Studiotyöskentely ›

Mielenkiintoinen homma. Pitää testata joskus.

Skeletor_: Onko käytössä miten yleisesti?
 
Ei ole yleinen miksaustapa. Tosta on monta erilaista versiota, yksi on pistää kuuntelulaitteisto äärimmäisen hiljaiselle ja sen avulla saada kustakin raidasta kuulumaan vain nippanappa se olennaisin osuus.
 
Mihin toi käytännössä perustuu?
 
Siinä videollahan se sanottiin? Jonkun mielestä pinkki kohina voi olla ihanteellinen taajuusvaste täydelliselle miksaukselle. Sen peittävää ominaisuutta käytetään siihen, että kunkin instrumentin oleellinen osuus tukee tuota "täydellistä taajuusvastetta" mahdollisimman hyvin. Ton juuri ja juuri kuulumisen ajatus on siinä, että ko. elementti istuisi taajuusvasteessa suhteessa muihin elementteihin kuten pinkki kohina. Kaikki taajuudet eivät siis toistuisi samalla äänenvoimakkuudella. Tämä sit taas tuottaa teorian tasossa tasapainoisen lähtökohdan miksaukselle, jos/kun pinkki kohina on se tavoiteltava ideaali. Toi tekniikka toimii erittäin huonosti huonoilla lähtösoundeilla ja ei ota huomioon lainkaan kokonaisuutta samoille taajuusnipuille osuvien elementtien osalta, kun siinä nakellaan yksittäisiä elementtejä sinne tänne. Sen vuoksi tuossakin videossa sen kerrotaan olevan vain nopea lähtökohta lopulle duunille.

Tätä tulee silloin tällöin harrastettua.
Parhaiten toimii jos pitää joku nopea raakamiksaus vetästä, mut tosiaan toi toimii ehkä parhaiten referensinä että näkee vähän miten se taajuusvaste istuu/missä sen miksauksen "energia" on.
Kaikkien kappaleiden kun ei ole tarkoitus olla tasapaksua taajusvasteeltaan

Pinkki kohinahan on siitä vekkuli asia, että siinä on klassisessa mielessä 'ideaali' balanssi, eli energia jakautuu per oktaavi tasaisesti.. Ja jos vilkuilee noita ison maailman biisejä niin aika usein niissä se taajuuskäyrä analysaattorissa näyttää enemmän tai vähemmän pinkiltä kohinalta.
 
En oo ite tota koskaan lähtenyt testaamaan, vaikka monesti oon törmännyt, koska en oo nähnyt erityisen tarpeelliseksi.. Plus ite koen, että balanssi ja soittimien väliset suhteet on ensisijaisesti musiikillinen ja sovituksellinen hommeli, johon toi kohinapeitto ei oikein voi tarjota ratkaisua. Lisäksi omaan korvaan semmoiset stabiilit 'hyvät' perusbalanssit kääntyy aika usein tylsäksi ja puuduttavaksi. Tykkään, että asia elää, kilpailee ja tulee vähän röyhkeästi naamalle. Semmoinen "hyvässä miksauksessa kaikki elementit on kohteliaassa balanssissa, mikään ei ota korvaan ja kuuluvat tasaisesti kaikenaikaa"-ajattelu on itselle aina ollut vähän höpöhöpöä.
 
Mutta referenssipisteenä ongelmanratkaisuun pinkki kohina on toki mainio asia. Kun sulla on päässä se 'muoto', miltä tasainen energia kuulostaa ja näyttää, muuttuu semmoinen taajuusmetsästys simppelimmäksi: "Tää skeba raapii nyt vähän liikaa tuolta yläkeskarin alueelta..... juu, tuolla 4khz tienoilla on selkeä piikki". Tai sitten: tää miksaus on nyt jotenkin turhan muhkun kuuloinen..... Joo, mullahan täällä 300-600hz alueella melkoinen kuoppa ja sitten 100-300hz alue on ihan valloillaan.. Mitäköhän sitä....." Ja niin edelleen..

saastara: Tykkään, että asia elää, kilpailee ja tulee vähän röyhkeästi naamalle. Semmoinen "hyvässä miksauksessa kaikki elementit on kohteliaassa balanssissa, mikään ei ota korvaan ja kuuluvat tasaisesti kaikenaikaa"-ajattelu on itselle aina ollut vähän höpöhöpöä.
 
Tämähän on kuin hyvää musiikkia korville. :)

Itse käytän aika paljon kohinarefejä, mutta ne on vasteeltaan muokattuja omaan mieltymykseen. Pinkki kohina on liian yläpäävoittoinen omaan makuun + yli 10khz:n alue on epänormaali vs oikea musa. Noi auttaa todella hienosti silloin kun joutuu tekemään vieraalla kuuntelulla tai luureilla miksaushommia. Kannattaa ajaa kohina stereoanalysaattorin toiseen kanavaan monona ja toiseen itse materiaali jolloin pystyy tekemään paremmin havaintoja.