Kitarat: akustinen ›

Moro! Ei ole akustisista oikein minkäänlaista kokemusta, ikäni soitellu sähköistetyillä versioilla. Mutta nyt tässä on ainakin suunnitelmissa/pohdinnan alla pienimuotoinen trubaduuriviritys..jossa olisi siis kitaristi, laulaja ja ehkä cajonin paukuttaja. Millainen kitara kannattaisi hankkia, musahan olis jotain bluesahtavaa, bluesia tai sellaiseksi sovitettua..vanhaa iskelmää, rillumareitä, herkkää tulkintaa mitänäitänyton. Soittelut tod.näk. pubien nurkissa tapahtuvaa jos keikoille asti. Saa ehdotella ihan mallejakin, budjetti voisi olla max. 500 euroa. Shuren 57 ja 58 löytyy lauluun ja mikitykseen tarvittaessa, eli kitarassa ei tarvii olla sisään rakennettuna mikkisysteemejä, välttämättä.

No itse käyttäisin tuollaisessa kokoonpanossa D-koppaista ja jumbokoppaista eli sellainen akkari jossa on vähän enemmän botnea. Sellainen toimii hyvin säestämiseen ja aika moni trbaduuri sellaista suosiikin, mutta toki mikä vaan akkari joka sopii soundimieltymiksiin on ihan jees. Edullinen ja kestävä elikkäs luotettava voisi olla Yamaha LL6 (itse kokeilemani yksilö oli todella herkkäsointinen ja kauniisti alapäätä korostava), jonka laminaatti pohja ja sivut voisivat olla myös astetta vakaampia keikkakäyttöäkin silmälläpitäen. Mikki on sitten vähän hankalampi juttu.... en oikein tiedä miten keikkaoloissa tommonen akkari hyvin yhdellämikillä mikitettäisiin (pitäähän teidän se Cajonkin jollakin mikittää joten joutunette kuitenkin mikkikaupoille). Konkkapuikkoa ovat monet akkarin mikitykseen käyttäneet....... en tiedä, mutta edullinen elektreettimikrofoni voisi olla keikkakäyttöön oiva konkan korvike (AKG C1000S on aika edullinen).

Karhukoira74: Soittelut tod.näk. pubien nurkissa tapahtuvaa jos keikoille asti.
 
Mikäli on edes pieni mahdollisuus, että kitara päätyy keikalle asti, niin kannattaa hankkia elektroakustinen. Tai voihan mikrofonin toki asentaa jälkikäteenkin, jos löytyy muuten hyvä kitara. Lisähintaa jälkiasennukselle tulee noin 150-200 euroa.
 
Akkarin mikittäminen keikalla ulkoisella mikrofonilla on mun mielestä vihoviimeinen vaihtoehto. Huomattavasti mukavampaa ja helpompaa, kun saa vaan laittaa piuhan kiinni kitaraan ja soittaa. Voi hiukan eläytyäkin meiningin yltyessä, kun soundi ei muutu joka liikkeestä!
 
Alle 500 euron hintaluokassa katselisin torilta käytettyä Martinia. Uutena ostettaessa Yamahat, Waldenit ja Sigmat ovat kaikki varmoja vaihtoehtoja.

Kiitos näistä kokemuksista. Sen verta joskus musaliikkeissä huvikseen rämpäyttäny, että toki se akustinen on varsinkin sellainen hankinta mikä täytyy kokeilla että miellyttääkö soundi ja millainen on muutenkin tuntuma. Tuossa mitä selailin, niin vaihtoehtojahan löytyy kyllä. Sekä mikki- että minni-versioita ;)
 
E: Nuo Sigmathan vaikuttaa päteviltä, ainakin on monenlaista mallia sopivassa hintaluokassa, ehkä jo liikakin. Hyvännäköisiä soittimia, nuo tummapuiset varsinkin.

Karhukoira74: Kiitos näistä kokemuksista. Sen verta joskus musaliikkeissä huvikseen rämpäyttäny, että toki se akustinen on varsinkin sellainen hankinta mikä täytyy kokeilla että miellyttääkö soundi ja millainen on muutenkin tuntuma.
 
Kyllä, kannattaa ehdottomasti testailla ihan ajan kanssa, jos vaan mahdollista. Ja jos budjettia voi hiukan korottaa, niin Martinilta löytyy esimerkiksi tällainen elektroakustinen hintaan 585 €: https://www.kitarapaja.com/dxmae

Karhukoira74: Moro! Ei ole akustisista oikein minkäänlaista kokemusta, ikäni soitellu sähköistetyillä versioilla. Mutta nyt tässä on ainakin suunnitelmissa/pohdinnan alla pienimuotoinen trubaduuriviritys..jossa olisi siis kitaristi, laulaja ja ehkä cajonin paukuttaja. Millainen kitara kannattaisi hankkia, musahan olis jotain bluesahtavaa, bluesia tai sellaiseksi sovitettua..vanhaa iskelmää, rillumareitä, herkkää tulkintaa mitänäitänyton. Soittelut tod.näk. pubien nurkissa tapahtuvaa jos keikoille asti. Saa ehdotella ihan mallejakin, budjetti voisi olla max. 500 euroa. Shuren 57 ja 58 löytyy lauluun ja mikitykseen tarvittaessa, eli kitarassa ei tarvii olla sisään rakennettuna mikkisysteemejä, välttämättä.
 
Isokoppaset ja botnekkaat akkarit + Shure tms mikitys = kierto-ongelmia saattaa tulla varsinkin jos käyttää monitorointia ja haluaa että se kitara todellakin kuuluu niin PA:sta kuin myös monnareista. Pubivedoissa on usein se tilanne että varsinaista esiintymislavaa ei ole, PA-kaapit on täten varsin likellä ja kierron mahdollisuus melkoinen jo pelkästään laululla, ja pitäähän tuo cajunikin mikittää.
Vaihtoehtona kitaran perinteiselle mikitykselle on joku pikkukoppanen elektroakustinen + ääniaukon peittolevy, soittoergonomia on suht liki sähkökitaraa ja kierto-ongelmista ei tarvi huolehtia ainakaan siinä määrin kuin perinteisellä mikityksellä, näin ne tekee isommatkin starat, säästyy säätämisen määrältä ja soundi on muutenkin helpompi saada kohilleen.
 
Ite teen duokeikkoja pubeissa sillon tällön, laulan ja soitan elektroakkaria (Yamaha APX 700) rumpali laulaa ja soittaa cajunia ja "lootaa", analogi Yamahan pikkumikseri + Yamahan aktiivikaapit + yks aktiivikulma monnarina (tai luurit) riittävät mainiosti, ei mitään probleemia soundin tai kierron suhteen.
Ja tosiaankin, kokemuksesta voin sanoa että ns perssilmän kokosella "stagella"
pääsee helpommalla kun se kaikkein kiertoherkin elementti eli akkari + perinteinen mikitys on poissulljettu.

No niin minäkin luulen että elektoakkari se tulee olemaan vaihtoehto, jotain jumbokoppaista Ibanezia tuossa testasin kaverilla ja ei helevetissä niin isoa rohjua ainakaan...ei tuntunu hyvältä laisinkaan.

Trubaduurihommiin paras lienee juurikin elektroakkari, mutta itse suosittelisin jotain välimallin kitaraa kuten vaikkapa OM/000-koppaista, sujuu sitten komppaaminen ja sorminäppäily yhtålailla, Sigmalta saa pariakin erillaista eri puilla omaan soundimaailmaan soveltuvana.

tuskiz: Trubaduurihommiin paras lienee juurikin elektroakkari, mutta itse suosittelisin jotain välimallin kitaraa kuten vaikkapa OM/000-koppaista, sujuu sitten komppaaminen ja sorminäppäily yhtålailla
No nyt, huh huh...avaappa hieman tuota kun en ole moiseen itse törmännyt ; MITEN kitaran kopan koko vaikuttaa siihen että sillä joko sujuu tai ei sekä plektralla komppaus että sormilla soitto? Tässä puhutaan kuitenkin aivan eri asiasta kuin että soitettaisiin akustisesti, silloinhan isokoppaset ja välimallit ovat omassa sarjassaan vs hennommin soivat pikkukoppaset.
Pubivedot ovat useimmiten 2 x 45 min, suurimmaksi osaksi pelkkää komppausta, jos ei ole kokemusta tästä niin kannattaa kokeilla, yllättävän raskasta jos vertaa sähkökitaralla 5 x 45 min keikkoja. Siksi ohut ja muutenkin pienikoppanen kitara puoltaa paikkaansa, soundihan tulee ääniaukko suljettuna sisäisen mikkisysteemin kautta joten sillä ei ole mitään merkitystä kuinka lujaa kitara soi akustisesti, eihän? Pubeissa älämölö on usein sitä luokkaa että ilman monnareita et kuulisi omasta soitostasi juuri mitään, oli sitten isokoppanen tai mikä vaan kitara.
 
Sigmalta saa pariakin erillaista eri puilla omaan soundimaailmaan soveltuvana.
Juu, varmasti näinkin mutta puilla ei ole järin suurta merkitystä JOS vedetään sähköisesti ääniaukko suljettuna, kyseessähän on sillon melki enempi säkökitara kuin akustinen, signaaliketjussa voi olla soundia muokkaavia asioita paljonkin, itse soitan Helixin kautta jonka mahdollisuudet soundin muokkaukseen myös akkarilla ovat melkoiset.
Himassa/studiossa voi äänitellä sitten vaikka sekä sisäisellä että ulkoisella mikillä, itse olen huomannut sen että luureilla soitettaessa taustojen kanssa ääniaukon sulkeminen toimii siinäkin hommassa ihan ok JOS ei käytetä ulkoista mikitystä, parhaan soundin olen saanut kuitenkin käyttämällä sekä ulkoista että sisäistä mikitystä sopivasti miksattuna.

WanhaWetäjä: No nyt, huh huh...avaappa hieman tuota kun en ole moiseen itse törmännyt ; MITEN kitaran kopan koko vaikuttaa siihen että sillä joko sujuu tai ei sekä plektralla komppaus että sormilla soitto?
 
Tässä varmaankin viitattiin siihen, että pienikoppaiset soveltuvat mainiosti sormisoittoon tasapainoisen soundinsa puolesta. Sen sijaan sointuharjauksessa isomman kopan botnekkuus ja muutenkin "isompi" soundi kyllä välittyvät positiivisesti - myös mikitettynä. Ehdotettu OM/000-koko on sitten toimiva kompromissi ison ja pienen kopan välillä. Soittomukavuudessa pienikoppainen voittaa minunkin mielestäni isot kopat.
 
Ja kyllä kitaran laadulla ja materiaaleilla on väliä myös keikalla. Ainakin omien kokemusten mukaan hyvät kokopuiset kitarat ovat kuulostaneet myös mikitettynä paremmalta kuin laminaattikitarat. Ääniaukon peittävistä kumilätkistä mulla ei ole kokemusta. Ei ole ollut kierto-ongelmia, niin en ole tarvinnut niitä.

Joo, tässä haettiin enemmän sitä, että pienempikoppaisella on soundit enemän tasapainossa eikä ylijytiseväT kuten D- tai J-koppaiset tai liian ohkaiset kuten joku 00-malli, sopii siis hyvin moneen soittoon oikean puukombinaation kera, esmes seetrikansi ja mahonkisivut.

Hintaansa nähden Ibanezin elektroakkari AEG10NE-BK ei ole yhtään pöllömpi kapistus. Mutta minulla ei olekaan kokemusta hintavammista /laadukkaammista kitaroista.

Onko Seagullin akustisista kokemuksia?
http://www.millbrook.fi/tuotteet.ph … otekoodi=28535&tuoteryhma_id=70
 
Tämä olisi melko kiinnostava malli. Oon myös miettinyt että joku käytetty Martinikin voisi olla hyvä vaihtoehto, ei vaan kauheasti oo löytynyt soololovellisia.

Lisätään nyt vielä GM koppaisetkitkin.
Isompi kuin OM/000 ja sirompi kuin D-koppaiset.
Tyyliin vaikka:
https://www.kitarapaja.com/sigma-gmc-ste
Mulla olisi muuten kyseinen hieman käytettynä jos kiinnostaa.
Mielestäni hyvä kompromissi bassokuminan (kiertoherkkyys) ja enemmän keskialuepainotteisten väliltä.

audioAXS: Onko Seagullin akustisista kokemuksia?
http://www.millbrook.fi/tuotteet.ph … otekoodi=28535&tuoteryhma_id=70
 
Tämä olisi melko kiinnostava malli. ....
 
Ainakaan vielä ei omia kokemuksia, mutta ainakin Ameriikan mantereella Godinin tuotteet kuuluvat olevan asiallisten kitaroiden maineessa.

Itselläni oli joskus Seagullin Entourage Rustiq. Mikitys oli heikko, mutta muuten hyvä kitara. Lyhyt skaalainen ja melko paksu kaula, saundillisesti hyvä. Eikä kaula elänyt vuodenaikojen mukaan.
 
Aivan erinlainen kuin esim. Martin juuri skaalan ja kaulan paksuuden takia. Kantsii ilman muuta testata jossakin ennen ostoa.
 
Itse suosittelisin trubakäyttöön jotain perus edullista esim. Sigma ilman elektroniikkaa, sitten lisäät itse tai asennutat K&K pure minin(oisko n.200 euron hujakoilla etuvahvistimen kanssa.)
 
Saa huomattavasti parempaa saundia mitä perus piezoelektroakkareista, jotka yleensä on melkoista kuraa(ainakin mitä itse olen kokeillut)

Toistan itseäni muiden kyllästymiseen saakka mutta Yamahan A3-sarjalaisissa on sen verran kelpo mikkisysteemi että suosittelen lämpimästi. Eikä tarvi kannella etusia mukana.
 
Itse kitarakin on mainio

Mä voisin tähän vastata, kun kerrankin jotain tiedän. Teen tällä hetkellä n. 100 trubakeikkaa vuodessa, pääasiassa laivoilla. Normipätkä on 7 päivää ja 5x45min per päivä. Siinä aika pian huomaa soittimesta, mikä siinä on hyvää ja mikä huonoa.
 
Tällä hetkellä itselläni on aktiivikäytössä Martin DCPA5K, Yamaha CPX-1000 ja varalla Martin 000X1AE. Kitara kuin kitara on tehtaalta tullessaan säädetty "varman päälle" siten, ettei kielet ala rämisemään kaupassa. Kyse ei ole pelkästä kaularaudasta, vaan oikeastaan aina kitara täytyy säätää kuntoon. Tämä tarkoittaa tallaluun madaltamista, sekä nauhaurien syventämistä, tai satulan pohjan hiomista.
 
Kielten paksuus ei vaikuta juurikaan siihen, kuinka raskas tai kevyt kitara on soittaa. Siihen vaikuttaa se, kuinka hyvin/huonosti kitara on säädetty. Itse käytän 13-56 Elixir Nanoweb 80/20 kieliä ja kaikissa kitaroissa soittotuntuma on niin kevyt, kuin se vain voi olla. Kerran soitin viikon keikat, 35 settiä kitaralla, joka oli säädettykin 11-52 kielille. Vaihdettuani siihen 13-56 kielet ilman säätämistä ranne väsyi kahdessa päivässä.
 
Kitaran mikittäminen dynaamisella mikillä on naurettava ajatus. Itse en pidä sitä edes varasuunnitelmana. Trubaduuriesiintymisessä kitara on väline, joka nyt vaan on siinä esityksessä mukana, mutta joka ei saa millään tavalla rajoittaa itse asiaa, eli kommunikointia yleisön kanssa. Siitähän siinä on kyse. Piezomikit kautta linjan ovat edelleenkin korkeintaan välttäviä, jos säestys tapahtuu pelkästään kitaralla. Yamahalla on SRT-systeemi, joka mallintaa digitaalisesti "konkkamikillä mikitettyä kitaraa". Toimii ihan ok, paitsi että alamiddlessä ja bassotaajuuksissa on ihmeellisiä korostumia.
 
Itse käytän kitaran ja PA:n välissä muiden muljuttimien lisäksi ZOOM A3:sta, johon olen tehnyt jokaiselle kitaralleni omat presetit. Tuolla systeemillä kitarat saa kuulostamaan pehmeiltä ja luonnollisilta ja melkein PA kuin PA toistaa kaiken suht hyvin heti kun piuhat on kiinni.
 
Kitaroiden rakenteesta yleisesti: mitä enemmän puuta, sitä enemmän vireongelmaa. Kansi on hyvä olla ns. solid, mutta esim. yllä mainituissa Martineissani laminoidut kaulat, sivut ja pohja saavat aikaan sen, että kitara ei oikeastaan ikinä mene epävireeseen, vaikka sen toisi pakkasesta kosteaan pubinurkkaukseen.
 
Lopuksi: Akustinen kitara on aivan eri soitin, kuin sähkökitara. Akustinen kitara on samalla myös rummut ja basso. Oikean käden työskentely on paljon muutakin, kuin näppäilyä, tai plektran heiluttamista. Toivottavasti tästä sepustuksesta on jollekin jotain hyötyä.

Kuten mattikin mainitsee, niin kitara pitäisi aina säätää/ säädättää jotta soitettavuus saadaan kohdille.
Erittäin harvoin kitaroissa niin on tehtaan jäljiltä, jopa Premiem hintaisissa Martineissa.
Pikku vinkkinä esim itse teen paljon viilauksia ja perussäädöt ei paljon kustanna, 30e on fine.