Yleistä keskustelua musiikista ›

Krice: Eivät ole. Pikemminkin halvempia verrattuna siihen mitä samalla rahalla saa, poikkeuksena erikoistilanteet kuten jenkkilisä mm. Gibsonin ja Fenderin kitaroihin, joka tuli vuosi pari sitten. Lisäksi vanhempien tuotteiden hinta laskee säännöllisesti mitä kauemmin ne on varastossa. Ilmeisesti et tiedä yhtään mistä puhut.
 
Edullisemmat sähkökitarat ovat nykyään parempia ja halvempia kuin joskus 80-luvun puolivälissä. Nykyään saa 100-150 eurolla parempia kitaroita kuin silloin 1000-1500 markalla ja valikoimakin on lähes satakertainen. Muutoin on kyllä soittimien hinnat nousseet ja kyllä nuo Thomannin myymät Harley Benton kitaratkin ovat nousseet tässä vuosien mittaan.
 
Itse ostin 2000 vuoden Gibson Flying V 67 reissuen aikoinaan uutena cream white värityksellä. Maksoin siitä 1995 euroa ja jos katseli mitä _silloin_ maksoi Koreassa tehdyt monetkin soittimet, on niiden samaisten Korealaisten soittimien hinta lähes poikkeuksetta tuplaantunut. Kun katsotaan tämän päivän hintaa.
Gibsonin kohdalla on asia hieman toisin, mutta eipä tuonkaan hinta ole varsinaisesti kyllä laskenut. Uudet mallit ovat jo muutenkin niin erilaisia, että niiden suora vertaaminen ei ole ihan sama asia.
Gibson Flying V maksoi tosin tuolla värillä 400 euroa enemmän kuin muilla väreillä(johtuen sen tekotavasta) ja Gibsonin sekä Fenderin tapauksissa tuo hinta on Suomessa edullisempi verrattuna moniin muihin merkkeihin.
Se johtuu siitä, että maahantuoja saa ne valmistajalta aina sitä edullisemmin mitä enemmän niitä myydään. Jotkut kun väittävät, että näillä ns. isommilla merkeillä olisi jotain merkkilisää-->Niin oikeasti se on ostajalle aivan toisinpäin. Saahan myös soitinverstas laitettua hinnat matalemmalle jos niitä tehdään suuremmissa erissä kuin että ne tehtäisiin yksitellen ja ns. käsin alusta loppuun.
Niitä siis saa suhteessa paljon halvemmalla kuin pienempien pajojen tuntemattomampia merkkejä, joita ei tuoda Suomeen kuin murto-osa verrattuna vaikka Gibsoniin ja Fenderiin. USA kitaroihin tulee EU:n takia suuremat tullikustannukset kuin EU:n sisällä tehdyissä soittimissa. Tällöin se on kotimaisille soitinrakennuspajoille vain hyväksi...
Markka-aikaan taisi dollarin kurssi käydä alhaisemmillaan jopa jossain 3,5 markkan tienoilla(kun yleensä taisi olla noin 6 markan tietämissä) ja nyt euronkin kurssi ja dollarin kurssimuutokset vaikuttavat tuohon lopulliseen soittimen hintaan. Tähän asti on dollari ollut paljon epävakaampi valuutta kuin euro, mutta nämä tilanteet kyllä elävät jatkuvasti.
 
Soitinkaupassa olen joskus ollut töissä ja jotain tietoa on. Olisiko sitten maailma muuttunut niin paljoa...Kuluttajat kyllä yleensä omalla ostokäyttäytymisellään määrittelevät niiden uusien soittimien menekin ja myöskin siitä johtuu monesti se, että tehdäänkö samaisia soittimia jatkossa. Jos soittimet menevät hyvin kaupaksi, niin silloin voi olla joskus kova myynti myös hintoja hieman nostavakin tekijä. Nämä ovat kuitenkin sellaisia asioita, että ne vaihtelevat monestakin syystä.
Kuluttajalle on merkitystä, missä se soitin tehdään ja kuinka paljon on työntekijöitä. Nämä ovat vielä kaikki erijuttuja kuin suoraan hinnasta verrattava laatu johonkin toiseen soittimeen. Tietenkin sitä olisi mukava jos se menisikin aina niin, että mitä arvokkaampi-->Niin sitä parempi ja laadukkaampi. Näin yksinkertainen tämä asia ei kuitenkaan ole ja siihen on todella monenlaisia muuttujia ja syitä.
Musiikin soittajia on monenlaisia ja myöskin on erilaisia soittimia ja tyylejä, jollaisia soittimia tehdään. Kaikkien kitaroiden valmistus ei ole yhtä edullista ja jollekkin hyvä voi olla toisentyyliselle soittajalle taas aivan huono. Soittajia, soittimia, musatyylejä, soittotapoja ja soittimien käyttötarpeitakin kun on monenlaisia. Näitä kaikkia vielä pyritään tekemään "jokaisessa" hintaluokassa, koska ihmiset haluavat myös edullisempia ja sitten myös kalliimpia/laadukkaampia. Kuka sitten arvostaa mitä ja missäkin...
 
Jos olisikin vain yksi sähkökitara ja sellaisella pitäisi kaikkien soittaa-->niin silloin siitä voisi seurata jopa sellainen hyvä seikka, että soitettaisiin enemmän ja nysvättäisiin vähemmän niiden soittimien kanssa.
Nykyään on soittimet tasalaatuisempia ja edullisiakin ihan soitettavia kitaroita saa halvemmalla kuin joskus useita kymmeniä vuosia sitten. Kuitenkaan kitaran soiton parista ei tunnu enää löytyvän todella uusia Hendrix tyylisiä virtuooseja, jotka tekisivät oikeasti myös hyviä kappaleita. Ehkä tämä on myös makuasiakin, mutta näin omasta mielestäni.
Miljoonia nuotteja soittavia nopeita kitaristeja ja muuten taitavia kyllä on, nykyään. Hyvät kappaleet vain puuttuvat, vaikka tänäpäivänä on tekniikka kaikkien saatavilla halvemmalla kuin koskaan ennen. Nämä hintojen "edullisuus" koskee kuitenkin enemmän edullisia ja ns. budjettiluokan soittimia ja vahvareita. Käsintehdyt soittimet ja laadukkaat sellaiset ovat hinnoiltaan uusina aina sellaisia, ettei niiden hinta laske. Jos ei oteta jotain vanhan varaston tyhjennysmyyntiä tai sitten dollarin tai jonkun/joidenkin valuuttakurssien muutoksista johtuvaa hinnan vaihtelua. Voi myös hinta tippua jos soitinta aletaan tekemään edullisemmin. Onko laatu ja kitara sitten vielä täysin sama, niin se on kai aika tapauskohtainen juttu.
 
Sitten kun ostaa jostain liikkeestä tai yksityiseltä, niin silloin on eriasia. Jenkeissäkin on kauppoja aika reilusti ja "saman" kitaran voi saada moneen hintaan. Kuitenkin jos itse tilaa, niin siihen tulee veroja, tulleja, rahteja-->Ei ole välttämättä ihan niin edullinen kuin olisi äkkiseltään luullut. Itse kyllä suosittelen ostamaan kaikki soittimet niin, että niitä pääsee kokeilemaan. Tai sitten on tyytyväinen siitä mitä sattuu saamaan. Tuskin Thomannillakaan voi parin tuhannen kitaraostosta(tai minkään hintaista) venyttää useita vuosia...Soittaa sillä tilatulla kaksi viikkoa ja laittaa takaisin ja aina sama uudestaan. Joutuuhan siinä toki odottamaan sitä uutta aina, mutta tuskin tuollainenkaan ihan loputtomasti toimii.
 
Kun 87 Ibanez teki RG550 kitaran ja se oli Japanin soitin, se maksoi ilmestyessään noin 3000 markkaa. Itse ostin sellaisen silloin 80-luvulla kun niitä alkoi saamaan ja nykyään noista käytetyistäkin tuon ajan RG550 kitaroista saa varmasti yli 500 euroa. Mitään Ibanezin Japanin kitaroita ei taida kovinkaan paljoa saada uutena kotimaassa alle tuhannen euron. Kyllä siis Ibanez kitaroidenkin hinnat ovat nousseet, aivan kuin kaikkien muidenkin _uusien_ soittimien.
Monesti kun puhutaan tästä merkkilisästä, niin unohtuu nämä aasian kitarat ihan kokonaan. Kyllä siis Fenderin ja Gibsonin lisäksi on muitakin merkkejä, joita myydään vielä aikamoisiakin määriä. Mitkään näistä firmoista ei toimi pidemmän päälle millään hyväntekeväisyydellä.
Pienempien aasialaisien pajojen kitarat ovat taas arvokkaampia jos niitä verrataan sitten muihin siellä oleviin suurempiin valmistajiin. Joskus voi tosin samassa tehtaassa valmistua monenkin merkin soittimia, mutta se on jo toinen juttu. Monet haluaa jonkun tietyn värisen, muotoisen ja mallisen soittimen. Siltikin vaikka itsekkin tietäisi, että samalla rahalla tai halvemalla saisi hieman toisenlaisen mutta sellaisen jossa on enemmän rahoille vastinetta. Sillä ei tosin ole mitään merkitystä, jos sillä kitaralla ei soita niin paljoa.
Soittimissa on hyvin paljon psykologisia juttuja, jotka vaikuttaa siihen omaan soittimen valintaa ja soittoonkin. Tämä ei ole välttämättä huono asia, jos sitä ei itse sellaiseksi tee...
 
Aikaisemmin oli kotimaassa paljonkin sellaisia varaston tyhjennys myyntejä ja vaikka Peaveyn Adrian Vanderberg jenkki kitaraa myytiin 1500 markalla näitä viimeisiä pinkkin värisiä pois 90-luvuna alusta ja punaiset taisi mennä noin tonnin kalliimpaan markkahintaan. Sillä rahalla ei silloin saanut edes halvimpia Japanin Charveleita ja nämä kyseiset Peaveyn kitarat ovat järjestäin myös käytettynä likemmäksi tuhatta euroa nykyään. Jos niitä mistään löytää muutenkaan.
 
Kyllä monikin soitinkauppa voi myydä tarjouksilla tuotteitaan. Soitinkauppojen määrä on kotimaassa vähentynyt. Tästä johtuu taas sellainen, ettei sinne varastoon yleensä hankita aivan älyttömästi samanlaisia soittimia. Nykyään on paljon vähemmän näitä varaston tyhjennysmyyntejä kuin aikaisemmin, joista saattoi saada jopa jollain 20-30 % sen kitaran uuden arvosta. Joskus saattoi noista tehdä todellisia löytöjä, jos ei ollut liian kranttu värin tms. suhteen.
 
Arvokkaisiin soittimiin ei, mielestäni, kannata sijoittaa. Soittimia on monenlaisia nykyään liikenteessä ja niin uusien kuin käytettyjenkin määrä on aivan älytön. Varsinaiset arvo ja keräilysoittimet ovat täysin erikseen ja niitä ei ehkä pitäisi tähän sotkea muutenkaan.
Joskus hieman arvokkaampi soitin(ehkä joku uudempi CS soitin) voi olla muutoin hyvä hankinta jos se tulee soittoon ja loppuu jonkinlainen jatkuva soittimein vaihtaminen. Tällöin voi olla ostajalle halvempikin ratkaisu hankkia kalliimpi soitin, jos se tulee vain käyttöön. Toki jokainen voi ostaa mitä haluaa, mutta minusta sellainen soitin jolla ei tule syystä tai toisesta soitettua on turha ja parempi laittaa sellainen myyntiin. Se ei vielä tarkoita, että soitin olisi jotenkin huono. Syitä kun voi olla myymiseenkin monenlaisia ja itse kun en enää bändeitouhuja pysty terveyden takia harrastamaan-->pärjään edullisemmilla vehkeillä kotona, vaikka toki hyvä soitin on aina hyvä. Tilojakin on kuitenkin itsellä rajallinen määrä ja jostain syystä sitä helposti useiden kymmenien vuosien aikana tulee vain hommattua kaikenlaista. Monikin soitin on voinut joskus olla kovassakin käytössä, mutta niin ne ajat muuttuvat.
Pyörät pyörii huomennakin vaikka itse istuisinkin ihan kotosalla ;)
 
E: korjaisin muutamia virheitä, joita varmasti vielä jäi...