Kitarat: soittaminen ›

Mielenkiintoinen seikka on se, että kun jotkut jonkinlaiseen isompaan tai hieman pienempään kitaransankarin roolin ovat itse päässeet...niin sitten kun heiltä kysytään niitä_maailman_parhaita kitaristeja...Ovat ne aika usein samassa genressä olevia soittajia kuin itsekkin. Miksi???
Ei toki aina, mutta aika useasti.
Tästä tulee väkisin sellainen mieleen, että hyvä kitaristi on ihan eri homma kuin hyvä muusikko. Ja, kun oikeasti katsoo moniakin jonkinlaiseksi mestariksi nimettyjä kitaristeja...Ei heidän omat soololevyt ole aina sävellyksellisesti oikeasti juuri mistään kotoisin. Nopeasti ja teknisesti kyllä osataan soittaa, mutta omia kappaleita ei ole osattu tehdä.
Tähän voisi luetella lukemattomia loistavia kitaristeja, joiden soitot ovat hyviä tai jopa loistavia kun soittavat jossain muiden projekteissa tai bändeissä. Omat levyt ja kappaleet ei taas toimi mihinkään suuntaan. Ei siltikaan vaikka tekniikka ja soitto olisi aivan äärettömän taitavaa.
 
Hyvän soittajan pitäisi kuulostaa itseltään ja hänellä olisi oltava oma ja tunnistettava tyyli. Näin ainakin minun mielestä.
Hyvä kitaristi ja muusikko ymmästää myös, että kitara on rytmisoitin ja samanarvoinen kuin muutkin. Antaa tilaa muillekkin soittajille ja ymmärtää kokonaisuuden päälle.
 
Ei jollain Casiolla tehtyjen Am-F-G-Dm-C tyylisien kiertojen päälle tilutukset ole mistään kotoisin. Näitäkin tilupettereitä on vaikka kuinka paljon, joiden soololevyt ovat lähinnä sellaisia, että taustalla olevat muusikot voisivat olla lähes ketä tahansa. Kappaleet on aivan huonoja ja jos koko levyn kuuntelee, niin siitä ei jää mitään mieleen. Ässät kun on laitettu jo heti pöytään, niin mitäpä siinä enää olisi. Levyn loppumisen jälkeinen hiljaisuus on se kaikista paras hetki monillakin tällaisilla levyillä. Toki monella vauhtikitaristillakin on oma ja tunnistettava tyyli, mutta hyvät biisit saattavat silti puuttua.
 
Mainitsen tähän ihan tahallani hyvän jo edesmenneen muusikon, joka soitti kylläkin fonia. Charlie Parker.
Toki noita monenlaisia loistavia soittajia on lukuisia.
Kotimainen Onni Gideon ei taida olla enää monellekkaan nuoremmalla niin tuttu, vaikka hänen soittonsa kyllä on varmasti muutamista covereista tunnistettavaa taikka ne kappaleet kyllä on jokainen suomalainen kuullut. Veikkaampa, että on saattanut Pulliaisen Esakin kuunnella joskus, mutta tiedä sitten...
 
Itse arvostan enemmän Sepi Kumpulaista kuin monia sukkahousutiluttajia. Tämä ei ollut myöskään mikään vitsi taikka provo, vaan ihan rehellinen mielipiteeni. Kumpulainen on tehnyt muutamia hyvinkin tarttuvia ja yksinkertaisia kappaleita. Samaa ei voi kaikista "kitarasankareista" sanoa.
Lisäksi tuo Sepin idea, että kitaran viritetään avoimeen sointuun ja soitetaan vain pelkkää komppia, muutamista kohdista, on jo yksinkertaisuudessaan todella nerokas.
Minusta Kumpulainen on oikeasti todella aliarvostettu kitaristi. Hän ei toki soita kitaraa millään virtuoositeetillä, mutta hänen soittonsa kyllä tunnistaa. Kappaleet ovat yksinkertaisia ja tarttuvia. Valitettavasti noita hyviä biisejä ei oikein löydy kuin sieltä tuotannon alkupäästä, ne muutamat rallit ovat kuitenkin minulle jo pelkästään huomattavasti enemmän kuin näitä Paganinia ja vastaavia vingituksia soittavat tiluttelijat ovat saaneet aikaiseksi.
 
Myöskin Tuomari Nurmio on hyvä kitaristi, säveltäjä ja sanoittaja. Hänestä kun yleensä puhutaan, niin aika monesti monia muita juttuja kyllä kehutaan, mutta ei varsinaisesti tuota kitaran soittoa. Hänellä on useasti ollut bändissä toinen kitaristi, joka on soittanut enemmän noita värityksiä ja sooloja kappaleisiin. Siltikin Nurmion oma kitaran soitto ja rytmiikka toimii myös loistavasti.
Suomesta löytyy paljon hyviä sottajia ja se on minusta hyvä asia.