Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Tuomoo: Mulla kävi joskus samoin, mutta sittemmin Haken korvasi Circus Maximuksen. Molemmilta on lähiaikoina tulossa vielä uudet levytkin, niitä kovasti jo odottelen.
 
Circus Maximus on ihan ok, Hakenille en oikein syttynyt. Molempia tuntuu vaivaavan se monen nykyprogebändin helmasynti: keskitytään olemaan vaan niin saatanan progea että se oleellinen unohtuu.

Vessajono: Circus Maximus on ihan ok, Hakenille en oikein syttynyt. Molempia tuntuu vaivaavan se monen nykyprogebändin helmasynti: keskitytään olemaan vaan niin saatanan progea että se oleellinen unohtuu.
 
Mulla ei tule kummastakaan tuollasta olo. Dream Theaterista sen sijaan oikein huokuu tuollainen. Haken on paljon enemmän sellaista kikkailumusaa kuin Circus, mutta siltikin tuntuu että ne tekee vaan musaa ja jos siellä sattuu oleen kikkailuja, niin sitten on. Ennen kaikkea tuntuvat tosi yhtenäisiltä kaikki biisit joita olen näiltä bändeiltä kuullu. En tiedä, ehkä se oleellinen on jotain muuta... kenties niitä munakkaita mistä kaikki aina puhuu?

Tuoretta Pink Floyd -coveria:
https://www.youtube.com/watch?v=-fQ3XOnMsX4

Ianuarius: Mulla ei tule kummastakaan tuollasta olo. Dream Theaterista sen sijaan oikein huokuu tuollainen. Haken on paljon enemmän sellaista kikkailumusaa kuin Circus, mutta siltikin tuntuu että ne tekee vaan musaa ja jos siellä sattuu oleen kikkailuja, niin sitten on. Ennen kaikkea tuntuvat tosi yhtenäisiltä kaikki biisit joita olen näiltä bändeiltä kuullu. En tiedä, ehkä se oleellinen on jotain muuta... kenties niitä munakkaita mistä kaikki aina puhuu?
 
Ei se oo välttämättä se kikkailukaan - mun mielestä Beardfish on parhaita ellei jopa paras 2000-luvun progebändi ja onhan sekin pahimmillaan ihan naurettavaa lottoamista. Mut enemmän noissa häiritsee ehkä joku sellanen vähän sinfoniahevityylinen näennäisen teatraalinen mahtipontisuus. Tuntuu että biisien sijaan keskitytään vaan pullistelemaan. Eikä se oo pelkästään progemetallibändien ongelma, samasta ilmiöstä kärsii mun mielestä esim. Spock's Beardin ja Flower Kingsin kaltaset bändit.

Vessajono: Ei se oo välttämättä se kikkailukaan - mun mielestä Beardfish on parhaita ellei jopa paras 2000-luvun progebändi ja onhan sekin pahimmillaan ihan naurettavaa lottoamista. Mut enemmän noissa häiritsee ehkä joku sellanen vähän sinfoniahevityylinen näennäisen teatraalinen mahtipontisuus. Tuntuu että biisien sijaan keskitytään vaan pullistelemaan. Eikä se oo pelkästään progemetallibändien ongelma, samasta ilmiöstä kärsii mun mielestä esim. Spock's Beardin ja Flower Kingsin kaltaset bändit.
 
Beardfish on yks ehkä kovimpia, kuulostaa omalta itteltään eikä yritä matkia jotain tiettyä. Se o vähä sellasta abbaprogeheviä pelkästään hyvällä tavalla :)

Shredator: Tuoretta Pink Floyd -coveria:
https://www.youtube.com/watch?v=-fQ3XOnMsX4
 
Se on nykyään valitettavasti Dream Theaterillakin sellainen tilanne, että pitää soittaa toisten tekeleitä kun omista ei ole enää mihinkään.

Shredator: Tuoretta Pink Floyd -coveria:
https://www.youtube.com/watch?v=-fQ3XOnMsX4
 
En tiiä mut LaBrie kuulostaa taas ihan hirveeltä. On vaan niin väsynyttä ja ihan niinku toiki olis liian korkee sille.

Joo, on se jännä miten tuollainen yksi lyhyt, kuluneista kulunein biisikin voi mennä alusta loppuun aivan penkin alle laulujen osalta. LaBriehän buuattaisiin karaokestakin pihalle nykykunnossa.
 
Rudessinkaan pimputtelut eivät tuohon paljon lisäarvoa tuoneet. Petrucci ja Myung saisivat kokeeksi vetää kahdestaan jotain tuollaista akustista settiä.

phiit: Beardfish on yks ehkä kovimpia, kuulostaa omalta itteltään eikä yritä matkia jotain tiettyä. Se o vähä sellasta abbaprogeheviä pelkästään hyvällä tavalla :)
 
Pari viimestä levyä on aika omanlaisiaan juu mut olihan se nyt alkuunsa ihan silkkaa Gentle Giantia.

Ianuarius: Tajusin tässä, että kyllä Circus Maximus on aikalailla korvannu Dream Theaterin meikälle. Ei niillä ihan niin rajua kikkailua ole kuin jossain Images & Wordsilla, mutta oikeastaan saundimaailma on just se, mitä aina DT:ltä toivoin
 
Kiitoksia vain tuosta Circus Maximuksesta en ollutkaan kuullut sitä aiemmin, helvetin hyvältä kuulostaa. Soundaa jotenkin kivasti vanhalta kunnon Fates Warningilta, mikä on erittäin jees.

Njaa, noista vähemmän mahtipontisista bändeistä oma suosikki on kyllä Moon Safari.
 
https://www.youtube.com/watch?v=nQFW-0im9eg

Guitar_Miller: En tiiä mut LaBrie kuulostaa taas ihan hirveeltä. On vaan niin väsynyttä ja ihan niinku toiki olis liian korkee sille.
Ja se kun Rudessin on pakko vetää Casiollaan omia, biisiin alunperin kuulumattomia lirujaan.

Nojoo kuka muu voisi vetää tuon paremmin kuin Floyd itse? Ihan hyvä versio meikäläisen mielestä. Olisi tosin ollut parempikin koko bändin voimalla...

Kävin eilen tsekkaamassa the Astonishing -shown Pariisissa kun satuin olemaan lähistöllä, ja voin kyllä suositella jos liikut samoilla mestoilla kiertueen kanssa. Hieno ja viihdyttävä kokonaisuus kaikin puolin. Visuaaliset jutut tuki kivasti musiikkia ja tarinaa muttei kuitenkaan vienyt huomiota bändiltä ja soitolta. Soittotatsi tuntui olevan kohdillaan kaikilla, melkein kuin olisi levyä kuunnellut. Jamesille propsit, yli kaksi tuntia aika kovaa tykitystä ja ääni kesti kunnialla loppuun asti. Sivuhuomiona mainittakoon että ranskalainen yleisö vaikutti paljon vanhemmalta kuin mihin oon Helsingissä tottunut, alle 25-vuotiaana tunsin itseni kovinkin nuoreksi harmaapäisten hevinassejen seassa :D

Muuten olikos jo puhetta mahdollisesta live-dvd/bluraysta tältä kiertueelta? DT:n kotisivulla ei ainakaan ollut mainintaa...

Regalis Apertura: Muuten olikos jo puhetta mahdollisesta live-dvd/bluraysta tältä kiertueelta? DT:n kotisivulla ei ainakaan ollut mainintaa...
 
Sellainen tulee kyllä, älä huoli.

Regalis Apertura: Muuten olikos jo puhetta mahdollisesta live-dvd/bluraysta tältä kiertueelta? DT:n kotisivulla ei ainakaan ollut mainintaa...
 
Aivan varmasti tulee. Vähän sellanen fiilis että kaikista tulevista levyistä tehdään myös bluray, koska tyypit/soittajat varmaan haluaa itekkin että jokasesta biisistä on myös live versio taltioituna. Portnoyn aikaanhan se ei ollu tarpeellista kun tyyppi hoiti niitä bootlegi juttuja ja suurin osa keikoista taltioitiin vähintään omaan käyttöön.

On se kyllä niin syvältä kuinka huonossa jamassa bändi on. (Tosin ei varmaankaan taloudellisesti... valitettavasti...) En oo koskaan varsinaisesti välittäny Portnoysta enkä pitäny millään tapaa edes pääjehuna, mutta pakko sanoo että heti kun hän lähti, niin kyllä on luovuus tippunu ihan nollaan. Sit taas toisaalta hänen oma sooloura vaikuttaa ihan mielenkiintoselta. Digannu tosta The Winery Dogsista ja Flying Colorssista.
 
Oon tässä kuunnellu kanssa tosiaan tota Hakenia viimeaikoita tosi paljon ja on se jännä kun nuoret tyypit on niin tajuttoman paljon luovempia ja melodia rikkaampia kaikella tapaa. Ehkä siinä on sit joku uskallus kokeilla jotain uutta, kun taas nää vanhat nimekkäät merkit menee aikalailla markkinoiden mukaan. Aquarius ja Visions on kyllä konseptialbumina niin paljon mielenkiintosempia kuin toi The Astonishing.
 
90-luvulla DT oli vielä aito ja omaperäinen metalliorkesteri vähän taiteellisemmalla tatsilla. Taiteelisuus siinä sit vähän hiipu ajan mittaa, mutta oli sentään vielä ihan ok metalli bändi 2000-luvun lopulla. Mutta nykyään nää tyypit ei oo enään mitään. Ei oo mitään "suck my ass and balls" tyyppistä metallia, groovia rockia eikä hieno tunteista jazzia. Kyllä voisin sanoo että esim A Change of Seasonissa on vähän noita kaikkia.
 
PS: Kun henkilön soitossa oli vielä jotain fiilistä. https://youtu.be/odqLjBBAIl8?t=300

Guitar_Miller:
 
PS: Kun henkilön soitossa oli vielä jotain fiilistä. https://youtu.be/odqLjBBAIl8?t=300
 
erittäin hieno soolo.