Kitarat: kitarakamat ›

Jucciz: Kuolikohan se GAS kun taloon tuli GAS? En tiiä.
 
http://jucciz.com/?section=guitars&page=gas_telecaster
 
Onhan tuo nyt ihan typeryttävän hieno, missä ääninäytteet?!? Kaulakin on upea, vintage nauhat oli ihan mielenkiintoinen valinta, kun nykyään tuntuu, että pitää olla paksuinta kiskoa mitä saa.

Nyt vaikuttaa siltä että edellisten hankintojen myötä loppui kaasuttelut, ainakin pitkäksi aikaa. Kop kop.

sustain65: Nyt vaikuttaa siltä että edellisten hankintojen myötä loppui kaasuttelut, ainakin pitkäksi aikaa. Kop kop.
 
tuo...Kop Kop... olet jo koputtamassa soitinliikkeen ovella ;D

pappasfin: tuo...Kop Kop... olet jo koputtamassa soitinliikkeen ovella ;D
 
No en ole, vaikka kesälomakin alkoi juuri ja olisi paremmin aikaa. Sen sijaan treenaan jo sovitut uudet biisit kuntoon. Enkä anna senkään jälkeen gasille sijaa. Luultavasti, toivottavasti... :)

Lomaraha vielä lähes koskemattomana. Eiköhän sillä olisi ottanut jotakin hauskaa mukaansa soitinkaupasta. Kotirauha on aika hyvä GAS:in tappaja, sillä hellasäröt olisin varmaan vääntänyt päälle moisella tempauksella, varsinaisen lomareissun häämöttäessä vielä edessä. Ja onhan siellä lomareissullakin ehkä soitinkauppoja, kiäh kiäh...

Nykyisin ärsyttää jos joutuu ostamaan jotakin kamaa. Varsinkin kun nytkin piti tilata thomannilta kun ei tästä maasta löytynyt sopivia knappeleita. Ehkä sitten jos saisi myytyä pari kolme kitaraa pois edestä niin voisi ostaa nopean kitaran, koska sellaista ei ole.

Jucciz: Kuolikohan se GAS kun taloon tuli GAS? En tiiä.
 
http://jucciz.com/?section=guitars&page=gas_telecaster
 
Heti katoinkin, että jotain tutunoloista tuossa telessä on.
 
https://scontent-arn2-1.xx.fbcdn.ne … 221163026_2280544197102552027_o.jpg

Haeroe: Olen GAS:n tappokonsultti, ja kerron teille asian, jonka te jo kaikki tiedätte. Paras GAS:n tappaja on bändihommat. Nyt kun olen päässyt hieman bändisoiton makuun kitarasankarina pitkän bassokorpivaelluksen jälkeen, on GAS pienentynyt huomattavasti. Toki viime aikojen kalliit ostoksetkin asiaan vaikuttavat, kun ei olisi varaa, vaikka olisi kova GAS. Kaiken hyvän lisäksi reenaus on paras tonelääke.
 
Soittakaa siis ihmiset.
 
Paskat on, mulla on joka treeneissa uus kitara. No ei nyt ihan, mut joka toisissa.

PIM: Paskat on, mulla on joka treeneissa uus kitara. No ei nyt ihan, mut joka toisissa.
 
Aijai kun saa taas nauraa vedet silmissä! Omalta kohdaltani ehkä vähän jo menneisyyttä mutta kuitenkin niin totta on tuo.

PIM: Paskat on, mulla on joka treeneissa uus kitara. No ei nyt ihan, mut joka toisissa.
 
Olis mullakin, jos apuraha juoksis lujempaa, kuin taiteilija kerkee tuhlaan. Ei konsultitkaan ihan aina oikeassa ole, olen ymmärtänyt.

Olen erinomainen neuvomaan muille hinta/laatu/musisoinninvakavuussuhteeltaan täydellisen setupin, mutten oikein osaa itsestäni nähdä samaa ulkopuolta katsoen. Olo vähän niikun Astraali-TV:ssä ennustajilla, jotka ei osaa sanoa lottonumeroita.

Haeroe: Olen GAS:n tappokonsultti, ja kerron teille asian, jonka te jo kaikki tiedätte. Paras GAS:n tappaja on bändihommat. Nyt kun olen päässyt hieman bändisoiton makuun kitarasankarina pitkän bassokorpivaelluksen jälkeen, on GAS pienentynyt huomattavasti. Toki viime aikojen kalliit ostoksetkin asiaan vaikuttavat, kun ei olisi varaa, vaikka olisi kova GAS. Kaiken hyvän lisäksi reenaus on paras tonelääke.
 
Soittakaa siis ihmiset.
 
Tuo on kyllä totta. Tosin bändihommien myötä mun piti ostaa isompi vahvistin ja vaihtaa yksi kitaroistani toiseen vahvistimeen että sai varavahvistimen. Sellaista alkuaikojen orgastisa nautintoa en enää ostelemisesta saa. jotenkin funktionaalisempaa hommaa ja tulee etsittyä muita ratkaisuja kuin tavaran ostaminen. soittaminen on oivallinen lääke gasin tappoon. Ja tavaroiden osteleminen taas tappaa helposti soittamisen.

Haeroe: Olis mullakin, jos apuraha juoksis lujempaa, kuin taiteilija kerkee tuhlaan. Ei konsultitkaan ihan aina oikeassa ole, olen ymmärtänyt.
 
Täytyy myydä vanhaa alta pois että voi ostaa uutta. ;)

Gritsen: Olen erinomainen neuvomaan muille hinta/laatu/musisoinninvakavuussuhteeltaan täydellisen setupin, mutten oikein osaa itsestäni nähdä samaa ulkopuolta katsoen. Olo vähän niikun Astraali-TV:ssä ennustajilla, jotka ei osaa sanoa lottonumeroita.
 
Sama pätee elämässä monesti muutenkin. Omat aivot estävät näkemästä täyttä totuutta omista asioista. Tosin ei eivät toisetkaan ole aina mestareita määrittelemään sun tarpeita. Uskon kuitenkin ihmisen itseohjautuvuuteen että kaikella säätämisellä on lopulta joku opettava pointti.

Mitä enemmän keskittyy soittoon ja bändiin, niin sitä vähemmälle kamarunkaus jää. Ja mitä enemmän keskittyy kamarunkkaukseen, sitä vähemälle soitto tahtoo jäädä.
 
Kyllä mullakin joskus oli vähän väliä uusi kitara treeneissä, mutta sitten pitäydyin ihan suosiolla wanhassa kunnon stratossa, kun sillä vaan homma toimi parhaiten. Se on vähän kuin omien käsien jatke, ei tarvitse ihmetelllä, miten homma nyt toimii ja toimiiko, vaan aina toimii ja ihan luonnostaan...
 
Jossain kohtaa tuli roudattua joka treeneihin uusia purkkeja, mutta lopetin senkin, koska treeneissä niitä tullut useinkaan poljettua edes päälle. Ja purkkien polkeminen ja testailu vain sotki asioita ja teki kaikesta hankalampaa. Eikä se soundi siitä leikistä ainakaan parantunut. Ihan samahan se loppupeleissä oli, mitä purkkia siellä polki, purkitta se kuitenkin on parasta...
 
Kotona noilla tulee vielä vähän leikittyä, mutta tarttis lopettaa sekin pelleily...

antnis: Onhan tuo nyt ihan typeryttävän hieno, missä ääninäytteet?!? Kaulakin on upea, vintage nauhat oli ihan mielenkiintoinen valinta, kun nykyään tuntuu, että pitää olla paksuinta kiskoa mitä saa.
 
Mulle vintage-nauhat on luonteva valinta, koska en tykkää isoista nauhoista. Ne vaan sattuu sormiin eivätkä sovellu mun soittotyylille.
 
Ääninäytteitä tulee pian. Se on varma.

Kävin hypistelemässä eri Stratoja F-Musiikissa. Helpotti, mutta puolikas
Gas jäi....

Haeroe: Olen GAS:n tappokonsultti, ja kerron teille asian, jonka te jo kaikki tiedätte. Paras GAS:n tappaja on bändihommat. Nyt kun olen päässyt hieman bändisoiton makuun kitarasankarina pitkän bassokorpivaelluksen jälkeen, on GAS pienentynyt huomattavasti. Toki viime aikojen kalliit ostoksetkin asiaan vaikuttavat, kun ei olisi varaa, vaikka olisi kova GAS. Kaiken hyvän lisäksi reenaus on paras tonelääke.
 
Soittakaa siis ihmiset.
 
Tuo voi olla tottakin, sillä jos kitaristi tuo bänditreeneihin aina uutta kampetta ja sotkee niillä taas kerran juuri löytymäisillään olleen koko bändin soundin, niin muu bändi tuskin katsoo sitä hyvällä. Siten bändihommat on ehkä hyväkin GAS:n tappaja.
 
Mikäs sitten olisi paras tai pahin GAS:n lietsoja?
 
Itselleni se ehkä on kotistudiohommat. Nimittäin, kun itse olet koko bändi (kitara, rumpukoneohjelmisto, basso, syntikat - ja laulukin jos osaisi), niin siinä käy helposti sillä tavalla, että sen virtuaalibändin soundi muka kaipaa ehdottomasti jotakin uutta tai ainakin parempaa maustetta uuden purkin, vahvistimen tai kitaran muodossa. En siis ole onnistunut tappamaan GAS:ia. Tykkään kokeilla kaikenlaisia juttuja ja etsiä jotakin edes jossakin määrin omaleimaista. Oma kamarumbani on tosin rauhoittunut paljon.

hevikukko: Kävin hypistelemässä eri Stratoja F-Musiikissa. Helpotti, mutta puolikas
Gas jäi....
 
Toi on sama mitä itse käytän :-) . Mulla on vanha stratonraato ja aina välillä tulee mieleen, että uudet olisi paljon parempia (varsinkin muusikoiden netissä tykätään aina haukkua nää seiskaysit ihan lyttyyn, niin välillä se menee muhun ihan täydestä). Silloin menen F-musiikkiin ja kahlaan niiden stratohyllyt läpi customshoppeja myöten jos sellaisia sattuu paikalle ja joka kerta on GAS taittunut kun olen todennut, että nää on kivoja, mutta ei sen kummempia kuin tuo mun omakaan :-D.
 
Sitten olen taas tyytyväisenä soitellut pitkät pätkät tolla vanhalla räyskällä ja jos rupee kuumottamaan niin käyn kokeilemassa uusia räysköjä niin sillä se kuumostus talttuu :-)