| Aihe: Konserttiarviot | |
|---|
|
No nyt oli Musiikkitalolla A. Launista, T. Pylkkästä, A. Merikantoa ja E. Pingoud'ta ja samassa "kulttuuripoliittisessa konsertissa" M. A. Numminen ja Mauri Pekkarinen laulamassa. Metka tempaus! Minä kiitän. 8) |
|
Kävin kuuntelemassa Radu Tupua, eiku siis Hupua...mmm; LUPUA, Jukka-Pekka Sarastetta, Suomalaista Kamariorkesteria ja Ludwig van Beethovenia männälauantaina.
Kiitän konsertista ja totean sen olleen antoisan - lisähavainnointia tuolla:
http://psainio1.wordpress.com/2012/03/18/289/ |
|
Huom! Olet kirjoittamassa yli 871 päivää vanhaan aiheeseen!
Eikä haittaakaan!
Kävin keskiviikkona kuuntelemassa Kirkkonummen kamariorkesterin sekä saksalaisen collegium musicum ulmin yhteiskonserttia. Soittivat Sibeliuksen 7.sinfonian, Straussin oboe konserton sekä Brahmsin 1. sinfonian.
Oli kyllä järisyttävä konserttikokemus! Sibeliuksen 7.sinfonia on mulle se tärkein teos sibbalta. Kuunnellut monta kertaa youtubesta ja siinäkin saanut kylmiäväreitä. Livenä ne kylmänväreet sai aikas moninkertaset tehot........... huhhhuh.
Straussin oboe konserttoon en päässyt niin hyvin kiinni, mutta oboesoloistille pitää nostaa hattua!
Brahmsin ykkönen oli kans livenä hieno kuulla. Sinfonian ekan osan tunnistettavat teemat just rokkas! Myös finaali oli hieno.
Valitettavan vähän nuorisoa vaan paikalla. Minä ja veljeni oltiin varmaan ainoat kakskymppiset. Muutenkin pitää ruveta käymään enemmän konserteissa! |
|
tuukkasen viulukonsertossa tuntuu olevan välitöntä ja raikkaan musikanttista keksimisen riemua alati vaihtuvisssa ja kontrastoivissa tunnelmissa hehkuvasta ja laulavasta lyyrisyydestä kaleidoskooppimaisesti varioituviin rytmikuvioiden leikkiin ja pelimannihenkiseen ilopitoon mozartsitaatteineen orientaalisine ja imoressionistisine vivahteineen kun arnold bax saattaa olla introspektiivinen ja älyllinen mutta siban staattinen ja askeettisen karu sointimaisema 4. Ja 7. Sinfoniassa eivät representoi emotionaalista voimaa ja sisäistä hehkua siten kuin musiikin tulisi taidemuotona esittää välittömäxti itse tahtoa.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa |
|
Musiikkitalossa soitettiin Magnus Lindbergin pianokonsertto nro. 2, joka soitettiin ensimmäistä kertaa Suomessa, ja Shostakovitsin 11. sinfonia. Orkesterina oli radiosinfoniaorkesteri ja kapellimestarina Jukka-Pekka Saraste. On se tyylikkään näköinen mies!
Lindberg oli mulle uusi tuttavuus. Modernimpaa klassista harvoin kuuntelen yleensäkään, mutta oli hieno yllätys tuo pianokonsertto. Pyörittiin ajoittain hyvinkin mystisissä sfääreissä kuin maailmansynnyn alkuhetkillä, kun tähdet ja planeetat syntyvät ja ajoittain musiikki purkaantui kuin punaiset jättiläiset kuollessaan. Mielenkiintoisia sivukoukeroita ja konsertossa oli siisti "voitto" teema, joka soi jylhästi torvisoittimilla.
Mistä sitä aloittaisi Shostakovitsin kohdalta? Noh... vaikka siten, että olipahan tykitystä! Oli vaikeaa pitää päätä paikallaan, kun sinfonian voimakkaat rytmit runttasivat Musiikkitalon salia. Saispa sitä voimaa omalle bändillekin. Kuunnellut sinfoniaa ennen konserttia youtubesta ja jo silloin oli kovaa jytää, mutta livenä... huuuhhuh!
Sinfonian aloittava kummitteleva kehittyvä teema on kuin 1905-vuoden mellakoissa kuolleiden henget, jotka nousevat kertomaan tarinaansa. Toisessa osassa jo kuullaan teoksen finaalin teeman ainekset ja jo tuntuisi, että vääjäämätön verilöyly kohtaisi, mutta ei vielä. Vielä selvitään ajoittaisista purkauksista huolimatta. Kolmanessa osassa on kyllä haikea ja kaunis teema. Kuin kehtolaulu konsanaan. Tämä on viimeinen hetki vetäytyä, mutta haikeus alkaa kuulua vallitsevan tilanteen hyväksymisenä. Finaalin alussa kuullaan mielenosoittajien tarmokas marssi ja nyt ollaan tosissaan. Kaikki on pelissä. Viulusoittimet alkavat soittamaan päättäväistä rytmikästä teemaa. Teema alkaa muuttua kaaottisemmaksi. Ollaan lähellä taistelun loppua. Tuntuisi kuin taistelu kääntyisi mielenosoittajien voitoksi todella jylhän ja julistavan torviteeman soidessa. Torviteeman taustalla kuuluu kuitenkin viulujen hädässä kuuluvat juoksutukset. Torviteema alkaa päättyä. Viimeisillä voimilla yritetään vielä, mutta kaiken päättää tyly lautasisku ja ison rummun iskut. Kuullaan toistumia alun kummittelevasta teemasta. Oliko kertomus tässä? Ehei! Kertomus saa vasta nyt päätöksensä. Koko teoksen aikana huokunut pahaenteinen tunnelma kasvaa. Koko teos päättyy päättävän marssin soidessa kellon iskujen saattelemana.
Konsertti oli kaikin puolin hieno kokemus. Kokemuksena oli myös uutta kuunnella orkesterin takaa. Orkesteri pelasi hyvin yhteen enkä kuullut varsinaisia virheitä. Patarumpujen soittajalla taisi olla joitain ongelmia soittimensa kanssa. Monesti kumartui katselemaan patarumpujen välikköihin. Ei ollut myöskään kovin kallis, kun lippu maksoi 20€. Hieno ja mahtava kokemus!
in särö we trust |
|
alku on tosiaan aika pitkästyttävä ja jaarittelevan haahuileva jopa tahattoman koomisine ja groteskeine sävyineen ja trumpettifanfaareineen myös beethovenin 4. Sinfonian hidasta johdantoa muistuttavassa hautovuudessaan.minua kyllä esim. Melartinin 1, sinfonian pauhaavat c-molli sointurepetitiot ravisuttavat intohimoisessa orkestraalisessa voimassa ja ralph vaughan williamsin meri sinfonian loistelias avaus joka tempaa kuulijan mukaansa teoksen mahtipontiseen julistukseen.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa |
|
Huom! Olet kirjoittamassa yli 252 päivää vanhaan aiheeseen!
Ehkä onkin aika kirjoittaa uutta arviointia.
Kirkkonummen kamariorkesteri soitti 14.11 viisi Sibeliuksen sävel runoa: Pohjolan tytär, Dryadi, Luonnotar, En Saga ja Aallottaret. Konserttipaikkana toimi Kirkkonummen seurakuntatalo. Paikkana ei aivan sovellu parhaiten suuren orkesteriteoksen esityspaikkana. Viulut muun muassa ei tule niin suurena äänivallina, mitä toivoisi. Muuten on hienoa, että Kirkkonummellakin esitetään klassista musiikkia. Myös orkesteri soitti hyvin ja soi paikasta huolimatta rikkaana. Aikaisemmin olin kuullut livenä ainoastaan Pohjolan tyttären ja siitäkin oli ehtinyt vierähtää aikaa, joten sen myötä ei ollut sinänsä tuttua kauraa, vaikka kotioloissa noita on tullut kuunneltua jonkun verran. Konsertti osoitti samalla, kuinka erilaisia teoksia Sibelius sävelsi.
Pohjolan tytär oli illan vaikuttavimpia teoksia. Hienoa orkesterin käyttämistä teoksessa. Dryadi oli näistä teoksista itselle vähiten tuttu. Hauska teos, jossa on tavallaan kaksi osaa, joissa pääteema muuntuu. Aallottaret oli Pohjolan tyttären ohella vaikuttavaa kuultavaa. Myös sopraano veti mahtavasti! Mahtava teos, jossa pääsee helposti maailman synnyn mukaiseen maailmaan. En Saga soitettiin ehkä turhan hitaasti. Tuli jopa laahaava olo esityksestä. Pääteema on kuitenkin jylhää kuultavaa. Viimeisenä soitettiin Aallottaret, joka Sibeliuksen maalaivimpia teoksia. Sanan mukaisesti lähdetään merelle, jossa selvitään suurista aalloista. Hieno teos myös tämä!
Kaiken kaikkiaan konsertti oli mukava kokemus. Täytyy jatkossakin tukea paikallista kamariorkesteria!
kun kaulaparrat yrittävät uhota olevansa ernuja genressä, jonka olennaispiirre on elää vanhempien nurkissa 35-vuotiaiksi asti - emukka |
|
Ilmeisesti tän palstan kirjoittajat ei käy konserteissa tai ei ainakaan missään kivoissa koska tänne ei juuri kirjoiteta.
Musiikkitalo 15.1.16: HKO, johtajana Cornelius Meister.
Piisi David Philip Hefti "Changements"
Yritin ennen konserttia saada piisistä etukäteistietoa mutta ei löytynyt Spotifysta, Youtubesta, iTunesistä. Joltain sivulta löytyi 30 sekuntia piisin alusta, vähän bassoviulujen mörinää eli se oli mun etukäteistieto.
Kun menin uteliaana avoimin mielin niin mahtava elämys: Mitä kaikkea saadaan sinfoniaorkesterista irti kun taito on hyppysissä!
En voi ottaa kantaa kuinka hyvä versio tämä oli tästä piisistä kun vertailukohtaa ei löytynyt mutta riittävän hyvä ja jos joku porukka pistää paremmaksi niin se täytyy ehdottomasti kuulla.
(Oli siellä lïsäksi jotain Mozartia ja Schumannia mutta kuka niistä tämän jälkeen voisi olla kiinnostunut)
You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine) |
 santakasa
16.01.2016 07:16:53 (muokattu 18.03.2016 09:22:21) | |
|
Enpä taida mennä, kun ei ole lippuja enää jäljellä. :-D
Mutta, mutta mitä silmäni näkivätkään konserttiohjelman seasta! Maaliskuun 17. päivänä soitetaan Lisztin Danten sinfonia!!! Onkohan tuo näitä kerran elämässä olevia konsertteja? No, liput on jo hommattu! Paljon huutomerkkejä!
Eilen oli tuo konsertti ja mahtava kokemus oli! Ensimmäisenä soitettiin venäläisen Alexander Raskatovin Missa byzantina kuorolle ja orkesterille. 1950-luvulla syntynyt venäläinen oli ihan uusi tuttavuus. Teos oli kuusi osainen monumentaalinen teos, jossa kuoro yltyi huikeisiin ja suuriin äänivalleihin ja toisinaan oli herkempiä melodioita. Teos kävi vuoropuhelua kuoron ja orkesterin välillä ja ehkä tästä syystä paikoitellen tuli olotila, olisikohan teosta voinut hieman tiivistää. Hieno monumentaalinen teos jokatapauksessa ja kokemus.
Sitten illan päänumero, Franz Lisztin Danten sinfonia. Ennen orkesteria olin kuunnellut teosta jo aikaisemmin netin kautta. Teoshan kestää reilu 40 minuuttia, mutta Musiikkitalossa aika tuntui vain liitävän. Niin hienosti soi tämä sinfoninen runo. Andres Mustosen johtamistyyli näytti olleen elävä ja soittajille annettiin tila sekä aika soittaa musiikki. Danten sinfonian alkuosa oli silkkaa rautaa ja paikoitellen ei voinut paljoa tehdä ettei oma kroppakin siinä mennyt helvetillisten tulien ja tritonuksien tahtiin. Puolesta välistä lähtien aletaan päästä pois helvetillisistä oloista kohti puhdistautunutta oloa. Keskivaiheen teema on todella lyyrinen ja kaunis, joka kehittyy aina naiskuoron mukaan tuloon. Kuoron alkaessa soida, alkoi jo silmätkin kostua sekä omakin olo kuin puhdistunut helvetin tiloista. Hieno ja upea kokemus!
kun kaulaparrat yrittävät uhota olevansa ernuja genressä, jonka olennaispiirre on elää vanhempien nurkissa 35-vuotiaiksi asti - emukka |
|
Höh, konserttiarvioni päivämääräksi tuli tuo vanhempi päivämäärä lainaamastani tekstistä. Noh, nyt tulee ainakin uudempi päivämäärä.
kun kaulaparrat yrittävät uhota olevansa ernuja genressä, jonka olennaispiirre on elää vanhempien nurkissa 35-vuotiaiksi asti - emukka |
 baron
26.11.2016 09:47:48 (muokattu 05.12.2016 14:15:22) | |
|
25.11.16 Musiikkitalo
Novyi Vavilon (Uusi Babylon).
Dmitri Sostakovitsin 22-vuotiaana säveltämä musiikki 1,5 tunnin mykkäelokuvaan.
Kapellimestari Frank Strobel, RSO:sta koottu orkesteri.
Musa kyllä hirveän hyvin sopi elokuvaan ja hyvin kapellimestari sai synkan bändin ja leffan välille. Sostakovits oli lainannut Marseljeesia ja Offenbachin Can-Cania tyylikkäästi sekoittaen. Sen verran sivistykseni lisääntyi että opin tuntemaan fleksatonin jolla on mielenkiintoinen ääni. Pianistin rooli vähän säälitti, istui tunnin tekemättä mitään, sitten soitti yhden piisin soolona ja sitten taas oli tekemättä mitään.
Kyllä tuolla sävellyksellä nuori Sostakovits osoitti että jotain hienoa on vielä tulossa!
You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine) |
|
Daniill Trifonov käväisi Musiikkitalossa vetämässä Ravelin G-duuri pianokonserton.
Vaikka herra on juniori (26v) niin joteskin oli sisäistänyt piisin, varmaan Ravelkin olisi ollut tyytyväinen. Flyygelisoundi oli poikkeavan hyvä, ehkä sen takia että Musiikkitalon vakkari Steinway ei ollut käytössä?
Lintukin oli koko ajan kartalla!
You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine) |
|
baron: Daniill Trifonov käväisi Musiikkitalossa vetämässä Ravelin G-duuri pianokonserton.
Vaikka herra on juniori (26v) niin joteskin oli sisäistänyt piisin, varmaan Ravelkin olisi ollut tyytyväinen. Flyygelisoundi oli poikkeavan hyvä, ehkä sen takia että Musiikkitalon vakkari Steinway ei ollut käytössä?
Lintukin oli koko ajan kartalla!
Katselin ja kuuntelin tätä Yle Areenasta, näkyi olevan joku Bösendorfer, mistä lie..? Hyvältä kuulosti kyllä!
Metsän laidas munat jäi vetoketjun väliin /
Kyllä siinä joutsenemo katsoi hyvin pitkään. -M. A. Numminen |
|
sellisti: Katselin ja kuuntelin tätä Yle Areenasta, näkyi olevan joku Bösendorfer, mistä lie..? Hyvältä kuulosti kyllä!
Jotkuthan roudaa omaa soitintaan ympäri maailmaa, usein valmistajan sponsoroimana.
You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine) |
|
baron: Jotkuthan roudaa omaa soitintaan ympäri maailmaa, usein valmistajan sponsoroimana.
Luulis olevan vähän riskaabelia tuon kokoista soitinta roudata... pienikin kolhu voi tehdä peruuttamatonta vahinkoa.
Metsän laidas munat jäi vetoketjun väliin /
Kyllä siinä joutsenemo katsoi hyvin pitkään. -M. A. Numminen |
|
sellisti: Luulis olevan vähän riskaabelia tuon kokoista soitinta roudata... pienikin kolhu voi tehdä peruuttamatonta vahinkoa.
Riski tai ei mutta kyllähän viulistitkin tuovat oman Stradivariuksensa tai Amatinsa. Eihän tuo konserttiflyygeli paina kuin jotain 500 kg ja kyllä se Bösendorfer on jostakin sinne pitänyt roudata, ei niillä ole kellarissa odottamassa että jos jollekin tähdelle ei Steinway kelpaisi.
You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine) |
|
baron: Riski tai ei mutta kyllähän viulistitkin tuovat oman Stradivariuksensa tai Amatinsa. Eihän tuo konserttiflyygeli paina kuin jotain 500 kg ja kyllä se Bösendorfer on jostakin sinne pitänyt roudata, ei niillä ole kellarissa odottamassa että jos jollekin tähdelle ei Steinway kelpaisi.
On tietysti millä tahansa arvosoittimella riski mutta onhan se nyt vähän eri asia kuljettaa mukanaan viulua kuin roudata - tai roudauttaa - flyygeliä ympäri maailmaa. Tai pitää olla ainakin kova luotto niihin jotka sen roudauksen käytännössä suorittaa, ettei sitä heitellä miten sattuu. Mutta ehkä sitä ei ihan perus muuttofirman tyypit olekaan tekemässä.
Metsän laidas munat jäi vetoketjun väliin /
Kyllä siinä joutsenemo katsoi hyvin pitkään. -M. A. Numminen |
 xlat
18.08.2018 22:19:30 (muokattu 18.08.2018 22:51:19) | |
|
Kävin 9. elokuuta 2018 Tampereen tuomiokirkossa urkuri Esa Toivolan Ill be Bach urkukonsertissa. Konsertin nimi tuli vanhasta vitsistä, jossa Hollywoodissa tehtiin elokuvaa musiikin historiasta. Rooleja jaettaessa Arnold Schwarzenegger tokaisi: Ill be Bach! Konsertin teemana oli urkumusiikin klassikoita ja leffamusiikin helmiä. Ohjelmassa oli eri elokuvien ja tv-sarjojen teemoja uruille sovitettuina plus muutama tunnettu urkuteos. Konsertin ohjelma (kaikki soitettiin pääuruilla):
- J.S. Bach: Preludi Es-duuri BWV 552
- Teema elokuvasta Terminator II: Judgement Day
- J.S. Bach: Wachet auf, ruft uns die Stimme BWV 645
- Teema elokuvasta Forrest Gump
- Teema elokuvasta Star Wars
- Teema TV-sarjasta Star Trek: The next Generation
- Reger: Toccata op. 59/9
- Teema elokuvasta Live and let die
- Boëlmann: Priere a Notre Dame ja Toccata (Suite Gothique:sta)
- Urkurin oma improvisaatio John Williamsin, Henry Mancinin ja Monty Normanin teemoista
- Bach/ Europe/ Toivola: toccata d-molli ja fuuga teemasta Final Countdown
- lisäksi encore
Konsertti eteni mukavasti, klassiset kappaleet ja leffateemat vuorottelivat kivasti ja leffateemojen sovittamiseksi uruille oli selvästi nähty vaivaa. Urkujen äänimaailmaa käytettiin todella monipuolisesti hyväksi sovituksissa. Erityismaininta täytyy antaa viimeiselle kappaleelle, jossa Bachin kuuluisan toccatan jatkoksi ilmoille kajahti Europen Final countdown täysimittaiseksi fuugaksi sovitettuna. Kirkko oli aivan tupaten täynnä yleisöä, en ole koskaan aiemmin nähnyt semmoista määrää porukkaa tuomiokirkon konsertissa. Suosionosoitukset olivat valtaisat, yleisö selvästi piti konsertista ja encoren kohdalla yleisö lähti mukaan taputtamaan rytmiä kappaleen tahdissa.
Tuomiokirkon pääurut (Wegelius, 1929) ovat mahtava soitin tällaisen musiikin esittämiseen, kun ne ovat isot sinfoniset urut. Itse pidän raskaasta musiikista ja nautin täysillä etenkin fortekohdista, varsinkin 32-jalkaisen Bombarda-äänikerran raskas jyrinä miellytti korvaa (ja koko kroppaa, kun se tärisytti niin kovasti :D ).
Konsertti oli todella onnistunut - nokkelasti keksitty idea ja huolellisesti valmisteltu toteutus. Kannatti käydä pidemmänkin matkan takaa kuuntelemassa! |
|
Joskus Musiikkitalossa on ihan tuorettakin musaa.
Pe 30.11.18 HKO esitti Sean Shepherdin "Express Abstractionism" jonka ensiesitys ollut viime helmikuussa.
Se yrittää kuvailla musiikin avulla jotain taideteoksia, jotka ei sanoneet mulle mitään mutta siitä viis, kaikkea kivaa saa sinfoniaorkesterista irti kun osaa.
Lyömäsoittajia oli 5 kappaletta ja kaikki kyllä olivat tarpeen, kaikilla oli duunia melkein koko ajan.
Paavali Jumppanen veti lisäksi Brahmsin ekan pianokonserton mahtavasti.
You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine) |
 Funkånaut
06.09.2019 08:24:50 (muokattu 06.09.2019 08:26:54) | |
|
Tampereen filharmoninen soitti Rahmaninovia ja Tsaikovskia, kovaa ajoa.
Ensin mainitun 2. pianokonsertto ei jättänyt kysyttävää, upea veto.
Ohjelmisto:
Rahmaninov - Sinfoninen runo op. 29 "Kuoleman saari"
Rahmaninov - 2. pianokonsertto c-molli, op. 18
*väliaika*
Tsaikovski - 2. sinfonia c-molli, op. 17
"hello i am from japan and i really enjoy this music. my friend is karri with glasses and he recommend. i appreciate today him." |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
