PiiPee:
CP1 on (oli) aikansa lippulaiva, ja myös hinnoiteltu sen mukaan. Osittain varmaan, koska sen piti kilpailla myös Rolandin V-Pianon kanssa, joka maksoi saman verran (eiks ne olleet luokassa 4000-5000e).
On se esineenä tyylikkäämpi ja vielä enemmän "premium", ja siinä on se hieno valaistu Yamaha-logo ;) mutta erot soundillisesti ovat lähinnä tuo mainittu aito FM-generaattori (huom! tosin vain FM-sähköpianosoundiin!) sekä lisäksi hieman laajempi efektirakenne ("ylimääräinen" preamp-blokki) niihin mallinnettuihin soundeihin. Kun mietin oman CP5:ni ostoa, kokeilin myös CP1:tä enkä hirveästi muistele eroa olleen. Se puukoskettimisto on ihan se sama, ja ulkonäkökin on ihan yhtä tyylikäs.
CP5:ssä on itse asiassa paljon enemmän soundeja CP1:een verrattuna, koska noiden samojen mallinnettujen pianomallien lisäksi siinä on kasapäin Motif-lähtöisiä perussoundeja. CP1:ssä ei ole kuin pelkästään nuo AP:t ja EP:t.
CP5 on edelleen ihan helvetin hyvä ostos, ja yksi parhaita - ellei paras - Yamahan keikkapiano. Älä osta CP50:ttä. "Jos joku ei tule konserttiin siksi, että mä ajan BMW:llä, niin on varmaan parempikin pysyä poissa. -Samu Haber |
Mä olen härvelin myyntiin ilmestymisestä saakka pärjäillyt CP4:sella ja kohtuuhyvät siinä on mielestäni ne presetit, jotka olen vaivalla itseäni varten säädellyt. SCM saundit on hyviä ja niitä voi muokata. Siihen on tullut aika lailla rakennettua kahdesta layerista koostuvia presettejä.
Tällä hetkellä tsekkaisin Roland RD 2000:nen kun se tulee myyntiin - voisi olla parempi monitoimivehje. Ainakin CP4:nen on sellainen, että presetit pitää valmiiks ohjelmoida kotona, livenä on mitään hankala muokata. |
PiiPee
Anonymous-jazz
lukethesis
musamies