Klassinen ›

Texel: Kysymys 1900-luvun konservatiiveista on jäänyt vaivaamaan. Olen yrittänyt vähän penkoa, ja lähimmäksi määritelmää mielestäni pääsee Max Bruch. Hänen musiikkinsa vaikuttaa olevan tällaista aika varman päälle brahmsilaista meininkiä. Voiko hänet sitten luokitella edes 1900-luvun säveltäjäksi? Tämä ehkä vaatisi oman ketjunsa.
 
Ernö Dohnanyi menee heittämällä tähän luokkaan. Sävelsi häpeämättömän romanttista musiikkia samaan aikaan kun maanmiehensä Bartok ja Kodaly availivat ihan uusia polkuja. Ei siinä, hienoa musiikkia on Dohnanyi säveltänyt. Kuten Bruchkin. Itse asiassa Dohnanyinkin kohdalla vertailua tehdään usein nimenomaan Brahmsiin.

ei oikeastaan edes kiinnosta. Mutta bruckner hän ei ollut. Brucknerhan oli itävaltalainen ja vaikutti aivan eri vuosisadalla kuin tämä sakemanni.Hesarissa oli muutama vuosi sitten koskettava muistokirjoitus tästä nykysäveltäjästä jonka nimeä en nyt muista.
 
Mutta sitä kaksnaamaisuutta kyllä ihmettelen mitä tulee sotasaavutuksilla rehvastelemiseen mediassa musiikillisten saavutusten kustannuksella.isänmaallisuus loppuu näiltä musiikki instituutioiltakin siihen mitä joku sotaveteraani teki talvisodassa muttei anna mitään arvoa sille isänmaallisuudelle mitä joku sotaveteraani teki sen sodan jälkeen luovana suomalaisena vapaana säveltaiteilijana säveltämällä merkittäviä sinfonioita hengen innoittamana jotka on häpeällisesti unohdettu ja antauduttu vanjalle luovuttamalla.koko musiikkikulttuurimme ja kaikki klassiset musiikkiohjelmat konserttisalit ja orkesterit tällaisen barbaarimaisen bolsevistimusiikin palvontaan jossa ei ole edes saksalaista kontrapunktista kuria ja tasapainoa joa ajatellaan mussorgskia. Tai kuulan mielestä se on kuin huonosti tehty maalaus.
 
sostakovitsin perseennuolennasta on tullut musiikin herättämiä isänmaallisia tunteita suurempi hyve kaikille takinkääntäjille jotka ovat unohtaneet mitä suomi merkitsee suomalaisille. Kun siirrtytään syväriltä konserttisaleihin ei suomalaisten saavutukset kelpaa enää mihinkään. Minä kannan suomen lippu korkealla hulmuten tuukkasten, karjalaisten, fougstedtien, saikkoloiden, pesosten, aaltosten jumalaisten sinfonioiden perintöä käsi sydämellä ylpeänä isänmaallisten sankareiden saavutuksista joita ei yksikään sostakovits tai prokofkev kykene riistämään ja syrjäyttämään siltä paikalta jonka he lontoon olympialaisten hopeamitali kaulassa ovat musiikin historiassa ansaitusti lunastaneet. Soittakoot yle sitten mitä bolsevistista paskaa radiossa haluavat minä kuuntelen suomalaista musiikkia ja etenkin klassikkoja.

sellisti: Ernö Dohnanyi menee heittämällä tähän luokkaan. Sävelsi häpeämättömän romanttista musiikkia samaan aikaan kun maanmiehensä Bartok ja Kodaly availivat ihan uusia polkuja.
 
Kiitoksia vinkistä, uusi tuttavuus minulle. Komian kuuloista on, suorastaan härskiä!

Kun nyt kerran rönsyillään isänmaallisessa hengessä...
 
Erkki Pohjolassa tunnistan suomalaisen musiikinopetuksen avainhenkilön. Suomessa peruskoulujen musiikinopetus saatiin aika hyvälle mallille 70-luvulla. Itsekin vielä pääsin nauttimaan niistä hedelmistä 80-luvun jälkipuoliskolla. Tunnetuimmista säveltäjistä myös Aulis Sallinen on vaikuttanut jonkin verran lasten musiikinopetukseen valtakunnallisesti. Avainhenkilö oli myös musiikki-Fazerin Roger Lindberg. Nämä ihmiset ovat tehneet paljon hyvää suomalaisen taidemusiikkikulttuurin eteen. Suomessa saattaa tälläkin hetkellä vaikuttaa enemmän vakavasti otettavia klassisen musiikin säveltäjiä kuin naapurimaissa Ruotsissa tai Norjassa.
 
Että ihan vaan käymällä läpi 70-80-lukujen peruskoulun musiikin oppimateriaalin pääsi jo hyvään alkuun klassisen musiikin harrastuksessa.
 
silhouette: Ja luultavasti minun tämän hetken säveltäjäsuosikkini on Bach ja hänen suosituimmat teoksensa sekä Chopinin jotkut pianoteokset, muu klassinen on aika hämärän peitossa. Kiitos vastauksista! =)
 
Musiikkityylit ovat vaihdelleet paljon aikojen saatossa. Bach ja Chopin elivät eri vuosisadoilla ja ovat tyylillisesti melko etäisiä toisiinsa nähden. Ehkä alkuun voisit hakea tuntumaa eri aikakausien musiikkiin, pyrkiä tunnistamaan mielenkiintoisimpia musiikkityylejä aikakausia silmällä pitäen.
 
Jos pidät pianomusiikista, kannattaa huomioida, että modernin konserttipianon kaltainen soitin alkoi vakiintua vasta Chopinin aikaan. Chopin oli ensimmäisiä kuuluisia säveltäjiä, joka jo soitti hienoa modernia flyygeliä, ja niinpä hän on myös ensimmäisiä suuria pianomusiikin säveltäjiä. (Tosin Beethovenin ja Schubertin pianomusiikki kuulostaa jo varsinaiselta pianomusiikilta.)
 
Toisaalta aika moni seikka yhdistää Bachia ja Chopinia. Kumpikin sävelsi paljon tanssirytmeissä. Kumpikin kirjoitti sävellajeissa, tonaalista musiikkia. Kumpikin oli kosketinsoittaja.

osoittaako se isänmaallisuutta että suurin osa sodanaikaisen säveltäjäsukupolven luovista kyvyistä on totaalisesti unohdettuja äänitearkiston, äänitietokannan tai kansalliskirjaston uumeniin kun samalla ylessä soi päiivittäin jonkun neuvostiliiton valtion sinfoniaorkesterin äänitteitä neuvostoliittolaisten säveltäjien teoksista?
 
Ahti karjalainen toimi myös jyväskylän työväenyhdistyksen puhallinorkesterin ja lapsi ja sekakuoron sekä mieskuoro laulu seppojen johtajana ja taisi olla jonkin aikaa kotkan kaupungin orkesterin johtajana jos siellä sellainen on mutta ennen muuta teki pitkän päivätyön muusikoiden kouluttajana jyväskylässä, muodosti kaupunginorkesterin ja toimi sen johtajana mutta soitti itse myös monissa orkestereissa kuten myös opetti sibiksessä viulun ja pasuunan soittoa ja oletettavasti palveli rintamalla josta muistona ovat 1. sinfonian avausosassa kuuluvat laukaukset, tod. Näk. Patarummun iskut.
 
Lumoavasta.2. viulukonsertosta ja sellokonsertosta ja mm. Partitasta ym.on olemassa säveltäjän itsensä johtamat kantanauhatallenteet mutta niitä ei ikävä kyllä soiteta koskaan kun ulkomainen musiikki vie radion ohjelma ajasta leijonanosan.sama pätee tuukkasen lumoavaan musiikkiin tai pesosen, ikosen, pesolan tai rannan 2. Sinfoniaan. Aaltosen tai fougstedtin upeista sinfonioista ei taida olla kantanauhatallenteitakaan jokunen konserttiäänitys vain.

toisaalta ankaran akateemisen kontrapuntisen satsin hallinta ja fuuga ei luontunut chopinilta yhtä hyvin kuin bachilta eikä puolalainen säveltänyt kirkkomusiikkia eikä juuri orkesterillekaan ja pienimuotoiset pianominiatyyrit ja karakterikappaleet ovat romantiikan ajan tuotteita joita barokin aikana ei viljelty. Kyllä mozartinkin pianomusiikki kuten a molli rondo kv 511 tai h molli adagio kv 540 ovat varsinaista pianomusiikkia kuten sonaatitkin vaikkeivat vielä yhtä romanttisia tyyliltään kuin franzin.

Vasaraklaveerin ylärekisterissä sävelet eivät soineet pitkään ja alarekisteri oli soinniltaan metallinen. Mutta oli se vivahteikkaampi instrumentti kuin Bachin ajan cembalo.
 
Mozartin nuottikirjoituksista tuskin saisi edes sovittamalla kauniisti soivaa pianomusiikkia. Kuitenkin niitä kappaleita soitellaan hienoilla flyygeleillä, eikä väärän rekisterin ongelma selity virityksellä vaan kyse on merkittävistä soinnillisista eroista hänen aikansa kosketinsoittimen ja tämän ajan kosketinsoittimen välillä.
 
Mozartin "piano" ei koskaan laulanut melodioita. Se vain puhui lyhyin sävelin.
 
Totuudenmukaisen käsityksen saa kun kuuntelee Mozartin vasaraklaveerimusiikkia vasaraklaveerilla esitettynä. Flyygelistä syntyy vääristynyt kuva, jos kuuntelee vain Mozartin ja kumppaneiden vanhaa vasaraklaveerimusiikkia.

niin jos on autenttisuusliikkeen ja periodisoitinten kannattaja mutta tuskin mozartillakaan olisi ollut mitään soittimellista tai soitinten teknillistä kehittymistä vastaan vaan nykyisen konserttiflyygelin sointi olisi ehkä vain vasaraklaveeriin/fortepianoon tai pianoforteen verrattuna entistä paremmin vastannut sitä mozartinkin tavoittelemaa pianon sointi ihannetta joka mozartilla pianokonserttojaan säveltäessään saattoi olla mielessään olkoonpa se sitten ollut wieniläinen bösendorfer tai steinwayflyygeli. Johann andreas stein valmisti mozarteille 1763 matkoilla mukana kuljetettavan klavikordin. Viiimeisiin vuosiinsa asti hän kuitenkin käytti käsikirjoituksissa cembalo termiä vaikka hän yleensä sävelsi aikansa pianoille..leopold kirjoittaa akatemiasarjan aikana kirjeessä nannerlille 1785 helmikuussa wienistä salzburgiin:" veljesi fortepiano-flyygeli on kuljetettu vähintään 12 kertaa täällä ollessa teatteriin tai johonkin muuhun taloon.hän on teettänyt suuren pianopedaalin joka on flyygelin alla ja on hämmästyttävän raskas."
 
texellille mystisestä saksalaissäveltäjästä nimeltään hans werner henze, joka kirjoitti erilaisia tyylejä laaja alaisesti yhdistellen, sarjallisuutta, uusklassismia ja jazzia, 10 sinfoniaa ja oli poliittiselta vakaumukseltaan vasemmistolainen säveltäen musiikkia mm. Che Guevaran muistolle ja oli aikansa tuotteliaimpia oopperasäveltäjiä.

minusta mozartin pianosävellykset ovat miltei kaikki kauniita, kauniimpia kuin sibben,jotakin d duuri rondoa tai fuugafragmentteja lukuunottamatta, mutta eri asia sitten kuinka syvällisiä ne ovat. hildesheimer tuumi että Lähestyttäköön adagiota kv 540 vaikka kuinka syvällisen analyysin keinoin, kaiken vaivannäön jälkeen seuraa toteamus, nyt vasta salaisuus alkaakin. Rondoa 511 hän piti mozartin valse tristenä ja kuuli siinä hieman chopinmaista salonkimaisuuttakin. Kuusi ensimmäistä säilynyttä pianosonaattia kun mozart oli 18 vuotias olivat glenn gouldin mielestä koko joukon parhaat hänen perspektiivistään barokkihyveiden ja rekisterisääntelyn takia. Suosikistaan durnitz sonaatista numero 6 on olemassa vaihtoehtoinen mozartin hylkäämä avausosa joka minusta vaikuttaa jopa paremmalta kuin se tunnetumpi. Mutta a mollisonaatti kv 310 , c molli 457 ja d duuri 576, alla turca rondo kv 331 ja ehkä kv 533 harmonisesti rohkeimpina osinaan hitaassa osassa mitä mozart milloinkaan sävelsi tai jopa aloittelijoille c duuri 545 ovat myös merkittäviä mm.mozartilta jäi myös keskeneräisiä sonaatteja ja upea g molli sonaatin avausallegro ehkä kv 590.preussilaiselle prinsessalle tarkoitetusta sävellusuunnitelmasta. Nelikätiset sonaatit ovat kaikki vaikuttavia. Fantasiat kv 475 ja kv 397 d molli myös hienoja.pianokonserton kv 459 hidas osa tuotti suurimman musiikillisen kokemuksen jonka olen mistään koskaan saanut ja eka osa

mozart sävelsi teoksia myös 2 pianolle ja jopa 3 pianolle konserton kv 242 v. 1776 salzburgissa kreivitär lodronille ja tämän 2 tyttärelle. Wienissä v. 1781 mozartin omien sanojensa mukaan pikaisesti säveltämässään sonaatissa 2 pianolle, joka oli menestys, kv 375a, josepha auernhammerille ja itselleen on sen 3. osassa molto allegro "1. Pianoäänessä korkea fis sävel, jollaista ei esiinny missään muualla mozartin sävellyksissä, koska hänen käyttämänsä vasaraklaveerin äänialue ulottui vain 3 viivaiseen f säveleen ja onkin oletettu että auernhammerilla oli käytössään jokin uudempi ja laaja alaisempi soitin, jonka mahdollisuuksia mozart tällä tavoin eksperimentoi." (mozartin sävellykset).
 
C molli fuuga kv 426, 2 pianolle ,joka on sävelletty viidessä päivässä kirjoitetun linziläisen sinfonian kv 425, jälkeen on hildesheimerin mukaan mozartin valtavimpia pianoteoksia, abstraktisti ajateltu, harmonisesti ennenkuulumattoman rohkea, oman lajinsa kruunu, joka ei ollut syntynyt konstanzen mieliksi vaan jostain välittömästä syystä häntä itseään ja jotakin oppilasta varten. Siinä hän vapautui suuresta ja hänestä itsestäänkin sietämättömästä bach sidonnaisuudesta, joka kuului mozartin konstanzelle tukuttain säveltämien fuugafragmenttien äänenkuljetuksen jäykkyydessä ja miltei krampinomaisuudessa, kuten vain vasta vähän ennen loppua silleen jättämässä g molli fuugassa kv 375e, jonka mozart hallitsi yksin kun myöhemmät esittäjät vain nelikätisesti ja siksi onkin arveltu että kyseessä on urkusävellys.
 
Preludissa ja fuugassa kv 383a c duuri, käsikirkoituksen otsikkona on fuga fur clavier, eikä siis cembalo. Mozart kirjoitti sisarelleen miettineensä samanaikaisesti preludia kun oli puhtaaksikirjoittamassa fuugaa ja siksi osat olivat nurinperin kirjoitettu.
 
Mutta 2 pianolle sävelletyistä teoksista on vielä paitsi konsertto kv 316a, tsekkoslovakiasta eteläisestä moraviasta kromerizin linnasta löydetty 108 tahdin mittainen fragmentti andante und allegro kv deest, kaunis teos., jonka stadler on täydentänyt 226 tahdin mittaiseksi. Mozartin musiikillisia muotokuvia ovat cannabichin tyttärelle sävelletty sonaatti kv 309 josta mozart teki vastaanottajan luonnekuvan ja hän oli juuri sellainen kuin andante .allegro kv 372a 2 sielukasta teemaa kuvaa weberien tyttäriä sophieta ja constanzea. Nelikätisistä sonaateista kv 497 saattaa olla vaikuttavin mutta jo kv 19c on hämmästyttävän kypsä yksitoistavuotiaan laosen säveltämäksi jossa on hyvää tekevää lumousta mutta jo 186c on todella vaikuttava 18 vuotiaan kypsä teos.verrattomat preludit kv 284a ovat kadonneet.sarjan katkelma kv 399 on händeltyylinen. Sonaattikatkelmassa 2 pianolle on lumoava melodia omistettuna per la sig ra constanza weber ah kv 375c.

sellisti: Ernö Dohnanyi menee heittämällä tähän luokkaan. Sävelsi häpeämättömän romanttista musiikkia samaan aikaan kun maanmiehensä Bartok ja Kodaly availivat ihan uusia polkuja. Ei siinä, hienoa musiikkia on Dohnanyi säveltänyt. Kuten Bruchkin. Itse asiassa Dohnanyinkin kohdalla vertailua tehdään usein nimenomaan Brahmsiin.
 
Mites olisi Franz Schmidt? Hän opiskeli Brucknerin ja Fuchsin johdolla ja sen kyllä kuulee, ja hyvä niin.
 
Toinen voisi olla Richard Wetz. Hän tuntui jatkavan siitä mihin Bruckner jäi, muuttamatta mitään.

Texel: Mites olisi Franz Schmidt? Hän opiskeli Brucknerin ja Fuchsin johdolla ja sen kyllä kuulee, ja hyvä niin.
 
Toinen voisi olla Richard Wetz. Hän tuntui jatkavan siitä mihin Bruckner jäi, muuttamatta mitään.
 
Jos haetaan edelleen säveltäjiä, jotka olivat konservatiiveja jo nuorena, niin ei kai Brucknerin kannattaja (Brucknerin elinaikana) ole konservatiivi.

säveltäjä, joka ei koskaan hylännyt tonaliteettia, on 1900 luvun modernismin kriteereillä konservatiivi kuten bruckner tai sibbe .varsinaisen modernismin voidaan sanoa alkaneen Schönbergistä jonka kehittämä 12 säveltekniikka hylkäsi kaikki viittaukset tonaalisuuteen, kolmisoinnut ja tonaaliset keskukset, mutta pyrkimys atonaalisuuteen leimaa myös varhaisten suomalaisten modernistienkin tuotantoa radikaaleimmillaan.
 
"Brucknerin myöhäissyntyisen keskiaikais mystismisen sielun ja modernimman ulkomaailman vierauden välillä on selkeä kontrasti. Vaikka wagner oli brucknerin yleismusiikillinen ihanne, hän joutui sinfonikkona nojautumaan kuitenkin klassisiin wieniläismestareihin, beethoveniin ja schubertiin, mutta hän menee vieläkin kauemmas historiaan, barokin kontrapunktisiin mestareihin ja viimein keskiajan katoliseen kirkkomusiikkiin" ( kai maasalo).
 
elgar joka toi englantiin saksalaistyyppisen sinfonisen ajattelun,kirjoitti vielä 1930 luvulla vanhanaikaisia sinfonioita ja sävelrunoja brahmsin tyyliin.

Jotakin tuollaista itsekin ajoin takaa. Koska olen aina pitänyt itseään Bruckneria patavanhoillisena (mikä on hieno asia), kaikki hänen seuraajansakin sitä ovat.
 
En oikein tiedä mitä sub zero ajaa takaa, 1900-luvun säveltäjää, joka ihan pokkana säveltää jotain renesanssimusiikkia eikä mitään muuta? Jos vähän laajennetaan tätä ajattelua näistä sävellysmestareista, eikö periaatteessa kuka hyvänsä muusikko joka on erikoistunut vanhaan musiikkin ole sitten tällainen konservatiivi? Eihän aikoinaan säveltämistä ja soittamista muutenkaan eritelty niin tarkasti.
 
Niin tai näin, olen nyt tämän "metsästämisen" seurauksena löytänyt aivan mahtavan uuden musiikin, joka kulminoituu jotenkin tähän majesteettiseen Franz Schmidtin 1. sinfoniaan:
 
https://www.youtube.com/watch?v=PkBiI9P3U_M
 
En ole varma olenko ihan hakoteillä, mutta jotenkin on sellainen olo että näitä mestarillisia taidonnäytteitä on pidetty minulta piilossa. Kun tutkii näitä maailmansotien ajan säveltäjiä, monet heistä on jollakin tavalla suhteutettu natsisaksan poliittiseen ideologiaan ja ne joiden sitä on tulkittu (yleensä aiheetta) kannattavan, ovat joutuneet jälkimaailman unohtamiksi. Minua sellainen ei oikeastaan kiinnosta, koska en muutenkaan ole kiinnostunut "laulujen sanoista", vaan itse musiikista. Siispä voin ilokseni huomata, että tuo Schmidtin sinfonia on eräs tämän hetken suosikeistani. Ihan käsittämättömän kova. Jos finaali olisi vähän maltillisempi, sanoisin että sinfonia on täydellinen. Toisaalta tuo lievä nuoren kukon pullistelu tuo sinfoniaan mukavan särmän, siis vastakohtana sellaiselle brahmsilaiselle täydellisyydelle.

alun johdanto aivan kuin jotakin hollywoodin filmimusiikkia franz schmidtin sinfoniassa joka maistuu epigonialta ja melkoiselta kitchiltä ja todelliselta anakronismilta lähes schumannmaiseen tyyliin allegrossa reiniläisen kaikuineen. Suoraan sanottuna halpahintaista roskaa ja emotionaalisesti tyhjää musiikkia. Kuvottavaa itsetehostusta. Syvyyttä tuskin lainkaan. Otto jahn mozartin prahalaisesta: sattuvin sinfonisen ilmaisutavan kuvaus mitä historia tuntee , sillä siinä ilmenee musiikkidraaman intohimoinen maailma täysin esteettömänä. Mozart on oikea jumalhahmo.

vaikuttaa tuo subin "konservatiivinen jo nuorena" nurinkuriselta ilmaisulta ikään kuin modernismin ja konservatismin käsitteet olisivat sekoittuneet keskenään sillä perusteltua ja loogistahan on aloittaa taiteilijana konservatiivina tutun musiikillisen kieliopin puitteissa ja siitä vasta uudistua ja kehittyä modernistiksi mutta nyt syntyy vaikutelma kuin se konsevatismi olisi joku päämäärä sinänsä eikä tyylillistä muutosta edellyttävä modernismi. Ymmärrettävämpi ilmaisu olisi "modernisti jo nuorena" joten ei ole erityisen yllättävää olla konservatiivi nuorenakin jos sitä on vielä kypsemmälläkin iällä, mutta on tavallista olla konservatiivi vielä nuorena ennenkuin säveltäjästä vasta myöhemmin tulee modernisti kuten schönbergistä tai bergmanista.

megatherium: alun johdanto aivan kuin jotakin hollywoodin filmimusiikkia franz schmidtin sinfoniassa joka maistuu epigonialta ja melkoiselta kitchiltä ja todelliselta anakronismilta lähes schumannmaiseen tyyliin allegrossa reiniläisen kaikuineen. Suoraan sanottuna halpahintaista roskaa ja emotionaalisesti tyhjää musiikkia. Kuvottavaa itsetehostusta. Syvyyttä tuskin lainkaan.
 
Vai että oikein kuvottaa... LOL!

nyt kun perehdyin siihen hieman paremmin oli tuo kuvottaa termi ehkä liian vahva ilmaisu kuvaamaan sitä mitä schmidtin plagioinnilta maistuvasta sinfoniasta koin muttei teoksen temaattinen aines ole mitenkään erityisen persoonallista vaan tavanomaista lajia schumann ja brahms vaikutteineen joka saa sen vaikuttamaan hyvinkin konservatiiviselta ja taaksepäin katsovalta musiikilta joka ei synnytä suuria emotionaalisia kokemuksia väsyttävässä retoriikassaan. Tuukkasen 6 sinfonian paatos taivaallista musiikkia romanttisessa muotokielessään tai saikkolan quasi una fantasia e scherzo infernale . Mitä tuo LOL tarkoittaa?

jos "mozartin piano ei koskaan laulanut melodioita vaan puhui lyhyin sävelin" kuten levesinet kirjoittaa, miten on sitten mahdollista, että mozart, joka korosti pianonsoitossa koruttomuutta ja luonnollisuutta, karttaen liioittelua rytmin ja dynamiikan käsittelyssä kuin ulkoisessa elehtimisessäkin, kohdisti kaiken huomionsa äänen kauneuteen ja LAULAVUUTEEN, kuten kai maasalo kirjoittaa?
 
Venäjän suuriruhtinasparin kunniaksi järjestettiin wienissä pianokilpailu mozartin ja muzio clementin välillä mozartin esityksen valloittaessa jopa hänen kilpakumppaninsa joka ihaili mozartin henkevää ja suloista soittoa erityisesti adagiossa ja improvisoiduissa muunnelmissa. Mozartista taas clementin soitossa ei ollut kreutzerinkaan verran tunnetta vaan hän oli vain kone jonka vahvuus olivat terssijuoksutukset.
 
Vaikka keisarin edessä tapahtunut kilpailussa ei julistettu voittajaa yleisesti kuitenkin käsitettiin mozartin voittaneen taiturikollegansa. Kun mozart oli uransa huipulla, hän oli wienissä kaupungin konserttiyleisön ehdoton suosikki jokaisen mozartin pianokonserton herättäessä kiinnostusta ja ollessa kaupunkilaisten puheenaiheena.
 
Mua kuitenkin kiinnostaa suomalaiset unohdetut säveltäjät ja heidän musiikkinsa nykyään enemmän. Ihailen tuukkasia ja karjalaisia jne.