Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Pappa yrittää pysyä messissä :). Mut ei siinä mitään, hemmetin siistiä, jos diggailee tuollaista meininkiä.

Tympee Huttunen: Jos laittomat huumeet jätetään laskuista, veikkaan jonkinsortin tohtorin määräämää lääkeaddiktiota Kirkillä.
 
Ei tartte olla vielä edes addiktio (vaikka se kyllä nopeasti kehittyy), koska amerikkalaisilla on yleensä aika stydejä nuo mieliala sun muut lääkkeet. Ja ne todellakin vaikuttavat hyvin nopeasti soittoon. Vielä jos on mikstuurassa mukana kipulääkkeitä yms. niin soppa on hyvinkin valmis.

Olin tosi innoissani Moth Into The Flamen jälkeen ja pyörittelin kyllä levyä kokonaisuudessaan joitain kertoja. Huomattava tason nosto kyllä. Mutt mutta...en vaan oikeen jaksa kuunnella. Vähempi biisejä ni ois ollu parempi. Nyt menee vähän tasapaksuksi jotenkin. Siellä on kyllä hyviä biisejä ja juttuja vaikka miten, mut en vaan osaa palata levyn pariin. Ei tee mieli.

Sama fiilis täälläkin. Hardwired oli oiva speed-rypistys ja Moth toi mieleen Master of Puppets-ajan kaikuja. Atlas, rise oli jo vähän tylsähkö paikoitellen. Loppulevy oli pettymys pitkine biiseineen ja tylsine riffeineen. Tällä hetkellä arvosana 7,5.
 
pehko: Olin tosi innoissani Moth Into The Flamen jälkeen ja pyörittelin kyllä levyä kokonaisuudessaan joitain kertoja. Huomattava tason nosto kyllä. Mutt mutta...en vaan oikeen jaksa kuunnella. Vähempi biisejä ni ois ollu parempi. Nyt menee vähän tasapaksuksi jotenkin. Siellä on kyllä hyviä biisejä ja juttuja vaikka miten, mut en vaan osaa palata levyn pariin. Ei tee mieli.

Jokos tiedetään, mitkä uuden levyn biisit esitetään livenä maailmankiertueella? Eli mitkä tulevat ns. pysyvästi kiertueen settilistaan (jotain biisejähän on soitettu jo konserteissa toki).

Ojankaivaja: Mnetissä ei enää trollailla kuinka paska tämä bändi on.
 
Jos se olisi trollailua, niin eihän sillä olisi väliä onko levy hyvä.

krautio: Sama fiilis täälläkin. Hardwired oli oiva speed-rypistys ja Moth toi mieleen Master of Puppets-ajan kaikuja. Atlas, rise oli jo vähän tylsähkö paikoitellen. Loppulevy oli pettymys pitkine biiseineen ja tylsine riffeineen. Tällä hetkellä arvosana 7,5.
 
Mulla ihan toisinpäin! Hardwiredistä en kovin tykännyt/tykkää, Moth on kyllä aika kova, Atlas, Rise mulle ihan skippauskamaa. Suurin osa lopuista biiseistä toimii todella hyvin mulle, parhaina Dream No More, Halo On Fire, Confusion, Am I Savage ja Spit Out The Bone. Tällä hetkellä arvosana 8,5.

Meikä taas kuuntelee kaksimielisesti. Toinen osa mieltä arvostaa eeppisempää metallikohkausta ja toinen maanläheisimpiä blues-junttajuttuja - molemmat uppoo. Ohan tossa aika eri maisemista fiiliksiä kyllä. Tavallaan tässä on vähän kokoelmalevyn tuntua siltä osin.

Ehkä olikin jo?
 
Metallica - Hardwired (if it was on St. Anger)
https://www.youtube.com/watch?v=Xyom27OcUUY
 
Ei ees mahottoman paha.

Arkka: Ehkä olikin jo?
 
Metallica - Hardwired (if it was on St. Anger)
https://www.youtube.com/watch?v=Xyom27OcUUY
 
Ei ees mahottoman paha.
 
Virpassa aivan liian vähän viemäriä. Ei ees soinu.

pehko: Olin tosi innoissani Moth Into The Flamen jälkeen ja pyörittelin kyllä levyä kokonaisuudessaan joitain kertoja. Huomattava tason nosto kyllä. Mutt mutta...en vaan oikeen jaksa kuunnella. Vähempi biisejä ni ois ollu parempi. Nyt menee vähän tasapaksuksi jotenkin. Siellä on kyllä hyviä biisejä ja juttuja vaikka miten, mut en vaan osaa palata levyn pariin. Ei tee mieli.
 
Hupaisaa että vaikka onkin tavallaan näin niin levyn kuuntelu alusta loppuun on aika vaivatonta, tuo bonus levy nyt on täysin skipattavaa kamaa mutta kumma kyllä tää varsinainen levy vaan oikeastaan paranee edelleen kuunteluilla (vaikka Kirka ja Lars onki täysin paskoja!!!11)

phiit: (vaikka Kirka ja Lars onki täysin paskoja!!!11)
 
Kyllä minusta Lars saa vähintäänkin synninpäästön tällä levyllä. Ihan hyvää settiä. Kirka toisaalta ei saa.

Ruutukunkku: Kyllä minusta Lars saa vähintäänkin synninpäästön tällä levyllä. Ihan hyvää settiä. Kirka toisaalta ei saa.
 
Lars vetää rimaa hipoen yli.. Kirka on Larsin bitch :(

phiit: Hupaisaa että vaikka onkin tavallaan näin niin levyn kuuntelu alusta loppuun on aika vaivatonta, tuo bonus levy nyt on täysin skipattavaa kamaa mutta kumma kyllä tää varsinainen levy vaan oikeastaan paranee edelleen kuunteluilla (vaikka Kirka ja Lars onki täysin paskoja!!!11)
 
Olen aina sanonut, että on suunnilleen ihan sama ketä bändissä soittaa, se nousee stadionluokkaan, jos siinä on nokkamies nimeltä James Hetfield.

Hyvä levy. Muutama sovitus ja riffi on kyllä vähän "helppo ratkaisu" ja ne olisi varmaan kaivannut hiomista mutta ei nyt pidä mennä liikaa ylianalysoinnin puolelle, mitä harrastetaan vähän liikaakin joidenkin bändien kanssa.
 
Pitäis kuunnella uudet kappaleet aina tyhjillä aivoilla ja korvilla. Pienen, tai uuden "never-heard" bändin on vaan niin helpompi tehdä se "hyvä" levy koska ennakkoasenne ja kritiikki on lähtötasolla jo lähellä nollaa.
 
Soundeista sen verran että Black Albumissa oli mehukkaat soundit, mutta tässä vielä mehukkaammat. Voishan kitarasaundi olla vähän ranGempi tai raaempi, mutta ei se korviin pistä nytkään. Erikoismaininta muhevasta virvelisaundista, jota kyllä sitten kuullaankin aika paljon.
 
Ehkä sen yhden biisin olisi voinut jättää pois, vaikea kyllä sanoa mikä se olisi.

Nakit ja muusi: Hyvä levy. Muutama sovitus ja riffi on kyllä vähän "helppo ratkaisu" ja ne olisi varmaan kaivannut hiomista mutta ei nyt pidä mennä liikaa ylianalysoinnin puolelle, mitä harrastetaan vähän liikaakin joidenkin bändien kanssa.
 
Ehkä sen yhden biisin olisi voinut jättää pois, vaikea kyllä sanoa mikä se olisi.
 
Meikällä tällä hetkellä Murder One tuntuu jotenkin ylimääräiseltä. Onhan sen pääriffi hauska koukuttava, mutta ei riitä oikein. ManUNkind olisi muuten aivan timanttinen Black Sabbath -tyyppinen biisi, mutta soolon raskaampi osuus on kyllä aivan plääh. Biisin C-osan melodinen säkeistö on levyn hienoimpia hetkiä.

Olenko ainoa jonka mielestä tuo ManUnKindin rumpuraita on vaivaannuttavinta ja paskinta paskaa aikoihin?

TTV: Et ole, sama pätee koko biisiin.
 
Naulan kantaan. Vastaavan reaktion on viimeksi aiheuttanut kappale nimeltä Cyanide. Joisin mieluummin tuopin vastaavan nimisellä solumyrkyllä terästettyä cool aidia kuin kuuntelisin kertaakaan enää uudelleen.
 
Sen sijaan Load-junttauksista Here Comes Revenge sekä Dream No More ovat hiukan nostaneet osakkeitaan lisäkuunteluiden myötä. Noissa on sentään jonkinlainen punainen lanka kannattelemassa biisejä.

Mä olen näköjään ihan paitsiossa, kun taas Cyanide on DM:n parhaimpia biisejä.