Muusikoiden.net
28.03.2024
 

Kitarat: akustinen »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Laulujen säestyksestä kitaralla
1 2
Jarmo_S
19.02.2016 18:08:11
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Onkohan tämä seuraava myös jotenkin teidän muitten käytössä?
 
Nykyisin kun ikää on jo 50 vuoden yli olen taas löytänyt kitaran uudelleen, tälläisenä kotitrubaduurina.
Taakse ovat melkein jääneet tiluttelu soolot vaikka niitäkin joskus haluaa soitella.
 
Nykyisin soittelen noita lauluja joita löytyy vaikkapa 'Kultaisesta laulukirjasta'. Hieman vanhoja, mutta paljon hyviä lauluja mielestäni.
 
Postauksen pointti on että laitan aina laulun soinnun roomalaiseen numeroasteikkoon kun se siinä esiintyy nuoteissä ensimmäistä kertaa!
 
Jos sävellaji on vaikka C/Am. Niin aivan perussoinnut ovat siis C F G(7) asteina I IV V(7) sekä rinnakkaismollissa Am Dm E(7) .. VIm IIm III(7)
Sitten vielä C Dm(7) G(7) .. I IIm(7) V(7) sointukulkuna ja myös Em .. IIIm. Seitsemäs aste puuttuu, mutta se on harvemmin käytettykin ja korvattavissa.
Näihin kaikkin duuri ja mollisointuihin seiskoja tarvittaessa ja niillä varmaan hoitelee 99% kaikista laulelmista aivan hyvin.
 
Mollisävelmät ovat vaikeampia kuin duurit, useampia sointuja, usein tietenkin rinnakkaisduurin sointuja.
Mutta myös kuutosmollisointuja Xm6 jotka hätätilassa voi korvata vain mollilla. Mollisävelmissä merkkaan siis VIm perussoinnun kohdalle, ei koskaan Im.
 
Ja opettelin nuo vastaavat asteet muissa sävellajeissa: G/Em, D/Hm, F/Dm, A/F#m jne.
Tällä hetkellä hallinnassa on sävellajit 4:ään ristiin ja kolmeen b:hen. Jolloinka, kun laulunuotti tulee eteen, siihen voi helposti laittaa asteet sen soinnuille.
Ja sitten kun melodia on päässä, voin laulun halutessa transponoida mihinkä tahansa näistä 8:sta sävellajista aivan helposti.
 
Demo Harrison
29.02.2016 15:47:21
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Roomalainen numeroasteikko menee kaltaiseltani niitä näitä itseopiskelleelta pimputtajalta yli hilseen, mutta luulen että käytännön tasolla sain napattua kopin jutustasi.
 
Perussoinnut on kiva osata ja osata transponoida päässään, jos esim. laulaja sanookin, että ei sovi hänen äänialalleen. Tykkään ujutella säestykseeni sointukäännöksiä, dimejä, ysejä etc - näkisin ne omalla kohdallani enempi sellaisina "tilkesointuina".
 
Itse nyt vuoden verran sellaisessa koululaisten vanhempien harrasteorkesterissa soitelleena olen tainnut sittenkin todeta Toivelaulukirjat aika toimivaksi harjoittelumateriaaliksemme (vaikka etenkin alkupään julkaisuissa sävellajit tyyliin Eb eivät olleet kovin kitaristisia). Tokihan netistä saa googlattua tabulatuureja ja komppilappuja, mutta nuottiviivastoa seuratessa pysyy paremmin kartalla (vaikka oma nuotinlukutaitoni on aika vajavainen).
 
Ei muuta kuin antakaamme kitaroiden laulaa vaan! :-)
 
Krooninen sävelkorvan tulehdus ja ajoittainen rytmitajuttomuustila
milahtee
29.02.2016 19:05:22
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Eikös kyseessä ole jotakuin Nashvillen notaatiojärjestelmä, Nashville number system. Ideana sointuasteisiin perustuvan numeroinnin käyttämisessä on juuri helppo transponoitavuus, kun laulaja päätää, mistä sävellajista vedetään.
 
Jarmo_S
02.03.2016 09:28:46
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Eb/Cm kyllä tuottaa tuskaa. Laulun alussa vielä kaikki tuntuu mukavalta, mutta aina jossakin vaiheessa alkavat sormet väsyä barresointuihin.
 
Sama "vika" myös Kultaisessa laulukirjassa, monia kappaleita noissa sävellajeissa.
 
Minulla oli kirjastosta Hopeinen laulukirja lainassa, jossa C-mollia muistaakseni esiintyi harvemmin ja laulut myös hieman uudempia. Sitä täytyy divareista metsästää, painos taitaa olla loppunut eikä kirjakaupoista löydy.
 
Toivelaulukirjatkin ovat muuten mukavia, mutta haittapuolina ovat paino ja tilantarve. Kitaristi ei juuri pianosäestystä tarvitse, kun melodia, sanat ja soinnut riittävät.
 
Monet puhaltimethan toimivat hyvin b-etumerkillisissä sävellajeissa, joten johtuu varmasti osittain myös tästä. Tai sitten sopivat laulajille.
 
Kotitrubaduurihan transponoi hyvän Eb/Cm kappaleen johonkin helpommin rämpyteltävään sävellajiin.
 
guitarmigi
02.03.2016 10:45:00
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Suosittelen capon käyttämistä. Capon käyttö on erittäin toimiva tapaa soittaa, mikä tahansa sävellaji. "Avosoinnut" soivat perus säestyksessä parhaiten ja myös tietyt sointukulut soivat kaikissa sävellajeissa, capoa käyttäen, hienosti. Musiikinteoriaa, kun opettelee, niin transponoinnit capon suhteen tekee vaan hyvää teoria mielessä.
Ammattilaiskitaristit käyttävät capoa paljon.
Itse kyllä käyttäisin molliasteikon (harmonisen) mukaan sointuasteita esim. A-mollissa, tärkeimmät I-aste Am, IV-aste Dm, V7=E7, VI-aste F. Sointuteoriassa käytetään rinnakais sävellajeja soinnutuksessa ja molliasteikon mukaan kannattaa mun mielestä ajatella mollisävellaji, koska C-duuriasteikossa ei ole tuota harmonisen mollin 7. säveltä. Elikkäs C-duurissa on III-asteen sointuna Em.
 
Demo Harrison
02.03.2016 12:56:09
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

guitarmigi: Suosittelen capon käyttämistä. Capon käyttö on erittäin toimiva tapaa soittaa, mikä tahansa sävellaji. "Avosoinnut" soivat perus säestyksessä parhaiten ja myös tietyt sointukulut soivat kaikissa sävellajeissa, capoa käyttäen, hienosti.
 
Jees, capo on vakiovaruste survival kitissäni :-). Miltei menin tolaltani, kun kerran luulin hukanneeni Dunlop-caponi lopullisesti. Se putkahti myöhemmin kuitenkin, ehdittyäni ostamaan jo toisen samanlaisen. Onpahan nyt sitten vaikka molempiin kitaralaukkuihin, sähkiksen ja akkarin.
 
Krooninen sävelkorvan tulehdus ja ajoittainen rytmitajuttomuustila
Demo Harrison
02.03.2016 13:08:16
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Minulla oli kirjastosta Hopeinen laulukirja lainassa, jossa C-mollia muistaakseni esiintyi harvemmin ja laulut myös hieman uudempia. Sitä täytyy divareista metsästää, painos taitaa olla loppunut eikä kirjakaupoista löydy.
 
Kultaisen laulukirjan hommasin aikanaan erään trubaduurin innoittamana, mutta että Hopeinenkin ilmestynyt jossakin vaiheessa. On näemmä tosiaan hard-to-get-osastoa... mahtaisikohan F-kustannus lotkauttaa korviansa toiveelle? http://www.f-kustannus.fi/kirjat/muut-laulukirjat
 
Kaikenlaista muunlaista laulukirjaa näkyy kyllä olevan liikenteessä. En ostele nuottikirjoja kovin ahkerasti. "Joulun kitaralaulut" ostin parin vuotta sitten ja sille on löytynyt ihan mukavasti käyttöä, siis siihen tiettyyn aikaan vuodesta :-)
 
Krooninen sävelkorvan tulehdus ja ajoittainen rytmitajuttomuustila
guitarmigi
02.03.2016 14:00:34
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kirjastot ovat loistavia paikkoja löytää melkeinpä kipaleeseen kuin kipaleeseen soinnut. Lorvakuulolta kipaleiden soinnuttaminen on myös mukavaa touhua.
 
guitarmigi
02.03.2016 14:01:44
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Siis korvakuulolta. :) Pienet virheet ovat elämässä sallittuja ja tulee niitä isojakin välillä tehtyä.
Yleisö on onneksi yleensä esiintyjän puolella, ainakin suurimmaksi osaksi.
 
Demo Harrison
02.03.2016 16:22:30
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

guitarmigi: Lorvakuulolta
 
Tai sitten: "Opettelin sen KORVALUULOLTA" - siinä voisi olla aika hauska ilmaisu ja pätee ainakin omaan soitonopiskeluuni. :-) Eli toisin olen luullut jonkun jutun menevän, ennen kuin isommat pojat ovat näyttäneet.
 
Krooninen sävelkorvan tulehdus ja ajoittainen rytmitajuttomuustila
Jarmo_S
03.03.2016 01:52:15
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

guitarmigi: Suosittelen capon käyttämistä. Capon käyttö on erittäin toimiva tapaa soittaa, mikä tahansa sävellaji. "Avosoinnut" soivat perus säestyksessä parhaiten ja myös tietyt sointukulut soivat kaikissa sävellajeissa, capoa käyttäen, hienosti. Musiikinteoriaa, kun opettelee, niin transponoinnit capon suhteen tekee vaan hyvää teoria mielessä.
Ammattilaiskitaristit käyttävät capoa paljon.
Itse kyllä käyttäisin molliasteikon (harmonisen) mukaan sointuasteita esim. A-mollissa, tärkeimmät I-aste Am, IV-aste Dm, V7=E7, VI-aste F. Sointuteoriassa käytetään rinnakais sävellajeja soinnutuksessa ja molliasteikon mukaan kannattaa mun mielestä ajatella mollisävellaji, koska C-duuriasteikossa ei ole tuota harmonisen mollin 7. säveltä. Elikkäs C-duurissa on III-asteen sointuna Em.

Muistan capon joka toimi tosi hyvin minun nylon kielisessä kitarassani. Hukkasin sen jonnekin.
 
Minulla on kyllä capo, jonka pitäisi toimia metallikielisessä, periaatteessa. Käytännössä kitarani kaula on liian ohut ja se capo ei niinkään toimi siinä. Ei se vaan toimi.
 
Jotenkin olen tykästynyt tuohon vanhaan klassiseen kitaraani. Soitin siitä aikoinaan kuten pitäisi, sormilla .... kynsiä fiilaten, ja aika pitkälle kun ne minun kynnet kestivät, aika perverssiä meininkiä mielestäni näin jälkiajattelulla kun recuesrdos del alhambra ei koskaan onnistunut.
Mutta ja nykyisin plektralla vaan sitäkin. Rämpytellen.
 
Miten monimutkaisemmaksi se menee jos mennään vain teorian mukaisesti ja eritellään mollli ja duuri erikseen? Kun ne laulut, sävelmät liikkuvat meillä useimmiten mollissa ja sitten myös duurissa. Tai toisinpäin muissa lauluissa.
 
Että sanottaisiin jos molli niin Im eikä Vim, Niin eikö se vaan laittaisi asioita turhan monimutkaisiksi? l Siihen vielä modulaatio, ja missä ollaan, jossain muussa duurissa tai mollissa tai kirkkosävelmoodissa.
 
guitarmigi
03.03.2016 10:55:16
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Reaalisointumerkit ovat yksinkertaisimmat ja sen takia niillä mennään säestyspuolella ja populaarimusiikin puolella.
Jos haluaa mennä teoriasääntöjen mukaan sointuasteilla niin, sitten käytetään esim. tällaista tapaa. Tämä tapa toimii kylläkin klassisessa musiikissa paremmin, koska eri populaari puolella käytetyistä soinnuista on todella vaikea merkitä asteilla järkevästi, (esim. add9, maj7, maj9 jne...) mutta perussoinnutus tottakai on hyvä opetella asteilla, niin sitten ymmärtää sointuteoriasta ja sointusuhteista eri sävellajeissa paljon.
Kuviteltu kipale. C: I-III-IV-V7 Am: I-V7 C: IV-V7-I modulaatio D: I-III-IV-V7 Hm: I-V7
D: IV-V7-I eli C-Em-F-G7-Am-E7-F-G7-C, D-F#m7-G-A7-Hm-F#7-G-A7-D
 
Molliasteikon mukaan, sointuasteita tehdessä, mennään harmonisen mollin mukaan. Se on A-molliasteikossa gis-sävel. Tämän takia musiikkiteoriassa käytetään merkitsemistapoina rinnakkaissävellajeja. Halusin nyt vain tähdentää, miten teoriassa asia menee. Ymmärrän kyllä Jarmo tapasi ajatella asiaa.
 
guitarmigi
03.03.2016 10:57:11
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Capoista sen verran, että hyviä capo merkkejä ovat mm, Schubb, Kyser ja Jim Dunlopp.
Kaikilta näiltä löytyy nylon kieliselle kitaralle hyvät vaihtoehdot.
 
Jarmo_S
12.03.2016 20:14:30
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Capollahan asia helpoimmin hoituu ja voi soittaa sitten pääasiallisesti avoimien kielten soinnuilla ilman transponointia. Täytyy varmaan etsiä tuohon klassiseen sitä.
 
Jos vaikka Eb/Cm, niin laitetaan se ensimmäiselle nauhalle ja soitetaan D/Hm otteilla. Tai kolmannelle nauhalle ja C/Am sointuotteilla.
 
guitarmigi
12.03.2016 21:43:36
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Juu, nimenomaan noin. Tosiaan 20-30 euroa laittaa, niin saa loistavan capon nylonille.
 
Lennu
12.03.2016 21:50:32
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Teräskieliselle sitten G7th
 
"olis niin kova bändi, että vetäis covereinakin vaan omia biisejä"
guitarmigi
12.03.2016 22:51:40
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Tuo G7TH on kyllä mainio kapistus.
 
Jarmo_S
20.03.2016 07:29:34
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Capo kolmannelle nauhalle mahdollistaa lisäksi soittaa kahden b:n Bb/Gm sävellajit G/Em otteilla.
 
Yhden b:n F/Dm onnistuu myös D/Hm otteilla.
 
Neljän b:n Ab/Fm otteilla F/Dm, mutta toki helpommin laittamalla capo ensimmäiselle nauhalle (G/Em).
 
Tuntuu siis siltä että tässä capoilussa mitä tulee nuoteista soittamiseen, keskityn tarkemmin tähän kolmanteen asemaan. Opettelen tässä asemassa sointujen nimet uudelleen ja myös melodiansoittopuolta avoimia kieliä hyödyntäen. Siis yleisimmissä b-etumerkillisissä sävellajeissa.
 
Lennu
20.03.2016 10:53:23
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Jarmo_S: Capo kolmannelle nauhalle mahdollistaa lisäksi soittaa kahden b:n Bb/Gm sävellajit G/Em otteilla.
 
Yhden b:n F/Dm onnistuu myös D/Hm otteilla.
 
Neljän b:n Ab/Fm otteilla F/Dm, mutta toki helpommin laittamalla capo ensimmäiselle nauhalle (G/Em).
 
Tuntuu siis siltä että tässä capoilussa mitä tulee nuoteista soittamiseen, keskityn tarkemmin tähän kolmanteen asemaan. Opettelen tässä asemassa sointujen nimet uudelleen ja myös melodiansoittopuolta avoimia kieliä hyödyntäen. Siis yleisimmissä b-etumerkillisissä sävellajeissa.

 
Mä opettelen vaan sormitukset, ihan sama mikä se loota on.
 
"olis niin kova bändi, että vetäis covereinakin vaan omia biisejä"
Jarmo_S
02.04.2016 15:19:16 (muokattu 02.04.2016 15:37:05)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Lennu: Mä opettelen vaan sormitukset, ihan sama mikä se loota on.
 
Varmaan näinkin. Olen kuitenkin havainnut tämän hyväksi siinäkin mielessä että kun osaan nyt niitten tuttujen sointujen uudet nimet niinkuin ulkoa tuossa kolmannessa positiossa capon kanssa. Ja myös melodiasoitto nuoteista on jotenkin siinä hanskassa. niin voin sitten helposti transponoida ilman capoa laulun puolitoista sävelta alemmaksi ilman niitä roomalaisia sountuasteita.
 
Tämä on nyt sellaista osittain teoreettista, mikä kuitenkaan ei varmaan kenellekään ole haitallista opiskella. :)
 
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1 2

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «