Kitarat: kitarakamat ›

Luulin että terapeutille soitetaan että ostaisiko se ne ylimääräiset.

klobasa: Onnenpäiväsi! SG ja loistava kombo myynnissä pakettina!

Joo, huomasin, kiitosta vaan. Päätin kuitenkin etsiskellä loistavaa Teleä enkä SG:tä, koska on jo pari kitaraa joilla lähtee samankaltaiset soundit kuin SG:stä.

Edit: Eipä mitään.

Terapeutin homma olisi saada tyyppi soittamaan Paranoidin sijasta I Feel Good.

Joskus toisinaan sitä jopa haikailee aikaa skidinä, kun sulla oli akustinen kitara ja c-kasettinauhuri. Ne olivat maailman makeimmat asiat, etkä osannut muuta kaivata.
 
Joskus tuollainen ajatus käväisee mielessä, kun oot tuntikausia vänkännyt kotistudiossasi jotakin lead-kitaraa raitaa kaiken maailman phaserit, dilsat, reverbit ja tremolot väpättäen niin että korvissakin jo suhisee. Enkä nyt todellakaan voi briljeerata kitara- tai efektikokoelmallani.

Laulava Kylätohtori: downshiftaus...Onkos kukaan toteuttanut tällaista radikaalia temppua? ...kaduttiko jälkeenpäin ....
 
Toimii hyvin. Kun aktiivisempi treenaus ja keikat stoppaa, niin ei muuta kuin kalliimmat kamat myyntiin vaan. Saahan noita taas lisää jos tilanne muuttuu. Turha sitä kallista tavaraa on varastoissa lojuttaa kun sill rahall voi tehdä muutakin kivaa.
 
Eipä minkään tavaran myynti ole kaduttanut kun ne pitopelit on jääneet taloon. Viittaan toisessa ketjussa tehtyihin lupauksiin.

No jaa...itsellä on ollut pariinkin otteeseen muutaman vuoden tauko mistään soittamisesta, mutta ei ole tullut mieleen alkaa myymään kamoja. Kyllä ne välillä todella ahdistaa myös, mutta enpä ole kyllä huomannut hyvin säilytettymä mitään ongelmia kun on taas ottanut vermeitä uudelleen käyttöön. Toisaalta ehkä tässä on myös ollut sen verran hyvä Onninen, että rahan takia ei ole tarvinnut myydä. Just ostin uuden pikku putkivahvistimen piristämään eloa. Profiilin kamaliatausta en ole kyllä päivittänyt kymmeneen vuoteen, mutta aika hyvin nuo näyttää yhä mukana kulkevan + hieman lisää. Studio mikseri ym käytännössä lahjoihin edelleen ja pidin vain kitararäkin mikä tosin putkiradio ton jäljiltä on toista vuotta piuhoittamatta...

s8na: Tänään lähti viimeinenkin pedaali vahvarin eestä. Herrasmiehet ajaa paljaalteen.
 
Hemmetin Kirkki ja Hendrixin Jimbo käski sanoa että kyllä sä kuitenki waakuttimen tarvit.

Corto: Hemmetin Kirkki ja Hendrixin Jimbo käski sanoa että kyllä sä kuitenki waakuttimen tarvit.
 
Oon sen verran köpö kitaristi et en osaa sellasta käyttää.

s8na: Tänään lähti viimeinenkin pedaali vahvarin eestä. Herrasmiehet ajaa paljaalteen.
 
Nyt oli sen verran miehekäs kirjoitus että paukautin plussan ;D!
 
Hemmetin Kirkki ja Hendrixin Jimbo käski sanoa että kyllä sä kuitenki waakuttimen tarvit.
 
Jimi mainittu! Tälle lähti plussa kanssa!

Huonoista tai itselle sopimattomista soittimista ja muista oheistarvikkeista voi toki luopua ilman tunnontuskia, mutta en näe mitään muuta syytä itseä miellyttävien kitaroiden myyntiin kuin akuutti rahapula tai säilytystilojen vähyys. Yhdellä ja samalla mailalla voi osua maaliin monella eri kentällä, mutta lyöntien määrä saattaa olla suurempi jos ei ole maastoon sopivia välineitä.
 
Se että joutuisi soittamaan jotakin niin että tietää kyseisen materiaalin irtoavan helpommin jonkin muun tyyppisellä kitaralla kuin juuri sattuu pitämään käsissään olisi harmillista. Etenkin jos sellaisen sopivamman ritsan olisi myynyt viime viikolla.
 
En kannata spartalaista asennetta ja minimalismia.

Tähän suuntaan on viime vuodet menty. Vuosikausien ajan päivitin halpisritsoja laaturomppeisiin, ja enimmillään taisi olla päälle puolisen tusinaa kielisoitinta ja kolme kitaravahvistinta nurkissa pölyttymässä. Jossain vaiheessa sitä vain tajusi, kuinka vähälle huomiolle kamat jäivät. Kitara saattoi maata puoli vuotta laukussa koskemattomana, ja soittoajastakin arviolta 95 prosenttia kului ilman vahvistusta. Vahvistimille löytyi yksi kerrallaan ostaja lähipiiristä, ja laadukas digimallintaja löytyi tilalle täyttämään kotikäyttäjän satunnaiset tarpeet. Kitaroita on pitänyt kaupitella hieman pitempään, mutta lopulta jokaiselle on ostaja löytynyt, eikä yhtäkään soitinta ole jäänyt ikävöimään. Nykyisellään akkari vie suurimman huomion, ja kaksi sähkökitaraa digimuljuttimen kera ovat toistaiseksi pysyneet seurana. Tuostakin voisi ehkä pikkuisen downshiftata, straton vaihto teleen ja Axen vaihto johonkin aavistuksen simppelimpään ratkaisuun lienevät jossain vaiheessa edessä. Johtuneeko sitten intohimon vähenemisestä vai mistä, mutta en vain nykyisellään näe mitään mieltä pitää soittimia koristeena tai laukussa pölyttymässä. Mikäli tavaraa ei ole kuukauteen käyttänyt, päätyy se myyntiuhan alle.

zedder: Huonoista tai itselle sopimattomista soittimista ja muista oheistarvikkeista voi toki luopua ilman tunnontuskia, mutta en näe mitään muuta syytä itseä miellyttävien kitaroiden myyntiin kuin akuutti rahapula tai säilytystilojen vähyys. Yhdellä ja samalla mailalla voi osua maaliin monella eri kentällä, mutta lyöntien määrä saattaa olla suurempi jos ei ole maastoon sopivia välineitä.
 
Se että joutuisi soittamaan jotakin niin että tietää kyseisen materiaalin irtoavan helpommin jonkin muun tyyppisellä kitaralla kuin juuri sattuu pitämään käsissään olisi harmillista. Etenkin jos sellaisen sopivamman ritsan olisi myynyt viime viikolla.
 
En kannata spartalaista asennetta ja minimalismia.
 
Aattelen hyvin samoin (+). Lisänä itsellä on se, että olen vielä suhteellisen alussa matkaani kitararoiden ja niiden soittamisen maailmassa. Ja olen niin hidasjärkinen tai jotakin sellaista, etten saa täysin selkoa vaikkapa kuukaudessa esim. siitä millaista on soittaa stratolla. En myöskään ehdi tai halua pyörittää kiivasta ostaa/myydä-rumbaa.
 
Sen verran tavallaan downshiftasin juuri, että en vielä lähtenytkään hankkimaan teleä, joka vielä puuttuu omasta välineistöstä. Otan ensin huolella kokeilemalla selvää, onko minun juttuni ja jos on, niin selvitän että millainen tele olisi hyvä.
 
Jossain vaiheessa voi toki alkaa välineistön harkittu karsinta tai jalostaminen harvalukuisemmaksi, mutta pykälää laadukkaammaksi. Koko ajan pidän kuitenkin soittamisen treenaamisen ykkösasiana.

sustain65: Aattelen hyvin samoin (+). Lisänä itsellä on se, että olen vielä suhteellisen alussa matkaani kitararoiden ja niiden soittamisen maailmassa. Ja olen niin hidasjärkinen tai jotakin sellaista, etten saa täysin selkoa vaikkapa kuukaudessa esim. siitä millaista on soittaa stratolla. En myöskään ehdi tai halua pyörittää kiivasta ostaa/myydä-rumbaa.
 
Sen verran tavallaan downshiftasin juuri, että en vielä lähtenytkään hankkimaan teleä, joka vielä puuttuu omasta välineistöstä. Otan ensin huolella kokeilemalla selvää, onko minun juttuni ja jos on, niin selvitän että millainen tele olisi hyvä.
 
Jossain vaiheessa voi toki alkaa välineistön harkittu karsinta tai jalostaminen harvalukuisemmaksi, mutta pykälää laadukkaammaksi. Koko ajan pidän kuitenkin soittamisen treenaamisen ykkösasiana.
 
Mä katsoin kamalistauksesi ja uskallan väittää, että ei tuosta pysy enää parantamaan muulla kuin karsimalla sieltä epäolennasen pois. Kitara ja vahvistinosasto sulla on ja parasta mitä rahalla saa. tietenkin noita voi vielä vaihdella ja hekumoida aina uutuuden hurmassa kuinka ihana se tai tämä härpäke on, mutta oikeasti se ei ole enää parannusta laitteistoon, vaan fiiliksen hakemista.
 
Parannusta pystyt hakemaan äänikorttiin, joka sulla on yllättävän vaatimaton laitteistosi muuhun loistokkuuteen verrattuna.

hallu: Mä katsoin kamalistauksesi ja uskallan väittää, että ei tuosta pysy enää parantamaan muulla kuin karsimalla sieltä epäolennasen pois. Kitara ja vahvistinosasto sulla on ja parasta mitä rahalla saa. tietenkin noita voi vielä vaihdella ja hekumoida aina uutuuden hurmassa kuinka ihana se tai tämä härpäke on, mutta oikeasti se ei ole enää parannusta laitteistoon, vaan fiiliksen hakemista.
 
Parannusta pystyt hakemaan äänikorttiin, joka sulla on yllättävän vaatimaton laitteistosi muuhun loistokkuuteen verrattuna.
 
Juu, ei tilanteessa ole mitään valittamista. Ja hyvä kun muistutit kamalistauksesta, täytyy joskus viitsiä editoida se järkevämmäksi, nyt on turhan pitkä ja yksityiskohtainen. Ja edelleen, kai jossain vaihessa saattaa tulla halu luopuakin jostakin kepistä - mutta ei vielä.
 
Kyllä tuon Axe XL:n integroitu äänikortti on mulle on ihan riittävä. M-Audio on kyllä ihan tarpeeton nykyisin.

Ja huomaa hallu, että minä en oe vielä lainkaan harrastanut kamojen virittelyä, siis mikrofonien, putkien tai muiden osien vaihtamista. Joten downshiftaamiseen saattaa olla vielä matkaa ;-)
 
E: Seuraavaksi voisi sitten vaihteeksi joku downshiftannut kertoa tarinaansa, minun on aika vaieta.

sustain65: Juu, ei tilanteessa ole mitään valittamista. Ja hyvä kun muistutit kamalistauksesta, täytyy joskus viitsiä editoida se järkevämmäksi, nyt on turhan pitkä ja yksityiskohtainen. Ja edelleen, kai jossain vaihessa saattaa tulla halu luopuakin jostakin kepistä - mutta ei vielä.
 
Kyllä tuon Axe XL:n integroitu äänikortti on mulle on ihan riittävä. M-Audio on kyllä ihan tarpeeton nykyisin.
 
En minäkään ole Downshiftannut vaan päinvastoin olen hankkinut vähemmän, mutta parempaa. En näe omassa laitteistossanikaan enää paljoa parantamisen varaa. No vahvistinosastolla voisin vielä vaihtaa TA15 + 1x12 recton sekä mark IV:n kahteen Mark V komboon, niin olisi vahvistinosasto kohdallani tapissa.
 
Ju Axe on varmaan ihan jees äänikorttina (en tunne sitä tarkemmin). Huomioni kiinnittyi tuohon FastTrackProhon, joka on ollut myös itselläni. Vaihdoin sen uuden tietokoneen myötä tulilangan päässä olevaan Focusrite Saffire pro 24 ja parannus oli kerrassaan huikea. Olen pothtinut itsekin, että voisin joskus repäistä ja pistää kerralla jonkun RME:n "oikean" äänikortin tms. mutta tuo Focusrite välttää itselleni mainiosti.
 
Kamojen upshiftaamisessa olen kyllä matkan varrella oppinut tavattomasti omista tarpeistani sekä erilaisista tavoista tyydyttää ne. Suurin oivallus on ollut, että perille vie monta tietä ja tavoitteensa voi täyttyy monenlaisilla kamppeilla, kyse on vain siitä minkälainen suhde itsellä on niihin välineisiin.

Pantse: Tähän suuntaan on viime vuodet menty. Vuosikausien ajan päivitin halpisritsoja laaturomppeisiin, ja enimmillään taisi olla päälle puolisen tusinaa kielisoitinta ja kolme kitaravahvistinta nurkissa pölyttymässä. Jossain vaiheessa sitä vain tajusi, kuinka vähälle huomiolle kamat jäivät. Kitara saattoi maata puoli vuotta laukussa koskemattomana, ja soittoajastakin arviolta 95 prosenttia kului ilman vahvistusta. Vahvistimille löytyi yksi kerrallaan ostaja lähipiiristä, ja laadukas digimallintaja löytyi tilalle täyttämään kotikäyttäjän satunnaiset tarpeet...
 
Hieman näin kävi itsellekin. Pa(r)h(a)immillaan eritasoisia enimmäkseen suht edullisia sähkökitaroita oli rivissä 8 kpl ja vahvistimiakin useampia. Sitten tuli jonkinlainen kamaähky ja ajatus jostain muusta. Lopputuloksena nyt on talossa kaksi sähkistä joista toinen jopa suht laadukas. Näistäkin toinen ehti lojua hetken torilla mutta ajattelin sitten kuitenkin säästää. Yhdellä yleispätevällä kitaralla vääntää kyllä liki kaikki tyylit eikä tämä oma ratkaisu ole kaduttanut hetkeäkään.
 
Vahvistinpuolella en ole varma tuosta downshiftaus-termin soveltuvuudesta mutta siinäkin lopputuloksena on yksi simppeli mallintava räkkipaketti joka taittuu kyllä ihan kaikkeen. Luulen että tällä mennään aika pitkään kunhan vain uusi kaappi kotiutuu (juu, myin eilen kaksi kaappia pois ja yksi tulee tilalle => kamat väheni...). Itsellä siis visio tilanteesta missä yhdellä kitaralla ja yhdellä vahvistimella hoituu kaikki ekä tarvitse arpoa minkä kitaran tänään ottaisi käteen. Vahvistimissa myös säästin yhden combon jo siksikin että poika on vinkunut kitaratunneille eikäpä se haittaa jos pätevä vahvistin on jo olemassa sitten kun saa sähköt sähkökitaraan.
 
Kamarunkkaus on silti kivaa, sitä ei voi kiistää, mutta kaipa sitä on tullut jo vanhaksi eikä enää jaksa.

Iskariot: Hieman näin kävi itsellekin. Pa(r)h(a)immillaan eritasoisia enimmäkseen suht edullisia sähkökitaroita oli rivissä 8 kpl ja vahvistimiakin useampia. Sitten tuli jonkinlainen kamaähky ja ajatus jostain muusta. Lopputuloksena nyt on talossa kaksi sähkistä joista toinen jopa suht laadukas. Näistäkin toinen ehti lojua hetken torilla mutta ajattelin sitten kuitenkin säästää. Yhdellä yleispätevällä kitaralla vääntää kyllä liki kaikki tyylit eikä tämä oma ratkaisu ole kaduttanut hetkeäkään.
 
Vahvistinpuolella en ole varma tuosta downshiftaus-termin soveltuvuudesta mutta siinäkin lopputuloksena on yksi simppeli mallintava räkkipaketti joka taittuu kyllä ihan kaikkeen. Luulen että tällä mennään aika pitkään kunhan vain uusi kaappi kotiutuu (juu, myin eilen kaksi kaappia pois ja yksi tulee tilalle => kamat väheni...). Itsellä siis visio tilanteesta missä yhdellä kitaralla ja yhdellä vahvistimella hoituu kaikki ekä tarvitse arpoa minkä kitaran tänään ottaisi käteen. Vahvistimissa myös säästin yhden combon jo siksikin että poika on vinkunut kitaratunneille eikäpä se haittaa jos pätevä vahvistin on jo olemassa sitten kun saa sähköt sähkökitaraan.
 
Kamarunkkaus on silti kivaa, sitä ei voi kiistää, mutta kaipa sitä on tullut jo vanhaksi eikä enää jaksa.
 
Tuo olisi jokseenkin ihanteellinen ratkaisu itsellenikin. Tai no mallintavaa en tarvitse mark IV riittää monipuolisuudessa, mutta niitä pitäisi olla kaksi reenikämpälle toinen ja toinen himaan. Sähkökitroita mulla on neljä joista varmaan millä tahansa pärjäisi yksistäänkin, mutta en ole vielä valmis luopumaan mistään niistä enkä osaa päättää mikä niistä olisi paras.... en siis ole vielä kypsä noin radikaaliin ratkaisuun, mutta ihailen sinua ja kaltaisiasi.