Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Ziggy Bubba: Metallica on tehnyt liian pitkiä levyjä vuodesta '88, Justicen ois voinu tehä senkin yhelle vinyylile, musta. Etenkin kun se levy on niin yksnappista, samaa jynkkysoundia alusta loppuun.
 
Näin on. Katselin wikipediasta huvikseni noiden levyjen pituuksia ja vain kolme ensimmäsitä studiolevyä ovat olleet alle tunnin mittaisia. Nyt siis tarkoitan ihan virallisia studiolevyjä. Kaikki muut ovat kestäneet yli tunnin ja St.Anger 75.01 ja Death Magnetic tasan 75 minuuttia. Lulukin kestää yli 87 minuuttia :D
 
Bändi on tavallaan tehnyt itse itselleen karhunpalveluksen kun on tehty noin pitkiä levyjä. Nyt tuntuu oleven yhdenkin oman kappaleen tekeminen jo aivan mahdoton tehtävä.
Minusta Justice levyllä ja näillä parilla uudemmalla on vielä lisäksi nuo sounditkin, niin puuduttavat että ei niitä enää jaksa kuunnella.
 
Tuossa ottamani Judas Priest on tehnyt 2000-luvulla 4 studiolevyä, vaikka varmasti silläkin on monien fanien mielestä jo parhaat ajat takanapäin. Judas Priest on kuitenkin tehnyt levyjä, vaikka suosio on laskenutkin huippuajoista ja muitakin vaikeiksia on bändillä ollut.
Metallica on taas saanut aikaiseksi vain 2 studio levyä tuossa ajassa. En tiedä, voiko tuota Lulua oikein laskea mukaan tähän joukkoon.
 
Kaksi studio levyä yli 15 vuodessa ei ole kyllä kovinkaan hyvin, varsinkin kun eivät muutenkaan ole bändin parhaimmista. Joku tuntematon bändi ei tuollaisilla kappaleilla saisi varmaan miltään minkäänlaista levytyssopimusta tänäpäivänä. Ei ainakaan jos sillä demolla olisi näitä kahden viimeisen studiokiekon kappaleita.
Lulusta nyt puhumattakaan...
 
Ikävä seurata bändiä, joka oli ainakin minulle tosi kova nuorempana. Ei taida enää tulla lasta eikä muutakaan.

mpekkanen:
Joo ja kyllä tähän voidaan listata monia sellaisia bändejä ja artisteja joiden levyt kestävät vieläkin alle tunnin tai jopa alle kolme varttia. Se on sitten jo toinen asia jos kymmenestä listan nimestä 80% prosenttia ei sano mitään tai ne ei kiinnosta muutenkaan. Tämä vain ihan yleisesti, eikä ollut Ziggy Bubballe...
 
Kuten yllä todettu, mä suuresti epäilen sun tuntemusta nykymusasta. Ei jengi istu studioissa vaa ja tee biisejä sillä perusteella että pitää saada CD täyteen. Nykyään digijulkasun aikakautenahan vois sillä periaatteella tehä ja julkasta jotain kuuden levyn mittasia pläjäyksiä, mutta ei se palvele ketään. Normaali levy tänäpäivänä kestää jotai 40min ja risat, ei todellakaan tuntia.

phiit: Mitä tekemistä levyn pituudella on "nykymusan" kanssa? Ennen levyt oli sen 40 min jotta mahtu yhdelle vinyylilevylle, tänä päivänä ei ole muuta syytä kuin artistin laiskuus ja se että itse levykäsitys alkaa hiipua pullasorsasukupolvella kun kuunnellaan vaan yksittäisiä biisejä.
 
Edit: levynmitallahan ei käytännössä ole mitään väliä vaan sen sisällöllä ennemminkin :)
 
Sillä vaan kun tässä on toitotettu muka faktana että nykylevy kestää yli tunnin ja lyhkäsiä, iskeviä paketteja ei osata tai haluta tehdä. Osoitin tämän väitteen olevan aika kaukana todellisuudesta.
 
Albumi konseptina on tosiaan hiipumassa, 50-luvun irtibiisimeininki tekemässä paluuta. Tuota pullasorsasukupolviläppää en ymmärrä, kyse on lähinnä digijakelun vaikutuksesta ja murroksesta jossa vieläkin ollaan. Ajat muuttuu.

Menee vähän off-topikiksi mutta on hieman sääli näin wanhana levykokonaisuusdiggarina että tuo cd-levyn pituinen formaatti häviaisi tulevaisuudessa kun artistit alkaakin julkaista vain yksittäisiä fileitä (mp3, flac yms.) silloin tällöin... Eli se fyysinen levy alkaa tulla harvinaiseksi koneelle ladatun fileen vallatessa markkinat (no saahan sen poltettuakin cdllekin jos haluaa but still...).

Regalis Apertura: Menee vähän off-topikiksi mutta on hieman sääli näin wanhana levykokonaisuusdiggarina että tuo cd-levyn pituinen formaatti häviaisi tulevaisuudessa kun artistit alkaakin julkaista vain yksittäisiä fileitä (mp3, flac yms.) silloin tällöin... Eli se fyysinen levy alkaa tulla harvinaiseksi koneelle ladatun fileen vallatessa markkinat (no saahan sen poltettuakin cdllekin jos haluaa but still...).
 
Rokissa ja metallissa fyysinen formaatti kyllä puoltaa paikkaansa vielä hyvän tovin, että sinällään ei kannata huolestua vielä. Tosin fileet ostan lihatiskiltä heh heh heh vähän rankempaa työ_mies_huumoria.

Regalis Apertura: Menee vähän off-topikiksi mutta on hieman sääli näin wanhana levykokonaisuusdiggarina että tuo cd-levyn pituinen formaatti häviaisi tulevaisuudessa kun artistit alkaakin julkaista vain yksittäisiä fileitä (mp3, flac yms.) silloin tällöin... Eli se fyysinen levy alkaa tulla harvinaiseksi koneelle ladatun fileen vallatessa markkinat (no saahan sen poltettuakin cdllekin jos haluaa but still...).
 
Ei se kyllä katoa, vinyylihän on vahvasti tullut takaisin eikä tunnu hiipuvan, sen siivellähän monet levyt saa nykysin ladattua FLACina cd tasoisena tai jopa hi-res laatuna.
 
CD levyt itsessään alkaa jo olemaan yhtä turhia kuin vhs kasetit :)

Mutta jos bändi tekee pidemmän levyn niin silloinhan saa enemmän vastinetta rahalle! Esimerkkinä Ride the Lightningin kesto 47:23. Jos otetaan levyn hinnaksi 20€ saadaan yhden euron edestä jo 2 minuuttia ja 22 sekuntia mmusiikkia. Vastaavasti MAster of Puppetsin kohdalla eurolla saadaankin jo 2min 44sek loistavaa musiikkia! Dind, ding, ding!
 
No, joo joo tää oli tämmöst läpändeerusta.
 
Itselle sopii hyvin nopeat ja napakat albumit kuin myös sitten mammuttimaisemmat. Entropia jo listasikin erään Nile -yhtyeen listaansa. Bändi on hyvä esimerkki pitkien levyjen toimivuudesta sekä myös lyhyempien levyjen napakkuudesta. Toinen esimerkki on Origin.
 
Metallican kohdalla Änkyrä on aivan liian pitkä eikä materiaali ole minusta hääppöinen. Mulle siinä on kolme hyvää biisiä: Frantic, St. Anger ja Some Kind of Monster. Death Magneticissa materiaali on hyvää ja loistavia biisejä, mutta joissain biiseissä ihan turhaa turhaketta. Esimerkkinä Judas Kississä kuultava harmonia luritus tai soolon jälkeinen jumitus. Muutenkin Death Magneticin kappaleissa on ongelmana biisien rakenne, joka samalla lisää niihin pituutta turhaan. Karkeasti biisien rakenne on seuraava: Intro, Bridge, Verse, Chorus, Bridge, Verse, Chorus, Interlude, Solo, Bridge, Verse, Chorus. Riffitkin tulevat säännöllisesti sen 4 tai 8 kertaa. Slayerhän teki muun muassa Reign in Bloodissa sen tempun, että riffi ei tullutkaan kahdeksaa kertaa vaan kuusi kertaa esimerkkinä. Tämmöstä havaintoa miulta.

Entropia666: Väite panee vahvasti kyseenalaistamaan sen että miten perillä oot nykymusasta.
 
Lost Society - Braindead: 42min
Inkvisitor - Doctrine of Damnation: 36min
VHB - New Day Rising: 48min
Sotajumala - Raunioissa: 41min
Slayer - Repentless: 42min
Santa Cruz - s/t: 42min
Nile - What Should Be Unearthed: 51min
Nightwish - Endless Forms Most Beautiful: 1h19min
Lamb of God - Sturm und Drang: 51min
Ghost - Meliora: 42min
Diablo - Silver Horizon: 52min
 
Kaikki tainnu tulla 2015 tai 2016 ja noista yks kellottaa yli tunnin. Muuten aika perus älppärimittaa.
 
Swallow the Sun - Songs From the North
 
Kaks ja puoli tuntia.
 
2015

Jeszse: Swallow the Sun - Songs From the North
 
Kaks ja puoli tuntia.
 
2015
 
Totta, mutta silti tilastot on aika paljon enemmän kallellaan tuohon rapiaan 40 minuuttiin.

Saako 12 sinkulle suhteessa enempi myyntiä kuin 12 biisin levylle? En oikeasti tiedä, mutta en ihmettelisi vaikka saisi. Sikäli en ihmettelisi vaikka levyt lyhentyisi.

Arkka: Saako 12 sinkulle suhteessa enempi myyntiä kuin 12 biisin levylle? En oikeasti tiedä, mutta en ihmettelisi vaikka saisi. Sikäli en ihmettelisi vaikka levyt lyhentyisi.
 
Saa.
 
Fyysistä sinkkua et saa myytyä, mutta homman nimi onkin markkinointipuolella. Levyt kun ei enää myy, oli sinkku tai täyspitkä. Kun tiputtelet tasaiseen tahtiin sinkkuja niin yleisön mielenkiinto pysyy yllä ja on helpompi myydä keikkaa. Jos oot vähän pidemmälle päässyt artisti, niin niitä sinkku ja saa useemman vuodessa radiorotaatioon vrt. pistät levyn pihalle kerralla. Monesta sinkusta on helpompi tehdä monta hittiä kuin lohkoa niitä levyltä. Levyjen tekeminen vie myös enemmän aikaa ja vaatii enemmän resursseja, artistille on taloudellisempaa julkasta sinkkuja.
 
Rokkipuolella on käytetty semmosta strategiaa että on nauhotettu pari sinkkubiisiä kärkeen, pistetty ne yksitellen pitkin vuotta pihalle ja kierretty + nostettu profiilia sitten niitten tiimoilta. Myöhemmin on nauhotettu levyn loput biisit ja koko paska lyödään pihalle sitten seuraavana vuonna tavallaan kokoelmalevynä, mutta silti tuoreena materiaalina.

Itekin sitä aina haikailee sen albumiformaatin (kannet, lyriikkalehdykät, tarina, kiitoslistat, teemallisuus....) perään ja olen surullinen siitä, että se taitaa olla aika last season-juttuja (progepuolella sentään vielä taistellaan!!)! Mutta fakta on, että ajat muuttuu ja nyt mennään näillä.
 
Työssäni olen nuorten kanssa tekemisissä ja onhan se nyt suuri huhuu-momentti jos jonkun saa kiinnostuun jostain edes viiden minuutin ajaks! Kovin hektiseks on mennyt elo! Mobiilituotetta on pakko päästä hiveleen puolen minuutin välein ja siihen ajatusmaailmaan joku Reign in Bloodkin on ihan saatanan pitkä levy!
 
Metallica hioo riffejään ja haluaa tehdä levyn mikä on täynnä koukkuja ja paranee joka kerta kun sitä kuuntelee (DMkin on mielestäni parantunut joka kuuntelulla..) ja joutuu pettyyn, koska väki toteaa puolessa välin ekaa kuuntelua, että onpas paskaa, pakko kommentoida johonkin palstalle, että onpas paskaa, heheheh!
 
Ironiaa tämä... ;-)

Artturi: Itekin sitä aina haikailee sen albumiformaatin (kannet, lyriikkalehdykät, tarina, kiitoslistat, teemallisuus....) perään ja olen surullinen siitä, että se taitaa olla aika last season-juttuja (progepuolella sentään vielä taistellaan!!)! Mutta fakta on, että ajat muuttuu ja nyt mennään näillä.
 
Tosin tähän koittaa digijakelut kyllä evolvoitua. Esim. Spotifyyn tuli lyriikat luettavaksi biisin kanssa ja huhuja on ollut että kiinnostusta on kehittää palveluita niin että niistä pystyisi väijymään myös levynkannet ja ostamaan merchit. Olisi todella hyvä homma jos nuo menisi joskus tuotantoon asti.

Entropia666: Tosin tähän koittaa digijakelut kyllä evolvoitua. Esim. Spotifyyn tuli lyriikat luettavaksi biisin kanssa ja huhuja on ollut että kiinnostusta on kehittää palveluita niin että niistä pystyisi väijymään myös levynkannet ja ostamaan merchit. Olisi todella hyvä homma jos nuo menisi joskus tuotantoon asti.
 
Hieno juttu!

Entropia666: Totta, mutta silti tilastot on aika paljon enemmän kallellaan tuohon rapiaan 40 minuuttiin.
 
Voisihan noita tilastoja jostain ihan oikeasti etsiä ja katsoa vaikka 50-luvulta asti tähän päivään Suomessa eniten myydyimpien levyjen keskipituuksia. Vai olisiko se sitten kuitenkin vasta 60-luvun lopulta tai vasta 70-luvulta kun metallimusaa ei oikein aikaisemmin ollut.
Ei sieltä listan Top10 kyllä kauheasti niitä metallilevyjä löytyisi muutenkaan, että tätäkin pitäisi hieman rajata. Myydyimmät metallilevyt ja siinäkin olisi sitten vääntöä että kuuluuko Motörhead(esim.) tähän genreen. Vai pitäisikö tämä tehdä jostain muusta maasta tai jotenkin muuten, en tiedä...
 
Itse kun koko 80-luvun kuuntelin lähinnä metallimusaa, niin noita levyjä oli jo silloin muutamia satoja. Silloin kun tuli kaseteille nauhoiteltua ja kavereille, niin suurin osa levyistä mahtui helposti tosiaan niin että 90 minuuutiselle kasetille mahtui kaksi kokopitkää levyä. 60 minuutin kasetteja sai sitten käyttää Metallican ja ihan muutamien poikkeuksien kanssa jotka eivät tuohon 45 minuuttiin mahtuneet. Tällaisia levyjä olivat suurimmaksi osaksi livelevyt, Metallican tuotokset ja ihan muutamia levyjä sieltä täältä.
Ainakin minun hyllystä löytyi perinteisemmästä heavymusasta thrash metalliin kaikenlaista. Tätä ns. sukkahousuosastoheavyä ei niinkään, mutta muuten kyllä löytyi raskaampaa/nopeampaa metallia ja rockia aika hyvin laidasta laitaan
Noista bändeistä joita silloin aikoinaan kuuntelin, niin jos ne ovat vielä kasassa-->Niin todella suuri osa tekee nykyään pidempiä levyjä kuin aikoinaan. Ei ne varmasti ole tunneilla pidentyneet, mutta on kuitenkin.
Laitonhan tuossa esimerkkinä Judas Priestin levyjä muutamia ja Judas Priestin Nostradamus on tosiaan yli 100 minuuttia pitkä teos.
 
Triptykon on uusista bändeistä mielestäni aika hyvä, mutta silläkin on molemmat tähän asti tehdyt levyt yli tunnin mittaisia. Sitten on yksi EP, joka on luonnollisesti lyhyempi.
Jo Celtic Frostin Monotheist oli 2006 yli tunnin, mutta kaikki muut tämän yhtyeen levyt ovat alle tunnin. Tosin Cold lake ja Vanity/Nemesis ovat niin surkeita, että ne tuntuvat useimmilta tunneilta vaikka nekin ovat alle tunnin kestoltaan. Muutenhan nuo Celtic Frostin levyt ovatkin hyviä ja klassikoita sarallaan. Ainakin minun mielestä ja Triptykon tavallaan jatkaa tuota Monotheistin juttua eteenpäin, mutta vieläkin raskaammin ja toisella kokoonpanolla.
 
Metallica ei ole kuitenkaan tehnyt yhtään alle 45 minuutin levyä, jos nämä varsinaiset kokopitkät studiokiekot lasketaan. Ride The Lightning on lyhyin ja sekin on tuota kolmea varttia hieman pidempi, ei tosin paljon.
Ainakin Metallicalla on levyt olleet pitkiä aina ja vain pidentyneet entisestäänkin, josta jo noita pituuksia laittelinkin...

Entropia666: Saa.
 
Fyysistä sinkkua et saa myytyä, mutta homman nimi onkin markkinointipuolella. Levyt kun ei enää myy, oli sinkku tai täyspitkä. Kun tiputtelet tasaiseen tahtiin sinkkuja niin yleisön mielenkiinto pysyy yllä ja on helpompi myydä keikkaa. Jos oot vähän pidemmälle päässyt artisti, niin niitä sinkku ja saa useemman vuodessa radiorotaatioon vrt. pistät levyn pihalle kerralla. Monesta sinkusta on helpompi tehdä monta hittiä kuin lohkoa niitä levyltä. Levyjen tekeminen vie myös enemmän aikaa ja vaatii enemmän resursseja, artistille on taloudellisempaa julkasta sinkkuja. Ei niitä kyllä Suomessakaan enää kovinkaan paljoa myy edes listoilla olevat artistit jos verrataan menneisiin aikoihin. Kultalevyjen määrää on tiputettu kokoajan, koska jos ne olisivat samalla määrällä kuin joskus-->Niin vuosittain ei välttämättä möisi kovinkaan moni levy kultaa. Voisi olla vuosia, ettei yhtään kultalevyä tulisi.
 
Rokkipuolella on käytetty semmosta strategiaa että on nauhotettu pari sinkkubiisiä kärkeen, pistetty ne yksitellen pitkin vuotta pihalle ja kierretty + nostettu profiilia sitten niitten tiimoilta. Myöhemmin on nauhotettu levyn loput biisit ja koko paska lyödään pihalle sitten seuraavana vuonna tavallaan kokoelmalevynä, mutta silti tuoreena materiaalina.
 
Tuota... tarkoitus ei ole kyllä olla mitenkään erikseen sinun kanssa erimieltä asioista.
Kuitenkin jos mietit sellaisia levyjä, joissa on kaikki ihan älyttömän kovia kappaleita. Eli sellaisia, että ne voisi sinkkuina kaikki erikseen julkaista-->Niin montako ihan rehellisesti sellaista levyä löydät? Siis niiden sinkkujen olisi varmaan tarkoitus myydä...
Keikkojen saanti jollain pienemmällä kotimaisella bändillä on kuitenkin ihan toinen asia kuin myydä sinkkuja tai levyjä ihan maailman laajuisesti. Eikä noiden levyjen myynti ole helppoa myöskään kotimaassakaan, jos ei ole jakelusopimuksia ja levy-yhtiötä takana tukemassa ja mainostamassa bändiä/artistia. Eikä jakelusopimukset ja levy-yhtiökään pysty siihen, että levyjen myynti on vain vähentynyt.
Toki moni bändi ja artisti tekee musaa ja keikkailee, vaikka siitä ei niin rahallisesti kannattaisikaan. Tappiollista toimintaa ei varmaan kenenkään pussi lopputtomasti kestä, mutta ihailtavaa on kuitenkin se, että monet tekevät musiikkiaan rakkaudesta siihen. Olipa se sitten millaista tahansa ja myykö se vai ei.
 
Moni hyvä levy voi vielä toimia kokonaisuutena ja se saattaa olla todellakin hyvä. Kuitenkin siellä biisien joukossa voi olla myös sellaisia kappaleita, jotka eivät erikseen irroitettuna siitä muusta levystä ehkä niin hyvin toimisikaan. Ei Metallican kolmesta ekastakaan levystä kannataisi jokaisesta kappaleesta erikseen sinkkua tehdä. Tosin se on minun mielipide ja joku enemmän fani voi olla jotain toista mieltä.
 
Hyvien kappaleiden tekeminen on vaikeaa, vaikka siihen olisi koko bändillä osaamista ja taitoa. Myöskin hittien ja sinkkujen myyntiin vaikuttaa tuurikin aina hieman, ettei noita myynnillisiä seikkoja voi aina ennustaa.
Tietenkin jos tehdään "artisti maksaa" tyylillä ja pukataan uutta sinkkua aina tasavälein ja ei välitetä myynnistä, niin voihan niitä tehdä. Näin saattaa saada keikkaa kyllä kotimaassa, mutta ei ne levyt/sinkut kyllä älyttömiä myy ihan maailman laajuisesti. Ei myy, jos ne levyt/sinkut eivät ole oikeasti todella hyviä. Ei se hyvä kappale ja sen myynti ole kuitenkaan ihan pelkästään toimivien nettisivujen ja mainostamisen varassa. Ei jengi osta pidemmän päälle levyjä, sinkkuja eikä muitakaan tuotteita, jos se ei kuulemastaan tykkää vaikka kaikki muu juttu bändillä toimisikin.
Varmaan kuitenkin yleensä hyvilläkin levyillä on kaksi tai kolme sellaista parempaa sinkku/hitti biisiä ja muut voivat olla sitten muuten ihan hyviä tai saattaapa sinne väliin mahtua niitä ns. täytebiisejäkin.
 
Jos noiden hyvien kappaleiden tekeminen ja hittien teko olisi helppoa, niin kyllä niitä varmaan kaikki haluaisivat tehdä musagenrestä riippumatta.

mpekkanen: Tuota... tarkoitus ei ole kyllä olla mitenkään erikseen sinun kanssa erimieltä asioista.
Kuitenkin jos mietit sellaisia levyjä, joissa on kaikki ihan älyttömän kovia kappaleita. Eli sellaisia, että ne voisi sinkkuina kaikki erikseen julkaista-->Niin montako ihan rehellisesti sellaista levyä löydät? Siis niiden sinkkujen olisi varmaan tarkoitus myydä...
 
Niin. Ennen myytiin levyä, nyt myydään sinkkuja. Ennen kannatti tehdä kokonaisuus jossa oli useampi biisi, oli ne sitten timattia tai ei. Nykyään kannattaa ennemmin julkaista useampi sinkku ja lyödä ne sitten koosteena pöytään levyn muodossa parin "bonusbiisin" kera.
 
Keikkojen saanti jollain pienemmällä kotimaisella bändillä on kuitenkin ihan toinen asia kuin myydä sinkkuja tai levyjä ihan maailman laajuisesti. Eikä noiden levyjen myynti ole helppoa myöskään kotimaassakaan, jos ei ole jakelusopimuksia ja levy-yhtiötä takana tukemassa ja mainostamassa bändiä/artistia. Eikä jakelusopimukset ja levy-yhtiökään pysty siihen, että levyjen myynti on vain vähentynyt.
 
Niin. Levyjen myynti on vähentynyt, siks pitää tehä keikkaa. Paljonko oot myyny pienen bändin keikkaa? Meikä on onnistuneesti jonkin verran. Se on aina helpompaa kun on jotai tuoretta ja tietää että bändi on ns. tapetilla edes jossain muodossa. Oli se sitten levy tai sinkku. Sinkku on vaan halvempi ja helpompi tehdä. Samaa skemaa on käytetty maailmanluokan artistienkin myynnissä. Levylafkat on muuttanu diilejä esim. 360-malleihin, joissa artisti joutuu kirjoittamaan kustannussopimuksen ja lafka vie välistä myös esim. merkkari- ja keikkamyynnistä. Bisnes on kallistunut julkaistavan tuotteen myymisestä elämystuotantoon.
 
Toki moni bändi ja artisti tekee musaa ja keikkailee, vaikka siitä ei niin rahallisesti kannattaisikaan. Tappiollista toimintaa ei varmaan kenenkään pussi lopputtomasti kestä, mutta ihailtavaa on kuitenkin se, että monet tekevät musiikkiaan rakkaudesta siihen. Olipa se sitten millaista tahansa ja myykö se vai ei.
 
Kyllä, monet tekee keikkaa persnetolla, mutta ei kovin pitkään tai ainakaan paljoa jos ei oo taloudellista puskuria reippaasti.
 
Moni hyvä levy voi vielä toimia kokonaisuutena ja se saattaa olla todellakin hyvä. Kuitenkin siellä biisien joukossa voi olla myös sellaisia kappaleita, jotka eivät erikseen irroitettuna siitä muusta levystä ehkä niin hyvin toimisikaan. Ei Metallican kolmesta ekastakaan levystä kannataisi jokaisesta kappaleesta erikseen sinkkua tehdä. Tosin se on minun mielipide ja joku enemmän fani voi olla jotain toista mieltä.
 
Niin. Tämmösiäkin levyjä on. Mutta ne ei oikein tahdo menestyä ihan samalla mallilla kuin ennen. Siks moni artisti on siirtynyt keskittymään kovien irtobiisien hiomiseen albumikokonaisuuden hiomisen sijasta.
 
Hyvien kappaleiden tekeminen on vaikeaa, vaikka siihen olisi koko bändillä osaamista ja taitoa. Myöskin hittien ja sinkkujen myyntiin vaikuttaa tuurikin aina hieman, ettei noita myynnillisiä seikkoja voi aina ennustaa.
 
Tämä pätee kaikessa bisneksessä missä myydään luovan työn tuloksia. Tosin isot toimijat pyrkii kyllä ohjaamaan markkinoita tavalla tai toisella.
 
Tietenkin jos tehdään "artisti maksaa" tyylillä ja pukataan uutta sinkkua aina tasavälein ja ei välitetä myynnistä, niin voihan niitä tehdä. Näin saattaa saada keikkaa kyllä kotimaassa, mutta ei ne levyt/sinkut kyllä älyttömiä myy ihan maailman laajuisesti. Ei myy, jos ne levyt/sinkut eivät ole oikeasti todella hyviä. Ei se hyvä kappale ja sen myynti ole kuitenkaan ihan pelkästään toimivien nettisivujen ja mainostamisen varassa. Ei jengi osta pidemmän päälle levyjä, sinkkuja eikä muitakaan tuotteita, jos se ei kuulemastaan tykkää vaikka kaikki muu juttu bändillä toimisikin.
Varmaan kuitenkin yleensä hyvilläkin levyillä on kaksi tai kolme sellaista parempaa sinkku/hitti biisiä ja muut voivat olla sitten muuten ihan hyviä tai saattaapa sinne väliin mahtua niitä ns. täytebiisejäkin.
 
Jos noiden hyvien kappaleiden tekeminen ja hittien teko olisi helppoa, niin kyllä niitä varmaan kaikki haluaisivat tehdä musagenrestä riippumatta.
 
Niin. Jos tuotetta markkinoidaan kovasti ja tuote ei kestä tarkastelua, niin se takapotku voi olla kovempi kuin normaalisti. Siks levylafkat ei sainaa ihan kuraa jos ne ei usko siinä olevan kaupallista potentiaali tai potentiaalia kasvattaa ja kehittää uraa. Ei kait tässä oo mitään epäselvää?
 
Santa Cruz on hyvä esimerkki tästä meikäläisen esittämästä skemasta. Eka levy tuli 2013 ja sen tiimoilta puserrettiin läjä keikkoja ja nostettiin profiilia. Sen jälkeen nauhotettiin kaks sinkkua ja pistettiin ne pihalle eri aikaan vuoden sisään. Ekan sinkun voimalla myytiin kotimaassa kaikki festarit ja nostettiin hypee. Sen jälkeen ne sainas maailmanlaajusen keikkamyynnin kanssa ja pistettiin toinen sinkku pihalle ja mentiin jenkkilään ja eurooppaan. Kun sieltä tultiin takaisin, nauhoteltiin loput levystä ja julkastiin se 2015 keväällä. Taas paukuteltiin kaikki suomen festarit, käytiin eurorundilla ja jenkkilässä kahteen otteeseen.
 
Sulla meinaa olla vähän puurot ja vellit samassa pussissa ja lähtee aihe karkaamaan epäolennaiseen. Fyysisen levyn myynti on laskenut ja yksittäisten biisien kuuntelu noussut. On luonnollista että artistit seuraa tätä trendiä ja menee sinne missä raha on. Se että onko albumi täynnä timantteja vai muutaman kovan sinkun on toisarvosta kun puhutaan promovälineistä ja strategioista. Käytännössähän tässä puhutaan sillä oletuksella että miten myytävää tuotetta X kannattaa myydä että sillä saadaan parhaat tulokset.

Ennen myytiin levyjä nykysin sinkkuja... Takas 50 luvulle.. Ja joo, hankala tilanne mutta toisaalta nykysin ei bändeillä ole mitään estettä tehdä niitä levyjä kuten ennen.
 
Sori vaan, kyllä bändien pitää tehdä levyjä eikä nuolla persettä ja tehdä sinkkuja parin kuukauden välein ja pysyä "pinnalla". Kaikki radiolistahittipaskahan pysyy sen 15 min pinnalla jos sitä tekee ja joku hikinen setä jaksaa lypsää, oikeat levyt ikuisesti.
 
Aamen, join lasin viiniä :P

phiit:
Sori vaan, kyllä bändien pitää tehdä levyjä eikä nuolla persettä ja tehdä sinkkuja parin kuukauden välein ja pysyä "pinnalla". Kaikki radiolistahittipaskahan pysyy sen 15 min pinnalla jos sitä tekee ja joku hikinen setä jaksaa lypsää, oikeat levyt ikuisesti.
 
Sano se bändeille ketkä pistää pillit pussiin kun levyt piratoidaan ja vuokraki pitäs maksaa. Eikä tässä puhuta siitä että tekis musansa jotenkin tingityllä tavalla, vaan julkaisustrategiasta. Matsku voi olla timantin kovaa, mutta ei sitä välttämättä kannata vaan laittaa kerralla pihalle ja olettaa että jengi ostaa. Ei osta.
 
Kannattaa myös huomioida että vaikka sinällään levyjä pystyy tekee nykyään helpommin, niin se tarkottaa sitä että tarjontaakin on enemmän. Hyvätki lätytki hukkuu välittömästi informaatiotulvaan jota tuutataan joka rööristä. Nykyään jos nauhotat vaikka Master of Puppetsin tasosta kamaa ja pistät sen spotifyyn, mutta et markkinoi sitä, niin ei sitä kyllä kukaan kuuntele. Siks on tärkeetä pysyy ns. tapetilla ja tuoreena. Ennen lätyllä pysty ratsastaa helposti vuoden tai kaks, nykyään ehkä max. vuoden. Puolvuottaki on vähä siinä kintaalla.