| Aihe: Musiikki syntyy tuskasta ja muut nauttivat sen tuloksista | |
|---|
|
Hei
Tämä menee nyt aika syvälliseksi, mutta koitetaan mitä tällä foorumilla saa aikaan!
Kärjistäen, mielestäni kaikki musiikki syntyy (muusikon) tuskasta. Mitä parempi esitys/soitto/soolo sitä enemmän siihen on voinut purkaa omaa tuskaansa. Tai on epätasapainoinen, vaikkapa läheisriippuvainen joka saa huumeensa siitä että yleisö hurraa ja saa ihailua. Tai alunperin on pienenä oppinut hyväksi soittajaksi koska siihen on voinut paeta vaikkapa isän ja äidin huonoa avioliittoa ja siten tunnelmaa kotona. Tai vaan halunnut miellyttää vanhempia tai muita soitollaan ja on siten panostanut siihen todella.
Onhan Suomen musiikkihistoria täynnä suosittuja mutta epätasapainoisia (ym)
artisteja.
Ja muut sitten saavat elämäänsä tätä työn tulosta. |
|
Joo, näin sen on pakko olla! Pelkästään näin! |
|
Aika kovasti kärjistetty. Ehkei nyt jokaisen muusikon elämä ole vain yhtä tuskaa ja ahdistusta ollut. Miksei sitä musiikkia voisi syntyä ihan iloisista asioistakin. Ilman sen suurempia patoutumia ja ahdistuksia.
What the hell is wrong with freedom? That's what it's all about |
|
Joskus musiikki syntyy tuloksesta ja muut nauttivat sen tuskasta.
K.F.S. is the Only Law |
|
Musiikki syntyy panetuksesta. Siksi kukaan yli 70-vuotias ei kykene tekemään hyvää musiikkia, vaikka kuolemanpelko, syöpä ja alzheimer ovat todellista tuskaa johonkin teinien pillityksiin verrattuna. |
|
Musiikintekeminen, säveltäminen, sanoittaminen, sovittaminen ovat monien asioiden ja ideoiden summa. Lahjakuudellakin on oma osuutensa asiassa, kuin myös opiskelulla.
Omat sävellykseni ja muutama sanoituskin, ovat syntyneet elämänkokemusteni ja muiden kertomien tarinoiden pohjilta ja pääosiin tässä iskelmä- ja tanssimusiikkigenressä. Levytyksiäkin niistä löytyy jokunen jopa tunnetuiltakin artisteilta ja muutamasta TV-sarjasta myös.
Joskus joku lauseenpätkä pyörii mielessä melodian kera ja se ympärille on koko sävellys syntynyt aika nopeastikin, sekä koko teksti myös. Toki teemaa ja sanoitusta on joutunut, pitänyti usein vielä ns. "hienosäätää", jotta lopputulos on tyydyttänyt
Eka levytetty oma sävellyssanoitukseni syntyi juuri yllämainituin tavoin. Sen levytti Reijo Taipale v. 1996. Itse teen sävellyksistäni aina mahdollisimman laadukkaan demon kotipajassani, mutta jos biisissä on sitä ns. jotain, niin pelkkä laulu ja vaikkapa kitarasäestyskin riittävät. Kyllä välillä homma on toki ollut tuskaistakin, mutta parhaat ainakin omistani ovat syntyneen silti aika nopeasti ja menneet kaupaksikin vielä.
Kuraakin on tullut tokin tehtyä, kun alkuidea ei ole toiminutkaan, mutta se niistä.
Kaupaksisaaminen onkin sitten jo aivan oma aiheensa ja vaatii myös oman otsikkonsa siitä kirjoittaa. :) |
|
Minulla pikemminkin niin päin, että yritän tehdä kappaleita ja se aiheuttaa tuskaa. |
|
Krice: Minulla pikemminkin niin päin, että yritän tehdä kappaleita ja se aiheuttaa tuskaa.
Älä silti luovuta! ;-) |
|
Itse olen usein hämmästellyt esimerkiksi miten harmonista ja kaunista musiikkia (kerrottujen juttujen perusteella) sisäisten demoniensa riivaama Brian Wilson on saanut aikaiseksi.
Ehkä joillakin ihmisillä ne "blue devilsit" ovat just niitä, jotka manaavat tekemään kirjoittamaan syvemmin sydänverellä? Siis että huonoissa fiilareissa saattaa syntyä jotakin kenties kestävämpää ja puhuttelevampaa, kun taasen ne hyvät fiilikset (lottovoitto, palkankorotus tms.) tulee vaan kanavoitua juomiseen, tanssimiseen ja muuhun hilipatihippaa-meininkiin.
Krooninen sävelkorvan tulehdus ja ajoittainen rytmitajuttomuustila |
 shuffle
14.11.2016 20:47:54 (muokattu 14.11.2016 20:48:27) | |
|
No noinhan se osittain on. Biisi sinänsä ei suuria merkitse.
Homma futaa sitten kun oikea biisi ja oikea esittäjä kohtaavat. Esittäjä, joka hiffaa sen stygen ja kokee omakseen. We are just transmitters.
Nelikymppisenä ei yleensä synny enää kuin paskaa, rockpuolella. Kyllä se sen nuoruuden palon tarvitsee aika pitkälti. |
|
Henri Henri Olavi: Nykyään musiikki syntyy tuloksesta ja muut kärsivät sen tuskasta.
Boom Chicka Pop. |
 LaMotta
15.11.2016 17:55:47 (muokattu 15.11.2016 18:03:11) | |
|
Musiikkia syntyy sarkasmista.
Mauno Koivisto on sanonut: "Taiteessa on nähdäkseni kaksi tärkeää asiaa: täytyy olla jotain sanottavaa ja kykyä sanoa se."
(Lausutaan elämään kyllästyneellä äänellä): "Jos ei kiinnosta niin ei tiällä mikkää pakko oo olla. Työ tiijättä missä on ovet." |
|
shuffle: No noinhan se osittain on. Biisi sinänsä ei suuria merkitse.
Homma futaa sitten kun oikea biisi ja oikea esittäjä kohtaavat. Esittäjä, joka hiffaa sen stygen ja kokee omakseen. We are just transmitters.
Nelikymppisenä ei yleensä synny enää kuin paskaa, rockpuolella. Kyllä se sen nuoruuden palon tarvitsee aika pitkälti.
Eiköhän maailma ole täynnä esimerkkejä siitä, ettei se iästä kiinni ole. Nuoruuden raivo ja aikuisuuden tuoma kypsyys eivät mitenkään ole ristiriidassa.
Nuorena sitä (toisten) kypsymistä ei ehkä hiffaa, kun tuntuu, että kohkaaminen on ainoa oikea tapa.
Ehkäpä tuo nuoruuden painotus tuleekin siitä, että tyypillä on vain muutama idea, ja kun ne on käytetty, ei aikuisikään jää muuta, kuin itsensä toistamista.
Sellaiseenkin asennevammaan törmää, että kuulija odottaa taiteilijan pysyvän nuorena vihaisena miehenä koko ikänsä. Sehän on tietysti ihan älytön odotus.
Myös taiteilijalla on oikeus, tai oikeastaan velvollisuus, kasvaa ja kehittyä.
Asus P5B, E6600 Core 2, E-MU 1820, 2 G RAM, GF 7300, XP, SONAR 8.5
Keski-ikäisellä amatöörillä on se etu, että edessä olevia turhautumisen vuosia on vähemmän. |
|
Kalmo: Myös taiteilijalla on oikeus, tai oikeastaan velvollisuus, kasvaa ja kehittyä.
Kypsyminen on kaunisteleva eufemismi kesyyntymiselle ;)
En ole musiikin asiantuntija. |
|
Taide tosiaan on syntynyt tuskasta tuolta 1800-luvun alusta lähtien (romantiikka). Sitä ennen tekijät olivat ammattilaisia, oli kädessä soitin tai sivellin, ei siihen mitään sen kummempaa tuskaa liittynyt. |
|
Kefiiri: Kypsyminen on kaunisteleva eufemismi kesyyntymiselle ;)
Riippuu taiteilijasta.
Bob Dylan kesyyntyi, Alfred Hitchcock kypsyi.
Spede blendaa: https://blend.io/spede |
 KaRa
16.11.2016 22:09:18 (muokattu 16.11.2016 22:12:11) | |
|
Tietynlaista tuskaa, mutta rakkaudellista tuskaa. Taiteilija symbolisesti pyrkii kohti kuolemaa ikinä kuitenkaan saavuttamatta sitä.
Artisti rakastaa ja omistautuu luovuudelle, mutta vihaa elinvoimaa ja sen kaltaista syntisyyttä, likaisuutta tai maallista maailmaa.
Sillä tavalla voi sanoa että musiikki syntyy tuskasta, koska täällä kuitenkin ollaan kaikki ihan kuolevaisia vain ja siitä kumpuaa se että taiteilijan tulisi olla nöyrä, koska sillon se ymmärtää ettei me olla jumalia, mutta me voidaan sen sijaan avata yhteys taiteen tekemisen kautta.
Taiteilijan tulisi omistautua luovuuden voimalle, sellaiselle mitä se ei voi kontrolloida. On ylimielistä ja egoistista ajatella, että olisit eräänlailla vastuussa biiseistä tai olevas niiden herra. Jos biisi on tehty sun ittes kautta vilpittömästi, niinkuin kaikki aidot yhteyden avanneet artistit tekee ja kuulu tehdä, niin sillä ei ole enää mitää väliä, kuka sen biisin on tehnyt eikä siitä ole tarvetta nostaa numeroo. Tällöin biisi/muu teos on täysin yhteinen kaikkien elävien kanssa, se kuka sen teki on täysin irti kontekstista ja fakta on se että tekijä oli vain oikeassa paikassa oikeaan aikaan tehden juuri sen teoksen minkä teki.
Sen sijaan biisit jotka tehdään vain saadakseen mahdollisimman paljon kuuntelijoita, niin tekijällä on itsensä kanssa kamppailtavaa, se ei ole vilpittömyyttä eikä se ole jumaluutta nähnytkään mikä on aika surullista, varsinkin sen kannalta, että ihmiset joutuu aivopestyiks populaarikulttuurissa, mutta se on toinen aihe se.
Seuraava lause on totta - edellinen lause on valetta. |
|
Spedemix: Riippuu taiteilijasta.
Bob Dylan kesyyntyi, Alfred Hitchcock kypsyi.
Ja Metallica teki Loadin. |
|
Berzerkowitz: Ja Metallica teki Loadin.
Tukan mukana leikattiin viimeisetkin kiinnostavuuden rippeet. |
|
Sen sijaan biisit jotka tehdään vain saadakseen mahdollisimman paljon kuuntelijoita, niin tekijällä on itsensä kanssa kamppailtavaa, se ei ole vilpittömyyttä eikä se ole jumaluutta nähnytkään mikä on aika surullista, varsinkin sen kannalta, että ihmiset joutuu aivopestyiks populaarikulttuurissa, mutta se on toinen aihe se.
Hmmm, näinkö?
Kyllä jokainen tekijä silti toivoo saavansa lauluilleen kuulijoita, suosion biiseilleen äänitteineen, eikä sellaisten biisien tekeminen ole aivan tuosta vaan-juttu populaarikulttuurissakaan. Ei ole, ei ainakaan usein! Kansan, kuulijoiden ja eri populaarimusiikintekijöiden musiikinmakua voidaan toki arvostella vaikka ns. huonosta mausta, mutta mitä se auttaa.
|
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
