Tanssimusiikki ›

Kaikki me olemme sitä joutuneet kuulemaan ja joku meistä on jopa piruuttaan esiintynyt. Itsekin laulaa luikautin kerran kuuden kupin kumarassa, joka täten tunnustettakoon. Se mitä minä moiselta esiintymiseltä sain, jäi itseltäni ymmärtämättä. Se mitä saavat muut alan harrastajat, jää itselleni arvoitukseksi.
 
Paikka oli naapurissa sijaitseva pubi. Se sattui olemaan lähin paikka, josta kaljaa oli saatavilla. Alkuillasta huomioni kiinnittyi muutamaan alan hartaaseen harrastajaan, joille kuviot näyttivät olevan täysin selviä. Homma näytti kestävän handussa. Ilmeisesti jotkut heistä olivat oikein treenanneetkin, niin rutiinia esiintyminen näytti olevan. Ainut näkyvä miinus oli näyttöruudulle laulaminen, joka on mielestäni varsin kökköä ja tekee etäisen vaikutelman. Näillä näytti olleen ihan omat kannatushuutajansakin. Siis eräänlaiset fanklubilaiset, jotka kannustivat suosikkejaan yhä suurempiin ponnistuksiin taiteellisen tasonsa nostamiseksi. Illan edetessä alkoivat koroketta kuitenkin miehittämään yhä enemmän juovuksissa olevat Paula Koivuniemet ja Olavi Virrat.
 
Sietorajani sekoilun seuraamiseen täyttyi ilta kymmenen hujakoilla, kahden rumanpuoleisen herran karjuessa kilpaa: -Aikuinen nainen mä oon.
Silloin pakenin paikalta sangen miehekkäästi.
 
Mitkä ovat omat kokemuksesi? Tunnustuksia vastaanotetaan.

Vuonna 1991 minulla oli mieleenjäävä mahdollisuus vierailla 5 viikkoa Etelä-Amerikassa, Boliviassa. Siellä(kin) kuppiloita kierrettiin ja karaoke oli silloin saapunut tuohon köyhään maahan . Laulajia oli tosi paljon , tasoa en osaa sanoa, itse vaan syvällä vakaumuksella totesin: " Suomalaiset ovat kyllä niin ujoa porukkaa että ei tuo meilläpäin yleisty".
Vähän meni pieleen ennustus.

Laivan karaokessa romanisälli lauloi "Pettäjän tietä", katse ruudulla. Mutta lauloi aivan eri sanoja kuin mitä ruudulla luki. Poikaparka ei osannut lukea. Humalaisen yleisön umpiväsyneet, suunpohjukaismanneäänellä mongerretut hevos- jne.-vittuilut oli muka tarkoitettu omille pöytäkuntalaisille, mutta "vahingossa" ne kyllä kuuluivat lauteille asti.
 
Se kaveri oli siinä tilanteessa periaatteessa niin yksin kuin tässä maailmassa vain olla ja voi, mutta onneksi hänellä oli sentään musiikki.
 
Musiikki on ihmisten yläpuolella oleva lupaus puhtaasta hyvästä.

En ole koskaan laulanut karaokea. Enkä laula jatkossakaan.

En kestä.. vastenmielistä.
 
E: Pakottavassa tilanteessa oon joskus etsinyt solistia.

Suomalainen pubikaraoke on demokraattinen laji, jossa kaikki saa laulaa taitojensa mukaan ja kaikki saa kannustavan kohtelun. Toisin on jaappanissa, jossa karaoke(kin) on näytön paikka, johon suhtaudutaan äärimmäisellä vakavuudella. Jos tulee moka, niin se on kasvojen menetys ja suunnilleen harakirin paikka.
 
Vaikka en henk. koht jaksakaan seurata kännikaraokea, niin on tämä suomalainen versio kuitenkin kannatettavampi kuin jaappanin malli. En soisi, että karaokenurkkaukset menevät kaikenlaisten kykyjenetsijöitä kyttävien puoliammattilaisten temmellyskentäksi rahvaan jäädessä sivustakatsojaksi.

Entisenä karaokeisäntänä oli hermot menna siitä pääosin karaokejuoppohuudosta kansalaisromuttamoissa eli eri karvalakkikapakoissa maakunnassamme -90-luvun puolenvälin aikoihin.
Onneksi samat ei omat käyttämäni karaokelaitteet levyineen varastettiin toisen isännän karaokeillan jälkeen ja vielä Varkaudessa. Hommani loppuivat siihen, ennen kuin hermot menivät lopullisesti.
Kyllä karaoke laulajia on kehittänytkin ja sen puitteissa kisojakin riittää maassamme innokkaille paskapalkintoineen ja lupauksineen äänitteestä sekä laulajan urasta. Palkinnot usein luokkaa T-paita ja kansipaikkalippu ruotsinlaivoille Tukholmaan sekä takaisin.
Harvoin käyn enää katsomassa karaokea missään, mutta joitain osaavia demolaulajia kapakakoista olen löytänyt aikoinaan biisejäni laulamaan, joiden kanssa vieläkin puuhastellaan musiikin parissa. :)

Rämppy: ...Toisin on jaappanissa, jossa karaoke(kin) on näytön paikka, johon suhtaudutaan äärimmäisellä vakavuudella. Jos tulee moka, niin se on kasvojen menetys ja suunnilleen harakirin paikka...
 
No ei se ihan näin kyllä ole. Siellä se on enemmänkin leirinuotiokitaroinnin korvike bileversiona (kilpailut poisluettuna luonnollisesti). Paikalliseen koodistoon kuuluu myös ettei suorituksia tule moittia, ellei sitten ole todellakin varma ettei vastaanottaja loukkaannu.
Sitäpaitsi siellä karatelaulanta on siirretty pääosin eri kokoisiin yksityisiin koppeihin, mikä on mitä loistavin tapa. Sen soisin tänne myös.
Sellaisia komeron kokoisia pieniä baareja myös löytyy julkisilla laulannoilla, mutta pääosa karatesta tapahtuu niille omistetuista yksityiskoppikomplekseista.

mutta pääosa karatesta tapahtuu niille omistetuista yksityiskoppikomplekseista.
 
Hehee! Karateakin karaokelaulannan aikana. (Karare=tyhjä käsi ) ;-)

Eläkeläissoittaja: Hehee! Karateakin karaokelaulannan aikana. (Karare=tyhjä käsi ) ;-)
 
No huh, pitää kyllä rakastaa omaa ääntään! :D

Eläkeläissoittaja: Hehee! Karateakin karaokelaulannan aikana. (Karare=tyhjä käsi ) ;-)
 
Tuo oli siis referenssi edeltävään "karatelaulanta"-termiin. Se kun on pääsääntöisesti lähellä väkivaltaista kamppailulajia, tuo taustanarun päälle laulaminen. ;)
Btw, Kara = tyhjä ja Karaoke viittaa "tyhjään orkesteriin". Alunperin nimenomaan koko laji kehiteltiin korvaamaan orkesteria/komppaajaa.
 
Tuossa on ihan mielenkiintoinen lyhyt pläjäys historiasta, jos englanti taittuu:
https://www.youtube.com/watch?v=OjzmxRYrrow
(About 9min kohdilta lähtee historia-osuus)

EP: No huh, pitää kyllä rakastaa omaa ääntään! :D
 
Hehee! Juu, kyllä! ;-)

KanttoriPiiparinen: Illan edetessä alkoivat koroketta kuitenkin miehittämään yhä enemmän juovuksissa olevat Paula Koivuniemet ja Olavi Virrat.
 
Paradoksaalista kyllä - mutta juuri nämä "Paulat" ja "Olavit" ovat niitä, jotka pitävät nämä karaokekuppilat "elinvoimaisina" (kassavirta)

harpist: Paradoksaalista kyllä - mutta juuri nämä "Paulat" ja "Olavit" ovat niitä, jotka pitävät nämä karaokekuppilat "elinvoimaisina" (kassavirta)
 
Aivan totta! Mikrofonin hajukin sen kertoo. ;-)

No.Kakskertaa viikkarilla risteilyllä ja liekö parikytä vuotta väliä?Viimeks olin ymmälläni,ko paikalla olevat asiakkaat alkoivat taputtaa heti alun jälkeen.Vähäs tekis mieli vetää uudestaan,mut on sitten jäänyt vain kuunteluun.Pöhnäs on turha kavuta lauteille.

Ravintola -ja tanssimuusikko jos ajautuu ikääntyessään tai työnpuuteessa, kuten minäkin aikoinaan, karaokeisännäksi, niin kyllä se koko mm. kesiolutkapakoiden juopuava asiakasryhmä, kun alkaa ja kuvitelee vielä osaavansa laulaa, on vetäjälle kauhistus. Siihen kisaan kun vielä sisältyy mahdolliset järjestyshäiriöt portsarittomassa karvalakkikapakassa, niin revi siitä sitten työniloa ja huumoaria. Näin oli ainakin karaoken alkuaikoina -90-luvulla minun kokemukseni mukaan karaokeisäntänä. Kyllä vitutti monasti, kun sai illan päätteeksi laitteet kasaan ja pääsi pois koko juottoloista eli kansalaisromuttamoista. Muutama rauhoitusolut tuli olettua, jotta toipui järkytyksistä, jos ehti vielä ainakin kotikaupungin karaokepaikoista myöhemmin avoimeen ei-karaokeravintolaan sen tekemään tai sitten kotona ennen nukkumaanmenoa.

Olisikohan tämä sitten Karaokeen liittyviä visioita .... kauhujen sijaan (?)
 
Minulla vaan on sellainen kutina, että karaoken tarjonta siirtyy valmiisiin laulunharrastajille varta vasten räätälöityihin laulutiloihin - aivan kuten "kunnonkohottajille" on vastaavasti kuntosalit.
 
Kuukausimaksulla pääsee "harrastamaan" - eikä vakavasti asiaan suhtautuvien tarvitse enää sietää alkoholin kanssa pläträäviä kollegoja . "Personal trainerin" avustuksella laulutaitokin kehittyy ja toivottua tulosta alkaa syntyä.
 
Tanssiorkesterit vastaavasti palaavat kuppiloihin ja kassavirta kapakoitsijalle pysyy edelleen yhtä vireänä - sillä eihän suomalainen mies voi selvin päin mennä hakemaan naista tanssiin. Tanssitaidottomat naiset pistävät vastaavasti osaamattomuutensa "alkoholin piikkiin"
 
Win-Win

harpist: Olisikohan tämä sitten Karaokeen liittyviä visioita .... kauhujen sijaan (?)
 
Minulla vaan on sellainen kutina, että karaoken tarjonta siirtyy valmiisiin laulunharrastajille varta vasten räätälöityihin laulutiloihin - aivan kuten "kunnonkohottajille" on vastaavasti kuntosalit.
 
Kuukausimaksulla pääsee "harrastamaan" - eikä vakavasti asiaan suhtautuvien tarvitse enää sietää alkoholin kanssa pläträäviä kollegoja . "Personal trainerin" avustuksella laulutaitokin kehittyy ja toivottua tulosta alkaa syntyä.
 
Win-Win
 
Ei hasumpi idea, jos joku/jotkut vain tuon toteuttavat, kun karaoke on niinkin suosittu harrastus maassamme. :)

Kansa harrastaa sitä mistä tykkää ja vieressä vinkuu keikkansa menettänyt hanuristi.
Vihapuheita kaikki tyynni ja osin jäävittömien kirjoituksia.
Sieltä karaoken ympyröistä ponnistaa monta solistia jotka hakkaavat keskivertobändin laulavan basistin mennen tullen, uskokoon ken tahtoo.
Hyi teitä !!