Kitarat: soittaminen ›

Yleensä noista studioketuista puhutaan vähemmän, vaikka heidän soittoaan varmaan kuuluu eniten biiseissä joita radiosta kuuluu.

Ja jenkeissäkin länsirannikon soittajat tuntuvat olevan vähän enemmän tiedossa. Landau, Thompson, Jackon jr, ja Pierce nyt vaan soittavat niin että biisi toimii, mikä on omasta mielestäni tärkeintä.

Mutta pakko mainita itärannikolta sellainen kaveri kuin Dan Warner, joka haitaa isoimmat proggikset NY:n ja Floridan alueella. Ja hyvin hoitaakin.

Tom Bukovac on pirun hieno soittaja lähes kaikissa uudemmissa Nashvillen sessioissa.

Kefiiri: Kuunteleeko kukaan Bucketheadin levytyksiä?
 
Ei oo vielä tullu kelattua koko diskografiaa läpi...

Kasperi Heikkinen
 
Ei ole ainakaan liikaa suomen kitara mediassa hehkutettu.

Häpeäkseni pitää tunnustaa että "löysin" Philip Saycen vasta pari päivää sitten. En ollut tormännyt nimeen aikaisemmin. Hämärä muistikuva ajoilta jolloin soitti Jeff Healyn kanssa. Kuuluu SRV-osastoon. Soittaa upeasti ja hienolla soundilla mutta joskus voisi hieman hillitä soittoaan.
 
Ohessa näyte.
 
https://youtu.be/Js_wsXYpycc

hallu: Tämä +
 
Heitetään ylävitoset :-D
 
*yläfemma*

Bluesrules: Robin Trower (aloitti Procol Harumissa) yksi suurista, josta harvemmin puhutaan, vaikka on tehnyt yhden parhaista 70-luvun kitara levyistä.
 
atct: Robin Trower ollut meikäläisen suosikki jo 70-luvulta ja tekee hyviä levyjä edelleen.
Näyte muutaman vuoden takaa ilmestyneeltä levyltä.
https://youtu.be/jTHtBIWAA_8
 
PS. Trower on alkanut laulaa itse levyillään.

Kuuntelen tässä Jarmo Hynnisen Just Pickin levyä. Soundit ja tyylitaju aivan maailman luokkaa. Youtubessa on myös hänen soittamiaan esim. pedaalidemoja, kyllä lähtee.

Nils Lofgren. Ei ole täälläpäin saanut ansaitsemaansa tunnustusta.

Niin kun ei se mahdollinen soittimen tekninen osaaminen paljoa kiinnosta musiikkia kuluttavaa suurta yleisöä. Vaan se juttu on oman ja uuden musiikin tekeminen.

No onhan tuosta Nilsin viimeisimmästä levystä jo aikaa (old school 2011)...

Lindsey Buckingham on yksi, josta ei omasta mielestäni hirveän paljon puhuta kitaran soitollisesta näkökulmasta. Hänhän on loistava soittaja ja hyvin monipuolinen. Katsoin viime viikolla Songs from a small machine blu-rayn, jossa soittaa sekä soolokappaleitaan että Fleetwood Macin kappaleita. Soittonsa lisäksi hän on briljantti lauluntekijä ja laulaja.

Johnny Winteristä ei kans puhuta paljoa. Hendrixiltä kysyttiin aikanaan että miltä tuntuu olla maailman paras kitaristi, vastas että en tiedä kysy wintteriltä.

fxb: Johnny Winteristä ei kans puhuta paljoa. Hendrixiltä kysyttiin aikanaan että miltä tuntuu olla maailman paras kitaristi, vastas että en tiedä kysy wintteriltä.
 
Noita tuntuu olevan varsin monta kenet Jimi on ristinyt parhaaksi. :D Muistaakseni ainakin Rory Gallagheristakin kerrottu vastaavaa tarinaa.

Mielenkiintoinen seikka on se, että kun jotkut jonkinlaiseen isompaan tai hieman pienempään kitaransankarin roolin ovat itse päässeet...niin sitten kun heiltä kysytään niitä_maailman_parhaita kitaristeja...Ovat ne aika usein samassa genressä olevia soittajia kuin itsekkin. Miksi???
Ei toki aina, mutta aika useasti.
Tästä tulee väkisin sellainen mieleen, että hyvä kitaristi on ihan eri homma kuin hyvä muusikko. Ja, kun oikeasti katsoo moniakin jonkinlaiseksi mestariksi nimettyjä kitaristeja...Ei heidän omat soololevyt ole aina sävellyksellisesti oikeasti juuri mistään kotoisin. Nopeasti ja teknisesti kyllä osataan soittaa, mutta omia kappaleita ei ole osattu tehdä.
Tähän voisi luetella lukemattomia loistavia kitaristeja, joiden soitot ovat hyviä tai jopa loistavia kun soittavat jossain muiden projekteissa tai bändeissä. Omat levyt ja kappaleet ei taas toimi mihinkään suuntaan. Ei siltikaan vaikka tekniikka ja soitto olisi aivan äärettömän taitavaa.
 
Hyvän soittajan pitäisi kuulostaa itseltään ja hänellä olisi oltava oma ja tunnistettava tyyli. Näin ainakin minun mielestä.
Hyvä kitaristi ja muusikko ymmästää myös, että kitara on rytmisoitin ja samanarvoinen kuin muutkin. Antaa tilaa muillekkin soittajille ja ymmärtää kokonaisuuden päälle.
 
Ei jollain Casiolla tehtyjen Am-F-G-Dm-C tyylisien kiertojen päälle tilutukset ole mistään kotoisin. Näitäkin tilupettereitä on vaikka kuinka paljon, joiden soololevyt ovat lähinnä sellaisia, että taustalla olevat muusikot voisivat olla lähes ketä tahansa. Kappaleet on aivan huonoja ja jos koko levyn kuuntelee, niin siitä ei jää mitään mieleen. Ässät kun on laitettu jo heti pöytään, niin mitäpä siinä enää olisi. Levyn loppumisen jälkeinen hiljaisuus on se kaikista paras hetki monillakin tällaisilla levyillä. Toki monella vauhtikitaristillakin on oma ja tunnistettava tyyli, mutta hyvät biisit saattavat silti puuttua.
 
Mainitsen tähän ihan tahallani hyvän jo edesmenneen muusikon, joka soitti kylläkin fonia. Charlie Parker.
Toki noita monenlaisia loistavia soittajia on lukuisia.
Kotimainen Onni Gideon ei taida olla enää monellekkaan nuoremmalla niin tuttu, vaikka hänen soittonsa kyllä on varmasti muutamista covereista tunnistettavaa taikka ne kappaleet kyllä on jokainen suomalainen kuullut. Veikkaampa, että on saattanut Pulliaisen Esakin kuunnella joskus, mutta tiedä sitten...
 
Itse arvostan enemmän Sepi Kumpulaista kuin monia sukkahousutiluttajia. Tämä ei ollut myöskään mikään vitsi taikka provo, vaan ihan rehellinen mielipiteeni. Kumpulainen on tehnyt muutamia hyvinkin tarttuvia ja yksinkertaisia kappaleita. Samaa ei voi kaikista "kitarasankareista" sanoa.
Lisäksi tuo Sepin idea, että kitaran viritetään avoimeen sointuun ja soitetaan vain pelkkää komppia, muutamista kohdista, on jo yksinkertaisuudessaan todella nerokas.
Minusta Kumpulainen on oikeasti todella aliarvostettu kitaristi. Hän ei toki soita kitaraa millään virtuoositeetillä, mutta hänen soittonsa kyllä tunnistaa. Kappaleet ovat yksinkertaisia ja tarttuvia. Valitettavasti noita hyviä biisejä ei oikein löydy kuin sieltä tuotannon alkupäästä, ne muutamat rallit ovat kuitenkin minulle jo pelkästään huomattavasti enemmän kuin näitä Paganinia ja vastaavia vingituksia soittavat tiluttelijat ovat saaneet aikaiseksi.
 
Myöskin Tuomari Nurmio on hyvä kitaristi, säveltäjä ja sanoittaja. Hänestä kun yleensä puhutaan, niin aika monesti monia muita juttuja kyllä kehutaan, mutta ei varsinaisesti tuota kitaran soittoa. Hänellä on useasti ollut bändissä toinen kitaristi, joka on soittanut enemmän noita värityksiä ja sooloja kappaleisiin. Siltikin Nurmion oma kitaran soitto ja rytmiikka toimii myös loistavasti.
Suomesta löytyy paljon hyviä sottajia ja se on minusta hyvä asia.

mpekkanen:
Lisäksi tuo Sepin idea, että kitaran viritetään avoimeen sointuun ja soitetaan vain pelkkää komppia, muutamista kohdista, on jo yksinkertaisuudessaan todella nerokas.
Minusta Kumpulainen on oikeasti todella aliarvostettu kitaristi. Hän ei toki soita kitaraa millään virtuoositeetillä, mutta hänen soittonsa kyllä tunnistaa. Kappaleet ovat yksinkertaisia ja tarttuvia. Valitettavasti noita hyviä biisejä ei oikein löydy kuin sieltä tuotannon alkupäästä, ne muutamat rallit ovat kuitenkin minulle jo pelkästään huomattavasti enemmän kuin näitä Paganinia ja vastaavia vingituksia soittavat tiluttelijat ovat saaneet aikaiseksi.
 

 
Niin että meinaat että tuo on Sepin keksimä idea? Ekana soittajana maailmassa?

antnis: Niin että meinaat että tuo on Sepin keksimä idea? Ekana soittajana maailmassa?
 
Ehkä Mpekkanen ei tarkoita sitä, vaan paremminkin sitä, että Sepi hokasi konseptin toimivan kybällä vielä nykyäänkin. Sepin tapauksessa vähemmän tosiaan on enemmän, vaikka Steve Vai tarkkana kaverina onkin huomannut hokeman paradoksaalisuuden.
 
Hyvän kitaristin ei mielestäni tarvitse olla hyvä biisintekijä, soololevyt saavat olla tylsiäkin, riittää jos jossain yhteydessä on saanut jotain tolkullista aikaiseksi. Sen, onko hyvä säveltämään vai ei, ei tarvitse korreloida soittotaidon kanssa mielestäni ollenkaan.

Kefiiri: vähemmän tosiaan on enemmän, vaikka Steve Vai tarkkana kaverina onkin huomannut hokeman paradoksaalisuuden.
 
Se oli muuten Ynkkä, ei Steve.

mpekkanen:
Tähän voisi luetella lukemattomia loistavia kitaristeja, joiden soitot ovat hyviä tai jopa loistavia kun soittavat jossain muiden projekteissa tai bändeissä. Omat levyt ja kappaleet ei taas toimi mihinkään suuntaan. Ei siltikaan vaikka tekniikka ja soitto olisi aivan äärettömän taitavaa.
 
Mielenkiintoista... Luettelisitko muutamia esimerkkejä tähtikitaristien surkeista soololevyistä.
 
Kysymys taitaa enemmänkin olla siitä että muissa yhteyksissä ansioituneiden artistien soololevyihin kohdistetaan usein ylisuuria ja epärealistisia odotuksia ja kun nämä odotukset eivät sitten täyty voi levyn julistaa automaattisesti huonoksi. Vaakakupissa painavat kuitenkin enemmän artistin omat musikaaliset intressit ja vapaudet jota ei välttämättä pääse muuten toteuttamaan. Tuskinpa kenelläkään nimimiehellä on tarvetta julkaista tarkoituksella huonoa musiikkia.

arppah8: Se oli muuten Ynkkä, ei Steve.
 
No niin tietysti olikin :/