Keskustelua raskaammasta musiikista ›

arppah8: On kyllä vaan pirun ruma toi kansi :D
 
Lieköhän joku some-viittaus sekin. Käänteisillä väreillä tulee kovasti Facebook-mieleen tuosta kannesta.

Hieman korvat luimussa ja häntä koipien välissä on myönnettävä, että itse asiassa aika hyvä levy vaikka muuta ehkä odotinkin. Jo aloituskappale Ikoneklasmia vakuutti, että nyt on taas hyvin pullat uunissa ja musiikissa uusia kiinnostavia aineksia. Tykkäsin kyllä edellislevyn hetkittäisistä black metal/emperor-jutuista, esim. Panzerfaustissa ja SLK-biisissä.
 
Hyrde näemmä laittanut vokaalien suhteen uutta vaihdetta silmään, sen verran aggressiivista ja keuhkojarepivää ördäystä tulee välillä. Muistuu mieleen se sama muutos mikä tapahtui Mokoman Marko Annalalle Kuoleman laulukunnaat -levyn aikoihin. Hyvä!
 
Noin 5 kuuntelua takana nyt. Pienet vihreät miehet on toistaiseksi vähän tasapaksu perusbiisi ilman sen ihmeempää, vaikkei sinällään mikään tyylirikko. Muissa kappaleissa riittää kliimakseja ja sukat pyöräyttävää myllytystä, Meidänkaltaisillemme ja Pala palalta ovat varmastikin mukaansatempaavia livesuosikkeja tulevaisuudessa. D.S.M. on melko maaninen, biisi ottaa muutamaankin kertaan sellaisen suunnan mitä kuulija ei osaa odottaa.

Ensikuuntelu takana, pidän tästäkin levystä. Synamuljuttelumeininki iskee kyllä hyvin, ja melko vauhdikas lätty.

Joo, ensikuuntelun perusteella ei voi tuomita suoralta kädeltä ainakaan paskaksi. Vaatii kyllä perehtymistä hieman lisää. Mielestäni moniulotteisempaa soitantaa ja biisirakenteita, kuin esimerkiksi edellisellä.

jusbb: Lieköhän joku some-viittaus sekin. Käänteisillä väreillä tulee kovasti Facebook-mieleen tuosta kannesta.
 
Ois ollu muuten vitusti tyylikkäämpi kansi noin.
 
Ei ollut kyllä mun mieleen tää levy. Surullista kyllä Kuudet raamit jäi kuin jäikin levyn parhaaksi tai oikeastaan ainoaksi hyväksi biisiksi. Oppii ainakin arvostamaan SLK:ta ihan eri tavalla tän levyn jälkeen. Siinä sentään oli pari oikeasti kovaa biisiä ja ne loputkin oli ihan hyviä. Nocebolla sama homma. Tästä nyt ei jäänyt ainakaan ekan kuuntelun jälkeen mitään käteen enkä usko, että jää muutenkaan. Viimeisen Atlantiksen kanssa sama homma enkä ole siitä levystä koskaan oikein pitänyt. Kummasti tuntuu menevän oma mielipide Stam1nan-levyjen kanssa valtaosaa vastaan.

M4ss3 m/:Ei ollut kyllä mun mieleen tää levy. Surullista kyllä Kuudet raamit jäi kuin jäikin levyn parhaaksi tai oikeastaan ainoaksi hyväksi biisiksi.
 
En jaksanut lukea koko tarinaasi loppuun. Kuuntelen sen sijaan Elokuutiota kolmanteen kertaan.

Errata: En jaksanut lukea koko tarinaasi loppuun. Kuuntelen sen sijaan Elokuutiota kolmanteen kertaan.
 
Ei se mitään. Siitä vaan. Ei se ole multa pois jos joku tosta levystä tykkää. Toivotaan, tai minä toivon, että seuraava levy on taas sellainen josta kukaan muu kuin minä ei tykkää. :)

M4ss3 m/: Ei se mitään. Siitä vaan. Ei se ole multa pois jos joku tosta levystä tykkää. Toivotaan, tai minä toivon, että seuraava levy on taas sellainen josta kukaan muu kuin minä ei tykkää. :)
 
En ole sanonut että pidänkö vai en. Hämmästyttävän vammaista on vain se kuinka postauksestasi tuli ilmi se että olet juuri ja juuri vaivautunut levyn kuuntelemaan ja olit muodostanut mielipiteesi oikeastaan jo ennen kuuntelua. Voin olla toki väärässäkin.

Lem1n Rihmakallojen uusimmat perseilyt on kyllä hyvä kokonaisuus, vaikka Nocebolta ja SLK:lta tutut koukeroinnit on vaan vallanneet alaa entisestään tehden paketista entistä vaikeemmin aukeavan. Onko se sitten hyvä vai huono jää nähtäväksi. Yksittäiset biisit ei tästä nouse ainakaan alkuun niin hyvin esiin, mutta on miusta ihan hiton hienoa, että kokonaisuus on ehyt varsinkin, kun vertaa kahteen edelliseen lätyskään. Paljon on sanottu myös se, että levyllä on vaan yksi oikeasti huono biisi, Meidänkaltaisillemme, joka tuntuu olevan kasattu "seulan läpi" päässeistä hevipoika666:n ensiriffeistä, jota ees kertsi tai Tomi Joutsenen ilmeisesti hartaalla raspilta poskeen ottamisella aikaansaadut miehekkäät murinat ei riitä pelastamaan. D.S.M. ei myöskään oikein sytytä, vaikka siinä onkin lainattu ovelasti klasarista äkkiväärää dynamiikan poukkoilua sekä atonaalisuutta ja onhan Hyrden laulu, tai mitä mölinää milloin nyt sattuukaan olemaan, sekopäisine yksityiskohtineen ja rajojen hakemisineen mukavaa kuunneltavaa.
 
Lyriikan teemat tuntuu olevan vähän turhankin hyvin jemmattu kiertoilmausten taakse. Lueskelin sanat ensikuuntelun rinnalla läpi, enkä kyllä äkkiseltään erottanut tuosta mitään järkevää tarinaa. Silti lämmittää mieltä, kun levyn biisit pyörivät musiikillisesti kuin lyriikallisesti samoilla taajuuksilla - edelleen tehden senkin paremmin, kuin edeltäjänsä.
 
Kyl tää tästä viel aukeaa, kun kuuntelee. Parempi fiilis tästä on, kuin kahesta aiemmasta. Mielipiteet muuttuu ja voi olla, että syön hattuni myös Meidänkaltaisillemme -biisin kohdalla, mut jos syön ni tuleehan syötyä ainakin hyvästä syystä.
 
Ei tää mikään kympin levy ole itelleni, mutta hyvä silti. Parasta Lemin Taminassa on se, että ne vaan pysyy mielenkiintoisena ja jokainen levy on ollut jollain tavalla ehdottomasti ostamisen arvoinen.

Aika sekavaa kohkaamista on Stamppa nykyään, tämä kuutio menee samaa rataa kuin muukin Rajan jälkeinen tuotos. Onneksi sentään ne 3 ekaa levyä on omaan makuun ajatonta ja maistuvaa mäiskettä :-)
 
Mut hei, Tänäänhän ilmestyi myös oikeasti hyvää Suomalaista metallia: Convulse - Cycle of Revenge. Tässä vanhankin aivot pysyy mukana ;-)

TTV: Aika sekavaa kohkaamista on Stamppa nykyään, tämä kuutio menee samaa rataa kuin muukin Rajan jälkeinen tuotos. Onneksi sentään ne 3 ekaa levyä on omaan makuun ajatonta ja maistuvaa mäiskettä :-)
 
Mut hei, Tänäänhän ilmestyi myös oikeasti hyvää Suomalaista metallia: Convulse - Cycle of Revenge. Tässä vanhankin aivot pysyy mukana ;-)
 
Munsta sekavuudessaan erittäin mielenkiintoista, ja Stamppa on aikuistunut huomattavasti siitä alkuaikojen mättövaiheesta.
 
Tällä levyllä toimivat sekä soundit että biisit erittäin hyvin. Pari edellistä levyä olivat tuotannoltaan kuivempia, ja näin ollen jäivät minulta muiden varjoon. Mutta en usko että niin käy Elokuutiolle.
 
Kokonaisuutena ei niin helposti sulateltava tapaus todellakaan, noista lyriikoista voisi repiä vaikka mitä metaforia oikean asian vierestä. Hyrden vokaaleista puhumattakaan, nyt oikeasti nimittäin toimii.
 
Toisaalta minusta ei saa Stam1na -fanipoikaa tekemälläkään. Kerran on bändi nähty livenä vuoden 2006 Tuskassa, ja olin silloin 15-vuotias. Ehkä olisi aika mennä keikalle...

Hmm. Pitkä päivä takana ja vasta näin loppuillasta pääsi tutustumaan. Kaksi kertaa nyt ajatuksella kuunneltu.
 
Kokonaisuudessaan erittäin hyvät ennakkotunnelmat. Ekat kaksi biisä vähän laimean tuntuista, mutta kolmas ja neljäs potki jo ihan kunnolla. Tykkään tästä nopemmasta irrottelusta ja agressiivisuudesta. Sounditkin toimii.
 
Suosikiksi nousi ehdottomasti tämä mielipiteitä jakava D.S.M. Olisi saanut olla biisin alun kaltaista paahtoa alusta loppuun puolestani, vaan toimii näinkin.
 
Totaaliset flopit taitaa tällä kertaa puuttua. Sinkkubiisi ei kovasti lämmitä eikä pienet vihreät miehet.
Edit: No kyl tää sinkkubiisikin sinänsä tomii. Perinteisempää stam1naa, ehkä?

Noh, töissä kuuntelin sivukorvalla läpi ja mieleen jäi Meidänkaltaisillemme, menevä kappale. Kohta jossa lauletaan "pimeälle puolelle" tulee aivan laulusta mieleen ruotsalainen Raised Fist-bändi. Toinen joka yhdellä kuuntelulla mulle esiintyi edukseen oli Marttyyri. Ehkä pienoinen pettymys ekan kuuntelun jälkeen, mutta ei pari aiempaakaan Stam1na-levyä ihan heti auenneet.
 
En oo muuten yli vuoteen kirjottanu mnettiin ennen tätä. :D

Kertakuuntelulla ei kyllä auennu juuri ollenkaan. Katellaan uudestaan ku arki ja bussimatkat jatkuu.

Kesken jäi levy. Ekan biisin aikana oli jopa fiilikset että oiskohan tämä jotakin erilaista mutta viimeistään 2. biisin aikana tuli selväksi että onhan tämä paska bändi nykyään. Ei jatkoon.
 
Panzerfaust ainoa hyvä biisi mitä tämä bändi on säveltänyt vuosikausiin.

Viiden kuuntelun perusteella ei kyllä lähde tämä. Harmi. Olisin halunnut tykätä tästä.

Peittoaa kevyesti Nocebon, SLK:n ja Rajan. Sijoittuu jonnekin debyytin ja UKK/VA levyjen väliin. Heikkoa biisiä ei ole, pari sellaista ihan ok tasoa. Kuudet raamit jää mielestäni heikoimmaksi biisiksi ja jotenkin se poikkeaa levyn muusta linjasta aika paljon. Ikoneklasmia, Meidänkaltaisemmille ja Pala palalta suosikit tällä hetkellä.
Hyyrysen ulosanti on kyllä parantunut melkoisesti. Lisäksi soundit toimii erittäin hyvin. Joutsenen vierailu yllätys, mutta hyvä sellainen.

Pidän. Jo ensikuuntelusta jäi mielikuva, että hyvä levy kyseessä, mutta sen lopulliseen avautumiseen vaadittiinkin jo aika monta pyöräytystä - luultavasti myös siksi, että olen kuunnellut viimeiset kolme kuukautta lähinnä jazzia.
 
Ainoa biisi, joka ei itseäni niin miellytä, on Meidänkaltaisillemme. Sen sijaan paljon parjattu Pienet vihreät miehet kolisee itselleni ihan hyvin, ja myös Kuudet raamit uppoaa osana kokonaisuutta. Myös lyriikat ovat mielestäni yllättävän helposti tulkittavissa, kun asettaa ne levyn konseptia vasten.
 
Tasaisen hyvä kokonaisuus mehukkailla saundeilla, jatkoon.
 
Edit: on Meidänkaltaisillemmekin ihan hyvä, kun tarkemmin kuuntelee :)

On tämä nyt parhainta Stam1naa hetkeen, mutta omalla kohdalla se ei enää kerro juuri mistään. Tatsi bändiin hävisi Rajan jälkeen, enkä oikein enää osaa edes sanoa, että millaista musaa haulaisin bändiltä kuulla. Elokuutiota olen pyöritellyt pari kertaa ja kovin etäiseltä vaikuttaa. Sikäli harmi, kun moni on tätä hehkutellut lievän erilaisuuden ym. ansiosta. Avausraidasta pidän, mutta sen jälkeen on melkoista usvaa. En yleensä pidä siitä, että levyt vaativat monta kuuntelukertaa ennen kuin avautuvat. Jotenkin siitä tulee semmoinen olo, että sitä pakottaa itseään tykkäämään jostain. Tässä tapauksessa alkaa vähitellen olemaan sellainen olo, että oma aika on yksinkertaisesti ajanut ohi Stam1nan suhteen.