Aihe: Onko soittamisessa järkeä? 1 2 | |
|---|---|
 Robert FIN17.07.2017 23:36:13 | |
Mietin tässä, että onko kitaran soittamisessa mitään pointtia. Oon soitellut kitaraa yli 4 vuotta vaihtelevalla intensiteetillä, mutta viime viikkoina olen soittanut 3h/pv. Mun ei ole varmaan järkeä ryhtyä ammattimuusikoksi, kun en ole niin erityinen, että voisin hankkia sillä mitään, joten miksi käyttäisin soittoon näin paljon aikaa, jos se kaikki vaiva jää vain harrastukseksi. Kielten rämpyttely on loppujen lopuksi aika älytöntä nysväystä, jolla ei ole mitään käytännön sovellusta. Sweep pickingin sijaan voisin käyttää aikani vaikkapa ohjelmointiin ja urheiluun, joista olisi paljon enemmän apua elämässä. Kitaraskene on muutenkin täynnä egoistejä ja musiikkielitistejä, jotka lyttäävät kaiken kivan muiden soitosta ja heitä löytyy tältäkin palstalta. Kotona kitaran kanssa nynnyilyn sijaan voisin keskittyä ihmissuhteisiin ja kavereihin tai hyödyllisiin taitoihin. Alexi Laiho sanoi haastattelussa, että Suomesta tulee hyviä metallibändejä varmaankin sen takia, kun ei meillä oo täällä Suomessa mitään parempaakaan tekemistä. Siis mikä järki on kitarassa? Omat kitarakamat:
Squier Classic Vibe 60s Stratocaster (+DiMarzio Super Distortion),
Yamaha THR10X | |
 Kasu-_-17.07.2017 23:58:13 | |
Ei oo. Onko missään? | |
| Pinewood 18.07.2017 10:24:20 (muokattu 18.07.2017 10:25:06) | |
Robert FIN: Mietin tässä, että onko kitaran soittamisessa mitään pointtia. Oon soitellut kitaraa yli 4 vuotta vaihtelevalla intensiteetillä, mutta viime viikkoina olen soittanut 3h/pv. Mun ei ole varmaan järkeä ryhtyä ammattimuusikoksi, kun en ole niin erityinen, että voisin hankkia sillä mitään, joten miksi käyttäisin soittoon näin paljon aikaa, jos se kaikki vaiva jää vain harrastukseksi. Itse nysvään toimistotyössä yli 200 pv vuodessa. Työ on mielekkyydeltään vähän kuin täyttelisi veroilmoitusta koko ajan. Tekee ihan älyttömän hyvää kun - pääsee ulos liikkumaan - tekee joitain konkreettista käsillään, jonka tuloksen näkee - ajaa edes ruohon pihasta tai vahaa auton - nauttii musiikista - toteuttaa itseään jotenkin luovasti, itse joko valokuvaamalla tai soittelemalla En ole todellakaan mikään virtuoosi, kun ei ole superlahjoja tai kovaa harjoittelumotivaatiota. Välillä on ollut pitkiäkin soittelemattomia jaksoja. Sen verran kitara kuitenkin pysyy käsissä, että itselle ja jopa ystäville voin tuottaa soittamalla iloa kotona, treeneneissä, illanistujaisissa ja harvoin jopa keikoilla. Ja varsinkin omalle pienelle tytölle, joka haluaa joka päivä kuulla ja näppäillä "kitaa". Ei elämässä kaikkea voi maksimoida. On mahdotonta maksimoida joka minuutin ja euron käyttöä. Joskun täytyy antaa itselle lupa tehdä sellaista mistä tykkää. Se auttaa suoriutumaan muusta elämästä paremmin. | |
| hallu 18.07.2017 11:30:36 | |
Nythän on niin, että turhuus on tärkeä osa kaikkea taidetta, myös kitaran soittoa. Musiikin ammattilaiseksi ryhtyminen ei todellakaan ole mikään järjen valinta, vaan siihen ajaudutaan kun seurataan intohimoa ja heittäytyminen tekemään järjettömästi työtä olematonta korvausta vastaan ei voi ollakaan muuta kuin intohimoa, jossa raha näyttelee huomattavasti pienempää roolia kuin työurissa noin keskimäärin. Muusikon työ ei yleensäkään noudattele mitään elegantteja urapolkuja vaan vaatii roppakaupalla yrittäjämielisyyttä ja ripauksen hyvää onneakin. Laita kitara sovinnolla pois ja odottele vaikkapa vuosi, kutsuuko se sinua takaisin. Jos löydät itsesi uudelleen kitarakourassa, niin tauko on luultavasti tehnyt hyvää ja jos et löydä, niin et ole menettänyt mitään. Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka | |
 Demo Harrison18.07.2017 12:20:02 | |
Itselläni nousee kotidemottelusessioissa välillä seinä pystyyn, joka on useimmiten merkki siitä, että paras laskea kitara käsistä ja mennä vaikka ulos. Mutta eihän soittaminen ole muutoin laisinkaan huonoa ajanvietettä. Jonkun simppelinkin sointukierron jauhaminen on parhaimmillaan melkein kuin meditaatioharjoitus. 80 % kaveripiiristäni lienee tullut soittoharrastuksen kautta. Krooninen sävelkorvan tulehdus ja ajoittainen rytmitajuttomuustila | |
 Kefiiri19.07.2017 00:21:13 | |
Kitaran rämpytys ilman mitään sen kummempaa päämäärää on tajuttoman terapeuttista. Mutta varmaan muitakin toimivia kuupan nollaustapoja on. En ole musiikin asiantuntija. | |
| Jucciz 19.07.2017 03:19:19 | |
Eikö kysymyksen voisi laajentaa muotoon "onko missään järkeä"? Ja sitten perään voi toki kysyä, pitääkö kaiken aina edes olla järkevää. Kyllä siinä kuuppa leviäisi ainakin allekirjoittaneella, jos tekisi ainoastaan järkeviä asioita - järki kun nyt vaan ei ole aina paras peruste asioiden tekemiselle tai tekemättä jättämiselle. Jos joku asia tekee onnelliseksi tai auttaa unohtamaan harmaan arjen, se voi riittää aivan hyvin perusteeksi. | |
| Robert FIN 19.07.2017 20:00:34 | |
Kyllä joissakin asioissa on enemmän järkeä kuin soittamisessa. Hyvä esimerkki on urheiluharrastus. Jos harrastaisin vaikkapa yleisurheilua kitaran sijaan niin jaksaisin elämän rasituksia kuten työtä paremmin koska fysiikka sallisi enemmän ja lisäksi pysyisin terveenä ja saisin ihmisiltä enemmän arvostusta kuin soittamalla kitaraa kotisohvalla. Se voisi parhaimmillaan myös irrottaa ajatukset arjesta. Urheilu on monin tavoin ylivertainen harrastus. Paitsi että se tuntuu ikävälle ja vaatii ponnistelua... Mun mielestä kitaransoittoa olisi kivempi harrastaa jos siihen voisi panostaa täysillä tai soittaa ihan vaan silloin tällöin. Itse olen juuri siinä keskivaiheilla että panostan paljon mutta en tarpeeksi jotta olisin ammattilaistasolla. Sellaisen soiton järkevyys on pienintä sillä se syö paljon aikaa ja vaivaa mutta ei tuota mitään eikä kehitä tarpeeksi ollakseni mestari. Soittaminen on toki kivaa mutta tällä vauhdilla se syö kehittymismahdollisuudet itseltään ja muulta. Omat kitarakamat:
Squier Classic Vibe 60s Stratocaster (+DiMarzio Super Distortion),
Yamaha THR10X | |
| Robert FIN 19.07.2017 20:10:23 | |
Täsmennän vielä että kitaransoiton järkevyys on suurinta ääripäässä. Jos soittaa vaan vähän silloin tällöin huvin vuoksi eikä ole tavoitteita niin sitten se on juurikin hyvä tapa nollata pääkoppa työn jäljiltä kuten argumentoitte. Aikaa ei kulu liikaa muilta jutuilta ja silti saa kaikki soittamisen ilot kerättyä. Jos soittaa joku 5+h päivässä ja on tehnyt läpimurron musiikkialalle niin juttu on kivaa kun saa toteuttaa unelmansa ja saa arvostusta ja voi elättää itsensä sillä mistä pitää. Saa myös arvostusta muilta. Elämä on palkitsevaa kun suuri työmäärä tuo tuloksia. Mutta jos on siinä välissä, eli soittaa 2-3h/pv niin se syö aikaa kaikelta muulta eikä ole tarpeeksi jotta voisi menestyä kitaristina. Riskinä on että silloin ei kehity missään tarpeeksi kun kitaransoitto syö aikaa mutta ei kehity tarpeeksi. Itse olen tässä tilanteessa ja se antaa aihetta miettiä onko soittamisessa järkeä. Omat kitarakamat:
Squier Classic Vibe 60s Stratocaster (+DiMarzio Super Distortion),
Yamaha THR10X | |
| Robert FIN 19.07.2017 20:13:34 | |
Vielä jäi sanomatta että 5+h/pv soittamista ei tietenkään takaa menestystä musiikkialalla, joten sellainen soittomäärä voi pahimmillaan olla vielä turhempaa ja vaarallisempaa kuin se keskiväli. Omat kitarakamat:
Squier Classic Vibe 60s Stratocaster (+DiMarzio Super Distortion),
Yamaha THR10X | |
| Pinewood 19.07.2017 21:20:15 | |
Robert FIN: Vielä jäi sanomatta että 5+h/pv soittamista ei tietenkään takaa menestystä musiikkialalla, joten sellainen soittomäärä voi pahimmillaan olla vielä turhempaa ja vaarallisempaa kuin se keskiväli. Ei se aika tee autuaaksi vaan se miten treenaa. 2 h/pv tehokasta ja suunnitelmallista treeniä voi tehdä sinusta aivan pätevän ammattilaisen ainakin jollakin vähemmän virtuositeettia vaativalla alueella. Toisaalta 5 h/pv voi valua ihan hukkaankin. Toki jos haluat menestyä esim. klassisessa musiikissa tai olla maailman kovin tiluttaja, ei se pari tuntia riitä. Myöskään pelkkä oman soiton treenaaminen riitä, pitää olla myös aikaa kuunnella musiikkia, imeä oppia muiden tekemisistä ja sisäistää oppimansa. | |
| Robert FIN 19.07.2017 23:29:11 | |
Joo, puhut kyllä asiaa. Jos pyrkisin pop kitaristiksi niin 2h/pv olisi varmaankin riittävä jopa ammattilaistasolle. Mutta jos treenaa sellaisia genrejä kuin vaikkapa instrumentaali (tyyliin Malmsteen, Vai, Becker...), metalli tai klassinen niin sama aika ei millään riitä edes alkuun, ja tämä ongelma on tullut vastaan. Treenin laatua voisi kyllä parantaa. Tää alkaa mennä nyt raiteiltaan... Mutta siis onko järkee ees yrittää olla joku Malmsteen tms jos se vaatii täyden omistautumisen tai muuten ei pääse sinne ammattitasolle? Jos taas omistautuu niin on myös iso mahdollisuus epäonnistua, sillä musiikissa ei paras voita. Omat kitarakamat:
Squier Classic Vibe 60s Stratocaster (+DiMarzio Super Distortion),
Yamaha THR10X | |
 Krice20.07.2017 00:09:38 | |
Robert FIN: Itse olen tässä tilanteessa ja se antaa aihetta miettiä onko soittamisessa järkeä. Jos tuollaista ajattelee muutaman vuoden soittamisen jälkeen niin ehkä siinä ei ole järkeä. Jos muistelen sitä aikaa kun olin soittanut 4 vuotta niin olin vielä innosta soikeana soittamisen suhteen. Vasta nyt 30 vuoden soittamisen jälkeen alkaa tuntua, että voisi tehdä jotakin muutakin, esimerkiksi soittaa rumpuja. | |
| Kefiiri 20.07.2017 07:26:00 | |
Jos soittamisen motiivina on menestyminen, niin on toki masentavaa jos kaiken treenin jälkeen mitään ei tapahdukaan. Olen ymmärtänyt, että ns. menestyneillä muusikoilla soittamisen motiivi on ollut soittaminen ja musan tekemisestä nauttiminen sinänsä, ja menestys on tullut tämän pakottoman omistautumisen sivutuotteena. Toisin sanoen, soittamisessa menestyksen tavoittelemiseksi ei välttämättä olekaan yhtä paljon järkeä kuin vaikka siinä urheilussa. En ole musiikin asiantuntija. | |
| Pinewood 20.07.2017 09:19:51 | |
Jos tavoitteena elämässä on tasaiset, varmat ja edes kohtalaisen hyvät tulot, kannattaa ehdottomasti tehdä jotain muuta kuin tavoitella ammattia urheilusta tai musiikista - tai taiteista ylipäänsä. Jos taas voimakas sisäinen motivaatio tai luomisvimma ajavat noiden alojen pariin, silloinkin kannattaa puntaroida tarkkaan, mitä haluaa, mitä on sen eteen valmis tekemään ja mistä on valmis luopumaan. Siinä mielessä alkuperäinen kysymys järkevyydestä on ihan aiheellinen. | |
 sticky fingers20.07.2017 10:53:41 | |
Pinewood: Jos tavoitteena elämässä on tasaiset, varmat ja edes kohtalaisen hyvät tulot, kannattaa ehdottomasti tehdä jotain muuta kuin tavoitella ammattia urheilusta tai musiikista - tai taiteista ylipäänsä. Jos taas voimakas sisäinen motivaatio tai luomisvimma ajavat noiden alojen pariin, silloinkin kannattaa puntaroida tarkkaan, mitä haluaa, mitä on sen eteen valmis tekemään ja mistä on valmis luopumaan. Siinä mielessä alkuperäinen kysymys järkevyydestä on ihan aiheellinen. Tässäpä se. Mä hävitin kiinnostuksen kitaransoittoon joskus 18-vuotaiaana about kokonaan, kun en jaksanut itekseni enää soitella ja bändihommien kasaaminen vaikutti hankalalta. Tartuin soittimiin uudelleen parin-kolmen vuoden jälkeen ja aloin bändihommiin, joissa soittaminen tuntui taas mielekkkäältä. Sen jälkeen erilaiset bändiprojektit ovat muodostaneet keskeisimmän henkisen hyvinvointini lähteen. Joskus kyseenalaistan oman järkevyyteni tässä toiminnassa, soitella nyt klubikeikkoja kolmikymppisenä, kun muut samanikäiset menestyjät musiikin alalla vetävät stadionkeikkoja. Kalliiksikin harrastus käy: Kamoja pitää ostaa, treenisvuokria maksaa ja mtakustella treenaamisen takia vähän, mutta lasken silti, että saman kustannuksen tekisin jonkun henkilääkärin palveluksista siinä tapauksessa, että tätä aivoille tärkeää harrastusta ei olisi. Kannattaa siis muistaa, että järkevyys on muutakin kuin aikaa ja rahaa. Mieti, mitä saat siitä, että soitat ja laita vaakakuppiin toiselle puolelle se "menetetty" aika, mitä siihen kuluu. Kummalle puolelle homma kallistuu? Ja jos tuntuu, että järjellä ajatellen mieltä ei ole, niin mitä päitäisi tehdä että taas olisi? Unelmaan (rock-tähteys, kitarasankaruus ja taloudellinen menestys) nojaten harrastuksen mielekkyyttä voi olla vaikea perustella,l mutta unelman pilkkominen pienempiin tavoitteisiin voi auttaa. "'I've got, as they say, a well-develped talent for observation when it's already too late and some unpleasantness has happened" | |
| peltsi451 20.07.2017 21:03:17 (muokattu 20.07.2017 21:20:54) | |
No ei ole. | |
 statistiÖ20.07.2017 21:37:13 | |
"Ja minä vihasin koko elämää, sillä kaikki, mitä auringon alla tapahtuu, oli minusta pelkkää pahaa, turhuutta ja tuulen tavoittelua. Minä vihasin sitä vaivannäköä, jolla olin rasittanut itseäni auringon alla, koska minun täytyy jättää sen tulokset seuraajalleni. Ja kuka tietää, onko hän viisas vai tyhmä? Silti hän kerran hallitsee kaikkea, minkä olen täällä vaivaa nähden ja viisauden avulla saanut aikaan. Sekin on turhuutta." ¤ jos ei soi hiljaa, soi kovaa ¤ olennainen ¤ sidonnainen ¤ puolinainen ¤ moninainen ¤ kokonainen ¤ ainainen ¤ ihanainen ¤ | |
 opel9921.07.2017 11:42:20 | |
mulle se on mukava harrastus ja siksi järkevää,kamarunkkaus siihen vielä mausteeksi niin vot sie,kyllä aika ja raha kuluu. ei se ikä vaan asenne | |
| Robert FIN 21.07.2017 14:41:25 | |
Aloin pohtimaan, että oliko mun kirjoitus liian provo, mut sit eilen taas iski se sama tunne, että soittamisessa ei oo järkee. Toki pystyn vaikka soittelemaan lomien aikana, mutta entä sitten kun alkaa koulu ja työt? Aika ei yksinkertaisesti riitä kaikkeen ja soittamisen sijaan voisi keskittyä terveyttä ja sosiaalista elämää kehittäviin toimintoihin vapaa-ajalla. Kokkaus, urheilu, kaverit, riittävä uni, perheen kanssa olo, ammattitaidon kehittäminen... sitten kun koulu/työ alkaa taas niin kaikkeen ei ole aikaa. Soittamisesta ei ole hyötyä oikein missään, jos siihen ei voi panostaa tarpeeksi ja jos siihen kuitenkin käyttää enemmän kuin tunnin päivässä. Toisaalta jos soittamisesta saa iloa ja siinä haluaa kehittyä niin ehkä se on uhrausten arvoinen: urheilun ja kavereiden tapaamisen sijaan on arkipäivänä jäätävä soittamaan jos haluaa kehittyä. Elämä on täynnä valintoja, niin kai se sitten menee. Masentaa vaan kun haluaisi oppia soittamaan virtuoosimaisesti mutta se vaatii niin paljon uhrauksia muilta elämän alueilta, ja sen lisäksi ei vain tunnu olevan uskoa ja rohkeutta siihen että voisi mennä soittamisessa all in ja vetää 6h/pv. Voihan masennus. Omat kitarakamat:
Squier Classic Vibe 60s Stratocaster (+DiMarzio Super Distortion),
Yamaha THR10X | |
‹ edellinen sivu | seuraava sivu › 1 2 | |
› Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)