Kitarat: kitarakamat ›

Ostin kotivahvariksi Orange Micro Darkin. Tää on ihan mahtava peli ja toimii sekä tuon 1x12 kaapin että kuulokkeiden läpi. Ääntä lähtee melkoisesti noin pieneksi kapineeksi.

Zoomeja:
https://dl.dropboxusercontent.com/u … 160524_211201_20160524223456933.jpg

Pari microampia. Nää tekee mitä lupaa mut ei nää nyt ihan autuaaksi tehny toisen pändin kamojen kanssa. Catalinbreadin teaser stallion vaan pysyy overdrivehommassa parhaana speduna itselle.

Telecasterikokoelmani laajenee taas yhdellä eli kotoutin torilta Koreassa 2005 päivänvalon nähneen Squier Master Series Chambered Telecasterin. Perustelestähän tuo eroaa muutamassa yksityiskohdassa, eli mikkeinä 2xhumppari, tallana TOM & stopbar yhdistelmä, koverrettu body on mahonkia mahonkisella liimakaulalla ja bindatulla otelaudalla ja kojelaudasta löytyy 2xVol + 2xTone namiskuukkelit.
 
Kuvaa ja tarkempaa speksiä tästä kaunokaisesta.
https://muusikoiden.net/tori/nayta.php?id=1149760

Jazzmasterin kaveriksi ES-339 + Bigsby B3 + Towner tension bar: https://muusikoiden.net/dyn/users/146535.jpg

Pari kuukautta on ollut päällä aivan hirveä PRS-GAS kunnes internet sanoi, että se himoitsemani uusi Pärssinen on kuin uusi auto - kun ajan liikkeestä ulos, niin hinta putoaa radikaalisti kuin hanska duunarin kädestä pe klo 15.00. Ei siis kaltaiselleni tarkan euron ihmisille.
 
Bongasin torilta lähes mintin -05 Gibson R9:n Cherry Burstina ja toin 3,8 kg painoisen pojan kotiin tänään. Nyt luulen tietäväni, mitä se "sustain" oikein tarkoittaa.
 
Iso peukku ja propsit Kauniaisten kitarakellarille asiantuntemuksesta! Suosittelen.

MusikMan: Pari kuukautta on ollut päällä aivan hirveä PRS-GAS kunnes internet sanoi, että se himoitsemani uusi Pärssinen on kuin uusi auto - kun ajan liikkeestä ulos, niin hinta putoaa radikaalisti kuin hanska duunarin kädestä pe klo 15.00. Ei siis kaltaiselleni tarkan euron ihmisille.
 
Bongasin torilta lähes mintin -05 Gibson R9:n Cherry Burstina ja toin 3,8 kg painoisen pojan kotiin tänään. Nyt luulen tietäväni, mitä se "sustain" oikein tarkoittaa.
 
Iso peukku ja propsit Kauniaisten kitarakellarille asiantuntemuksesta! Suosittelen.
 
Nonni, kerkesin näkemään tuon kitaran torilla ja tuumasin, että onpa kerrassaan hieno peli - eikä edes poskettoman kallis. Oli selvää, että pian se löytää uuden kodin. Onnea R9:n johdosta, ne on hienoja vehkeitä. Täällä pötköttää 3,78 kilon painoinen poika, eli aika samoissa mennään, liekö serkuksia jopa. :)
 
Jos multa kysytään, on noissa kumminkin ihan eri fiilis ja meininki kuin yhdessäkään PRS:ssä, joista mun mielestä molemmat puuttuvat täysin.

Jucciz: Nonni, kerkesin näkemään tuon kitaran torilla ja tuumasin, että onpa kerrassaan hieno peli - eikä edes poskettoman kallis. Oli selvää, että pian se löytää uuden kodin. Onnea R9:n johdosta, ne on hienoja vehkeitä. Täällä pötköttää 3,78 kilon painoinen poika, eli aika samoissa mennään, liekö serkuksia jopa. :)
 
Jos multa kysytään, on noissa kumminkin ihan eri fiilis ja meininki kuin yhdessäkään PRS:ssä, joista mun mielestä molemmat puuttuvat täysin.
 
Kiitos kiitos! R9 reissue on sellainen oma "holy grail"; aina haaveillut, mutten tätä ennen raaskinut. Olohuonekitaristi kun olen. Mutta kuten totesit, niin nyt oli hinta kohdillaan haaveen toteuttamiseksi.
 
Mulla oli -09 R7, mutta tosi paksun kaulansa vuoksi lähti kiertoon viime vuonna. R9:n kaula on kyllä just, eikä melkein. Täydellinen. Ja onhan tuollaista burstia kivempi hypistellä kuin GT:a.
 
Kyllä PRS:t tosi hyviä kitaroita on. Testasin äskettäin reissussa mm. Paul's Guitar, 408 & 513 malleja. Älyttömän kauniita, monipuolisia ja huolella viimeisteltyjä kitaroita, ja tietysti kivoja katsella. Mutta se mojo tai jokin vaan soittaessa puuttuu esim. Les Pauliin verrattaessa. Mutta jos olisi varaa ostaa seinälle tai vitriiniin, niin PRS mulle ja heti.

Whammy4, Micro POG, RT-20 ja SP Comp ostettu. Ai peedalilautaproggis vai? No älkää hulluja puhuko... myös Poison Arrow Fuzz teetetty.

Fractal audio AX8 tuli hommattua.
Kyllä sieltä alkaa hyvää soundia löytymään...

Jucciz: Jos multa kysytään, on noissa kumminkin ihan eri fiilis ja meininki kuin yhdessäkään PRS:ssä, joista mun mielestä molemmat puuttuvat täysin.
 
Ja jos multa kysytään, niin PRS:ssä on kumminkin ihan eri soittoergonomia ja käsiystävällisempi tallaratkaisu kuin yhdessäkään LP:ssä, joista molemmat puuttuvat täysin.
 
On se vaan hyvä, että ihmiset saa ostaa sellaisen kitaran kun haluavat. Suomalaiset lähtee kyllä kaikkeen aina nillityksen kautta. Sen muuttamisessa sitä olis hallitukselle kärkihanketta.

TTV: Hyvä valinta, Loomis selkeästi paremman kuuloinen (kuin 57/66)
 
Tosi on, todella hyvät mikit kyllä.

Gabe: Työlaatu ja soundit noissa pärssisissäkin on kuitenkin kyllä enemmän kuin kohdallaan.
 
Työnlaatua en sinänsä epäile, mutta mun korvien välissä termi "PRS-soundi" lyö tyhjää, ts. ei vaan synny minkäänlaista mielikuvaa. Ehkäpä siinä onkin pääsyy siihen, miksi ne mulle ovat aina näyttäytyneet jotenkin persoonattomina, vaikkakin laadukkaasti tehtyinä soittimina.
 
Persoonattomuus tarkoittaa siis tässä yhteydessä sitä, että itse kitaroilla ei jotenkin tunnu olevan omaa vahvaa identiteettiä. Sinänsähän Straton, Telen tai Les Paulin valitseminen ei ole ratkaisuna omaperäisimmästä päästä, mutta ainakin niillä jokaisella on varsin tunnistettava luonne, ja kyllä nekin osaavissa käsissä taipuvat todella monenlaiseen menoon.

Jucciz: Persoonattomuus tarkoittaa siis tässä yhteydessä sitä, että itse kitaroilla ei jotenkin tunnu olevan omaa vahvaa identiteettiä.
 
Entä jos se itsessään on se identiteetti.

Krice: Entä jos se itsessään on se identiteetti.
 
Niinku tällai camp-huumoripohjalta?
 
https://pbs.twimg.com/media/CX_RcXOUAAANvCb.jpg

Jucciz:
 
Persoonattomuus tarkoittaa siis tässä yhteydessä sitä, että itse kitaroilla ei jotenkin tunnu olevan omaa vahvaa identiteettiä.
 
Hmm.... itse yhden Custom 22:n ja yhden SE:n omistaneena sanoisin PRS:llähän juuri on vahva identiteetti, sillä jokaisen PRS:n tunnistaa PRS:ksi jo kaukaa. Se ei ehkä puhuttele juuri sinua, mutta väite, etteikö PRS:llä olisi vahvaa identiteettiä ei kyllä kestä kriittistä tarkastelua.

Kyllä pakko tunnustaa olevani ihan samoilla linjoilla kuin Jucciz noista PRS:istä. Pidän niitä täysin mauttomina ja hajuttomina vaikkakin laadukkaina kitaroina. Se ei tietenkään tarkoita etteikö joku muu näe niissä enemmän persoonallisuutta, kai sekin on ihan katsojan silmässä.

Attew: Kyllä pakko tunnustaa olevani ihan samoilla linjoilla kuin Jucciz noista PRS:istä. Pidän niitä täysin mauttomina ja hajuttomina vaikkakin laadukkaina kitaroina. Se ei tietenkään tarkoita etteikö joku muu näe niissä enemmän persoonallisuutta, kai sekin on ihan katsojan silmässä.
 
Samaa mieltä, mutta makuasioitahan nämä. Uskoisin, että aika moni ajattelee stratosta ja telestä samalla tavalla. Täysin hajuton ja mauton vanhojen pappojen ritsa - menneen maailman reliikki...

Laulava Kylätohtori: Samaa mieltä, mutta makuasioitahan nämä. Uskoisin, että aika moni ajattelee stratosta ja telestä samalla tavalla. Täysin hajuton ja mauton vanhojen pappojen ritsa - menneen maailman reliikki...
 
Toisaalta kun tuollaisia Telejä ja Les Pauleja näkee monenmoisissa yhteyksissä, niin luulisi että silloin assosioutuisi ties mitä, kun taas joku baritonimättöalavireseiska hoitaa sen yhden jutun todella hyvin, mutta ei sellaista ollut Zeppelin levyillä, kuten vaikkapa Les Paul oli joka on ollut ties missä käytössä mukana. Monet Teletkin on sellaisia joita voisi käyttää kahvipöytänä eikä olisi mitään hätää. Jotenkin vaikea ajatella että Tele olisi hajuttomampi ja mauttomampi kuin joku baritoniseiska. Makuasioita tosin.
 
PS Nyt kun ajattelee Teleä niin ei voi sanoa mauttomaksi ja hajuttomaksi kun tekee mieli kahvia:)