Rock, pop, alternative ›

hevikivinen: Tästä ehdottomasti samaa mieltä! Down Payment Bluesissa on ihan mieletön draivi päällänsä ja se kasvaa hienosti koko biisin ajan. Bon panee siinä kaikki peliin. Voi kuinka me sinua kaivataan!
 
Jep, etenkin se viimesen kertsin "I've got holes in my shoes/and I'm way overdue/down payment blues" -kohta aiheuttaa kyllä kylmät väreet Bonin suorituksen osalta..!
 
Tänään vois soitella levyjä ja nauttia laatujuomia Bonin 70v-juhlan merkeissä.

Juups pitänee pistää Powerage tulille... Ja vetää skeballa Down Payment Bluesia;)

hevikivinen: Tästä ehdottomasti samaa mieltä! Down Payment Bluesissa on ihan mieletön draivi päällänsä ja se kasvaa hienosti koko biisin ajan. Bon panee siinä kaikki peliin. Voi kuinka me sinua kaivataan!
 
MInä olen ollut samaa mieltä 25v että DOWN PAYMENT BLUES on
paras ACDC kappale kautta aikain .
Yleensä se on aina nuorille joko Highway To Hell, Thunderstruck tai
You shook Me All Night long . Ei nekään huonoja ole, ei
todellakaan mutta miksi ei koskaan The Jack, Shoot to Thrill
, Ride On, Live Wire tai Rosie.

texan: Saa nähdä laittavatko lopullisesti pillit pussiin nyt kun Cliffkin jättää bändin.
 
Jos nyt ei kellot soi Angusin päässä että voisi keskittyä vaikka soolouraan tai golfiin seuraavaksi, niin menee todella huonosti.

paras biisi on Down Payment Blues
 
Ja kirkkaasti. "Living on a shoestring, a fifty cent millionaire..." HIENOUTTA!

msalama: Ja kirkkaasti. "Living on a shoestring, a fifty cent millionaire..." HIENOUTTA!
 
https://youtu.be/Ps03neLaXsE
 
Kyllä......tämä versio Down Payment Bluesista myös erinomainen.

https://youtu.be/85Nsyib4bv8
 
Tämä taas on mulle kokonaisuutena hienoin AC/DC-hetki.
 
Bändi kovimmassa iskussa ikinä, biisi täydellisen upea, bändin parhaalta levyltä.
 
Tohon aikaan Accadacca oli tiukimmassa iskussa ikinä, ja Ballbreaker ja Stiff upper lip ovat oikedstaan ekoja levyjä joissa homma kunnolla kohdillaan.
 
Se ei tarkoita ettäkö ne olisivat bändin parhaat levyt, mutta niissä ei ole esityksinä eikä tuotannollisesti mitään mikä ei olisi täysin tikissä.
 
Toki Back in black ja Highway to Hell ovat aika tiukkoja paketteja, mutta niistä puuttuu jotenkin noiden levyjen Saksan maajoukkue-henkinen panssarivaunumeininki.
 
Parhaat biisit toki muilla levyillä. Vaikka noillakin kovia ralleja.
 
Saksan live-DVD noilta ajoilta silkkaa murhaa. Tavallaan jopa Doningtonia kovempi.

Ei tääkään huono ole.. https://www.youtube.com/watch?v=kqa-HYihaZo

hollmi-5: Sysipaska Simon rummuissa. Bändi oli parhaassa iskussa jo Pariisin liven aikaan. Sen jälkeen ajoittain.
 
Missä on Simon rummuissa?
 
Taidat olla nyt hiukan.

Niin siis tuo v. 1996 VH-1 live on tietenkin Ruddin kanssa ja on helvetin hyvä studiolive kaiken kaikkiaan. Kuten Sirdickyj sanoi, bändi on todella hienossa tikissä.
 
Parasta antia koko vedosta on mielestäni ehkä Go Down. Äijät näyttää kaiken maailman polilaisille sun muille opiskelijarillipäille, kuinka sitä ränttätänttää pitää vetää. Näin!

Ei tääkään huono ole.
 
Nyt Artturi jumalauta. :D

msalama: Niin siis tuo v. 1996 VH-1 live on tietenkin Ruddin kanssa ja on helvetin hyvä studiolive kaiken kaikkiaan. Kuten Sirdickyj sanoi, bändi on todella hienossa tikissä.
 
Parasta antia koko vedosta on mielestäni ehkä Go Down. Äijät näyttää kaiken maailman polilaisille sun muille opiskelijarillipäille, kuinka sitä ränttätänttää pitää vetää. Näin!
 
Mutta koska luuli et on Simon, niin oli sysipaska. N.s.nimen perusteella paskaa.
 
Tossahan on selkeä Rudd-Groove, joten on hassua että Rudd-asiantuntijana esiintyvä mies sekoittaa sen Simoniin, ja sekoitettuaan sanoo sysipaskaksi.
 
AC/DC on vakava asia.

Parasta antia koko vedosta on mielestäni ehkä Go Down.
 
Joten postataanpas sitten linkki.
 
https://www.youtube.com/watch?v=-rcAsyG2pnE
 
Tästä ei paketti tiukkene. Malcolm & Phil lukkiutuvat grooveen taivaallisen hienosti, ja Angus heittää about kohdassa 4"05' sellaisen pikku blueslicksin, että jumalatkin vaikenevat. Näin sitä ränttätänttää pitää soittaa!

Malcolmin kitarasoundi saa melkein kusemaan housuihin.

hevikivinen: Tästä ehdottomasti samaa mieltä! Down Payment Bluesissa on ihan mieletön draivi päällänsä ja se kasvaa hienosti koko biisin ajan. Bon panee siinä kaikki peliin. Voi kuinka me sinua kaivataan!
 
Kertakaikkisen hieno biisi! Ehkä jopa oma suosikki koko tuotannosta sanoituksia myöten. Kova draivi ja sellainen jokseenkin angsti tunnelma etenkin Bonin lyriikoiden osalta toimii pirun hienosti siinä. Ja tosiaan, Powerage oma lemppari bändin levyistä. Se alkuperäinen George Youngin ja Harry Vandan tuottama primitiivinen vimma koki siinä huippunsa. Highway to Hellistä tuli sitten soundiltaan tuotetumpi Mutt Langen myötä.

Down Payment Blues on kyllä ihan ehdotonta kärkeä. Let there Be Rock on itselle ehkä vielä aavistuksen parempi. Siinä on kanssa komean raaka soundi ja groove.
Bändi oli huippukunnossa tuolloin 1995-96 juu.
Nyt olis se hetki laittaa orkesteri pakettiin, kun Cliff lähtee.

hollmi-5: Sysipaska Simon rummuissa.
 
Huhhuh mitä schaibaa. Jos ei erota Wrigthin soittoa Ruddista, niin täytyy olla täydellinen puurokorva.

Älä nyt, sattuuhan sitä parhaillekkin lipsahduksia.

shuffle: Down Payment Blues on kyllä ihan ehdotonta kärkeä. Let there Be Rock on itselle ehkä vielä aavistuksen parempi. Siinä on kanssa komean raaka soundi ja groove.
Bändi oli huippukunnossa tuolloin 1995-96 juu.
Nyt olis se hetki laittaa orkesteri pakettiin, kun Cliff lähtee.
 
Mun mielestä se huippukunto oli päällänsä vielä Stiff Upper Lip rundilla, jos levyyn ja livetallenteisiin on uskominen.