Lyriikka ›

rautanenaltto: Olisiko täällä arvon musiikkiväellä vinkkejä sanoittamiseen? Mistä aloittaa? Miten hioa? yleisesti :)
...
Tosiaan ensimmäinen sanoitus ikinä, niin on mitä on :P kiitos
 
Minun mielipiteeni on, että kielitaidon olisi syytä olla mahdollisimman hyvä. Ainakin itselläni särähtävät korvaan kielivirheet, jotka kuulostavat normien ja sanojen hallitsemattomuudelta eivätkä normien tahalliselta rikkomiselta tai sanojen tarkoitukselliselta väärinkäytöltä.
 
Koska en itse osaa virheetöntä kieltä, yritän koko ajan aktiivisesti oppia paremmaksi siinä. Mielestäni kieliopin hallinta siis auttaa hyvän tekstin tuottamisessa tyylilajista riippumatta, ja on tyhmää ajatella, että kun kirjoitetaan vapaakielisempää tekstiä, kielioppia ei tarvitse osata. Nykyään oikeiden muotojen ja rakenteiden selvittäminen on helpompaakin kuin ennen vanhaan omina kouluvuosinani, kun ei ollut keksitty internetiä, vaan kirjaimia kuljetettiin yksitellen hevoskärryillä satojen kilometrien takaa routaisia polkuja pitkin.
 
Kielioppinormien hallitseminen on toki vain pohja kielitaidolle. Tyyliseikkoja on helpompi hioa, kun pohja on kunnossa.
 
Tyylitajun kehittämisessä lienee tuloksellisinta tutkia muiden tekstejä analyyttisesti. Mikä tekee tekstistä hyvän, mikä tekee siitä huonon? Miksi joku teksti koskettaa, miksi joku teksti tuntuu kömpelöltä, tyhmältä, tylsältä? Mitä kannattaa välttää, mihin kannattaa panostaa?
 
Tällaiseen analyyttiseen pohdiskeluun päässee sisään helpoiten esimerkiksi kirjallisuuden avulla, mielestäni esimerkiksi Heikki Salon Kahlekuningaslaji on hyvä teos lukea alkuun pääsemiseksi, se löytyy kaikista hyvin varustetuista kirjastoista.
 
Yksi käytännössä toimivaksi havaitsemani konsti toimivan sanoituksen tekemiseksi on valita esimerkiksi itsestä hienolta kuulostava englanninkielinen kappale ja laatia siihen suomenkielinen sanoitus, joka viis veisaa alkuperäisen sanoituksen tarinasta. Kun laatii sanoituksen, joka istuu hyvään, valmiiseen sävellykseen, sanoitus on sävellettävissä. Omasta mielestäni paras biisi, jonka olen itse tehnyt, on syntynyt juuri niin, että vohkin pohjan vanhasta, amerikkalaisesta hitistä, kirjoitin biisiin mielestäni sopivan, suomenkielisen sanoituksen, ja sen jälkeen rämpyttelin kitaraa ja lauloin, tuottaen tekstiin aivan uuden sointukulun ja sävelkulun. Tuloksena oli aivan erilainen biisi kuin alkuperäisteos, ja tekstikin muokkaantui moneen kertaan sävellystyön myötä, mutta tuon tekstin pohjalta oli helppo lähteä rakentamaan toimivaa biisiä.
 
Jos haluaa tehdä hyvän sanoituksen ilman mitään musiikillista ideaa, lienee paras onnistumisen mahdollisuus, kun pitäytyy kauniissa riimeissä ja täsmällisessä rytmissä. On olemassa hienoja sävellettyjä runoja, ja mielestäni niitä kaikkia yhdistää, että runot ovat kauniita myös ilman säveltä. Rytmiikka on täsmällistä, kieli on rikasta, loppusoinnut toimivat.
 
Pannaan nyt tähän loppuun hyvä esimerkki runosta, josta taitavan säveltäjän on ollut ilmeisen helppoa säveltää hyvä biisi:
 
"Lapin kesä
 
Lapissa kaikki kukkii nopeasti,
maa, ruoho, ohra, vaivaiskoivutkin.
Tuot' olen aatellut ma useasti,
kun katson kansan tämän vaiheisiin.
 
Miks meillä kaikki kaunis tahtoo kuolta
ja suuri surkastua alhaiseen?
Miks meillä niin on monta mielipuolta?
Miks vähän käyttäjiä kanteleen?
 
Miks miestä täällä kaikkialla kaatuu
kuin heinää, - miestä toiveen tosiaan,
miest' aatteen, tunteen miestä, kaikki maatuu
tai kesken toimiansa katkeaa?
 
Muualla tulta säihkyy harmaahapset,
vanhoissa hehkuu hengen aurinko.
Meill' ukkoina jo syntyy sylilapset
ja nuori mies on hautaan valmis jo.
 
Ja minä itse? Miksi näitä mietin?
Se merkki varhaisen on vanhuuden.
Miks seuraa käskyä en veren vietin,
vaan kansain kohtaloita huokailen?
 
On vastaus vain yksi: Lapin suvi.
Sit' aatellessa mieli apeutuu.
On lyhyt Lapin linnunlaulu, huvi
ja kukkain kukoistus ja riemu muu.
 
Mut pitkä vain on talven valta. Hetken
tääll' aatteet levähtää kuin lennostaan,
kun taas ne alkaa aurinkoisen retken
ja jättävät jo jäisen Lapinmaan.
 
Oi, valkolinnut, vieraat Lapin kesän,
te suuret aatteet, teitä tervehdän!
Oi, tänne jääkää, tehkää täällä pesä,
jos muutattekin maihin etelän!
 
Oi, oppi ottakaatte joutsenista!
Ne lähtee syksyin, palaa keväisin.
On meidän rannoillamme rauhallista
ja turvaisa on rinne tunturin.
 
Havisten halki ilman lentäkäätte!
Tekoja luokaa, maita valaiskaa!
Mut talven poistuneen kun täältä näätte,
ma rukoilen, ma pyydän: palatkaa!"
 
- Eino Leino -