| Aihe: Tempo keikalla | |
|---|
 jazzmies
17.04.2016 20:27:10 (muokattu 17.04.2016 20:27:29) | |
|
Joillakin on käsittämätön rytminlahja jo naperona. Heidän hytkymisensä musiikkiin on täsmällistä ja voimallista jo pienenä. Esikoisellani on uskomaton taimi ja jos häntä nyt vain saa tuettua musiikin tekemisessä, niin kovaa kamaa rytmisesti luvassa.
Itselläni taimi on syntyjään ollut ihan paska. Onneton. Toisaalta musiikkikin, mistä olin pienenä kiinnostunut, ei ollut rytmisesti kovin stydiä ja selkeää - punkkia ja progea, punkprogea, UUH!
Mutta pitkään alalla oltuani ja rytmiikkaa opetettuani metronominen aisti on kyllä kehittynyt. Hetkittäin saattaa jokin temppu mennä nokilleen tai yliarvioitua kykyni mahduttaa miljoonasosa hetkeen, mutta tempomuutoksia harvemmin tapahtuu, kunhan olen vain hyvässä soittovireessä. Joskus keikalla tulee "olenkohan minä kiilannut/sleebannut" olo mieleen ja se on merkki siitä, että kaikki ei ole kuin pitäisi. Siis kun tempo heittää noin viisi iskua minuutissa, niin silloin herään todellisuuteen. Tilapäinen paniikki, kun tempon fiilis katoaa.
"Ego on kuin hattu. Olisi aina kohteliasta ottaa hattu pois päästä aina kun tapaa toisia ihmisiä." |  Kefiiri
17.04.2016 21:09:22 (muokattu 17.04.2016 21:10:10) | |
|
markkuliini: Kyllä se aika paljon kaatuu eteenpäin...
Kiitokset tästä! Epäilin jo vian olevan omassa hahmotuskyvyssäni, kun sentään on ammattilaiset asialla. Miles soittaa oivallisella meiningillä myös siinä hitaassa biisissä. Mä en ole yhtään tykännyt sen soitosta Hendrixin kanssa, mutta se paljastuukin yllättävän monipuoliseksi :D
En ole musiikin asiantuntija. | |
Kefiiri: ...mistä tähän esitykseen syntyy noin armoton hosumisen fiilis? Kuka siinä sohlaa? Rummuissa on Buddy Miles. https://www.youtube.com/watch?v=8k54r_ANt8o Loistava linkki.
Kaiffa on ihan munnäköinen, ruskeampi vain, niin tuli mieleen äkkiä ja pidempään kuunnellen, että hän soittaa inasen muiden perässä. Siis koko ajan saman verran bpm, seuraa kuin hai laivaa. Muut kiihdyttää niin kiihdyttää, muut hidastaa niin hidastaa.
Mullakin on bändisoitossa joissain kappaleissa tarve soittaa perässä. Se aiheuttaa vihastusta muissa, kun se on niin outo tilanne soittaa rumpalin edellä.
Tulee myös tuota, mikä tuossa, että jengi ei kuuntele rumpalia vaan surffaa omien laskujen ja fiilisten mukaan kaikki omaan suuntaansa. Yhden sortin organisoitu kaaos siis.
¤ jos ei soi hiljaa, soi kovaa ¤ olennainen ¤ sidonnainen ¤ moninainen ¤ ainainen ¤ ihanainen ¤ | |
En tiedä miten paljon tuossa on kemikaaleilla osansa. Aika hermostunutta meininkiä.
JuhaHo: Lienen sokea, mutta en näe linkkiä missään. | |
statistiÖ: Loistava linkki
.... hän soittaa inasen muiden perässä....
Kähvelsin tuolta talbassista tämmöttöisen diagrammin basarin ja virvelin suhteista.
Toivotaan, että kuvalinkki toimii.
http://kuvapilvi.fi/k/yVWn.jpg | |
Kyllähän se nimenomaan laulajan täytyy sisäistää se biisin tempo,kehittää ja harjoitella tulkinta sen mukaan.
Rumpalin pitää sitten rakentaa oma groovinsa ja juttunsa sitten siihen tempoon. Olen huomannut että biisin harjoittelu- ja kehittelyvaiheessa, kun tempo vielä vaihtelee, soittajat kehittelevät omia juttujaan, jotka eivät sitten enää sovi lopulliseen versioon. Niistä pitäisi sitten luopua ja keksiä uudet jutut.
Mielestäni tempo voi kyllä silti elää biisin aikana, ehkä se on jopa parempikin että biisin lopussa tempo hiukan kiihtyy. Onhan se yksinkertainen tapa lisätä intensiteettiä.
Mutta tempon muutoksen täytyy aina tukea biisin dramaturgiaa, ja kiihdytysten ja hidastusten hallinta kuvastaa, miten hyvin rumpali on sisäistänyt biisin tarinan ja olemuksen.
Tällainen ajattelutapa on tietysti haastava ja riskialtis, joten jos on myynyt pääsylipun vaikka 5000 ihmiselle, niin sitten se klikki säädetään just siihen laulajalle sopivaan tempoon. Klubeissa soittava pienbändi voi sitten puolestaan lähteä kokeilemaan ilmaisunsa rajoja - ja minusta pitääkin lähteä.
Bändissä tärkein tehtäväni on tukea laulajan tulkintaa ja sitä tekstiä mitä hän tulkitsee. | |
Itellä oli pitkästä aikaa vieraalla isolla lavalla tuurauskeikka, niin osaan hieman vieraammista biiseistä joissa ei ollut taustanauhoja laitoin itselleni klikin. Mikä tuli tarpeeseen, kappaleet tuntuivat lähtökohtaisesti hitailta, mitä lie hökellystä siitä olisi tullut jos olisin adrenaliineissa laskenut biisit yläkanttiin.
"Thank you for the music, white boy". 6-stroke troll #1 | |
Usein tuntuu, että huonoa tempossa pysymistä pyritään selittelemään milloin milläkin tekosyyllä. "Kuuluu elävään musaan" ja muuta paskaa. Tempo saa toki vaihdella, mutta ei vahingossa.
Meillä oli vähän aikaa sitten tuuramassa yksi heppu, jonka kuulin valitettavasti vähän liian myöhään puhuneen kylillä, että ei tykkää soittaa metronomin kanssa, kun se kahlitsee. Sen kyllä huomasi.
Toki on myös sellaisia rumpaleita, jotka ovat saaneet bändikavereiltaan luvan kiilata, koska taidot ei vaan riitä tempossa pysymiseen. Ne vasta kovia jätkiä ovatkin ;)
https://www.youtube.com/watch?v=L5gGjlyzxfo | |
Turha rumpalia on bändin huonosta timesta yksin syyttää. Jokainen on osallisena ja suitsien vetäminen todella työlästä valillä, kun joku lähtee puskemaan oikein kunnolla. Tosin, jos rumpali ei yksinkään kestä timessa, niin siinä ei auta mikään.
Soundit, piuhat ja kajarit. | |
sepisti: "Kuuluu elävään musaan" ja muuta paskaa.
Iso jees! Hyvä rumpali saa bändin taimin asettumaan, vaikka muuten taimi olisi ripulia. Jos rumpali ei saa pidettyä taimia, on se kuin
- kitaristi, joka jatkuvasti sekoilee sointujensa kanssa,
- basisti, jonka soitto ei kulje,
- laulaja, jolla lyriikat eivät ole hallussa,
- kosketinsoittaja, joka ei löydä paikkaansa bändissä,
- saksofonisti, joka ei osaa soittaa sooloa,
- trumpetisti, joka ei pääse korkealle, tai
- miksaaja, jolla on taiteellinen näkemys.
"Ego on kuin hattu. Olisi aina kohteliasta ottaa hattu pois päästä aina kun tapaa toisia ihmisiä." | |
Selittäkääs nyt muutama niksi, millä rumpali onnistuu olemaan tempautumatta kitaristin tulisen soolon tunnelmaan ja pitämään tempon tasaisena?
En ole musiikin asiantuntija. | |
Kefiiri: Selittäkääs nyt muutama niksi, millä rumpali onnistuu olemaan tempautumatta kitaristin tulisen soolon tunnelmaan ja pitämään tempon tasaisena?
Se vaatii tietoisen tempoon keskittymisen. Joskus siihen vain ajautuu mukaan, kun itsekin fiilistelee ja antaa virran viedä. Sitä kutsutaan livemusiikiksi. Minä en pientä tempon elämistä pahana pidä, mutta sleepaaminen sattuu korvaan. Ja jos rumpali on kehno, niin sitä ei pelasta muiden soittajien hyvyys.
Soundit, piuhat ja kajarit. | |
Kefiiri: Selittäkääs nyt muutama niksi, millä rumpali onnistuu olemaan tempautumatta kitaristin tulisen soolon tunnelmaan ja pitämään tempon tasaisena?
Pitää soittaa niin hyvin, että kitaristi ei pääse kiilaamaan. Sitä on ammattitaito. Tarjota semmoinen kudos, että tempossa pysyminen on väistämättömyys.
"Ego on kuin hattu. Olisi aina kohteliasta ottaa hattu pois päästä aina kun tapaa toisia ihmisiä." | |
jazzmies: Pitää soittaa niin hyvin, että kitaristi ei pääse kiilaamaan. Sitä on ammattitaito. Tarjota semmoinen kudos, että tempossa pysyminen on väistämättömyys.
Noh...toisaalta ja toisaalta.
Jos groove on kohdallaan, niin oman soiton settibalanssilla ja soundivalinnoilla voi toki vielä auttaa muita soittajia löytämään yhteisen gridin. Esim.piiskata rimshotia vähän kovempaa tai nostaa sen virettä soittamalla lähemmäs reunaa, jolloin se kiipeää paremmin keskivoittoisten kitaroiden yli. Tai avaamalla hitusen haitsua kun soittaa kiinni-soundin, koska liian tiukasti kiinni oleva haitsu jää helposti jalkoihin.
MUTTA on tilanteita jolloin ei auta vaikka soittaisi kuinka hyvin, esim kun kitaristi ei hallitse vahvistimensa volumea, vaan jyrää omasta kuulokuvastaan rummut täysin pois. Tätä tapahtuu usein jamitilanteissa kun soitetaan vierailla kamoilla. Tällöin voi toki yrittää lähteä volumekilpailuun mukaan mutta harvoin siinä on hyvin käynyt.
Myöskin esim. basistin fokus vaikuttaa. Tälläkin hetkellä soitan keikkoja bändissä jossa basisti seuraa kokonaisuutta eikä varsinaisesti minua. Tämä tarkoittaa sitä että jos ja yleensä kun kitaristi lähtee soolojensa aikana vähän kiihdyttämään (no harva meistä sooloja osaa kiilaamatta soittaa) niin basisti haluaa aina lähteä kiilaukseen mukaan. Ja kun kyseessä on trio, niin silloin olen yksin kahta vastaan, ja usein joudun joustamaan ja annan timen elää enemmän mitä haluaisin. Osaisin kyllä soittaa jääräpäisesti alkuperäistä tempoa, mutta tuossa tilanteessa se kuulostaisi lähinnä siltä että mä sleebaan. Joihinkin biiseihin tempovaihdokset sopii ihan ok, mutta jos kappaletta on jyystetty supertasaisesti vaikka yhden pykälän haarukassa siihen asti tyyliin 85-86, mutta sooloissa kielisoittajat haluavat nokittaa esim 90:iin, niin se kuulostaa omaan korvaan aika huonolta. Mutta jännästi tää tapahtuu vain soolojen aikana, muut osat menee tosi tasaisesti. Ja mun soitossa ei tapahdu osien välissä mitään laatueroa, volume ehkä muuttuu vain. Silti tää tapahtuu.
Oon ottanut tän haasteena, että miten voisin saada basistin seuraamaan omaa soittoa kitarasoolojen aikana, mutta vielä en ole täysin ratkaissut pähkinää. Mä luulen että syynä fokuksen siirtymiseen on se, että hän soittaa itse myös kitaraa ja on kuuntelee siksi kitarasoolot turhankin tarkkaan.
Mutta nää on näitä... Kaikki on yksilöitä ja kun bändissä soittaa usea yksilö kerrallaan niin tilanteista tulee uniikkeja, eikä yhtä ratkaisumalleja ole. Toki hyvin groovaavan "kudoksen" soittaminen on hyvä lähtökohta, mutta se ei ikävä kyllä ole mikään taikaluoti jolla saa kaikki tilanteet hyppysiinsä. Vastuu timesta on kaikilla.
Rumpu+soolo=rumpusoolo. http://www.youtube.com/watch?v=kuIUA3eVW0c | |
markkuliini: Oon ottanut tän haasteena, että miten voisin saada basistin seuraamaan omaa soittoa kitarasoolojen aikana, mutta vielä en ole täysin ratkaissut pähkinää.
Mites vanha kunnon Ginger-metodi: ilkeys, uhkailu, väkivalta? | |
uusikaveri: Mites vanha kunnon Ginger-metodi: ilkeys, uhkailu, väkivalta?
Hehee, saattais toimia lavalla, mutta takahuoneessa ja keikka-autossa vois olla hyytävä tunnelma.
Itseasiassa paras keikka time-mielessä tulikin pari päivää sitten kun itse olin syönyt jo hyvissä ajoin ennen keikkaa, mutta muut soittajat vain 30 min ennen. Oli todella helppoa ja nautinnollista, ja sai kerrankin puskeakin välillä, muiden time-mielessä oli täyden vatsan takia hieman takan. Ei tarvinnu olla jarrumiehenä niinkuin yleensä. :D
Rumpu+soolo=rumpusoolo. http://www.youtube.com/watch?v=kuIUA3eVW0c |  Kailis
26.04.2016 11:55:34 (muokattu 26.04.2016 11:56:45) | |
|
Tai avaamalla hitusen haitsua kun soittaa kiinni-soundin, koska liian tiukasti kiinni oleva haitsu jää helposti jalkoihin.
Soitan usein kiinni-soundin kapulan lappeella keskelle haikkaa. Varsinkin treeneissä uutta biisiä treenatessa kun on kohta missä muut tuppaa kiilaamaan.
vain 30 min ennen.
Tätä kutsutaan ruokavirheeksi.
JuhaHo: Lienen sokea, mutta en näe linkkiä missään. | |
Kailis: Soitan usein kiinni-soundin kapulan lappeella keskelle haikkaa. Varsinkin treeneissä uutta biisiä treenatessa kun on kohta missä muut tuppaa kiilaamaan.
Tätä kutsutaan ruokavirheeksi.
Näin on, itselle täysin mahdoton syödä noin lähellä ennen keikkaa. Mutta näköjään toimii, jos on kiilaustaipumuksia. Eikun vaan bäkkärillä salakavalasti bändikavereita syöttämään. :D
Rumpu+soolo=rumpusoolo. http://www.youtube.com/watch?v=kuIUA3eVW0c | |
markkuliini: Näin on, itselle täysin mahdoton syödä noin lähellä ennen keikkaa. Mutta näköjään toimii, jos on kiilaustaipumuksia. Eikun vaan bäkkärillä salakavalasti bändikavereita syöttämään. :D
Syöppö ja Juoppo = Muusikko | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
