Rock, pop, alternative ›

calluna: AC/DC on aina ollut oman tien kulkija.
Ja niin nytkin. Jos tietty määrä keikkoja on sovittu tehtäväksi, ne tehdään, vaikka Lauri Tähkän laulaessa Angusin soolojen välissä. Ei siinä aleta kyselemään muusikoiden.netin kaikkitietävien mielipiteitä.
 
Ja oikeasti, eihän ne nyt mitään viiden albumin julkaisemista ja niiden maailmankiertueita ole suunnittelemassa, ainoastaan sovitut keikat pois alta.
 
Samoilla linjoilla. Ja sopivia laulajaehdokkaita on loppujen lopuksi todella vähän, koska tuollaisen statuksen omaavan bändin keulille ei voi ottaa ketään tuntematonta. Sen pitää olla joku, jolla on jo nimeä, sekä tietysti myös itsevarmuutta ja laulutaitoa. Ja äänen pitää vielä sopia Johnsonin ja Scottin biiseihin. Axl Rosella on tuota kaikkea.
 
En toivo, että Rosesta tulisi uusi AC/DC-vokalisti, mutta uskon että se hoitaa nämä keikat hyvin.

Mulla on sellainen tunne, että Axl on eka kertaa elämässään nöyrää poikaa treeneissä. Tulee ajoissa ja tekee just mitä Angus sanoo.

Jos Malcolm olisi yhä bändissä ja voimissaan, niin näitä juttuja ei olisi edes olemassa.

Olis kandennu Malcomin tilalle ottaa alunperin jo Slash ja Ruddin tilalle Steve Adler. Se olis ollu komiaa kans.

Itse olisin toivonut Mikko Alataloa. Olis meinaa lähteny niiettä morjes. Mikkohan veti jo aikaa sitten Rokkilaulajaa keikoilla, nåtta.

Funkånaut: Itse olisin toivonut Mikko Alataloa. Olis meinaa lähteny niiettä morjes. Mikkohan veti jo aikaa sitten Rokkilaulajaa keikoilla, nåtta.
 
Mikolla on kyllä saman väriset rillit kuin oli Bonin denimit. Mutta se riski olisi kyllä ollut, että olisivat innostuneet vetämään Alitalon kipaleita, ja AC/DC-fanit olisivat saattaneet vierastaa niitä, ainakin osa ja aluksi.

Ei muuta kuin Remu kehiin, hoituu samalla rummut, laulu ja välispiikit.
Hei Gruupiis änd görlz aim not homo, änd next wii aar gonno plei haiwei ty hell.

Bon Scott - Highway To Hell- kirjasta saa vähän sen käsityksen, että AC/DC on ollut "tuote" alusta saakka. George Young hääri tuottajana, perheen studiot oli käytössä alusta asti ja managerointi hoidettiin ammattimaisesti. Järkyttävän määrän työtä ja kiertämistähän menestyksen saavuttaminen tietysti vaati. Mutta kaikki olivat korvattavissa, Angusta ja Malcolmia lukuun ottamatta. Pääasia, että AC/DC-kone ei sammunut. Boninkin vaihtamista toivottiin levy-yhtiön puolelta siinä vaiheessa, kun Amerikan valloitus oli aluillaan.

ukko idänmies: Bon Scott - Highway To Hell- kirjasta saa vähän sen käsityksen, että AC/DC on ollut "tuote" alusta saakka. George Young hääri tuottajana, perheen studiot oli käytössä alusta asti ja managerointi hoidettiin ammattimaisesti. Järkyttävän määrän työtä ja kiertämistähän menestyksen saavuttaminen tietysti vaati. Mutta kaikki olivat korvattavissa, Angusta ja Malcolmia lukuun ottamatta. Pääasia, että AC/DC-kone ei sammunut. Boninkin vaihtamista toivottiin levy-yhtiön puolelta siinä vaiheessa, kun Amerikan valloitus oli aluillaan.
 
Jep, toi kirja muutti käsitykseni bändistä. Bändihän toimi kuin yritys jossa tärkeintä on saada menestystä ja rahaa (ei se väärin ole). Bonhan oli vähän sellainen "let's have fun and get drunk"-tyyppi, ja minusta tuntuu että hän ei lainkaan nauttinut olla bändissä ainakaan loppuvaiheessa.
Joka tapauksessa, Youngit ei piittaa mitä ihmiset ajattelee kun ottivat Axlin bändiin, tai että ne on liian vanhoja; keikat myy edelleen loppuun ja se on niiden mielestä pääasia.

Terve
 
Onko kukaan ajatellut sitä mahdollisuutta, että bändi yksinkertaisesti buuattaisiin lavalta. Noh... tuskin sentään, mutta eipä tuo ihan mahdotontakaan ole. Tosin uskollisimmat fanit jäävät kotiin suremaan, eivätkä tohdi paikalle.

Koko rock on nykyisin teollisuutta jossa vain ja ainoastaan RAHA ratkaisee.
Keinoista ei väliä.
Herätkää todellisuuteen.
Ei tässä nykymaailmassa mitata muuta kuin rahassa kaikki.
 
kuka meistä kävisi töissä sen takia että muilla olis hauskaa ?
Tai sen takia että jaan rahani köyhille.
Oma suu lähempänä kuin kontin suu .

Periaatteessa kaikki jamikokoonpanot ovat ihan okei. Se vaan että täytyisi pidättäytyä käyttämästä bändin nimeä niistä. Tuo on Angus Young plus friends.
Ei kovin kunniakas päätös yhtyeen uralle. Mites Axl handlaa nyt sen oman orkan comebackin? Noihan sattuu aika samaan aikaan?
Offtopiccina Briardin 90-luvun comeback-levyä viime aikoina kuunnelleena olen sitä mieltä että Pete Malmi oli oikeasti aliarvostettu rock-vokalisti.
Pete kuulostaa hetkittäin ihan Roselta, ja vetää muutenkin todella hyvin. Sääli että meni kuolemaan.
Tousapousarokki on kyllä hyvä biisi. Ihan top viitosessa mulle näiden tuotannosta.

Olen miettinyt juuri tuota. JOS tämä yhteistyö Axlin kanssa toteutuu, niin voi olla jännät paikat mennä eka keikalle. Mutta jotenkin mä kääntäisin tämän voiton puolelle. AcDc ja sadat muut dinosaurukset ovat menneet vuosikymmenet perusasetuksilla, mikä on ollut niin bändille ja yleisölle tuttua ja turvallista, mutta pirun tylsää. Nythän ei tiedä yhtään mitä tuleman pitää.
 
HS: Terve
 
Onko kukaan ajatellut sitä mahdollisuutta, että bändi yksinkertaisesti buuattaisiin lavalta. Noh... tuskin sentään, mutta eipä tuo ihan mahdotontakaan ole. Tosin uskollisimmat fanit jäävät kotiin suremaan, eivätkä tohdi paikalle.

Vaikka tämäkin bändi kuuluu jo dinosauruksiin, niin miksi sen laulaja pitäisi välttämättä olla yleisölle tuttu?
 
Onhan maailmassa monissakin bändeissä laulajat ja soittajat vaihdelleet ja niin se tulee olemaan jatkossakin. Ei ne bändit yleensä koskaan aivan samalta kuulosta kun jäseniä vaihtuu ja aina on sellaista porukkaa, joka tykkäsi siitä vanhemmasta enemmän.
Joskus kuitenkin vaihdokset saattavat olla ihan hyviäkin ja ainakin jos musaa haluaa tehdä, niin niitä tulee tavallaan väkisinkin eteen joskus vaikka niitä ei niin kukaan haluaisikaan.
 
Kun joka maassa on näitä Talent/idols kisoja, niin eikö se laulaja voisi olla vaikka joku tällainen kaveri. Hyvä laulaja ja se olisi siinä.
Varmasti joutuu astumaan isoihin saappaisiin ja ei ole ehkä sellaista kokemusta kuin A.Rosella, mutta sekin on vain järjestely kysymys.
Kokemusta tulee kun tekee ja keikkailee. Ensin muutamia keikkoja hiukan pienemmissä paikoissa ja osaava kaveri kyllä pääsee hommaan mukaan.
 
Näin olisi noistakin ohjelmista/kisoista ihan oikeasti jotain hyötyä. Vai haittaako se ihan oikeasti jotain jos laulajaa ei kukaan entuudestaan tunne? Jos siis muuten on hyvä tähän bändiin.

HS: Terve
 
Onko kukaan ajatellut sitä mahdollisuutta, että bändi yksinkertaisesti buuattaisiin lavalta. Noh... tuskin sentään, mutta eipä tuo ihan mahdotontakaan ole. Tosin uskollisimmat fanit jäävät kotiin suremaan, eivätkä tohdi paikalle.
 
Minä luulen että päinvastoin. Kaikki haluaa nyt nähdä tätä. Jopa kaikki jääräpäiset AC/DC fanit tulee katsomaan ainakin kun joku keikka on youtubessä. Bisnes on bisnes, ja luulen että Youngit tietää miten bisnestä hoidetaan.

Mietin vaan että saakohan tämä saippuaooppera vielä sellaisen käänteen että nyt kun Slash ja Duff ovat taas Gunnareissa niin Axl ottaisikin loparit ja siirtyisi AC/DC:hen...
 
Olisi luullut että Axl:llä oli yksi tärkeämpikin bändi minkä kanssa treenailla.

Mark Tornillo Acceptista olis mun valinta, jos pitäis joku uusi heppu keulille ottaa. Lätsäkin löytyy jo valmiiksi ja ääntä todistetusti piisaa, samoin duunarirokkarin ulkonäkö.

Dinorocker: Mark Tornillo Acceptista olis mun valinta, jos pitäis joku uusi heppu keulille ottaa. Lätsäkin löytyy jo valmiiksi ja ääntä todistetusti piisaa, samoin duunarirokkarin ulkonäkö.
 
Miksi?
 
Eihän Brian Johnson ja Bon Scottissakaan ole ihan kauheasti samaa näköä. Eikä lätsä ollut jälkimmäisellä niinkään paljoa päässä.
Muuten kyllä voisi olla laulajana ihan hyväkin, siis tämä Accept mies...

ukko idänmies: Bon Scott - Highway To Hell- kirjasta saa vähän sen käsityksen, että AC/DC on ollut "tuote" alusta saakka. George Young hääri tuottajana, perheen studiot oli käytössä alusta asti ja managerointi hoidettiin ammattimaisesti. Järkyttävän määrän työtä ja kiertämistähän menestyksen saavuttaminen tietysti vaati. Mutta kaikki olivat korvattavissa, Angusta ja Malcolmia lukuun ottamatta. Pääasia, että AC/DC-kone ei sammunut. Boninkin vaihtamista toivottiin levy-yhtiön puolelta siinä vaiheessa, kun Amerikan valloitus oli aluillaan.
 
Saman käsityksen vielä vähän vahvemmin saa Jesse Finkin The Youngs - The Brothers Who Built AC/DC -kirjasta. Oli muutenkin piristävä lukea kirja, joka on kaikkea muuta kuin fanihehkutusta vaikka kirjoittajalle bändi onkin se suurin. Melkoista kritiikkiä tykitetään bändin suuntaan, juurikin näistä bisnesratkaisuista ja siitä että Youngit eivät koskaan ole pyrkineet miellyttämään ketään. Kirja nosti esiin aika monta sellaista henkilöä, jotka ovat tavalla tai toisella olleet merkittävästikin vaikuttamassa bändin uraan, mutteivät jälkeenpäin ole saaneet bändiltä juuri minkäänlaista kiitosta tai noteerausta, kuten esim. bändin legendaarisen logon suunnitellut Gerard Huerta, joka ei ole eläissään saanut sentin senttiä rojalteina tai minään muinakaan tekijänoikeuskorvauksina, vaikka hän teki aikanaan logon vain yhden levyn (Let There Be Rock) kantta varten. Tai lukuisat USA:n levypomot ja radiotoimittajat, jotka toimivat bändin raivokkaina esitaistelijoina sen tavoitellessa suosiota uudelta mantereelta. Kiitti mutta don't call us back. Suorastaan kusipäinen kuva välittyy monin paikoin touhusta, ja ihmetyttää sekin miten äärimmäisen varjeltua ja salattua kaikki tämän tuotteen toiminta on niin bändin kuin levy-yhtiön kuin muidenkin tahojen osalta.
 
Mutta näin on poijaat toimineet alusta asti. Georgelle taisi jäädä sen verran huonot kokemukset siitä miten Easybeatsille lopulta kävi, että halusi AC/DC:n kohdalla välttää kaikin keinoin samaa kohtaloa. Se meni sitten ehkä jo vähän överiksi. Mutta ei voi bisnesvainua moittia, mieletön tuotehan tämä bändi on. "More brand than a band these days", kuten Fink lohkaisee. Ei se bändin tekemän musiikin parhaudesta vie onneksi mitään pois, mutta ihan varauksettomasti ei pysty ihailemaan sitä miten asiat on aina hoidettu.
 
Ja oikeastaan kun bändi nyt on jo öbaut vihoviimeistä kalkkiviivaa ylittämässä, niin melkeinpä se on se ja sama kuka siellä keulilla nyt kukkoilee viimeiset keikat. Harmi niiden kannalta jotka ovat liput ostaneet odottaen näkevänsä ja kuulevansa Johnsonin, mutta voihan olla että Axl yllättää iloisesti. Ihan komeasti se jonkun AC/DC-coverin on vetäissyt tubessakin. Toivottavasti vaan on muuten riittävissä sielun ja ruumiin voimissa.