Rummut: soittaminen ›

jazzmies: Pitää soittaa niin hyvin, että kitaristi ei pääse kiilaamaan. Sitä on ammattitaito. Tarjota semmoinen kudos, että tempossa pysyminen on väistämättömyys.
 
Noh...toisaalta ja toisaalta.
Jos groove on kohdallaan, niin oman soiton settibalanssilla ja soundivalinnoilla voi toki vielä auttaa muita soittajia löytämään yhteisen gridin. Esim.piiskata rimshotia vähän kovempaa tai nostaa sen virettä soittamalla lähemmäs reunaa, jolloin se kiipeää paremmin keskivoittoisten kitaroiden yli. Tai avaamalla hitusen haitsua kun soittaa kiinni-soundin, koska liian tiukasti kiinni oleva haitsu jää helposti jalkoihin.
MUTTA on tilanteita jolloin ei auta vaikka soittaisi kuinka hyvin, esim kun kitaristi ei hallitse vahvistimensa volumea, vaan jyrää omasta kuulokuvastaan rummut täysin pois. Tätä tapahtuu usein jamitilanteissa kun soitetaan vierailla kamoilla. Tällöin voi toki yrittää lähteä volumekilpailuun mukaan mutta harvoin siinä on hyvin käynyt.
Myöskin esim. basistin fokus vaikuttaa. Tälläkin hetkellä soitan keikkoja bändissä jossa basisti seuraa kokonaisuutta eikä varsinaisesti minua. Tämä tarkoittaa sitä että jos ja yleensä kun kitaristi lähtee soolojensa aikana vähän kiihdyttämään (no harva meistä sooloja osaa kiilaamatta soittaa) niin basisti haluaa aina lähteä kiilaukseen mukaan. Ja kun kyseessä on trio, niin silloin olen yksin kahta vastaan, ja usein joudun joustamaan ja annan timen elää enemmän mitä haluaisin. Osaisin kyllä soittaa jääräpäisesti alkuperäistä tempoa, mutta tuossa tilanteessa se kuulostaisi lähinnä siltä että mä sleebaan. Joihinkin biiseihin tempovaihdokset sopii ihan ok, mutta jos kappaletta on jyystetty supertasaisesti vaikka yhden pykälän haarukassa siihen asti tyyliin 85-86, mutta sooloissa kielisoittajat haluavat nokittaa esim 90:iin, niin se kuulostaa omaan korvaan aika huonolta. Mutta jännästi tää tapahtuu vain soolojen aikana, muut osat menee tosi tasaisesti. Ja mun soitossa ei tapahdu osien välissä mitään laatueroa, volume ehkä muuttuu vain. Silti tää tapahtuu.
Oon ottanut tän haasteena, että miten voisin saada basistin seuraamaan omaa soittoa kitarasoolojen aikana, mutta vielä en ole täysin ratkaissut pähkinää. Mä luulen että syynä fokuksen siirtymiseen on se, että hän soittaa itse myös kitaraa ja on kuuntelee siksi kitarasoolot turhankin tarkkaan.
 
Mutta nää on näitä... Kaikki on yksilöitä ja kun bändissä soittaa usea yksilö kerrallaan niin tilanteista tulee uniikkeja, eikä yhtä ratkaisumalleja ole. Toki hyvin groovaavan "kudoksen" soittaminen on hyvä lähtökohta, mutta se ei ikävä kyllä ole mikään taikaluoti jolla saa kaikki tilanteet hyppysiinsä. Vastuu timesta on kaikilla.