoninen asteikko sisältää vain C-duuriasteikon säveliä, joten tokihan se hienosti C-duurisoinnun päälle passaa. Tässä on ongelmana se, että kuulokuva on C- eikä A-pohjainen ja tällöin varsinainen modaliikkaa jää tavoittamatta. Saatat itse ajatella, kuten sanoit, soittavasi jotain A-pohjaista hommaa, mutta koska taustakomppi on C-duuri, on lopullinen kuulokuva kumminkin vahvasti C-duuripohjainen.
Äkkiä se kääntyi niin päin että väänsin pentaa ja luikauttelin sinne sitten sekaan moodi-nuotteja ja melodioita. Minulle oli yllätys, että kaikki nuotit "kuuluivat joukkoon". Noita voi yhdistellä ilmeisen vapaasti pysyen kuivilla?
Jos soitat C-duurisoinnun päälle mitä tahansa C-duuriasteikon sävelistä rakennettua moodia, lopputulos kuulostaa - yllätys yllätys - C-duurilta. Tässä on kyseessä ihan sama homma kuin em. A-mollipentatonisen soittamisen kanssa: sävelikkö ei vaihdu, joten homma kuulostaa C-duurilta ja mitään muuta moodia kokonaisuudesta ei pysty hahmottamaan. Ts. G-miksolyydinen, D-doorinen ja F-lyydinen moodi kuulostavat kaikki C-duurisoinnun päälle C-duurilta, koska niissä on samat sävelet kuin C-duuriasteikossa.
Hommaa kannattaisi lähestyä siitä vinkkelistä, että otat yhden moodin kerrallaan työn alle ja pyrit saamaan päähäsi sen, miltä kyseinen moodi kuulostaa, tuntuu ja vaikkapa maistuu. Jos duuri ja molli ovat tuttuja, mää lähtisin ekana kokeilemaan miksolyydistä, koska se on yhtä säveltä lukuunottamatta sama kuin duuriasteikko ja se sopii esim. blueshommiin kuin nenä päähän, kas kun bluesmusiikki sisältää yleensä runsaasti seiskasointuja ja miksolyydistä asteikkoa kuvaa parhaiten seiskasointu.
Jos ihan rautalangasta väännetään, laitapa ensiksi se C-duurisointu vielä hetkeksi soimaan ja soitat ihan perus C-duuriasteikkoa ensin: C D E F G A B C. Kun tuo soundi on sun päässä ja varmuudella tuttu, vaihdapa soinnuksi C7 ja rupea kahlaamaan C-miksolyydistä asteikkoa, ts. muuten sama kuin duuriasteikko, mutta 7. sävel alennettu samaksi kuin vastaavassa molliasteikossa (ts. Bb eikä B):
C D E F G A Bb C
Vaihdapa sointu seuraavaksi Cm7:ksi ja kokeile puolestaan C-doorista asteikkoa, joka on siis C-molliasteikko, jossa kuudes sävel onkin korotettu samaksi kuin se vastaavassa duuriasteikossa olisi (ts. ei Ab vaan A):
C D Eb F G A Bb C
Kaikki muutkin miksolyydiset ja dooriset asteikot muodostetaan samalla taktiikalla, eli otetaan lähtötilanteeksi vastaava duuri- tai molliasteikko ja tehdään tarvittavat pienet muutokset. Pian osaat jo kaksi hyvin yleistä moodia ja ymmärrät myös hieman, millaisessa asiayhteydessä ne kuulostavat järkeviltä.
Käytännön musisoinnin ja ennen kaikkea improvisoinnin kannalta kaikkein tärkeintä on oppia kunkin moodin rakenne ja käyttötarkoitus: miten se muodostetaan ja missä tilanteessa sitä on tapana käyttää. Monesti vasta-alkaja menee vain sekaisin kun yrittää ajatella moodeja sitä kautta, minkä duuriasteikon sävelistä mikäkin moodi koostuu ja monennestako sävelestä lähdetään.
Ei useinkaan ole kauhean hedelmällistä ajatella vaikkapa tuota edellä mainittua Cm7-soinnun päälle soitettavaa C-doorista asteikkoa sitä kautta, että kyseessä on Bb-duuriasteikko tokasta sävelestä lähtien, vaikka samat sävelet siinä onkin käytössä. Tällöin nimittäin se soinnun juurisävel hämärtyy: ollaan C-mollimeiningissä, mutta soittaja ajattelee Bb-duuria ja se kuuluu yleensä myös sävelten painotuksissa. Paljon loogisempaa on ajatella, että tää on nyt C-mollipohjainen sointu ja asteikkokin on C-mollipohjainen yhdellä pienellä muutoksella.
Ai niin, eilen sain hyvin selkeän ohjeistuksen lokrisen moodin osalta: "Se on ihan p**seestä! Se ei kuulosta ikinä hyvältä!"
Lokrinen moodi toimii ihan älyttömän hyvin m7b5-sointujen päälle. Käytännössä missä tahansa tavallisessa mollibiisissä toisen asteen soinnun päälle käy lokrinen moodi hienosti. A-mollibiisissä tuo sointu olisi Bm7b5.
Tässä muuten neljän ja puolen vuoden takaa yksi kirjoitukseni moodeista. Niitä on varmasti muitakin, mutta jospa tästä olisi ensi alkuun jotain iloa:
https://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?plink=11209448#p11209448 | passe
22.08.2017 17:28:57 (muokattu 22.08.2017 17:47:12) | |
|
Jucciz: Tämä johtuu siitä yksinkertaisesta syystä, että A-mollipentatoninen asteikko sisältää vain C-duuriasteikon säveliä, joten tokihan se hienosti C-duurisoinnun päälle passaa. Tässä on ongelmana se, että kuulokuva on C- eikä A-pohjainen ja tällöin varsinainen modaliikkaa jää tavoittamatta. Saatat itse ajatella, kuten sanoit, soittavasi jotain A-pohjaista hommaa, mutta koska taustakomppi on C-duuri, on lopullinen kuulokuva kumminkin vahvasti C-duuripohjainen.
Joo. Teorian perusteet rinnakkaissävellajeineen jne. ovat tuolla jossakin takaraivon perukoilla kertaalleen juntattuina, vuosituhannen alusta. Lähinnä tuo istuvuus yllätti omiin haparoiviin moodi-käsityksiin kiilaa lyöden. Niin tai näin, lähes jokainen kun joka tapauksessa on veivannut sitä penta-skaalaa A mollista (voiko sitä muuten edes muualta soittaa..) ja moodeja kun yleensä aletaan jauhamaan C-duurista niin mieli haluaa nähdä tämän mahdollisuutena ja pelastusrenkaana. Mutta kun edelleenkään en näe perille niin on pakko kysyä, että onko tämä vähän sivuraiteella ajelua? Onko esim. yhdessä biisissä, tai ihan vaan vaikkapa soolossa, eri moodien vapaa yhdistely käytännössä sekamelskaa? Onko peukkusääntönä yleensä pysyä lestissä ja pyrkiä siinä soolossa/biisissä liikkumaan yhdessä valitussa moodissa. Kun ei tiedä.. Poikkeukset ja poikkeusten poikkeukset tietysti erikseen, mutta peukkusäännöillä liikkeelle.
Hommaa kannattaisi lähestyä siitä vinkkelistä, että otat yhden moodin kerrallaan työn alle ja pyrit saamaan päähäsi sen, miltä kyseinen moodi kuulostaa, tuntuu ja vaikkapa maistuu...
Ilman muuta teen näin/kin. Treenauksen loppuun kuitenkin improherkuttelua.
Käytännön musisoinnin ja ennen kaikkea improvisoinnin kannalta kaikkein tärkeintä on oppia kunkin moodin rakenne ja käyttötarkoitus: miten se muodostetaan ja missä tilanteessa sitä on tapana käyttää. Monesti vasta-alkaja menee vain sekaisin kun yrittää ajatella moodeja sitä kautta, minkä duuriasteikon sävelistä mikäkin moodi koostuu ja monennestako sävelestä lähdetään.
No tämä! Sanoinko jo "kun ei näe.."?
Ei useinkaan ole kauhean hedelmällistä ajatella vaikkapa tuota edellä mainittua Cm7-soinnun päälle soitettavaa C-doorista asteikkoa sitä kautta, että kyseessä on Bb-duuriasteikko tokasta sävelestä lähtien, vaikka samat sävelet siinä onkin käytössä. Tällöin nimittäin se soinnun juurisävel hämärtyy: ollaan C-mollimeiningissä, mutta soittaja ajattelee Bb-duuria ja se kuuluu yleensä myös sävelten painotuksissa. Paljon loogisempaa on ajatella, että tää on nyt C-mollipohjainen sointu ja asteikkokin on C-mollipohjainen yhdellä pienellä muutoksella.
Ok. Eli alusta asti mukaan tietoisuus I-sävelestä ja sen sijainnista otelaudalla, moodissa kuin moodissa.
Lokrinen moodi toimii ihan älyttömän hyvin m7b5-sointujen päälle. Käytännössä missä tahansa tavallisessa mollibiisissä toisen asteen soinnun päälle käy lokrinen moodi hienosti. A-mollibiisissä tuo sointu olisi Bm7b5.
Joo. Tuo kaverin heitto taisi tarkoittaa enemmän sitä osastoa, kun aletaan oikeasti kirjoittamaan biisejä, vaikkapa juuri siinä lokrisessa moodissa.
Tässä muuten neljän ja puolen vuoden takaa yksi kirjoitukseni moodeista. Niitä on varmasti muitakin, mutta jospa tästä olisi ensi alkuun jotain iloa:
https://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?plink=11209448#p11209448
Kiitos tästä ja näistä! Ei muuta kuin takaisin sorvin ääreen!
"Ne levyt usein radiossa soivat - tai ne voivat olla muitakin". |  Randomizer
23.08.2017 11:43:28 (muokattu 23.08.2017 11:44:56) | |
|
Joskus viime vuonna tuli opeteltua moodit itseopiskeluna ja myöhemmin yksityisopettajan kanssa syventäen. Hyvinkin yksinkertainen asia, yksinkertaisimmillaan soitossa siis duuriskaala jossa painotetaan vaan eri nuotteja eri sointujen kohdalla, riippuen siitä minkälaisia sävyjä haluaa. Henkilökohtaisesti tykkään soittaa myös ns. "väärästä" nuotista väärää moodia, eli jos on vaikka D-molli menossa niin soitankin C-ionista siihen päälle, painottaen nimenomaan sitä C:tä. Niillä saa hauskan kuulosia juttuja vaikka onkin teoriapuristien mielestä ehkä "väärin" soitettu.
Sitten onkin näitä erikoisia skaaloja kuten Melodinen molli, harmoninen molli, altered, super-locrian jne. jossa taas yhdistelmät toimivat eri tavalla, ne kannattanee pitää omina juttuina, omine moodineen. Hauskaa on koittaa tehdä esim. yksinkertaisia poppirenkutuksia jotka ovatkin jostakin erikoisemmilla skaaloilla maustettu. Tavallaan kuulostaa popilta mutta silti vähän vinksahtaneelta.
Lopettaa etenemisen, kun luulee että jää... | |
Randomizer: Niillä saa hauskan kuulosia juttuja vaikka onkin teoriapuristien mielestä ehkä "väärin" soitettu.
Hämmentyneiden aloittelevien teoriapuristien mielestä ehkä. Kunnon teoriapuristi tietää, että musiikissa ei ole virheitä, vaikka artisti itse luulisi soittaneensa väärin :) | Jucciz
24.08.2017 00:11:20 (muokattu 24.08.2017 00:18:23) | |
|
Randomizer: Joskus viime vuonna tuli opeteltua moodit itseopiskeluna ja myöhemmin yksityisopettajan kanssa syventäen. Hyvinkin yksinkertainen asia, yksinkertaisimmillaan soitossa siis duuriskaala jossa painotetaan vaan eri nuotteja eri sointujen kohdalla, riippuen siitä minkälaisia sävyjä haluaa. Henkilökohtaisesti tykkään soittaa myös ns. "väärästä" nuotista väärää moodia, eli jos on vaikka D-molli menossa niin soitankin C-ionista siihen päälle, painottaen nimenomaan sitä C:tä. Niillä saa hauskan kuulosia juttuja vaikka onkin teoriapuristien mielestä ehkä "väärin" soitettu.
Teoriapurismi sikseen. Teoriahan muutenkin vain selittää ilmiöitä, eikä ota kantaa siihen, soittaako joku oikein tai väärin, hyvin tai huonosti - vielä vähemmin teoria kertoo, miten jonkun pitäisi soittaa. Tuon edellisen kappaleen tekstin perusteella ei voi kylläkään olla täysin varma, ootko sittenkään sisäistänyt, mistä moodeissa on kyse. Se on muuten jooninen, ei ioninen.
Jos jotain haluaisin alleviivata ihan erityisesti liittyen moodeihin/asteikoihin, ne olisivat seuraavat kaksi (kolme) kappaletta:
Tahtoisin muistuttaa siitä, että mitään asteikkoa tai moodia ei kannata ajatella vain oktaavin mittaisena sävelketjuna C:stä seuraavaan C:hen - tai mistä tahansa muusta sävelestä seuraavan oktaavin samaan säveleen. Asteikko tai moodi on aina kokonainen säveljoukko, sävelikkö, joka esiintyy koko otelaudan/koskettimiston/muun käyttöliittymän alueella usean oktaavin matkalla, eikä se ole vain "pätkä" soittimen koko äänialasta. Joka asteikolla/moodilla on oma persoonallinen soundi, joka on seurausta sävelistä, joista se koostuu. Väitän, että niin kauan kun asteikon/moodin soundi ei ole "selkärangassa", sitä ei osaa kunnolla käyttää omassa soitossaan. Tarkoitan sitä, että asteikko/moodi pitäisi pystyä hyräilemään mielessään/ääneen, ettei se jäisi vain kasaksi sormituksia otelaudalla.
Asteikko/moodi kannattaa siis opetella tunnistamaan "värinä" tai "makuna" tai minä hyvänsä (synestesia on tässä kohtaa ihan okei!), joka antaa soittajalle ja myös kuulijalle vaikutelman siitä, että se on tietyn kuuloinen "sävelmaisema", jossa tietyt sävelet ovat aina tiettyjen välimatkojen päässä toisistaan - riippumatta siitä, missä järjestyksessä säveliä soitetaan. Tämä on ehkä yksi suurimpia ja tärkeimpiä oivalluksia. Juuri tästä johtuu myös se, että C-jooninen (eli C-duuriasteikko) ei edelleenkään D-mollin päälle kuulosta varsinaisesti C-duurilta - vaikka miten painottaisi C-säveltä - vaan D-dooriselta, koska kulloinkin soiva sointu määrittää sen, mikä painoarvo tai rooli eri melodiasävelillä on senhetkisessä musiikillisessa tilanteessa.
Sitten vielä yksi muistettava asia - vaan tätä ei ehkä kannata lukea, ennenkö moodit ylipäätään ovat edes jollain tapaa hanskassa. Myös kaikki moodit voi toki "laskea käyntiin" mistä tahansa sävelestä, eli vaikkapa C-doorisen voi käynnnistää aivan hyvin vaikka kuudennesta sävelestä (A), mutta edelleen se on C-doorisen kuuloinen kunhan käytetään C-doorisen asteikon säveliä ja sulla on siellä C-mollisointu pohjalla. Pitäiskö tässä sit puhua moodien moodeista? ;) Joka tapauksessa: asteikko kuin asteikko, moodi kuin moodi, kannattaa mahdollisimman pian siirtyä pelkästä sävelten ylös ja alas kahlaamisesta siihen, että valitsemaansa säveljoukkoa käyttää ihan oikeiden melodioiden ja soolojen luomiseen.
Sitten onkin näitä erikoisia skaaloja kuten Melodinen molli, harmoninen molli, altered, super-locrian jne. jossa taas yhdistelmät toimivat eri tavalla, ne kannattanee pitää omina juttuina, omine moodineen. Hauskaa on koittaa tehdä esim. yksinkertaisia poppirenkutuksia jotka ovatkin jostakin erikoisemmilla skaaloilla maustettu. Tavallaan kuulostaa popilta mutta silti vähän vinksahtaneelta.
Melodisella molliasteikolla ja harmonisella molliasteikolla on kummallakin luonnollisesti myös seitsemän moodia, aivan kuten duuriasteikolla (joista yksi on luonnollinen molli tai päinvastoin). Altered scale on sama kuin super locrian, kaksi eri nimeä samalle asialle. Kyseessä on melodisen mollin 7. moodi, joka sopii hyvin muunnetuille seiskasoinnuille, koska siinä on kaikki "alt-sävelet" (b5, #5, b9 ja #9) mukana. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
