Kitarat: kitarakamat ›

Kirjoitetaan nyt ajankuluksi vielä uudestaan ja uudestaan nämä jo muutamaankin kertaan kirjoitetut jutut. Siis olen nämä jo sanonut useaankin otteeseen.
 
Kitara on KOKONAISUUS ja siinä merkitsee moni muukin asia kuin joku bodyn tai kaulan puu, millainen se on soittimena.
Myöskin hyvistä ja soitinrakennukseen kelpaavista puista saa osaamaton kaveri tehtyä huonon soittimen, ettei se puu ihan kaikkea merkitse.
Hyvä rakentaja saa taas tehtyä keskinkertaisesta soitinrakentamiseen tarkoitetusta puusta hyvän tai ainakin paremman, kuin huono rakentaja niistä hyvistä puista ja osista.
Sillä on siis suuresti väliä kuka ja miten se soitin tehdään. Puissa on kyllä eroja, mutta se kokonaisuus on tärkeämpi.
Silläkin on muiden osien ja mikkien ohella merkitystä, miten soitin on pintakäsitelty/lakattu. Paksulla ja muovisella laukkauksella ei ainakaan paranneta muutoinkaan hyvää soitinta, mutta harvoin oikeasti hyvä soitin on taas lakattu "pilalle". Tosin soundeissa ja kitaran muodoissa sekä soittimen painossa on hyvinkin monenlaisia makuja ja jos jonkun mielestä joku on hyvä...Niin mitäpä sillä on kenellekkään väliä jos ei se kitara olekkaan ihan niin hyvä kuin sen omistajalle.
 
Myöskin kun katsoo luonnossa olevia puita, niin ei vaadi kovinkaan paljoa minkäänlaista asiantuntemusta...että, niissä huomaa eroja. Kaikista ei tule hyviä soittimia ja on aivan sama mikä puulaji on kyseessä. Tässä tuskin on kauheasti erimielisyyksiä. On paljon vaikka pientä risukkoa ja sitten paksumpaa puuta(jota voi olla myös hyvinkin monenlaista ja kaikki ei ole soitinrakennuksen kannalta ihan niin hyvää). Varmaan on ainakin maalaisjärjellä ajateltuna väliä...kummasta tai mistä alkaa jotain tekemään.
 
Kyllä puut vaikuttavat muuhunkin kuin siihen mahdolliseen sähköiseen soundiin. Yksi sellainen asia voi olla paino. Monellakin kitaristilla on suosikkisoitin sellainen, että se on paitsi soundillisesti itseä miellyttävä niin myöskin sen paino on itselle sopiva. Tällöin voi olla sen kitaran puut aika yhdentekeviä, jos se on muutoin hyvin tehty.
Myös monet maailmanluokan tähdet ovat vain ihmisiä ja hekin ovat aloittaneet jostain sen soittonsa. Heille on saattanut jokin kitara sitten ajautua syystä tai toisesta, hieman sattumankin kautta. Sitten myöhemmin tätä samaista kitaraa jäljitellään ja sen soundia, vaikka kyseinen kitara vaan sattui joskus olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja sopivalla hinnalla.
 
Eihän Hendrix ja Claptonkaan soittaneet millään "vintage" kitaroilla 60-luvulla, vaan soittivat silloin aika uusilla tai noin 10 vuotta vanhoilla soittimilla.
Silloin ei tosin ollut mahdollista käyttää 50-60 vuotta vanhoja sähkökitaroita, mutta eipä se idea tässä nyt se ollutkaan. Nykyään kopioidaan niitä soundeja, joita nämä samaiset kaverit saivat niistä uusista peleistä joskus aikoinaan ja samaiset soittajat myös etsivät kokoajan uusia efektejä/soundeja ja muutenkin myös uusia juttuja silloin kun soittivat vaikka 60-luvulla.
Monet pitävät automaattisesti jotain 50 ja 60-luvun kitaroita parempina, mutta ei se ihan aina ole noin mustavalkoista. Toki kaikki eivät ajattele näin ja sekin on ihan hyvä asia. Makuja ja mielipiteitä mahtuu monenlaisia...Kaikki kehityskään ei ole ole aina huonoa ja nykyään on paljon tasalaatuisempia soittimia saatavilla kuin aikaisemmin. Vieläpä hyvinkin huokeasti saa ihan hyviä kitaroita ja ainakin näissä halvimmissa on tapahtunut aivan älytön muutos. Nykyään saa jollain 100 eurolla kitaran jolla voi jopa soittaa, mutta joskus 30 vuotta sitten ei samanlaatuista saanut edes jollain 1000 markalla ja se oli suhteessa silloin todella suuri raha.
 
Hyvä kitaristi soittaa hyvin ja kuulostaa hyvältä, vaikka soitin olisi hieman edullisempikin. Myöskään sitä huonoa soittotaitoa ei pelasta hyvätkään vehkeet, vaikka ne saattavat toki sille soittajalle itselleen ollakkin tärkeitä.
Jos joku soitin on sellainen, että se lisää sitä soittamista ja treenaamista-->niin se on hyvä hankinta, olipa sen hinta tai puut mitä tahansa.
Aina ei kaikki kädessä hyvin viihtyvät soittimet ole välttämättä kauhean kalliita. Se soittimen arvo ja sen käyttöarvoa ei ole oikeastaan koskaan täysin sama asia.
Se on toki jokaiselle omanlaisensa ja hyvä niin, koska nykyään on ainakin hyvinkin paljon kitaroita monessakin hintaluokassa joista voi valita itselleen sen mieluisen.
Toki lähes kaikki joutuu maksamaan jonkinlaiset oppirahat ja siltä harva välttyyy. Siinä tulee kuitenkin kokeiltua erilaisia kitaroita, vahvareita, kaappeja ja ehkä efektejäkin ja saattaapa sitten huomata--->Mitä itse todella tarvitsee ja mitä ei.
Nämäkin saattavat vielä mennä useasti uusiksi, jos soitettava musatyyli vaihtuu tai sitten bändihommien loputtua (vaikka sairastumiseen, muutetaan toiselle paikkakunnalle/kaupunkiin tai joihinkin muihinkin syihin..) ja aletaan soittamaan kotona ja pienemmillä volumeilla ja taas saattaa se musatyylikin vaihtua.
Kuitenkin puulla tai muullakin materiaalilla on muitakin vaikutuksia siihen soittimeen kuin pelkästään se sähköinen tai akustinenkään soundi.
 
Nämä ovat toki minun omia kokemuksia ja siis vain subjektiivisiä. Jokainen voi kokeilla itse niitä soittimia ja mahdollisesti niissäkin hyvinkin erilaisia. Tekee sitten ne päätökset, että ostaako jonkun soittimen joka tuntuu hyvältä vai onko sen oltava jotain tiettyä materiaalia jotta sen voi hankkia.
Jos omat subjektiiviset kokemukset eivät kiinnosta, niin voihan noita soittimia sitten ostella mainosten ja muiden nettikehujen perusteella. Voihan se hyvä soitin löytyä toki niinkin...Ja ne niiden soittimien ei tarvitse siis olla tässäkään tapauksessa kauhean kalliita, mutta ostaa sellaiset kun itse haluaa ja on rahaa niihin käytettävissä.
 
Monissa uusissa Gibson Les Paul kitaroissa on nuo kammio poraukset. Monet haluavat ennemmin yksipalaisia tai ainakin täysin umpipuisia Les Paul kitaroita, vaikka ei ne poraukset niin suuresti siihen soundiin vaikuta. Ainakin itse tykkään, että sellainen Les Paul on jopa parempi(joko porattu/kammioilla tai sitten todella kevyistä puista tehty), koska se ei ole niin painava. Kokopuiset kevyet tuppaavat olemaan vaan nykyään aika kalliita ja itse en kyllä maksaisi sitä erotusta mikä on noihin kevennetyihin, mutta tämä on taas minun mielipide...
 
Monet taas näiden poraamattomien LP kitaroiden kannattajat sitten tykkäävät ES-335 tyylisistä kitaroista. Ehkä menee myös Midtown, Blueshawk ja myöskin Fenderilta joku telen thinline malli jne.. Onhan niissä kaikissa omanlaisensa meininki, mutta on ne myös kitaroina erilaisia muodoltaan. Sekin kun vaikuttaa siihen soittoasentoon ja kyllä se silmäkin tykkää syystä tai toisesta jostain enemmän kuin jostain toisesta. Tälläkin on varmasti ainakin jonkinlainen merkitys ja olipa ne kitaran puut mitä tahansa, niin kyllä varmaan ne omat suosikkisoittajien käyttämät kitarat ja niiden merkit sekä mallit jotenkin vaikuttavat aika usealle soittajalle. Olisipa jännä tietää kuinka moni tykkäisi tällaisesta poratusta LP kitarasta jos sitä ei painosta ja hinnasta näkisi. Väitän, ettei ihan kaikki sitä ainakaan soundissa huomaisi. Itse olen soittanut useita Gibsonin LP kitaroita ja _minusta_ tuo poraus on keveyden kannalta vain siis hyvä. Eikä ne kitarat ole muutoinkaan soundanneet huonommilta tai tuntuneet käteen huonolta. Toki mielikuvilla on merkitystä ja jos on tottunut, että LP kitara on hieman tukevampi painoltaan-->niin sekin voi vaikuttaa siihen omaan suhtautumiseen. Ei sekään ole mitenkään oikea tai väärä.
 
Monesti joku hieno kansi(joku vaahterakansi soundi varmaan ihan samalta onko se yhden vai kolmen A:n kansi) tai yhden puun runkorakenne on kaunis(oikeanlaisella värityksellä/pintakäsittelyllä), mutta ei se välttämättä siihen soundiin aivan älyttömiä tee. Jos siitä haluaa maksaa ja sellaisella soittaa, niin sitten hommaa sellaisen. Joskus kun tietää MITÄ HALUAA on jopa järkevää teettää hieman kalliimpi soitin, kuin jatkuvasti vaihdella kitaroita. Tämä tosin vain silloin jos sellaista ei kaupasta muutoin saa ja sen haluaa tietynlaisena ja on tosiaankin aivan varma mitä haluaa. Tällainen voi tulla monesti kyllä halvemmaksi kuin jatkuva vaihtaminen...Soittimet ovat edelleenkin aina jonkinlaisia kompromissejä ja vaikka olisi kuinka hyvä soitin. Niin yhdestä kitarasta ei saa määräänsä enempää erilaisia soundeja. Jos siis tarvitsee esimerkiksi nylonkielistä, resonaattoria, baritonikitaraa, telecasteria ja LP tyylistä kitaraa...On hankkitava väkisin muutamakin soitin.
Kaikkien erilaisten soittimien kohdalla on kuitenkin joskus tehtävä itselle selväksi, että tämä on se minulle sopiva ja riittävä kitara. Muutoin ei siitä paremman metsästämisestä tule ikinä loppua...Eikä sekään kyllä ole minulta mitenkään pois, jos joku niin haluaa aina hieman parempaa etsiä.
 
Aika vähän on esimerkiksi kitaristeissa sellaisia metallimusan soittajia jotka ovat itse valineet soittimekseen vaikka Rickenbacker merkkisen kitaran. Bassoissa on sitten jo toinen asia, mutta harva metallibändi soittaa tuon merkkisillä kitaroilla. Myöskin Rickenbacker tekee ihan umpirunkoisiakin malleja, ettei sekään ole varmasti syynä siihen.
Varmaan suurin syy on ettei siinä genressä ole koskaan ollut sellaisia kitaristeja, jotka olisivat sellaisilla kitaroilla soittaneet. Tokihan niihinkin saa myös mikit vaihdettua jos niistä haluaa rankempaa soundia, mutta siltikään niitä ei niin siinä genressä soittajilla ole.
Eikä myöskään kovin moni Beatles covereita soittava varmaan ensisijaisesti osta B.C.Rich tai Jacksonin tekemiä CS suunnikkaita, vaikka niihinkin saa tilaustyönä sellaiset mikit kuin haluaa ja myöskin thinline tyylisenä jos on vain valmis maksamaan.
Joo, ja tiedän sen Charvel Surfcaster mallin 90-luvun alusta. 6-kielistä sai stratotyylisellä kammella ja myöskin ilman kampea, samoin oli siitä kammettomasta myös 12-kielinenkin malli.
 
Voihan olla, että joku väittää ettei niihin omiin soittimen valintoihin vaikuta mitkään muut soittajat ja heidän käyttämänsä soittimet. Voi myöskin olla, sellaisiakin kitaristeja joille käy yhtä hyvin kaiken väriset kitarat. Eivät he kyllä ole mitenkään enemmistössä ja yleensä kaikilla on omat suosikki värinsä.
 
Itse hommaa nykyisin ihan tarpeeseen soittimet ja minulle ei ole lavan teksti tai se värikään ihan kitaran tärkein ominaisuus. Kyllä se värikin kyllä vaikuttaa ja mieluusti soitin saisi olla joku aika perinteinen ja painoltaakin jotenkin maltillinen, mutta tämä on vain minun mielipiteeni. On myös soittimia ja malleja joihin käy toisenlaiset värit paremmin kuin joihinkin muihin, ettei oikein voi sanoa että joku olisi kaikkeen aina se oikea ja paras.
Enemmän olisi nyt kuitenkin tarve päästä itselle ylimääräisistä kitaroista eroon kuin hommata niitä kovinkaan paljoa ainakaan lisää. Yksi 7-kielinen kyllä menisi avoimella vireellä bluesin soittoon, mutta siihen käy kyllä halvempikin kitara. Useita 6-kielisiä sähkökitaroita on taas aivan liikaa ja jospa niistä joskus pääsisi jollain järkevällä kaupalla/summalla/vaihdolla eroon.