| Aihe: White Knuckles Trio | 1 |
|---|
|
Kuuntelin "Got It Bad" -levyn pariin kertaan. Ensin teki mieli nostaa hattua. "Kyllä sitä ollaan niin neekeriä". Hyvin autenttiselta kuulostaa. Sitten aloin miettiä, että tämäkö se on nykyajan blues-muusikon elämän tarkoitus, olla mahdollisimman tarkka kopio jostain mitä tehtiin jo vuosikymmeniä sitten? Vai, onko kyseessä sama kuin kuvataiteissa? Ensin pitää opiskella ja todistaa kykenevänsä tekemään naturalistisia öljyvärimaalauksia ennen kuin voi alkaa räiskimään vapaasti värejä kankaalle ja olla silti vielä arvostettu? Hyvä levy silti, vaikkei bluesia tyylisuuntana mitenkään eteenpäin viekään. |
|
Mä tykkäsin kuulemastani, mitä nyt ehdin kuulla jo (valitettavasti) hiljentyneeltä Roll FM:ltä.
Krooninen sävelkorvan tulehdus ja ajoittainen rytmitajuttomuustila |
|
Hyvä levy ja hyvät on saundit. Miksi (hyvää) pyörää pitäisi yrittää keksiä uudelleen? Soitetaanhan bachin ja mozartin kamaa vieläkin yhä uudestaan ja se kama on keksitty jo satoja vuosia sitten. Aina se tulkinta on kuitenkin bändin näköinen. Mun mielestä bluesia ei tarvitse kehittää tai viedä eteenpäin. niin saa toki yrittää tehdä, mutta aika usein se ei konvehdilta kuulosta.
"When I die, they'll say 'he couldn't play shit, but he sure made it sound good!'" - Hound Dog Taylor |
|
Parempi se on kuin Knucklebone-ryhmät, niiden levyistä ei jää mitään
mieleen ja keikat oli vaan joutavaa ja väliin väkinäistäkin riehumista.
- I'm only in it for the honey - |
|
Onhan se toisaalta hyvä, että pidetään yllä kulttuuria muutenkin kuin, että se olisi vain joltain talleenteelta katsottavissa. Ne kun eivät ole ikuisia. Kulttuuri välittyy ihmisten esittämänä ja kopioimana sukupolvelta toiselle. |
|
Eero Raittisen kanssa Suistoklubilla Hämeenlinnassa äänitetty live-levy löytyy nyt myös Spotifystä:
https://open.spotify.com/album/4Luh7nAfmuaOBHo9HGOqZj
Aikas rouheaa menoa. Piti ihan käydä äsken kuuntelemassa, millaiseen projektiin äänityskamat pääsivät. Hyvä fiilis tuli. :) |
|
Mä jotenkin tympäännyin koko hommaan kun tän luin:White Knuckles Trion syvin olemus on esittää vanhan liiton rhythm and bluesia ja bluesia alkuperäisessä hengessä mutta persoonallisesti. Otamme ne jutut, jotka ovat siinä musassa oikeasti hyviä jä ydinluisia. Ei hiilipaperikopiointia tai yltiöpäistä 50s-ihannointia, ei sitä makeaa valkoisen möhömahabuutsirokkarinsäröbluesia ylipitkillä sooloilla. Eikä silkkimunabluesia, jota esitetään villatakkiäijille ja rouvashenkilöille pehmeästi hintavan viinilasin äärellä ikään kuin blues olisi jatkumoa 1960-luvulla kastroidulle salonkijazzille."
..eli tää oli Rumbasta....mikä mies tää on haukkuun tolleen?? Kaikissa bluesin genreissä on hyvii juttuja ja ei tulisi mieleenkään alkaa haukkumaan muita! Annettakoon kaikkien vetää sillä tatsilla mistä diggaa ja möhömahat ei paljoo haittaa!
Bop Bop Till You drop!! |
|
belarusman: Mä jotenkin tympäännyin koko hommaan kun tän luin:White Knuckles Trion syvin olemus on esittää vanhan liiton rhythm and bluesia ja bluesia alkuperäisessä hengessä mutta persoonallisesti. Otamme ne jutut, jotka ovat siinä musassa oikeasti hyviä jä ydinluisia. Ei hiilipaperikopiointia tai yltiöpäistä 50s-ihannointia, ei sitä makeaa valkoisen möhömahabuutsirokkarinsäröbluesia ylipitkillä sooloilla. Eikä silkkimunabluesia, jota esitetään villatakkiäijille ja rouvashenkilöille pehmeästi hintavan viinilasin äärellä ikään kuin blues olisi jatkumoa 1960-luvulla kastroidulle salonkijazzille."
..eli tää oli Rumbasta....mikä mies tää on haukkuun tolleen?? Kaikissa bluesin genreissä on hyvii juttuja ja ei tulisi mieleenkään alkaa haukkumaan muita! Annettakoon kaikkien vetää sillä tatsilla mistä diggaa ja möhömahat ei paljoo haittaa!
Öheiss, taidat olla sellainen möhömaha :-----D
Ei vaan, saa kai sitä muusikoilla olla kriittisiäkin mielipiteitä myös oman genrensä sisällä. Kaikissa musiikkityyleissä on enemmän ja vähemmän hyvää settiä. Joku tykkää äidistä, toinen tyttärestä ja kolmas naapurin Jormasta ja sen kolmannen mielestä se äiti voi olla helvetin ruma vaikka olisi muiden mielestä kuinka kuuma milffi. Sillä kolmannellakin on silti oikeus olla sitä mieltä mitä on jos sen oikeaksi kokee.
Jorma mulahti. |
|
Olihan tuo vähän karskilla tavalla ilmaistu, mitä WKT blues ei ole.
Kyllä möhömahabuutsirokkarinsäröbluesilla ja silkkimunabluesilla on oma kannattajakuntansa. Kaiken sortin bluesartisteja tarvitaan. |
|
Onhan toi ryhmä tuonu tekemisellään tässä maassa vähän uutta (vanhaa) tuulta sceneen. Mä tykkään kovastikin. Oskarikin näyttää ihan meidän hullulta naapurin äijältä.. mutta mites näiden kävi siellä jenkki-skaboissa? Pääsivät (ensimmäisenä suomalaisen ryhmänä) jatkoon, mutta mitäs sitten.. onko tietoo? |
|
jaripat: mutta mites näiden kävi siellä jenkki-skaboissa? Pääsivät (ensimmäisenä suomalaisen ryhmänä) jatkoon, mutta mitäs sitten.. onko tietoo?
Semifinaalehin pääsivät:
http://www.blues-finland.com/wire/0284.html |
 donpepe
04.03.2016 09:16:54 (muokattu 07.03.2016 18:47:55) | |
|
Tämä on nyt sitten vaan allekirjoittaneen inisemistä joutavista, mutta jotenkin minusta
on vaikeaa suhtautua Oscariin "bluesartistina" sen möykkäbändin jälkeen.
Toki blues sielläkin on pohjalla mutta paino oli enemmän lavavouhkaamisessa,
yhtään piisiä ei jäänyt mieleen siltä kaudelta, viinanhuuruiset haastattelut, kitaroiden hajottaminen ja elokuva kylläkin.
White Knuckles on kuitenkin ihan hyvä orkka ja varsinkin se Eeron kanssa tehty live on rautaa. Mut en tiedä menenkö keikalle kattomaan ;)
Joo, kusipää mulkku, tiedän.
- Ai se menee niinko tolleen - |
 Rämppy
04.03.2016 10:15:16 (muokattu 04.03.2016 10:27:40) | |
|
Kävin toissailtana Sellosalissa tsekkaamassa Eero Raittisen ja White knuckles trion. Ikä alkaa näkyä jo Eerossakin, mutta laulupuoli kyllä toimii. Bändi groovaa erittäin hyvin. Painopiste oli selvästi musisoinnissa, räimettä tai riehumista ei nähty eikä kuultu. Oscarin lavaliikehdintä on melkoista kokovartalojumppaa, mikä on joko sielukasta eläytymistä tai koomista heilumista, näkökulmasta riippuen. Joka tapauksessa kitaransoitto sujui mallikkasti varsin juurevalla ja sopivan hienostelemattomalla otteella. Bändi hoiti homman sataprosenttisesti musa edellä ja show-elkeet tulivat kaupan päälle, mutta eivät olleet itsetarkoitus. Yukka Whiten rummutus oli svengaavan rullaavaa, perisuomalainen tympeä tanakkuushakuinen mättö loisti poissaolollaan. Pianolla on tässä bändissä iso rooli. Ehkä merkittävin osa bändin rullaavuutta johtuu juuri hienosta pianonsoitosta. Yukan laulu kuulostaa hyvällä tavalla autenttiselta ja lakonisen humoristiset spiikit naurattivat yleisöä. Eero Raittisen laulaessa bändi ei varastanut showta, vaan tuki laulua hienosti. Enpä muista milloin mikään bändi olisi soittanut noin pienellä volumella. Keikka taidettiin hoitaa pääosin pelkällä backlinella, siltä ainakin näytti ja kuulosti. Sekin oli poikkeuksellisen tyylikästä. Mutta ei bändi missään nimessä hissutellut tai hienostellut. Hikeä, rouheutta, vääntöä ja virtaa kyllä löytyi. Mitäs muuta...hyvä keikka. Eerokin totesi, että tästä keikasta jää hyvä mieli moneksi viikoksi.
In Finland we have this thing called "diu diu". |
|
^ No onpa hienoa kuulla, ehkä jos sittenkin vääntäytyisi ihan keikalle tsekkaamaan.
- Ai se menee niinko tolleen - |
|
belarusman: Otamme ne jutut, jotka ovat siinä musassa oikeasti hyviä jä ydinluisia. Ei hiilipaperikopiointia tai yltiöpäistä 50s-ihannointia, ei sitä makeaa valkoisen möhömahabuutsirokkarinsäröbluesia ylipitkillä sooloilla. Eikä silkkimunabluesia, jota esitetään villatakkiäijille ja rouvashenkilöille pehmeästi hintavan viinilasin äärellä ikään kuin blues olisi jatkumoa 1960-luvulla kastroidulle salonkijazzille."
Munkin on jotenkin vaikea suhtautua tällaiseen myyntipuheeseen, mitä nyt nuo on sinänsä valideja pointteja, mutta pitääkö jo mainoksessa olla defenssit päällä?
Sinänsä toivon bändille hyvää, Screaming Jay & the Bonesin ohella en oo juurikaan päässyt hyvää rhythm 'n bluesia Suomessa kuulemaan.
"Thank you for the music, white boy". 6-stroke troll #1 |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
