Kitarat: kitarakamat ›

harryk: Ihmiset keräävät mitä ihmeellisempiä asioita, jopa ns. paskoja vanhoja japanilaisia 60-luvun kopiokitaroita. Niitä ei tule enää mistään lisää ja suuri osa niistä on varmaan tuhottu ajan saatossa niiden huonon laadun takia. Siksi niiden hinnat kohoavat kun kysyntää on enemmän kuin tarjontaa. Tällä asialla ei välttämättä ole mitään tekemistä noiden kitaroiden soittamisen/soitettavuuden kanssa.
 
Totta täysin, jossain aiemmassa keskustelussa kertoilin, että jenkeissä on kaveri, joka on ihan intohimoinen Korean Hondojen keräilijä. Hollannista tunnen Harry Kruissenbrinkin, joka taas on noitten pre-lawsuit Ibanezien erikoistuntija, ja löytyypä häneltä melko mittava kokoelma noita Fender- ja Gibson-kopioitakin toki. Hoshino Gen Gakki (se Ibanezin takana oleva yhtiö) aikoinaanhan oli johtava kopiokitarapaja, jenkeissä tunnettu nimellä "King Of The Kopies", joka pystyi puolen vuoden sisällä Gibsonin malliston julkaisusta tekemään koko katalookista omat "versionsa" ja pari ekstramallia vielä päälle..

BugBadWolf: Tottakai olen. Mistä sinä luulet että minä muuten osaisin erottaa hyvän huonosta?
 
Jaa'a.. mulla on kyllä noitten kommentties pohjalta käsitys, että et ole.. Mutta kunhan keskustelua syntyy. 8)
Aika harva asiaan perehtyny niputtaa jonkun Cimar (by Ibanezin) ja korealaisen Hondon tuohon japsivintage-kategoriaan. ;) Kas kun, kertauksen vuoksi, se kaikki vanha soittokama ei oo sitä vintagea..

fox: Jaa'a.. mulla on kyllä noitten kommentties pohjalta käsitys, että et ole...
 
Vastauksestasi päätellen et edes lue niitä kommentteja ajatuksella. Vääntäminen herkullisempaa, kuin varsin asia?
 
Jos haluan ottaa esimerkin huonosta soittimesta, siihen lienee turha kirjoittaa mitään Yamahan isonumeroisista SG:stä tai Ibanezin Prestigeistä.
 
Ja sitähän minä tässä olen koko ajan hokenut, että kaikki vanha romu ei ole vintagea. Pointtini on se, että sellaisena sitä kuitenkin ihan yleisesti myydään. Ja se on perseestä.
 
E: Korean romu myydään käytännössä japsivintagen siivellä, eli sekin yhteys on ihan paikallaan.

BugBadWolf: Vastauksestasi päätellen et edes lue niitä kommentteja ajatuksella. Vääntäminen herkullisempaa, kuin varsin asia?
 
No voi voi.. kyllä minä omasta mielestäni kohtuullisen tarkkaan luin, kun tuon Hondonkin huomioitsin. Onko se sitten "vääntämistä" jos rohkenee toista mieltä olla, sitä en tiedä? Ehkä se sitte on. Mikä se oli se asia??
 
Jos haluan ottaa esimerkin huonosta soittimesta, siihen lienee turha kirjoittaa mitään Yamahan isonumeroisista SG:stä tai Ibanezin Prestigeistä.
 
Niin no, kyllähän nuo isompinumeroiset SG-Yamahat kohtuu arvostettuja on, ja kelpashan ne Carlos Santanallekin? Pitemmän aikaa soitteli SBG 2000:lla käsittääkseni. Iban Prestige-mallit on sen verran uutta "mallistoa" että niihin en ota kantaa. Vähittäishintahan niillä lie aika reipas, olen näin käsittänyt. Ihan japsivintagen kategoriaan eivät vielä pääse.
 
E: Korean romu myydään käytännössä japsivintagena, eli sekin yhteys on ihan paikallaan.
 
Jos niin sanot. Idästä kumminkin. ;)

fox:..Jos niin sanot. Idästä kumminkin. ;)
 
Idästä ne on neuvostokitaratkin. Arkistoidaan ne nyt vielä tähän samaan kastiin, niin sinulle riittää puuhaa illaksi ;D

BugBadWolf: Idästä ne on neuvostokitaratkin. Arkistoidaan ne nyt vielä tähän samaan kastiin, niin sinulle riittää puuhaa illaksi ;D
 
Äläpä mun puuhistani turhaan huolehdi..

BugBadWolf: Mitä isot edellä, sitä pienet perässä (tai jotain sinnepäin).
 
Tässähän se iso osa ongelmaa juuri on. Kun joku myy 50-lukulaista lespaa sadan tonnin hinnalla, toinen katsoo oikeutetuksi myydä 70-luvun leikkikalua 500:lla.
 
Jokaisella on oikeus myydä/ostaa leikkikaluja millä hinnalla hyvänsä. Ostin vuonna 1974 mustan Cimarin Les Paul -kopion, jollaisen luultavasti hankin uudelleen yläkerran seinälle pelkästään nostalgisista syistä. Ei ole mitään väliä sillä, onko Cimarin hinta 50 euroa vai 500 euroa. Vain kitaraan liittyvillä muistoilla on merkitystä. Samasta syystä ei yläkerran seinällä roikkuva 1977 ostamani strato ole mihinkään hintaan myynnissä. Kaikki asiat eivät ole rahalla mitattavissa.

Kyllä ainakin 80-luvulla minun tuntemista soittajista ja ihan oikeista muusikoista monikin piti oikeina kitaroina lähinnä vain amerikan kitaroita. Siis nyt sitten tarkoitan ihan sellaisia soittajia, jotka ovat tuon vuosikymmenen jälkeen elättäneet itsensä musiikin tekemisellä.
Kaikki japanin ja puhumattakaan korean kitaroista oli enemmän tai vähemmän oikean soittimien korvikkeita. Enkä sano, etteikö japanissakin olisi silloin ja myöhemminkin tehty ihan hyviä tai jopa erittäin hyviä hintaisekseen. Suurin osa kuitenkin oli aikamoista kuraa..
Ibanezin, kaikki, kitaratkaan eivät olleet mitään laadun mestarinäytöksiä. Ei myöskään ne 70-luvulla tehdyt. Tähän päälle vielä iso kasa sellaisia merkkejä, että osa tosiaan pyytää niistä käytettynä suurempia hintoja kuin muutamia vuosia sitten tehdyistä halvemmista Gibsoneista.
Ei ne Maya, Columbus jne. Soittimet ole oikeasti mistään kotoisin. Jos ei sitten vaihda niihin mikkejä, tallaa, virityskoneistoja, kaulaa ja bodyakin.
 
Joillain vain tuntuu näistäkin "vintage"soittimista olla aika utopistinen kuvitelma, mitä katselee noita hintapyyntöjä. Olipa ne merkit sitten japanissa tai koreassa tehtyjä.
Joitakin Cort ja Samick merkkisiä korealaisia saatetaan vielä oikein hehkuttaa, että ovat niitä parempia ja halutumpia 80-luvun korean tehtaan tuotoksia.
Noista merkeista aika suuri osa myytiin aikoinaan todella halvoilla hinnoilla. Kun musakaupassa olin hommissa, niin ei ne silloin juurikaan ketään tuntunut kiinnostavan. Nyt sitten nämäkin ovat jotain vintagea, joidenkin mielestä ja hintapyynnöt jotain sellaista, ettei kukaan vähänkään asioista perillä oleva maksa pyydettyjä summia.
 
Noista jenkkien vintagemerkkisistä romuista saa ihan rahaa, tai ainakin monet kauppaa kovalla hinnalla jotain originaaliosia.
Huijatuksi tulemisen riski on todella suuri ja vaikka ei huijatuksi tulisikaan, niin ei se 50-luvun hyväkuntoinen paf mikki ole siltikään aina sen rahan arvoinen. Se yksi hyvä kuntoinen mikki kun voi maksaa melkoisen tukun rahaa...
 
Toki ostaahan moni ihan kuormakaupalla pellolle sitä itseään. Lannoitteeksi kylläkin, mutta koko vintage sana on yksi sellainen, jonka avulla myydään hyvin paljon mielikuvia ja muuta sellaista mikä ei ole oikeasti sen rahan arvoista. Ei tietenkään kaikki, mutta normaali soittaja ei siltä osastolta kovinkaan hyviä ostoksia tee. Jos taas sijoittaa oikeasti soittimiin, niin sitten pitäisi olla sitä tietoa. Hieman epäilen, että sitä oikeasti voisi saada ilman omakohtaista soittoharrastusta.
Toisaalta minua ei kyllä haittaa, vaikka joku rahoissa kylpevä laittaa kaikki rahansa kiinni Hondo merkkisiin vintage aarteisiin.
Maailmassa ei ole varmaan mitään sellaista tavaraa/tuotetta, etteikö joku pöllö sitäkin keräisi. Sillä ei ole sen keräilyn kannalta mitään merkitystä, onko se oikeasti järkevää tai muutenkaan hyvä sijoituskohde.
 
Myöskään ne hieman vanhemmat japanin ihan kaikki kitarat, eivät siis ole kuin pelkkää jätettä. Vanhaa voi olla, mutta ei hyvää. Ei edes sellaista, että niistä järkevällä rahalla saisi hyväksi. Sellaista on vintage parhaimmillaan tai pahimmillaa. Ihan miten haluaa itse tarkastella ja myöskin mitä itse luokittelee siihen osastoon ja mitä on valmis mistäkin maksamaan.
Toisen aarre voi olla toiselle ihan täyttä roskaa, mutta luulen että harvempi tekee oikeasti ihan niin hyviä kauppoja kuin kaupantekohetkellä luulee...jos siis on kyse vintagesta.

toivase: Jokaisella on oikeus myydä/ostaa leikkikaluja millä hinnalla hyvänsä...
 
Ei muuten ole. Juuri se on sitä, mitä kutsutaan nimellä huijaus.
 
Yksinkertaisen rahojen nappaaminen ei aina ole laitonta, mutta ei se oikeaksi muutu siltikään.

hallu: Olet oikeassa, mutta jollakin tavalla yritän asiaa hahmottaa, koska pidän keräilyä omana harrastuksenaan. Esimerkiksi postimerkkeilijät eivät keräile postimerkkejä lähettääkseen joskus kirjeitä. Tunnen yhden tyypin joka keräilee elektroniikkaa ja hän esimerkiksi ostaessaan jonkun uutuus kännykän, ostaa niitä kaksi joista ottaa toisen käyttöön ja jättää toisen avaamattomaan tehtaan pakettiin keräilyesineeksi. Tässä tapauksessa tuiki tavallinen tuote erotellaan keräilytuotteeksi sillä että tehtaan pakkausta ei koskaan avata. Olen kuullut, että esimerkiksi kaheksankytluvun Apple Makintoshit avaamattomassa tehtaan paketissa ovat tänäpäivänä jo aika arvokkaita yms.
 
Minä siis näen asian niin, että keräileminen on säilyttämistä.... jonkin sortin yksityistä museoimista. Yleensä se tarkoittaa esineen käyttämistä ihan muuhun tarkoitukseen kuin mihin se alkujaan luotiin. Esimerkiksi rahan keräilijät (siis numismaatikot) eivät osta rahoillaan maitoa, vaan heillä on käyttöraha ja keräilyraha erikseen.
 
Tästä viitekehyksestä tarkaseltuna soitinten keräily osuu vähän hankalaan saumaan kun soittimen keräilyarvo määrittyy eri tavalla ja esimerkiksi pankit antavat mittaamattoman arvokkaita satoja vuosia vanhoja viuluja soittajille lainaksi jotta soitin pysyisi soittokunnossa ja siten säilyttäisi arvonsa paremmin. Luin, että suomessakin olisi jokin kitaroita lainaava soitinlainaamo joka luovuttaisi mittaamattoman arvokkaita keräilykitaroita soittajille lainaksi yksittäisiä hankkeita varten ilmeisesti myös soittokunnon säilyttämiseksi. Toisaalta minun on hankala nähdä keräilyesinettä käyttöesineenä.
 
Se minkä vuoksi yritän ilmeisen huonolla menestyksellä erotella käyttöesinettä ja keräilyesinettä, johtuu säilyttämisen ja kuluttamisen erilaisesta substanssista. Kerilijälle se esine edustaa itseisarvoa ja käyttäjän huomio on siinä mitä sillä esineellä voi tehdä eli se tuotos on itseisarvo eikä tuotantoväline. No soittimissa tämä näyttää menevän limittäin ja lomittain ja siksipä itse joudun tähän määrittelynoidankehään.
 
Kettu on oikeassa,että me soittajat voimme vanhasta romusta seuloa sitä käyttökelpoista esineistöä ja kutsua sitä vintageksi. Silloin keräilyarvo korreloi käyttöarvoon koska käyttökelvoton vanha romu ei voi olla vintagea.
 
No minä jälleen kerran huomaan olevani tässä ketjussa vähän liikaa koska kuulun niihin "jotka ei vaan tajua".
 
Siinä mielessä olet ihan oikeilla jäljillä, että itsekin tajuat koittavasi niputtaa yhteen asioita, joita ei vain voi käsitellä yhtenä könttänä. Se on paljon enemmän kuin se, mihin monet muut täällä pystyvät :D

BugBadWolf: Ei muuten ole. Juuri se on sitä, mitä kutsutaan nimellä huijaus.
 
Yksinkertaisen rahojen nappaaminen ei aina ole laitonta, mutta ei se oikeaksi muutu siltikään.
 
Sinä taas olet edelleenkin ihan vitun pihalla kaikesta.

antnis: Sinä taas olet edelleenkin ihan vitun pihalla kaikesta.
 
Tokihan osoitat sen kumoamalla mahdollisen viallisen väittämäni.

Minun mielestäni soittimet pitää laittaa jonoon ja myydä sen mukaan mitä kenenkin lompakko sallii.

LaMotta: Minun mielestäni soittimet pitää laittaa jonoon ja myydä sen mukaan mitä kenenkin lompakko sallii.
 
Niin...
 
Eikös näin toimita koko ajan? Ongelmana on vain se, että ostaja saattaa saada sijoittamallaan rahalla enemmän valheellisia mielikuvia, kuin varsin soitinta. Näyttää näet pahasti siltä, että lompakon paksuus ei aina korreloi lompakon omistajan käytettävissä olevan järjen määrän kanssa.

Suomentakaapa muuten minulle tässä välissä se Mojo. Mitä se on? En muista ikinä löytäneeni sitä mistään musiikkilaitteesta. Asia pitänee korjata.

BugBadWolf: Niin...
 
Eikös näin toimita koko ajan? Ongelmana on vain se, että ostaja saattaa saada sijoittamallaan rahalla enemmän valheellisia mielikuvia, kuin varsin soitinta. Näyttää näet pahasti siltä, että lompakon paksuus ei aina korreloi lompakon omistajan käytettävissä olevan järjen määrän kanssa.
 
Millähän perusteella kuvittelet omaavasi auktoriteettia määrittämään, mikä on järkevää ostamista ja mikä ei? Eiköhän se ole ihan jokaisen oma asia päättää, oliko se ostos siihen uhratun rahamäärän arvoinen vai ei?

BugBadWolf: Suomentakaapa muuten minulle tässä välissä se Mojo. Mitä se on?
 
"Mojo on afroamerikkalaiseen hoodoo-magiaan kuuluva taikaesine." - Wikipedia
 
"The definition of MOJO is "Sex appeal" or "Charm, style, spell". - Internet
 
Jälkimmäisessä merkityksessä jokainen määrittelee sen iha ite.

Laulava Kylätohtori:..Eiköhän se ole ihan jokaisen oma asia päättää, oliko se ostos siihen uhratun rahamäärän arvoinen vai ei?
 
Oletko koskaan tuntenut sellaista käsitettä kuin moraali?
 
Jonkun mielestä se, joka myy hölmölle paskaa timantteina, on hyvä kauppamies. Minun mielestäni sellainen hermanni on huijari. Erottaakseen nämä kaksi lajia toisistaan, ihmisellä täytyy olla käytettävissään juurikin tuota mainitsemaani moraalia.

BugBadWolf: Oletko koskaan tuntenut sellaista käsitettä kuin moraali?
 
Jonkun mielestä se, joka myy hölmölle paskaa timantteina, on hyvä kauppamies. Minun mielestäni sellainen hermanni on huijari. Erottaakseen nämä kaksi lajia toisistaan, ihmisellä täytyy olla käytettävissään juurikin tuota mainitsemaani moraalia.
 
Jep, mutta tarkoitinkin kommenttiasi ostajan älyn ja lompakon korrelaatiosta...