Kitarat: kitarakamat ›

Gary the pine: Mikäs tossa on perseilyä?...
 
Kaikki.
 
Rahat olisi pitänyt käyttää viinaan. Sitten baarin pöydässä suunnitella teini-iästä viisikymppiseksi (viisikymppiseksi vain siksi että ne pelimannit, joiden prioriteetit ovat soittamisen sijaan rock-elämässä, eivät yleensä paljon pidempään maailmaa häiritse) sitä pankit räjäyttävää bändiä. Aina välillä moittia yhteiskuntaa siitä, kuinka kännistä, puoliroistoa taiteilijaa ei kukaan ymmärrä. Bändikaveritkin vittuilevat, eivätkä vippaa rahaa, saati sitten etsi baareja läpi löytääkseen miehen treeneihin. Sossun kuukauden apurahat ehtii juomaan viikossa, eikä äitikään (se huora) ole lähettänyt lanttiakaan sen päivän jälkeen, kun poika täytti 35.
 
Onhan se nyt helvettiä, jos soittohommissa on kyse musiikista ja työkaluista sen tekemiseen. Mitä tästä maailmasta tulee, jos taitelijat tekevät taidettaan eivätkä vain puhu siitä kieli kekkuran kangistamana? Eikö päihde muka ole tärkeämpi kuin taiteenteossa tarvittava väline?
 
Voi ponamassan perkele, minkälaista perseilyä harrastaa...

BugBadWolf: Voi ponamassan perkele, minkälaista perseilyä harrastaa...
 
Kyllä. Ihan pistää vihaksi. Pakko ottaa viinaa koska viinaa pittää juua.

Onhan se sinänsä hyvä, että vanhat arvosoittimet ovat niitä arvostavan ja asiaa tuntevan ammattisoittajan hallussa. Pysyy tuokin kulttuuriperintö paremmin tallessa ja kunnossa verrattuna siihen, että ovat joidenkin rähmäkäpälä-päihdeaddiktien hallussa. Kaupasta saatavat perusvehkeet ovat sitten keikkaliitereissä rymyäville peruspelimanneille ja amatööreille.

Rämppy: Onhan se sinänsä hyvä, että vanhat arvosoittimet ovat niitä arvostavan ja asiaa tuntevan ammattisoittajan hallussa. Pysyy tuokin kulttuuriperintö paremmin tallessa ja kunnossa verrattuna siihen, että ovat joidenkin rähmäkäpälä-päihdeaddiktien hallussa. Kaupasta saatavat perusvehkeet ovat sitten keikkaliitereissä rymyäville peruspelimanneille ja amatööreille.
 
Tämä on kyllä totta. Tämän voisi nähdä niin, että Joe kantaa puolestamme omistamisen ja huolehtimisen taakkaa ja on parempi kantaja kuin joku retku :-D. Minusta teit plussan arvoisen huomion.

antnis: Eihän Bonamussulla ole vielä edes paljoa kamoja, monella sellaisella on enemmän, joka ei ole elämässään tehnyt yhtään levyä.
 
Scott Chinery kerkis paljon enemmän hankkimaan..
http://www.themomi.org/museum/Chinery/

http://www.soundi.fi/uutiset/bluesv … han-ala-enaa-kay-kasiksi-faneihini/
 
Arvokkaahko astalo käytössä Joella.

fox: Scott Chinery kerkis paljon enemmän hankkimaan..
http://www.themomi.org/museum/Chinery/
 
Eikös se slässikin omista pari kitaraa? Joskus muistaisin aiheesta jotain lueskelleni.

fox: Scott Chinery kerkis paljon enemmän hankkimaan..
http://www.themomi.org/museum/Chinery/
 
Kiitos. Hieno artikkeli.

Cheap trickin Rick Nielsenillä on myös hieno kokoelma ja soittomiehiä hänkin.
 
Rolling Stones lehdestä lainattua:
'Cheap Trick's Rick Nielsen is on record saying that he owns over 400 guitars'
 
En ole ihan varma, että Olikohan hänellä mm. peräti kaksi 1958 Gibsonin Korina Exploreria.

maxillaris:
En ole ihan varma, että Olikohan hänellä mm. peräti kaksi 1958 Gibsonin Korina Exploreria.
 
Pitää paikkansa. =)
 
Oikein tarvi tarkastaa asia.. Itse asiassa hra Nielsenillä on kolmaskin, split headstockilla oleva eli se sellainen "haarukkalavallinen" kuten aikoinaan oli myös Rick Derringerillä. Siitä on tuon kirjan mukaan kyllä ollut kinaa, josko se olis Jenkkilän tunnetuimpiin kuuluvan replika-soitinrakentajan Peter "Max" Baranetin tekoja, mutta itse asiasta kuultuna Max on todennut ettei ole hänen kättensä töitä se Nielsenin. Joten voi se(kin) olla alkuperäinen, jolloin Nielsenillä olis 3 22:sta tehdystä.
Eric Claptonillakin oli yks, mutta siitä on rungon yläpuolen takakulma sahattu pois ja perspuolta on alakulmastakin pyöristetty. Senhän Eric möi pois jo aikaa, ettei se sahailu sitä harmita, kun tässä juuri myytiin yks orkkis 58 Explooreri päältä sadantuhannen taalan..muuten vois.
 
Jaa, vielä lisäystä: tuossa kirjassa todettiin, että Rick Nielsen maksoi tuolloin 70-luvun loppupuoliskolla ekasta Explorerista 4000 dollaria, vähän myöhemmin tuosta toisesta jo 7000..

Joees: Keefillä on myös noin tuhannen kitaran kokoelma ja kuten Joe, myös Keef on käyttänyt teleä lyömäaseena. Tai astalona kuten aiemmin hienosti oli mainittu.
 
Taannoin tuli joku video vastaan missä jollain äijällä oli tolkuton määrä lap steelejä kerättynä.
 
Jos se tykkää lap-steeleistä? =) Melkein joka kamalle löytyy kyllä toosi innokkaita faneja. Netin puitteissa tiedän yhden jenkin, joka on kova Hondo-kitaroitten keräilijä..

fox: Pitää paikkansa. =)
 
Oikein tarvi tarkastaa asia.. Itse asiassa hra Nielsenillä on kolmaskin, split headstockilla oleva eli se sellainen "haarukkalavallinen" kuten aikoinaan oli myös Rick Derringerillä. Siitä on tuon kirjan mukaan kyllä ollut kinaa, josko se olis Jenkkilän tunnetuimpiin kuuluvan replika-soitinrakentajan Peter "Max" Baranetin tekoja, mutta itse asiasta kuultuna Max on todennut ettei ole hänen kättensä töitä se Nielsenin. Joten voi se(kin) olla alkuperäinen, jolloin Nielsenillä olis 3 22:sta tehdystä.
Eric Claptonillakin oli yks, mutta siitä on rungon yläpuolen takakulma sahattu pois ja perspuolta on alakulmastakin pyöristetty. Senhän Eric möi pois jo aikaa, ettei se sahailu sitä harmita, kun tässä juuri myytiin yks orkkis 58 Explooreri päältä sadantuhannen taalan..muuten vois.
 
Jaa, vielä lisäystä: tuossa kirjassa todettiin, että Rick Nielsen maksoi tuolloin 70-luvun loppupuoliskolla ekasta Explorerista 4000 dollaria, vähän myöhemmin tuosta toisesta jo 7000..
 

 
Hei kertokaa tyhmälle mitä eroja noissa Gibsonin Explorer malleissa on? Niinko 58, 76, 84 mitä lie.. Bodyn muoto / koko / kaula / elektroniikka jne

LepakonNahka: http://www.soundi.fi/uutiset/bluesv … han-ala-enaa-kay-kasiksi-faneihini/
 
Arvokkaahko astalo käytössä Joella.
 
Mutta mistä se on löytänyt tuohon kuvaan noin irvokkaan hybridin?

metlica: Hei kertokaa tyhmälle mitä eroja noissa Gibsonin Explorer malleissa on? Niinko 58, 76, 84 mitä lie.. Bodyn muoto / koko / kaula / elektroniikka jne
 
1958 Exploreria tehtiin vain 40 kappaletta ja sitä samaa valmistuserää myytiin aina vuoteen 1963. Ne tehtiin Korina-puusta, kullatut osat, PAF-mikit, joissakin Bigsby. Ei ole harvinaisin Gibsonin lankkukitara (Moderne on), mutta pienen valmistusmäärän takia on todella kallis. Alkuperäistä Flying V-kitaraa tehtiin 80 kappaletta.
 
Noi myöhemmät mallit on uusiopainoksia erilaisin muutoksin, erityisesti mikit ja materiaali (mahonki).

metlica: Hei kertokaa tyhmälle mitä eroja noissa Gibsonin Explorer malleissa on? Niinko 58, 76, 84 mitä lie.. Bodyn muoto / koko / kaula / elektroniikka jne
 
Melkein sais noista ihan oman säikeen, jos käsittelis kaikki mahdolliset. Mutta ihan periaatteessa Gibsonin Explorereita on neljä "päämallia" ollut tuosta 1958 lähtien, sitten on olemassa kymmeniä "erikoismalleja", signatureversioita ja limited run-skeboja. On pitkäskaalasta Explorer 90 -mallia, E-2 Exploreria, Vampire Bloodia, Voodoota, The Exploreria (CMT) ym.

Oukke tacks, pitänee ite paneutua aiheeseen

fox: Jos se tykkää lap-steeleistä? =) Melkein joka kamalle löytyy kyllä toosi innokkaita faneja. Netin puitteissa tiedän yhden jenkin, joka on kova Hondo-kitaroitten keräilijä..
 
Luulis tykkäävän, muistaakseni se keräilijä ei edes soittanut lap steeliä, tosin voin hyvin muistaa väärinkin. Pojat ison maailman foorumeilla harmittelivat kun soittimet lojuvat käyttämättöminä.
 
Onneksi mulle riittää pari soittokäytössä olevaa. Toki jos ois rahaa ja tilaa niin miksipä ei? :-) Lap steelejä ja telecastereita vois löytyä siinä vaiheessa nurkista enemmän jos vähemmän. Toisaalta, hyvä näin.

Isot kitarakokoelmat on kuulemma myös Jimmy Pagella, joka oli nettijutun perusteella maininnut jossain haastattelussa omistavansa noin 1500 kitaraa, ja samassa haastattelussa ollut John Paul Jonesikin oli kitaroiden määrää kummastellut.
 
Jossain noissa youtuben rig rundowneissa käytiin läpi ZZ Topin kamoja, ja siinä taidettiin mainita että Billy Gibbonsilla on melkoinen kokoelma, ja kiertueella kaveri käy paikallisissa musaliikkeissä haalimassa lisää mitä erikoisempia ritsoja lisää... ja sitten ne yritetään equttaa kaikki kuullostamaan samalta.
 
Bonamassalla näyttää videon perusteella olevan kitaroiden sijasta/lisäksi melko läjät noita vahvareita. Itse kun sängynlaidalla kitaroitsee ja on niin laiska ettei jaksa edes laittaa vahvaria kiinni, tulee mieleen että käyköhän Bonamassa välillä soitellessaan kaivamassa tweed Deluxen tilalle toisen pikkaisen erisoundisen tuolta läjästä... oikein hiki tulee ajatellessakin :)
 
fox: Netin puitteissa tiedän yhden jenkin, joka on kova Hondo-kitaroitten keräilijä..
 
Oman yksittäisen bassonomistuskokemuksen jäljiltä kuulostaa puhtaalta masokismilta... vaikka niinkuin legendat aina kertoo, "on niitä kuulemma hyviäkin".

Mun mielestä soitinten keräily on oma harrastuksensa eikä eroa postimerkkeilystä (noin niinkuin ideatasolla) tai muusta keräilyharrastuksesta. Toisaalta soittokamat on soittamista varten tehty ja keräilijät nostavat muutaman harvinaisen soittimen arvon pilviin. Toisaalta haittaako se? korreloiko keräilyarvo käyttöarvoon? tässä vaiheessa yleensä osa porukoista alkaa mouhoamaan mojosta ja mahongista, mutta jos ollaan ihan rehellisiä itselle, menettääkö soittajat oikeastaan mitään siinä, että noita kalleimpia soittimia ei oikeasti enää soiteta.... onko ne kaikki edes varsinaisesti soittokunnossa?? alkuperäisyyshän on keräilijälle niin suuri arvo, että soittimen korjaus huonontaa sen arvoa.
 
Luin jostakin kauppalehdestä tms. aviisista, että keräilijät ovat onnellisia ihmisiä :-) heidän elämäntapansa suo jännitystä ja täyttymystä. Kuinka moni voi oikeastaan sanoa samaa.