Bänditoiminta ›

Kefiiri: Raskaan rokin visuaalinen standardointi on kyllä todella vankalla pohjalla kun esim. Soundi-lehteä selaa. Joka aukeamalla on kuva mustissa vaatteissa jorottavista partajeesuksista seisomassa mielikuvituksettomassa muodostelmassa naama peruslukemilla.
 
kaljataiteilija: Toisaalta myös tuo niinsanottu "hevi-standari" on luonut tylsän ja mielikuvituksettoman oikotien myös rockmusiikkiin yleisestikin.
 
Onneksi pönötyksen vastavoimana on tämä kikkeliskokkelis-naamanvääntely-osasto, kun tarvitsee antaa vaikutelma raikkaan itseironisesta yhtyeestä, jolta löytyy Sitä Asennetta. Onhan näitä ummehtuneita konventioita vaikka kuinka. Mutta tiätty jos kaikki näyttäisivät erilaisilta, ei kukaan näyttäisi erilaiselta.
 
Toisaalta hyvin hoidetut perusasiatkin, joita tässäkin ketjussa on paljon lueteltu, erottelee jo itsessään aika monista muista, jotka eivät vaan ole viitsineet tai tulleet ajatelleeksi. Tyylinmukainen ja asiallinen pukeutuminen, esiintyminen, logo, promokuvat jne. Jos Trio Partajeesus ei keksi muuta aihetta promokuvalle kuin harmaaseen betoniseinään apaattisesti nojailu, kannattaa siinäkin tapauksessa useimmiten hoitaa kuvaukset jollain muulla tavalla, kuin kysymällä Duo Mooseksen basistia nappaamaan ne kuvat pokkarilla päiväkaljojen jälkeen. Vähintään ei tarvi sitten niin paljoa hävetä, kun isketään se oma promokuva seuraavan kerran keikkajulisteessa sen Nooa Big Bandin isolla rahalla tuotetun spektaakkelin viereen.
 
Aika usein tuntuu tosin myös siltä, että visuaalisen ja imagollisen puolen luovuus ja omaperäisyys kulkee jossain määrin käsikkäin musiikillisen luovuuden kanssa. Jos itse musiikissa on jokin omaperäinen juju, niin herkemmin se sitten ehkä tarttuu muuhunkin yhtyeen tai artistin olemukseen. Tuhansia kertoja kuultua perusrokkia soittava ja menetetystä rakkaudesta laulava yhtye ei siitä juuri kiehtovammaksi idean tasolla muutu, vaikka tekisivät sitä lolitoiksi pukeutuneina. Ainakaan vaikuttamatta samalla teennäisiltä. Ehkä silloin on jopa parempi vaihtoehto köpötellä sinne Soundi-kolleegoiden rinnalle ja kietaista farkut ja musta t-paita ylle, kuin yrittää väkisin ammentaa ytimeltään kaikin puolin mahdollisimman standardista konseptista jotain tavatonta.
 
No mutta eniveis, itse pidän tärkeimpänä ohjenuorana imagon rakentamisessa (ja miksei säveltämisessä ja muussakin tekemisessä) ihan sitä, että asioilla on jokin pointti kokonaisuuden kannalta. Että pystyy itselleen perustelemaan, miksi jokin on toteutettu, niin kuin se on, tai miksi se pitäisi toteuttaa jollakin tietyllä tavalla. Välillä vain pysähtyy miettimään ja kyseenalaistamaan asioita. Toimiva metodi ihan bändin kokoluokasta ja uran pituudesta riippumatta. Jos hevibändi on keksinyt alkaa tekemään musaa Australian aboriginaalien kulttuuriin liittyvällä teemalla, onko välttämättä kokonaisuutta parhaiten tukeva idea kuvata se pakollinen soittovideo vanhassa teollisuushallissa, koska niin kaikki muutkin tekee? Tai miksi kitaristilla on kukkahattu? Eihän kellään muulla oo? Voisko se olla joku kiinnostava statement vai ainoastaan ärsyttävä tyylirikko? Heitetäänkö helvettihin? Vai pitäskö muidenkin hommata samanlaiset? No mutta mites se toimii tässä death metalin kontekstissa? Tai mitä ikinä nyt onkaan tarvetta pohtia, kun pitää silmät, korvat ja mielen avoinna.

Itse olen kaivannut jo monen monta vuotta blackmetal bändiä, jossa porukka pukeutuisi todella siististi ja hipsterimäisesti. Kaikilla tiukat pillifarkut, ironinen paita ja siistitty parta. Hiukset siististi kammattuina. Tämän lisäksi jos osaisi soittaa hyvin ja biisit olisivat hauskoja niin olisin täysin myyty. Ei ehkä tr00kvlt tasoinen bändi, mutta ainakin erilainen. Mikäli tällainen yhtye on niin laittakaa viestillä linkkiä musiikkiinsa.

simohovari: Itse olen kaivannut jo monen monta vuotta blackmetal bändiä, jossa porukka pukeutuisi todella siististi ja hipsterimäisesti. Kaikilla tiukat pillifarkut, ironinen paita ja siistitty parta. Hiukset siististi kammattuina. Tämän lisäksi jos osaisi soittaa hyvin ja biisit olisivat hauskoja niin olisin täysin myyty. Ei ehkä tr00kvlt tasoinen bändi, mutta ainakin erilainen. Mikäli tällainen yhtye on niin laittakaa viestillä linkkiä musiikkiinsa.
 
Akercocke
Insahn
Ja kaikki Vegan latte usbm-osasto yms
 
Itse kaipailisin nykyään Black Metal bändiä, tai ylipäätään Metal bändiä, joka olisi aidosti rankka, vaarallinen ja uskottava.

Berzerkowitz: Bläkkishommista tuli mieleen et kylhän kaikki sitä Saatanaa palvoo ja Hitleriä fanittaa mutta missä ovat kaikki Stalinia palvovat bändit?
 
Voisitko jo pikkuhiljaa painua vittuun? Siinähän on sulle hyvä imago!

Toi crew minkä Bonham avauksessaan mainitsi on yksinkertaisimmillaan vanha kunnon ystävät ja sukulaiset hyötykäyttöön ry.
 
Tarkoittaa ihan yksinkertaisimmillaan sitä, että jos vaikkapa mun nyt pitäis tehdä bändille nettisivut, niin mä en tiedä nettisivujen tekemisestä sitäkään vähää mitä sika pohjantähdestä. Mutta ei kovin kauaa tai kaukaa tartte hakea kun jo mua huomattavasti parempi osaaja löytyy ihan kaverisuhteella ja vaikka sillä kaljapalkalla. Itte voin näyttää, että tontyyppiset sivut olis hakusessa. Mutta mun olis tyhmää alkaa harjoittelemaan nettisivujen tekoa ja käyttää sen oman bändini sivuja ensimmäisenä harjoittelukappaleenani.
 
Sivuille varmaan tarttis kuvia? No perhana jos basistin veli on innokas ja hyvä valokuvausharrastaja niin oletettavasti saa parempia kuvia kuin bändiläisten itte näpsimät kännykkäselfiet.
 
Varmaan musavideokin olis poikaa. Semmoisen käsikirjoitukseen mä voin osallistua, mut kuvaus ja editointi on asioita joita mun taaskaan ei itte kannata alkaa opettelemaan ainakaan sillä musavideolla minkä on tarkoitus mennä sinne nettisivuille. On parempi kysyä vaikka siskonpoikaa joka niitä tehtailee tuubin täydeltä kymmeniä vuodessa.
 
Ja jos kerran kitaristin broidilla on 50- luvun Oldsmobile ja bändi vetää 50- rokkia, niin sitä voi kysyä kuvausrekvisiitaksi.
 
Se on yksinkertaisimmillaan sitä crewta. Ideana ihan se, että jos ny vaikka siskonpoika osaa ottaa valokuvia paremmin kuin kukaan bändistä niin kannattaa kysyä, etenkään jos ei ole ammattilaiseen varaa.
 
Koska kaikki mitä bändi julkaisee keikkajulisteesta musanäytteisiin on sitä bändin imagonrakentamista. Ja jos se on tehty puolivillaisesti niin se on lähinnä rasite. Koska semmoisesta syntyy mielikuva, että bändi ei ton paremmin osaa, viitti tai välitä.

Bändin imagoon vaikuttaa aikalailla kaikki mitä bändi tekee. Yksi asia mitä useat bändit ei huomio on itse keikkailuun liittyvät seikat. Jos keikalle tullaan kamat siwan muovipusseissa, ja kysellään ensimmäisenä koska saa kaljaa, ei se anna bändistä kovinkaan hyvää kuvaa. Ainakaan ammattimaista kuvaa ei saa. Kun alusta asti hoitaa hommat kunnolla, ja keikkabuukkaajiin pitää hyvät välit, niitä keikkojakin saa helpommin.
 
Vaikka hyvin pitkälti musiikki on harrastus, on eroa bändeissä silti. Osa harrastelee ja osa harrastaa kunnolla ja tekee asiat kunnolla alusta asti. Näiden jälkimmäisten kanssa on jostain syystä mukavempi tulla juttuun ja tehdä yhteistyötä.
 
Toi Crew ajatus joka aloituspostauksessa tuli ilmi on hyvä ja kantava. Tuttuja kannattaa käyttää hyödyksi jos vain suinkin on mahdollista. Pienellä vaivalla saa paljon aikaan.