Kitarat: kitarakamat ›

Laulava Kylätohtori: https://muusikoiden.net/tori/ilmoitus/1230116
 
Ai hitto, kun on hieno Essi...
 
Osta pois, tuskin petyt :-) . Itseäni himotti nuo Ibanezit ( luen alkuperäisen AS200 siis sen mitä Scofield oikeasti käyttää) sekä tuo erikoismalli. Päädyin sitten ostamaan Yamaha SA2200 joka ei ole ihan yhtä makea, mutta ihan hyvä sekin.

Jaketsu: Alkaa polttelemaan nyt vihdoin itseäkin puoliakustisen soittopelin hankinta. Pitkään olen tuumaillut laittavani rahani Hagströmin Viking Deluxe -sarjalaiseen, kun sellainen on koesoitettukin ja päteväksi värkiksi hintaluokassaan todettu. Nyt huomio kiinnittyi kuitenkin Gretschin Streamliner -mallistoon, joka ei myöskään ole hinnalla pilattu. Mitäs arvon väki tuumailee noista edukkaimmista Gretscheistä?
 
No mulla on muutaman kuukauden ollut ko kitara, pientä remppaa se vaati eli uuden satulan ja virittimet, tosin ehkä pelkkä satula olisi riittänyt.
 
Tykkään kyllä kovasti kitaran soundista ja helpposoittoisuudesta, soundimaailma on aika lailla odotettu 335 tyyppinen, kuten varmaan kaikissa vastaavissa ko hintaluokan kitaroissa.
 
Testiä suoraan paketista viime syksyltä, tehtaan kielet... ...https://www.dropbox.com/s/f6c53xijy … 2012.10.2016%20klo%2019.42.mov?dl=0

Jaketsu: Alkaa polttelemaan nyt vihdoin itseäkin puoliakustisen soittopelin hankinta. Pitkään olen tuumaillut laittavani rahani Hagströmin Viking Deluxe -sarjalaiseen, kun sellainen on koesoitettukin ja päteväksi värkiksi hintaluokassaan todettu. Nyt huomio kiinnittyi kuitenkin Gretschin Streamliner -mallistoon, joka ei myöskään ole hinnalla pilattu. Mitäs arvon väki tuumailee noista edukkaimmista Gretscheistä?
 
Kävin viime vuoden lopulla samoin miettein käpistelemässä DLX:n valikoimaa pääosin kiikarissa joku Gretschin malli hintaluokassa alle tonni. Jotenkin en innostunut niistä, mutta Hagström Viking Deluxe Custom vakuutti heti: https://www.dlxmusic.fi/tuotteet/ki … sahkokitarat/hagstrom-vikdlxcus-edg . Tässä oli ihan ok viimeistely verrattuna vaikka halvempiin Viking-malleihin ja käytössä kepukka on osoittautunut hinta-laatusuhteeltaan erinomaiseksi. Soi hyvin ja hyvillä soundeilla, helppo ja nopea soittaa ja ulkonäöltään paljon komeampi kuin kuvassa (no, eihän sillä pitäisi olla merkitystä). Näkyy kelpaavan myös tunnetummille ;-)
https://www.flickr.com/photos/markonatri/28714673536/in/photostream/

Jaketsu: Alkaa polttelemaan nyt vihdoin itseäkin puoliakustisen soittopelin hankinta. Pitkään olen tuumaillut laittavani rahani Hagströmin Viking Deluxe -sarjalaiseen, kun sellainen on koesoitettukin ja päteväksi värkiksi hintaluokassaan todettu. Nyt huomio kiinnittyi kuitenkin Gretschin Streamliner -mallistoon, joka ei myöskään ole hinnalla pilattu. Mitäs arvon väki tuumailee noista edukkaimmista Gretscheistä?
 
Harkitse nyt muitakin merkkejä kuin Gretschiä ;D
 
Itellä oli Gretsch ja se sai lähteä Ibanezin tieltä.
 
Olipa se nyt mikä tahansa niin toivottavasti siinä se talla / tallanruuvit ja mikit ei aiheuta niitä hemmetin sivuääniä eli ylimääräistä resonaatioita ja sirinää soitossa.
Itellä oli just tätä vaivaa ja kaula myös jostain syystä hakeutui toispuoleiselle kuprulle hieman eikä vireenpitävyyskään ollut ihan niin hyvää kuin halusin ja siinä syy miksi Gretsch sai lähteä.
 
Mutta noi on aina yksilöitä eikä tämän mun kirjoituksen perusteella kannata tehdä merkkikohtaista boikottia ;D

pappasfin: Harkitse nyt muitakin merkkejä kuin Gretschiä ;D
 
Itellä oli Gretsch ja se sai lähteä Ibanezin tieltä.
 
Olipa se nyt mikä tahansa niin toivottavasti siinä se talla / tallanruuvit ja mikit ei aiheuta niitä hemmetin sivuääniä eli ylimääräistä resonaatioita ja sirinää soitossa.
Itellä oli just tätä vaivaa ja kaula myös jostain syystä hakeutui toispuoleiselle kuprulle hieman eikä vireenpitävyyskään ollut ihan niin hyvää kuin halusin ja siinä syy miksi Gretsch sai lähteä.
 
Mutta noi on aina yksilöitä eikä tämän mun kirjoituksen perusteella kannata tehdä merkkikohtaista boikottia ;D
 
Kävin katsomassa f-musiikin sivuilta niin näyttää korean Gretschit olevan tonnin huitteilla ja japanin Gretchit kolmen tonnin huitteilla. Siihen nähden 1600 euroa tästä https://www.f-musiikki.fi/kitarat-j … mahasa2200-violin-sunburst-sa2200vs ei ole paha. Kandee katsoa onko hinta vielä voimassa vantaanportissa meinaan tämä kilpailee laadullisesti jo oikean Gibsonin kanssa ollen sitä lähes puolet halvempi. Semmoinen hauska yksityiskohta f-musiikin markkinoinnista, että sivuilla lukee "ammattilaisten suosimaa laatua -70 luvulta lähtien". SA2200 tuli tuotantoon kuitenkin vasta 1990 luvun alussa sitä kyllä edelsi malli SA2100 ja se -70 luvun legendaarinen malli oli SA2000, jota mm. Jukka Tolonen soitti (se soitti kyllä kaikenlaisilla kitaroilla, mutta myös tällä).

Tulipa vaan mieleen, että onko kaikissa esseissä ja niiden erimerkkisten johdannaisissa bodyn osat laminaattia? Mikä tässä on yleensä muutenkin se idea ottaen huomioon, että ES-sarjan soittimet on olleet vähän niinkuin Gibsonin lippulaivamalleja, luulisi että moisiin saisi kokopuisetkin?

tuskiz: Tulipa vaan mieleen, että onko kaikissa esseissä ja niiden erimerkkisten johdannaisissa bodyn osat laminaattia? Mikä tässä on yleensä muutenkin se idea ottaen huomioon, että ES-sarjan soittimet on olleet vähän niinkuin Gibsonin lippulaivamalleja, luulisi että moisiin saisi kokopuisetkin?
 
Materiaali- ja rakennuskustannuskysymys tämä. Täyspuisen kannen muotoileminen vaatis ensiksikin paksun "lähtöaihion" hyvää soitinpuuta, josta menis tavallaan sinne verstaan lattialle hyvin merkittäväkin osa. Työssä menis runsaasti aikaa, joten pitkien sarjojen teossa ei olis kaivertamalla tolkkua. Senpä vuoksi nuo valmistajat puristaa viiluista kannet, sarjat ja pohjat. Keskipalkkiin sitten liimataan esmerkiks tuolla Gibsonilla siihen vaahtera"ytimen" päälle vielä kuusesta muotoliuskat jotka sitä pohjan ja kannen muotoa seurailevat. Noin se on perinteisesti Ted McCartyn ajoista tehty.
Ja sen verran, että ne Giban "oikeat" lippulaivamallit on kyllä tuolla kalliitten "jatsilootien" osastolla, Super 400, Citation, Kalamazoo Award, L-5 ja tuollaset.. ;)

Kiitokset ajatuksista. Budjetin kipuraja menee siellä seittämän huntin kieppeillä, niin on unohdettava Yamaha ja Korea/Japsi -Gretschit ainakin. Streamlinerit pitää ehdottomasti käydä toki testaamassa vaikkapa DLX:ssä, mutta jotenkin on sellainen kutina, että valinta kuitenkin osuu Hagströmiin. Joku siinä lavan muotoilussa + tallassa vaan kiehtoo... Ovathan nämä kuitenkin ainakin omalla kohdalla visuaalisiakin juttuja. :)

Onko olemassa semi-hollow 7-kielisiä humppareilla?

fox: Materiaali- ja rakennuskustannuskysymys tämä. Täyspuisen kannen muotoileminen vaatis ensiksikin paksun "lähtöaihion" hyvää soitinpuuta, josta menis tavallaan sinne verstaan lattialle hyvin merkittäväkin osa. Työssä menis runsaasti aikaa, joten pitkien sarjojen teossa ei olis kaivertamalla tolkkua. Senpä vuoksi nuo valmistajat puristaa viiluista kannet, sarjat ja pohjat. Keskipalkkiin sitten liimataan esmerkiks tuolla Gibsonilla siihen vaahtera"ytimen" päälle vielä kuusesta muotoliuskat jotka sitä pohjan ja kannen muotoa seurailevat. Noin se on perinteisesti Ted McCartyn ajoista tehty.
Ja sen verran, että ne Giban "oikeat" lippulaivamallit on kyllä tuolla kalliitten "jatsilootien" osastolla, Super 400, Citation, Kalamazoo Award, L-5 ja tuollaset.. ;)
 
Sinä taidat nämä jutut tietää paljon paremmin kuin minä, mutta olisikohan myös niin, että kitaran ominaisuudet säädetään vähän sen musan ja käyttötavankin mukaan. Meinaan, että ei se laminaatti varmasti ole pelkästään kustannuskysymys vaan kokopuukansi, sarjat ja pohja eivät sopisi rock kitaraan liiallisen herkkyyden vuoksi. En tokikaan ole L-5 soittanut, mutta jotenkin aavistelen, että siihen on jokin muukin syy kuin hinta, miksi se ei ole rock kitaristien suosiossa. Sitä paitsi mitä järkeä olisi tehdä huippuherkästi soiva kokopuinen kansi ja sitten tumpata se sillä keskiplokilla ettei se kiertäisi särösoundeilla kovaa soitettaessa.
 
Mä jotenkin kuitenkin uskon, että ES335 (johdannaisineen) on paras ja kompromissittömin laite tarkoitukseensa. Toki tuotantotekniikka on tärkeää ja funtsittu juttu, mutta ihan varmasti myös se soitin on funtsittu tarkoitukseensa. Puoliakustinenhan on suunniteltu villi ja kesytön ja atakiltaan pyöreämpi kuten akustinen, mutta toisaalta hallittava eikä niin herkästi kiertävä kuten lankku. Siitä on tullut eräs sähkökitaramaailman kestosuosikeista, vaikka rakenteensa vuoksi tuppaakin olemaan vähän kallis.

Huomaan että en ole selvillä milloin 335-tyyppisten kitaroiden valmistus on aloitettu. Mutta tuskin niitä rokin soittoon on alun perin suunniteltu, paremminkin kai jatsin sujuvaan tulkitsemiseen?

1958 tulivat markkinoille. Samana vuonna kuin Flying V ja sunburst Les Paul. Minkä musan soittoon ne oli suunniteltu en tiedä. Es-335 on ollut tuotannossa noista ajoista lähtien. Noi muut ei.

Pedro de la Helvetto: 1958 tulivat markkinoille. Samana vuonna kuin Flying V ja sunburst Les Paul. Minkä musan soittoon ne oli suunniteltu en tiedä. Es-335 on ollut tuotannossa noista ajoista lähtien. Noi muut ei.
 
No kas, voi siinä sitten olla rokkaritkin huomioitu, kun kerran Flying V on esitelty samaan aikaan.

hallu: Sinä taidat nämä jutut tietää paljon paremmin kuin minä, mutta olisikohan myös niin, että kitaran ominaisuudet säädetään vähän sen musan ja käyttötavankin mukaan. Meinaan, että ei se laminaatti varmasti ole pelkästään kustannuskysymys vaan kokopuukansi, sarjat ja pohja eivät sopisi rock kitaraan liiallisen herkkyyden vuoksi. En tokikaan ole L-5 soittanut, mutta jotenkin aavistelen, että siihen on jokin muukin syy kuin hinta, miksi se ei ole rock kitaristien suosiossa. Sitä paitsi mitä järkeä olisi tehdä huippuherkästi soiva kokopuinen kansi ja sitten tumpata se sillä keskiplokilla ettei se kiertäisi särösoundeilla kovaa soitettaessa.
 
Mä jotenkin kuitenkin uskon, että ES335 (johdannaisineen) on paras ja kompromissittömin laite tarkoitukseensa. Toki tuotantotekniikka on tärkeää ja funtsittu juttu, mutta ihan varmasti myös se soitin on funtsittu tarkoitukseensa. Puoliakustinenhan on suunniteltu villi ja kesytön ja atakiltaan pyöreämpi kuten akustinen, mutta toisaalta hallittava eikä niin herkästi kiertävä kuten lankku. Siitä on tullut eräs sähkökitaramaailman kestosuosikeista, vaikka rakenteensa vuoksi tuppaakin olemaan vähän kallis.
 
Huudan tähän väliin mitään mistään tietämättä.
 
Soitinrakentaja Lottonen kertoi joskus, muistaakseni Riffi lehden jutussa, että hän käyttää soittimissa hyvinkin paljon laminoituja ratkaisuja. Hän kuitenkin kertoi, että nykyään saatavilla oleva edullinen laminaatti on vain muutamia kerroksia sisältävä ja kuitenkin paksu. Se ei ole kuulemma kunnollista ja hyvää soitinrakennuksen kannalta.
Aikoinaan ne ovat olleet ohuempia ja kuitenkin kerrosten määrä on ollut useampi. Tällaisia ohuita ja usemmista kerroksista tehtyjä laminaatteja käyttää Lottonen ja voisi kuvitella, että myös edullisemmissa ES-335 tyylissä kitaroissa on tuo laminaattikannen materiaali sitä huonompaa.
 
En ota kantaa soundiin, enkä halua tästä mitään puukeskustelua. Kerron vain, mitä Lottonen itse oli mieltä soittimien rakentelusta ja puista. Häntä itseään ilmeisesti nuo erilaiset laminaattikannelliset kitarat kiinnostavat enemmänkin. Hänen mukaansa kuitenkin tuollainen ohut ja useista kerroksista tehty laminaatti on soundillisesti paras ja kestäväkin ratkaisu, mutta sellaisen saatavuus ei ole ihan niin helppoa(ainakin häneen mukaansa on siis enemmän tuollaista paksua ja vain muutamista kerroksista tehtyä saatavilla paremmin & helpommin).
Se ei ole edullisin ratkaisu ehkä tehdä sitä soitinta(siis kunnollisesta laminoidusta materiaalista), mutta todennäköisesti kokopuukantta kuitenkin halvempi. Veikaisin myös, että laminoitu kansi tuo jonkinlaista vakautta, kestävyyttäkin ja tosiaan tekee ES-335 tyylisestä kitarasta huomattavasti edullisemman kitaran soittajalle. On varmasti myös itse rakentajallekin vähemmän aikaa vievää tehdä...
 
Itsellä on ES-335 paksuinen Höfner, joka on vanhoista tehtaan puista kasattu mutta kuitenkin 2000-luvun puolella. Jyväskyläinen Varve OY kun osti koko Höfner tehtaan vanhan puuvaraston joskus 80-luvulla. Itsellä oleva soitin on tehty jostain 50 tai 60-luvun puista.
Se on muuten kokopuinen(takakansi on kokopuuta ja sivut myös), mutta itse kansi on laminoitu. Kokopuinen olisi ollut kalliimpi ja en osaa sanoa minkälainen ero siinä olisi sitten ollut soundillisesti tähän verrattuna. Koskapa tämä soi todella hyvin, niin sähköjen kanssa kuin ilmankin.
Kyllä noita puita ostaessa Varve OY:n kavereilta, myyjä kyllä kertoi että kokopuinen soundaa aina paremmalta. Se olisi kuitenkin maksanut myös enemmän(ei kuitenkaan kuin 100 tai 150 euroa enemmän lisää tähän koko kitaraan) ja itse halusin mahdollisimman budjettiluokan soittimen. Soitin tuli maksamaan alle 1000 euroa kotimaisena käsityönä(sisältäen kaikki osat ja rakentamisen) ja tosiaan vanhoista puista.
En ole katunut hankintaa, koska tämä on tosiaan soundillisesti hyvä ja soitin on ollut ainakin tähän asti myös kestävä. Tässä on käsittääkseni tuo laminoitu kansi sitä vanhempaa ja ohkaisempaa, mutta useammalla kerroksella olevaa mallia.
En osaa kyllä sanoa sen vaikutusta itse soundiin.
 
Noita puita ja osia on Varve Oy:llä ilmeisesti edelleen ja niitä voi sieltä kysellä jos kiinnostusta on. Jos vain halua löytyy, niin parhaimmillaan saa edullisemman ja taatusti paremman kuin samalla rahalla kaupasta olevan uuden Korea/kiina-osaston kitaran. Tietysti se hinta riippuu myös niistä valituista osista ja kuka sen rakentaa...Varve OY:n kaveri on niitä tehnyt itse aika paljonkin, mutta nykyään on ilmeisesti sairauksien takia hieman vähentänyt tätä rakennuspuolta. Ne osat voi kyllä ostaa ihan erikseenkin ja rakennuttaa jollain muulla osaavalla kaverilla...
Siellä oli ainakin kun viimeksi kävin myös todella hienoja kokopuukannellisia ja noihin löytyy se kaula myös. On ES-335 ja sitten paksumpaa jazzlootaa ja molempia on soololovella sekä ilman. Soololovi, paksumpi malli sekä kokopuukansi tuovat lisää hintaa. Joku kokopuukannellinen voi olla jopa hyvinkin edullinen jos on joku pieni värivirhe tms. Eli se kannattaa miettiä, minkälaisen pintakäsittelyn haluaa, niin valitsee puut sen mukaan.
Niitä löytyy sieltä todella paljon ja itse voi tosiaan valita mieleisensä osat taikka sitten kysyä mitkä ovat hyviä :)
 
E: Oma Höfner ei ole siis aivan ES-335 mallinen. Siinä on kyllä soololovi, mutta LP tyylinen se bodyn "yläosa", tosin ES-335 kitaran kokoa aika lähellä oleva soitin muuten. Kitarassa on punainen väri ja se on läpikuultava(toimii myös tuon laminoidun kannen kanssa). Bindaukset on bodyssä molemmin puolin ja myös otelaudassa. Ruusupuuotelauta ja dot otelautamerkit. Gotoh virityskoneistot ja rullatalla sekä joku Bigsby kopio(toimii kuitenkin hyvin). Vain yksi mikki ja se on kaula-asemassa oleva Kent Armstrong P90. Volume ja tone, kaikki metalliosat ovat kromatut. Kitara on tehty lap steel soittoa varten ja se on G6 hawajivireessä.

Mitenkäs nämä 335-tyyppiset kitarat soi ilman sähköjä,siis soiko ne voimakkaammin kuin lankkukitara? Vai vaatiiko paksumpaa koppaa? Ei tarvis kotisoittelussa vahvistinta.

Kyllähän ne vahvemmin soi mutta ei mitenkään "kauhian kovasti", jos vertaa sitten taas vaikka johonkin Gretschiin. Riippuu tietty mitä kotisoundilta hakee mutta ainakin itte soitan kuitenkin jonkunlaisen vahvistuksen kautta kotona jos ei mene ihan sohvatilitukseksi

tzou: Mitenkäs nämä 335-tyyppiset kitarat soi ilman sähköjä,siis soiko ne voimakkaammin kuin lankkukitara? Vai vaatiiko paksumpaa koppaa? Ei tarvis kotisoittelussa vahvistinta.
 
Ilman vahvistinta soitteluun on keksitty akustiset kitarat.

hallu: Puoliakustinenhan on suunniteltu villi ja kesytön ja atakiltaan pyöreämpi kuten akustinen, mutta toisaalta hallittava eikä niin herkästi kiertävä kuten lankku.
 
Sori, nyt meni multa ohi. Mulla on semmonen kokemus noista vehkeistä että heti kun niille näyttää säröspedua niin alkaa kiertämään, laadusta sitten riippuu onko se hallittua vai ei. Paljon herkemmin kiertää kuin lankku.

tuskiz: Ilman vahvistinta soitteluun on keksitty akustiset kitarat.
 
Juu ei , kyllä puoliakkarilla soittelee ilman sähköjäkin ns niitä näitä, vaikka sormiharjoituksia telkkaria katsellessa. Akkarin ääni on tuohon tarkoitukseen liian kova vaikka ääniaukko olisi kumilätkällä peitetty. Akustisella kitaralla soitetaan sitäpaitsi ihan eri tatsilla ja erilaisia juttuja kuin sähkiksellä, itse soitan usein sormilla.
 
Mulle oli yllätys kuinka kova akustinen sointi halpis-Gtetscissa on, pienillä tehoilla kotistereoiden kautta mallintavalla himassa soittaessa se jopa häiritsi alkuun, onneksi soittotila on sellanen mancave että tarvittaessa voi luukuttaa ihan reilusti muita perheenjäseniä häititsemättä.