Kitarat: akustinen ›

Mullakin on vielä Sigma hakusessa, oon miettinyt noita vähän kalleempia malleja kuten DMR-42 ja 000MR-42 josko niistä saisi parhaiten rahalleen vastinetta vähän riippuen paljonko Suomessa tulisi maksamaan, pitänee kysyä joku kerta Kitarapajan tyypeiltä mitä niistä haluisivat jos tilaisivat. Pitäs vaan ensin soittaa pari esimerkkiä Sigmalta miten noi koot toimii mun kohdalla, D-koppanen saattaa olla vähän liian hankala joten siksi tota kolmenollasta kattelen kanssa, soololovi olis kanssa kiva ominaisuus mutta toisaalta en taho noita valmiita elektroonikkoja, asentaa sitten jonkun Trinityn jos tulee tarpeelliseksi.

Kävin testaamassa DMC-15E ja 000MC-15E -malleja, mutta aika vaikeeksi kyllä veti. Dreadnoughtin jälkeen tuo 000 kuulostaa tosi kuivalta, kun isommalla kopalla alapää jytisee huomattavasti enemmän. Täytyisi melkein testata ensin 000, jotta siitä saisi oikean kuvan.
 
Paljon kiinnostaisi se, miten nuo kaksi eroavat äänitysvaiheessa, jos esimerkiksi yhdellä konkalla äänittää. Tuleeko DMC:llä jo liiankin bassovoittoista saundia?

gunner: Paljon kiinnostaisi se, miten nuo kaksi eroavat äänitysvaiheessa, jos esimerkiksi yhdellä konkalla äänittää. Tuleeko DMC:llä jo liiankin bassovoittoista saundia?
 
Noin niin kuin äänittäjän näkökulmasta tosi paljon saa aikaan mikin suuntauksella ja sijainnilla jos vain jaksaa nähdä vaivaa. Itsellä oli semmoinen aika middlevoittoinen 000-kokoinen Recording King ja siitäkin sai aika tasaisen kuuloisen kun vain haki sopivan paikan mikille, vaikka ei se luonnossa mitenkään tasaisen soundinen ollut vaan alamiddlessä oli kovasti boostia.
 
Paljonhan ne varmaan eroavat jos samalla setupilla äänittää, mutta toisaalta luulisin että jos kummallekin hakee oman kohtansa ja tapansa niin kummastakin saa hyvän.

Seuraa törkeää mainontaa:
 
https://muusikoiden.net/tori/nayta.php?id=1147421

Törkeän mainonnan seurauksena taloon tuli GMC-STE ;)
 
Nyt tuolla on kotva soitettu, ja täytyy sanoa että kyllä on kaikkien kehusanojensa väärti peli. Mukavan tuntuinen kaulaprofiili, sopivan leveä ja just passeli tällaiselle wannabe-fingerstylistille. Jos nauhojen viimeistely on ollut tällainen tehtaan lootasta otettuna, niin ei voi kuin ihmetellä. Todella hyvä soittotatsi koko kaulan alueella, ja kun tuo vielä soikin!
 
Ainoa mikä ei ihan hurraata huudata on mikkisysteemi, mutta tämä sen takia että mikitettyyn soundiin referenssi on aika kova: Toisessa teräskielisessä on L.R. Baggsin Lyric j sen rinnalla tämä on vähän... ööö... pietso. Mutta niin on muutkin vastaavat. Voipi olla että tähänkin tulee Lyric. Tai sitten tuusaan tähän oman mikkinsä kaveriksi kopan sisälle konkkamikin. Muutama hyvä kapseli on vielä miljoonalootassa...
 
Kaiken kaikkiaan ällistyttävän hyvä soitin. Vastaavilla spekseillä olevaa Martinia en ole päässyt kokeilemaan, mutta jotenkin tuntuu etten ehkä osaisi tunnistaa kaikkia niitä nyansseja, joiden perusteella hinta on moninkertainen.

Joo kävin tuossa Azolithillla testaamassa Sigman OMM-4. Täytyy todeta, että oli heti ekoista soinnuista tunne, nyt on hyvä kitara.
Ensin rämpyttelin plektralla perusasemasta avoimia sointuja ja totesin, että onpas kova ääni. Aikaisemmin omistin Sigma 000M-1ST ja siihen verrattuna tämä oli kuin toinen kitara. 000M-1ST oli aika tukkoinen ja hiljainen.
 
En tiedä mitä eroja on, mutta jotain on tehty erilailla koska tässä uudessa mallissa on jo sitä Martinin helähdystä ohuilla kielillä ja bassossakin potkua.
Dynamiikka on kohillaan koska voi soittaa hiljaa tai sitten oikein kunnolla lyödä sointuja plektralla koko kädellä ja ääni ei mene tukkoon.
Soittelin vähän Bachin G-minor arpeggioita plekulla ja hyvin pystyi soittamaan vaikka nämä on sähkikselläkin aika vaativia soittaa.
 
Vähän sormilla soittoa Purcellia Minuet v.1650 ja taas pitää vaan todeta, että sormillakin toimi hienosti. Melodia tässä kappaleessa on hyvä saada esiin ja ainakin tällä kitaralla soi hyvinkin selkeästi. Myös säestävät bassoäänet oli balanssissa.
Kitaran ulkonäkökin on komea abalone merkit otelaudassa ja tallapinneissä. Rosetti on myös abalonella koristeltu. Kullatut virittimet oli komeat ja pirun tarkat virittää(siis hyvät). Niin intonaatio oli viimeisen päälle ja joka puolelta soi puhtaasti.
Lopuksi oli vaikea laittaa kitara telineeseen takaisin. Onneksi olin moottoripyörällä liikkeellä niin ei voinut ottaa mukaan.
 
Tätä voi lämpimästi suositella helpposoittoinen kitara ja vielä kaunis katsellakin.
Jos Martinin jo omistaa niin kakkoskitaraksi ilman muuta. Tämän voi ottaa huoletta reissuun mukaankin.
Tai kapakkakeikalle, kun joku urvelo kumminkin kaatuu ja tärvelee sen, niin ei harmita paljoa, kun Martin tai joku kalliimpi kitara jäi kotiin.
Pisteet 4,5/5.

Tulipa ostettua heräteostoksena Sigma SDR-28H eli HD-28:sin Herringboner kopio. Halvalla kun sain. Vielä 2 viikkoa kokeilussa ennen kuin lopullinen ostopäätös tehtävä, TFOA verkkokaupasta kun tilattu.
 
Täytyy kyllä näin päivän kokemuksella sanoa, että hienon pelin ovat tehneet. Työjäljessä ei mitään sanomista ja soi jo pakasta vedettynä hienon täyteläiseltä. Soundimaailmassa selvää Martinia. Samassa paketissa tuli kokoruusupuinen Furch ja soundiltaan ihan erilainen.
 
Alle 6 kuudella huntilla täysin kokopuinen ruusupuu-d ei ole ollenkaan paha.

discominister: Tulipa ostettua heräteostoksena Sigma SDR-28H eli HD-28:sin Herringboner kopio. Halvalla kun sain. Vielä 2 viikkoa kokeilussa ennen kuin lopullinen ostopäätös tehtävä, TFOA verkkokaupasta kun tilattu.
 
Täytyy kyllä näin päivän kokemuksella sanoa, että hienon pelin ovat tehneet. Työjäljessä ei mitään sanomista ja soi jo pakasta vedettynä hienon täyteläiseltä. Soundimaailmassa selvää Martinia. Samassa paketissa tuli kokoruusupuinen Furch ja soundiltaan ihan erilainen.
 
Alle 6 kuudella huntilla täysin kokopuinen ruusupuu-d ei ole ollenkaan paha.
 
Kas, tollanenkin tosiaan oli ihan normituotannossa, muistan aina että Sigmalla kokopuiset on vaan jotain limited malleja. Oon tässä taas vaihteeksi päivitellyt Sigman ostamista ja olin jo suht. lähellä nojaamassa DR-28V:hen, harmi että TFoA:sta juuri loppu nuo kokopuiset, pitääpä ehkä ootella kunnes saavat. Ainakin siihen asti kunnes taas mieli muuttuu.

Sigmalta on jo suomessakin, tosin vain yksi Kitarapajalla uutuutena SOMR-28.
http://www.kitarapaja.com/somr-28h
Olisi mukava kuulla kommenttia jos joku on käynyt kokeilemassa.
Aikas lupaavat speksit ja mitä nettiin on aiheesta kirjoiteltu kehut kertovat.
Siis kokopuuta kaikki ja leveämmällä kaulalla, sitkakansi ja ruusupuuta sarjat& pohja ebony otelaudalla. Veikkaan että ääni on erottevan hyvä varsinkin keski ja yläpäässä ihan puiden perusteella.
Se selvinnee.
Hitto kun olisi varaa ottaa omiin telineisiin, on aina ilahduttanut hyvien soittajien vierailut ja tietysti itsekin kokeilemaan koittaminen.
Sigmallahan on selkeästi laajennusta tyyriinpiin hintaluokkiin, mikä oli odotettavissa jos edullisissa saadaan hyvä pohja.
Ja senhän ne on tehneet vakuuttavasti.
 
Standart sarjan DR-28 tuli yllättäen takaisin viilattavaksi kun soittaja halusi kielet kerrankin korkeammalle tyylinsä muututtua rankemmaksi, eli korkeampaa luuta tallaan.
Hyvin on n 2v nuori kitara kitara ns vanhentunut.
Taisin väittää jossain kohtaa ettei kovin herkkä ole johtuen tukevasta rakenteesta tai jotain, mutta tietämättömät ovat viilarin tiet..
Hieno tasapaino, ei yhtä herkkä vieläkään kun vaikka DM-4, mutta väittäisin suuntaan muuttuneen paljon.
Olisi kiva kuulla niitä rinnakkain vaikka viiden vuoden päästä.
Muutenhan tuo oli jotenkin niin solid, kaikkeen soittoon työjuhta.
Täytyis vissiin taas sitäkin mallia taloon saada...

Azolith: Sigmalta on jo suomessakin, tosin vain yksi Kitarapajalla uutuutena SOMR-28.
http://www.kitarapaja.com/somr-28h
Olisi mukava kuulla kommenttia jos joku on käynyt kokeilemassa.
Aikas lupaavat speksit ja mitä nettiin on aiheesta kirjoiteltu kehut kertovat.
Siis kokopuuta kaikki ja leveämmällä kaulalla, sitkakansi ja ruusupuuta sarjat& pohja ebony otelaudalla. Veikkaan että ääni on erottevan hyvä varsinkin keski ja yläpäässä ihan puiden perusteella.
Se selvinnee.
Hitto kun olisi varaa ottaa omiin telineisiin, on aina ilahduttanut hyvien soittajien vierailut ja tietysti itsekin kokeilemaan koittaminen.
Sigmallahan on selkeästi laajennusta tyyriinpiin hintaluokkiin, mikä oli odotettavissa jos edullisissa saadaan hyvä pohja.
Ja senhän ne on tehneet vakuuttavasti.
 
Tossa hintaluokassa kyllä alkasin tekemään vertailuja jo muiden brändien välille, esim. Tanglewoodiin jollasen saa vain satasen lisähinnalla. Sigman kokopuiset on tosiaan jääneet kokeilematta, mutta Tanglewoodeja on rämpytetty muutamaa erillaista ja ovat kyllä vakuuttaneet täyteläisen soundinsa puolesta, varmasti tosin Sigmatkin kokopuisina vakuuttaisivat.

Just niin.
Parasta pohjaa olisi kun montaa merkkiä ja mallia soittaneet kokeilisivat.
Tietysti kaikilla on mielikuvia ja omaan korvaan sopivampaa joka ei ole sama toiselle jne.
Siis soittimista ei koskaan saada mitään kumpi ompi parempi vertaulu taustausta, paitsi testaajien osalta.
Mutta kommentit ylipäätään kertoo jotain kuitenkin ja valintoja ainakin itse kokeilemaan kinnostavia tulee tehtyä muiden tuntuman perusteella.

Kipponi: Sinä on tosiaan speksit kohdallaan. Tälläisia ei varmasti 10v päästä myy kukaan tähän hintaan, ebonya, Indian rosewood ja kaikki kokopuuta.
Tietääkseni kukaan ei tee tälläista tähän hintaan ?
Huh ei voi kuin ihmetellä. Perhana, näitä kannattaisi ostaa jo varastoon...
 
Vaikka olikin mahtava kitara hintaisekseen, taidan lähettää sen tällä kertaa takaisin. Kyllä se Martin D-28 olla pitää. Mutta voin ehdottomasti suositella, jos joku haluaa tyytyä erittäin hyvään ja edukkaaseen kiinakopioon.

discominister: Vaikka olikin mahtava kitara hintaisekseen, taidan lähettää sen tällä kertaa takaisin. Kyllä se Martin D-28 olla pitää. Mutta voin ehdottomasti suositella, jos joku haluaa tyytyä erittäin hyvään ja edukkaaseen kiinakopioon.
On mullakin Martti joskus ollut n.2k€ DC-16RGTE oli kyllä paskin akustinen mitä on koskaan ollut. Soundikin melko huono tällä Aura-mikkisysteemillä.
Soitettavuus oli raskas ja kaulan ergonomia surkea(mun kätöseen).
 
D-28:ssa onkin eri profiili (low profile) kaulassa. Se on kyllä workhorse kitara Martinin mallistossa.
Joskus soittelin Takaminen Bruce-mallia ja se olikin pirun helpposoittoinen vehje.
 
Mitä itse olen Sigmoilla soittanut ja yhden omistanutkin, niin soitettavuus on ollut aina hyvä.
Eihän siitä tietenkään Martin silkkistä soundia tule, mutta onhan siinä hinnassakin eroa.
Ai niin allergisena en voi Martinilla soittaa, kun siinä käytetään seetriä rimoituksessa.
Se on se Martinin ominaistuoksu ja tavaramerkki.
Sigmassa ei seetriä käytetä. Näin muillekin allergisille/astmaatikoille tiedoksi.

No niinhän siinä kävi, että minä mitään sitä takaisin lähettänyt! Että sori vaan! Saa nähdän miten avautuu kun antaa pari viikkoa kotitekoista toneriteä.

discominister: No niinhän siinä kävi, että minä mitään sitä takaisin lähettänyt! Että sori vaan! Saa nähdän miten avautuu kun antaa pari viikkoa kotitekoista toneriteä.
No niin onneksi olkoon uusi "lemmikki" sai uuden kodin.
Eipä tuota rahaa nyt paljon paremmin voisi käyttää. Varmasti on hinta/laatu kohillaan.

Onpas hinta pompsahtanut ? http://www.kitarapaja.com/somr-28h
Vai olikos Discoministerin kitara erilainen ?
Jaa no olihan se Sigma SDR-28H. Molemmat kuitenkin täysin Solid-puilla.

Kipponi: Onpas hinta pompsahtanut ? http://www.kitarapaja.com/somr-28h
Vai olikos Discoministerin kitara erilainen ?
Jaa no olihan se Sigma SDR-28H. Molemmat kuitenkin täysin Solid-puilla.
 
Juuri näin. Oma näkemykseni asiasta on, että Paja vaan pitää kovaa hintaa. Ja mikäs siinä jos on laatua tarjota. Itse olen molemmat omat Sigmani tilannut Keski-Euroopasta, koska olen sieltä yksinkertaisesti saanut useita satoja halvemmalla. Tuuriakin käynyt kun sattunut hyvät yksilöt. Olen tosin etukäteen pyytänyt hyvät kuvat edestä ja takaa useista yksilöistä ja valinnut niistä parhaimman.
 
Nyt oli näköjään Kitarapajalle ilmestynyt Sigman tekemiä Gibson kopioita. Ilmeisesti laajentavat kataloogia? Vähän suolaset on hinnat vain kannesta kokopuisille.

Kipponi: Joo kävin tuossa Azolithillla testaamassa Sigman OMM-4. Täytyy todeta, että oli heti ekoista soinnuista tunne, nyt on hyvä kitara.
Ensin rämpyttelin plektralla perusasemasta avoimia sointuja ja totesin, että onpas kova ääni. Aikaisemmin omistin Sigma 000M-1ST ja siihen verrattuna tämä oli kuin toinen kitara. 000M-1ST oli aika tukkoinen ja hiljainen.
 
En tiedä mitä eroja on, mutta jotain on tehty erilailla koska tässä uudessa mallissa on jo sitä Martinin helähdystä ohuilla kielillä ja bassossakin potkua.
Dynamiikka on kohillaan koska voi soittaa hiljaa tai sitten oikein kunnolla lyödä sointuja plektralla koko kädellä ja ääni ei mene tukkoon.
Soittelin vähän Bachin G-minor arpeggioita plekulla ja hyvin pystyi soittamaan vaikka nämä on sähkikselläkin aika vaativia soittaa.
 
Vähän sormilla soittoa Purcellia Minuet v.1650 ja taas pitää vaan todeta, että sormillakin toimi hienosti. Melodia tässä kappaleessa on hyvä saada esiin ja ainakin tällä kitaralla soi hyvinkin selkeästi. Myös säestävät bassoäänet oli balanssissa.
Kitaran ulkonäkökin on komea abalone merkit otelaudassa ja tallapinneissä. Rosetti on myös abalonella koristeltu. Kullatut virittimet oli komeat ja pirun tarkat virittää(siis hyvät). Niin intonaatio oli viimeisen päälle ja joka puolelta soi puhtaasti.
Lopuksi oli vaikea laittaa kitara telineeseen takaisin. Onneksi olin moottoripyörällä liikkeellä niin ei voinut ottaa mukaan.
 
Tätä voi lämpimästi suositella helpposoittoinen kitara ja vielä kaunis katsellakin.
Jos Martinin jo omistaa niin kakkoskitaraksi ilman muuta. Tämän voi ottaa huoletta reissuun mukaankin.
Tai kapakkakeikalle, kun joku urvelo kumminkin kaatuu ja tärvelee sen, niin ei harmita paljoa, kun Martin tai joku kalliimpi kitara jäi kotiin.
Pisteet 4,5/5.
 
Tätä voi kyllä kompata.
Kävin hakemassa tuon OMM-4:sen pois. Täytyy kyllä sanoa, et kyllä ihmettelin miten ton kokoisesta kitarasta lähtee niin iso ääni. Vaikka mulla ei akustisista pahemmin oo kokemusta niin toi ei todellakaan jättäny kylmäks millään tavalla. Soundi kohdallaan, miellyttävä soittaa ja sopivasti silmäkarkkiakin. Vaimokin sanoi et "jumankauta toi soi kovaa" kun tossa kotisohvalla vähän soittelin.
 
Kokeilin vähän samankokoista kokomahonkistakin, mut mun makuun toi OMM-4 oli just se mitä hainkin. Olis kyllä kaduttanut, jos en olis sitä ostanut.

Teme.H: Tätä voi kyllä kompata.
Kävin hakemassa tuon OMM-4:sen pois. Täytyy kyllä sanoa, et kyllä ihmettelin miten ton kokoisesta kitarasta lähtee niin iso ääni. Vaikka mulla ei akustisista pahemmin oo kokemusta niin toi ei todellakaan jättäny kylmäks millään tavalla. Soundi kohdallaan, miellyttävä soittaa ja sopivasti silmäkarkkiakin. Vaimokin sanoi et "jumankauta toi soi kovaa" kun tossa kotisohvalla vähän soittelin.
 
Kokeilin vähän samankokoista kokomahonkistakin, mut mun makuun toi OMM-4 oli just se mitä hainkin. Olis kyllä kaduttanut, jos en olis sitä ostanut.
Jaa tämä taisi olla se yksilö jota tuolla testailin ?
Siinä oli kyllä kaikki kohdillaan helppo soitettavuus ja nätti ääni.
Hyvä, että pääsi hyvään kotiin...:).