| Aihe: Klassisen musiikinaloittelija=mitä pitää tietää? | |
|---|
 silhouette
08.02.2016 22:46:48 (muokattu 08.02.2016 22:49:44) | |
|
Olen aina kuunnellut jonkin verran klassista musiikkia, mutta vasta viime aikoina, alettuani jokin aika sitten soittamaan itsekin pianoa ja koskettimia,niin olen todella suuresti innostunut klassisesta musiikista, varsinkin pianolla ja viululla soitettuna. Joten joten, mitä kaikkea minun aloittelevana klassisen musiikin tykkäilijänä olisi teistä hyvä osata ja tietää? Kysyn tätä tosiaakin siksi, että minulla on todella paljon "aukkoja sivistyksessä" jos puhutaan kyseisen genren musiikista. Ja luultavasti minun tämän hetken säveltäjäsuosikkini on Bach ja hänen suosituimmat teoksensa sekä Chopinin jotkut pianoteokset, muu klassinen on aika hämärän peitossa. Kiitos vastauksista! =)
Aina voi yrittää. | |
Tuosta vaikka avuksi Gramophone-lehden CD-oppaan ehdotettu perusteosten luettelo:
https://justpaste.it/r85s
(Olen tehnyt siihen itse pari muutosta) |  sub zero
09.02.2016 00:13:48 (muokattu 09.02.2016 10:43:00) | |
|
Jos haluat lyhyemmän listan, millä lähteä haltuunottamaan klassisen musiikin peruskaanonia, niin varmaan joku tämmöinen voisi toimia:
Bach - Brandenburg-konsertot
Bach - Matteuspassio tai H-mollimessu
Bach - Soolosoitinmusiikkia (esim. Goldberg-muunnelmat pianolle tai toinen sellosarja)
Bartók - Musiikkia jousille, lyömäsoittimille ja celestalle
Beethoven - Sinfoniat nr. 3, 5, 6, 9
Beethoven - Pianosonaatit: Waldstein & Appassionata
Berlioz - Fantastinen sinfonia
Brahms - 3. ja 4. sinfonia
Chopin - pianomusiikkia, esim. nokturnot ja preludit
Debussy - pianomusiikkia, esim. Children's Corner tai Suite Bergamasque
Debussy - Preludi Faunin iltapäivään
Dvôrák - 9. sinfonia
Händel - Vesimusiikki
Händel - Messias-oratorio
Haydn - Sinfonia nr. 94
Haydn - Luominen-oratorio tai Nelson-messu
Holst - Planeetat
Liszt - Pianosonaatti, h-molli
Mahler - 5. sinfonia
Mendelssohn - Alkusoitto: Kesäyön unelma
Mendelssohn - Viulukonsertto
Mozart - Pianokonsertto nr. 20
Mozart - Sinfonia nr. 41
Mozart - Sielunmessu
Mussorgski - Näyttelykuvia
Prokofjev - 5. sinfonia (bonuksena: Pekka ja Susi)
Rahmaninov - 2. pianokonsertto
Ravel - Boléro (tai jousikvartetto, jos haluat jotain fiksumpaa)
Saint-Saëns - 3. sinfonia (bonuksena: Eläinten karnevaali)
Schönberg - Viisi orkesterikappaletta
Schubert - Keskeneräinen sinfonia (yleensä nr. 8)
Schubert - jousikvartetto nr. 14, "Tyttö ja kuolema"
Schubert - Winterreise (laulusarja)
Schumann - pianomusiikkia: esim Carnaval, Kreislerleriana tai Kinderszenen
Shostakovits - 5. sinfonia tai 8. jousikvartetto
Sibelius - Finlandia
Sibelius - Sinfoniat nr. 2, 5, 7
Sibelius - Viulukonsertto
Smetana - Moldau
Strauss, Johann nuorempi - valssit: Keisarinvalssi, Tonava kaunoinen, Wienerwaldin tarinoita
Strauss, Richard - Sävelruno: Also sprach Zarathustra
Stravinsky - Kevätuhri
Stravinsky - Tulilintu
Tshaikovski - Pähkinänsärkijä
Tshaikovski - 6. sinfonia
Vivaldi - Neljä vuodenaikaa
Erikseen kuuluisimpia oopperoita:
Bizet - Carmen
Mozart - Taikahuilu
Mozart - Don Giovanni
Mozart - Figaron Häät
Puccini - Tosca
Rossini - Sevillan Parturi
Verdi - Aida
Wagner - Valkyria | |
pitäisi tietää ainakin se että uuden tutkimuksen valossa erkki melartin on merkittävin kansallisromanttista tyyliä edustava sinfonikkomme,joka kylläkin laajensi huomattavasti tyylillistä skaalaansa saksalaisen koulukunnan edustaman myöhäisromantiikan suuntaan mahler-ja brucknervaikutteineen, muodon ja tematiikan osalta syklisessä 3 . Sinfoniassa surumarsseineen ja triotaitteen komeine fuugineen ja 6. elementtisinfoniassaan eksotismin ja jopa modernismin suuntaan atonaalisesti sävyttyneine jaksoineen ja kokosävelasteikosta muodostetun soinnun klustervaikutelmineen tai 5. Sinfonian jatkuva temaattinen prosessi joka päättyy huimaan 4 ääniseen fuugaan ainoan kerran suomen sinfoniakirjallisuuden historiassa.
Ensimmäinen dodekafoniaan asti viitaava sinfoninen monumentti suomessa oli erkki aaltosen 2. Sinfonia jota esitetään nykyään varsinkin japanissa.
Ensimmäinen kuorosinfonia oli sulho rannan uusklassinen ja pandiatoninen oratorio volgare tai moses pergamentin juutalainen kuorosinfonia mutta ei vähiten vaikuttavin kalervo tuukkasen meri-sinfonia duetto vokaliiseineen ja kuoron orkesteriin hukkuvine väriefekteineen.
Kansallisromanttista sinfoniatraditiota edustivat monet muutkin säveltäjät kuten ikonen 6 sinfoniallaan mm. Lauri saikkolan ja ahti karjalaisen tehdessä pesäeron uusklassismin hyväksi.
Yrjö kilpinen oli suvereenisti tuotteliain laulusäveltäjämme jota palvottiin saksassa ja englannissa saakka saksalaisen liedtradirion jatkajana
sibelius edustaa konservatiivisempaa klassismiin taipuvaista modaakista tyyliä jolle on ominaista staattisuus ja lyhyiden ja kolmisävelaiheiden käyttö romanttisen lauluteeman sijaan luoden lähes minimalistisen vaikutelman transformoituvassa mosaiikkimaisuudessaan. Paljon sinfonikkojamme olen jättänyt mainitsematta.
Melartinin elegantti ja tyyliltään aidosti myöhäisromanttinen viulukonsertto on painoarvoltaan kansallisesti sävyttynyttä siben konserttoa merkittävämpi teos lajissaan.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | |
sub zero: Jos haluat lyhyemmän listan, millä lähteä haltuunottamaan klassisen musiikin peruskaanonia, niin varmaan joku tämmöinen voisi toimia:
Hyvä lista, eipä ole paljon sen kummempaa kommenttia tuohon. Kyseessä on nimenomaan peruskamaa, joka jokaisen klasarifanin pitäisi hallita. Jokainen osaa kyllä sitten lähteä omaan suuntaansa itsenäisesti. | |
megatherium: pitäisi tietää ainakin se että uuden tutkimuksen valossa erkki melartin on merkittävin kansallisromanttista tyyliä edustava sinfonikkomme
Mielenkiintoista. Mihin tutkimukseen viittaat? | |
greene: Mielenkiintoista. Mihin tutkimukseen viittaat?
Todennäköisesti omaansa, kirjoittajan kirjoitustyylin tuntien.
Megatherium elää eri rinnakkaistodellisuudessa kuin muut, ja hänen kirjoituksensa kannattaa suodattaa sen kautta.
Laudoista takki päälle vaan, sitten sä kelpaat manalaan. | |
kriittistä ja objektiivista musiikin tutkimusta ei tehdä populismin tai populariteetin ehdoilla vaan tutkijan on oltava työtään tehdessään ennakkoluuloton ja kaikille musiikillisille ilmiöille vastaanottavainen ja avoin sekä omata mahdollisimman laaja alainen ymmärrys ja tietoisuus koko musiikillisen tutkimuksen kentästä, objektiivinen puolueettomuus kannustimenaan ja absoluuttinen totuus päämääränään.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | |
megatherium:
Melartinin elegantti ja tyyliltään aidosti myöhäisromanttinen viulukonsertto on painoarvoltaan kansallisesti sävyttynyttä siben konserttoa merkittävämpi teos lajissaan.
Totta..., mitä anti-populistisempi, sen merkittävämpi. (by absoluuttinen totuus)
https://www.youtube.com/results?search_query=melartin+violin+concerto
https://en.wikipedia.org/w/index.ph … erto+%28melartin%29&fulltext=Search
https://www.youtube.com/results?search_query=sibelius+violin+concerto
https://en.wikipedia.org/wiki/Violin_Concerto_%28Sibelius%29
HAHHAHHAHAHA! | |
en muotoilisi sitä aivan noin äärimmäisyyteen saakka asti ajateltuna, "mitä antipopulistisempi". vaan useinkin vähemmän populistisempi tai populaarimpi säveltäjä voi olla varsinkin suomen uuden ajan säveltaiteessa musiikillisesti laadukkaampi kuin joku populistisempi, sillä tuskin kaikkein amatöörimäisimmät, keskinkertaisimmat, provinssiaalisimmat ja tuntemattomimmat pöytälaatikkosäveltäjät voivat olla vähänkään populistisempia säveltäjiä parempia vaikka ovatkin erittäin antipopulistisia ja tuntemattomia.
Tässä eräs hyvä esimerkki. Sibben Es duuri sinfonian andante mosso, quasi allegretto osan pizzicatojousten ja staccatohuilujen esittämä haydnmaisen simppeli ja lapsekas, lastenlaulun kaltainen diatonisen päivänpaisteisen auvoisa pien valoisa teema viisine muunnelmineen , joka on todella kaukana kypsästä ja intonimoisen kromaattisesta postromanttisesta ilmaisukarakterista heti kerralla kompleksisempien ja jatkuvampien, pitkälinkaisten , vuolaasti ja laveasti cantilena laulavien kiertyilevien melodioiden laajakaarisesta ja hehkuvasta legatolinjasta, joka erottaa suuren sinfonikon lapsellisesta näpertelijästä ja ammattilaisen amatööristä.ja kuitenkin teos on populistisimpia mitä suomen sinfoniataide tuntee.
Lisäksi sibben ratkaisut eivät aina ole muutoinkaan erityisen professionalistisia ja loogisia vaskien kuin tyhjyydestä kasvavine motivoimattomine tahattoman koomisine törähdyksineen, matalimpien soittimien epämääräisine murinoineen ja lyhyiden yhä toistuvien aiheiden katkelmineen ja joinekin hämärine sointukulkuineen kun melartinilla, karjalaisella, lingolla, tuukkasella ym. Musiikki on aina järkkymättömän loogista ja hyvin muotoiltua muodon detaljeja myöten myös akateemisen kontrapunktin kannalta.
Melartin lähes kaikissa sinfonioissa kuten myös a-molli sinfoniassa on juuri tällainen laajakaarinen mahlermainen lauluteema, jonka melodia jatkuu ja jatkuu kunnes sen keskeyttää välitaitteen omalaatuinen korkeiden puupuhaltimien ja harpun linnunlaulukohtaus.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | |
Toivoisin megatheriumilta hieman tolkkua tuohon termin "merkittävä" käyttöön. Kyllä merkittävyys ja tunnettuus/vaikutus muihin kulkevat käsi kädessä. "Merkittävyys" ei liity siihen, sattuuko jonkun musiikki miellyttämään jonkun yhden kuulijan korvia vai ei. Ei minunkaan mielestäni jokin Beatles ole maailman parasta musiikkia koskaan, mutta jos joku sanoisi minulle, että kyseessä on kuitenkin oman aikansa _merkittävin_ yhtye, paha siihen olisi väittää vastaankaan. Vastaavasti Sibeliuksen tekee merkittäväksi nimenomaan hänen vaikutuksensa ja perintönsä niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Melartinilta mitään pois ottamatta, vaikea väittää hänellä olleen samanlaista vaikutusta - eikä siksi siis merkittävyyttäkään.
(Toisekseen megatheriumilta voisi toivoa myös, että rupeaisi kirjoittamaan lyhyitä selkeitä virkkeitä sen sijaan, että yrittää kätkeä rajoittuneen substanssiosaamisensa äärimmäisen sekavien, hankalien ja huonosti kirjoitettujen virkkeiden taakse... mutta kaipa se nyt sentään olisi jo liikaa vaadittu.)
Joka tapauksessa, jos haluaa toisenkin näkökulman Sibeliuksen musiikkiin, niin voin suositella varauksetta Ylen mainiota ohjelmasarjaa sinfonioista (jos joku ei ole vielä katsonut):
http://areena.yle.fi/1-2414453
Säveltäjä ja kapellimestari käyvät läpi sinfoniat esimerkkien kera. Myös sävellysten taustaa mukana sekä mehukkaita juttuja Sibeliuksen elämästä. Lopuksi kunkin sinfonian esitys. Kaikkea muuta kuin kuivakka, eikä vaadi paljonkaan musiikin teorian tuntemusta tai muita ennakkotietoja (nuotinlukutaidosta ehkä hieman tosin apua ymmärtämiseen).
Itse kohtalaisen paljon Sibeliuksenkin musiikkia esittäneenä&esittävänä muusikkona koen tämän ohjelmasarjan sisällön huomattavasti paremmin omia näkemyksiäni vastaavaksi, kiinnostavammaksi ja antoisammaksi kuin megatheriumin uusimmat tutkimukset.
Laudoista takki päälle vaan, sitten sä kelpaat manalaan. | |
melartinilla on viulukonsertossaan sellaista sydäntä särkevää lyyrisyyttä, lämpöä, pitkää laulavaa linjaa ja upeasti kaartuva soolo osuus, kun sibben orkestroinniltaankin hieman paksu, sinfonikon säveltämäksi liian jaksottainen ja ilmaisukarakteriltaan sentimentaalinen maakuntasarjan konsertto on kuitenkin edellisen hallittuun postromanttiseen tyyliin verrattuna musiikillisesti rikkinäisempi, heikompi ja monessa suhteessa amatöörimäisempi riippumatta universaalista ihailusta. Valitettavaa että joku säveltäjä voi olla näin tunnettu muiden korkean ammattitaidon omaavien kustannuksella. Sibben konsertto on syntynyt ilmiselvästi suuren vaivannäön tuloksena hän työskentelynsä tuntien kun melartin säveltää kuin kirjoittaisi kirjeen vaivattomasti.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | |
se merkittävyys josta puhun on luonteeltaan metafyysistä ja olemukseltaan sisäistä, ei ulkoisten ja ulkomusiikillisten tekijöiden aikaansaamaa. Niinhän esimerkiksi rossinia juhlittiin wienissä kuuluisana oopperasäveltäjänä kun schubert ja beethoven näkivät nälkää ja saivat olematonta menestystä. Oliko hän siis merkittävämpi säveltäjä kuin jälkimmäiset hänen saamastaan haltioituneesta vastaanotosta huolimatta? Ei ollut.
Korostettakoon vielä että en itse edes ole enää kiinnostunut vähääkään sibben musiikista vaan kiinnostuksen kohteet ovat aivan muissa säveltäjissä, melartinissa mutta myös jälkimadetojalaisissa joita ihailen deliusin ohella joiden musiikki on huomattavasti sibbeä vaativampaa mutta myös palkitsevampaa tyydyttäessään sisäisten emotionaalisten kokemusten tarvetta syvemmältä kuin luonnon ytimeen yltämätön sibbe.. Näin eräät hollantilaiset muusikot totesivat. Kuulen kiinnostavampaa musiikkia miltei kaikissa muissa 1900 luvun suomalaissäveltäjissä kuten fordell, pohjolan puccin, tuukkanen, launista, aaltonen, pesonen ,saikkola, marttinen, karjalainen, leiviskä jotka rikastuttivat suomen sinfoniakirjallisuutta.tai oopperaa.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | |
megatherium: se merkittävyys josta puhun on luonteeltaan metafyysistä ja olemukseltaan sisäistä, ei ulkoisten ja ulkomusiikillisten tekijöiden aikaansaamaa.
Ei edelleenkään vastaa sitä, miten normaali ihminen ymmärtää sanan "merkittävä".
Ei Beethovenia teekään merkittäväksi se, miten yleisö otti hänen musiikkinsa vastaan vaan se, millainen vallankumouksellinen vaikutus hänellä oli aikalaissäveltäjiensä ja säveltäjien seuraavan sukupolven kautta koko musiikkikulttuuriin ja musiikin tyylien kehitykseen.
Vastaavasti Sibeliuksen merkittävyys perustuu ennen kaikkea siihen ylivoimaisen dominoivaan asemaan, joka hänen teoksillaan ja perinnöllään on ollut suomalaisessa musiikkikulttuurissa, sekä hänen kansainväliseen arvostukseensa ja statukseensa. Edelleen, ottamatta mitään pois keneltäkään muulta suomalaiselta säveltäjältä - joiden teokset kyllä ovat minulle orkesterimuusikkona tuttuja ja rakkaita - olisi noista lähtökohdista täysin absurdia väittää kenenkään heistä olevan MERKITTÄVÄMPI kuin Sibelius sen koommin Suomessa kuin ulkomaillakaan.
Sinulle "merkittävyys" näyttää tarkoittavan lähinnä omaa subjektiivista kokemustasi.
megatherium: Korostettakoon vielä että en itse edes ole enää kiinnostunut vähääkään sibben musiikista
On tullut jo selväksi, ei tartte jankata. More power to you. Jokainen saa puolestani tykätä ihan sellaisesta musiikista kuin haluaa. Tai olla tykkäämättä.
Kuitenkin aika monet muut ovat kiinostuneita Sibeliuksen musiikista - eikä se perustu pelkästään ulkomusiikillisiin syihin, että hän on edelleen esitetyin suomalainen säveltäjä niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Edelleen suosittelen yllä linkittämääni Ylen ohjelmasarjaa Sibeliuksen sinfonioista kaikille, jotka eivät vielä ole sitä katsoneet. Kahden ammattilaisen analyysi Sibeliuksen teosten rakenteesta ja sisällöstä on huomattavasti valaisevampi kuin tällä palstalla tarjoiltu haparoiva amatöörimäinen musiikkikritiikki. Huomattava tasoero tekijöiden asiantuntemuksessa käy nopeasti ilmeiseksi.
Laudoista takki päälle vaan, sitten sä kelpaat manalaan. | |
maailmakin on olemassa vain sen yhden langan varassa joka on se tajunta jossa se kulloinkin ilmenee siten oma subjektiivinen kokemuskin on musiikillisessa reseptiossa viime kädessä se mikä nautintoindekdiä korostavana tekijänä lopulta ratkaisee objektivoituneiden tahdon liikkeiden projisoituessa puhtaan mielteen alueelle älyn tunkiessa tahtomisen ulos tajunnassta ollessamme kauttaaltaan puhtaasti tiedoitsevia ja kaikkein korkeimmassa metafyysisessä merkityksessä koen monien muiden säveltäjien hengen tuotteiden olevan sibbeä merkittävämpiä mutta vaikka reseptiohistoriaa emme voikaan muuttaa oli sitten historia väärin tuominnut tai ei voidaan musiikillista rakennetta analysoitaessa osoittaa paljon myös muita musiikilllisteknisiä löydöksiä jotka osoittavat sibben heikkoudet säveltäjänä kuten tuo eräiden saksalaisten kapellimestareiden kritisoima evige tremolo femmassa tai adornon moitteet siitä että sibbe kätkeytyi tuhansien järvien maahan välttyäkseen opiskelemasta kontrapunktia ja modernismin ja sarjallisuuden profeetan leibowitzin moitittua häntä maailman huonoimmaksi säveltäjäksi ilmeisesti juuri tämän tyylin konservatiivisuuden takia jonka sibbe itsekriittisenä itsekin tajusi lopetettuaan säveltämisen parhaassa iässään. En ole kiinnostunut kuka on historiallisesti merkittävämpi säveltäjä mutta mielestäni nämä kaikki kontrapunktisemmin ajattelevat säveltäjät myös melartin ovat parempia kuin sibbe. Mm. Virgil thompson ja peterson berger olivat sibben kovimpia kriitikoita jotka teilasivat monet hänen teoksensa kritiikillään. Pitkälinjaisten melodioiden ja romanttisen lauluteeman puute lyhyiden kolmisävelaiden sijaan pännii minua sibessä samoin kuin musiikin staattisuus ja askeettisuus toisinaan tai tapiolan steriiliys.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa |  santakasa
25.02.2016 15:26:57 (muokattu 25.02.2016 15:27:58) | |
|
LesPaul70: Joka tapauksessa, jos haluaa toisenkin näkökulman Sibeliuksen musiikkiin, niin voin suositella varauksetta Ylen mainiota ohjelmasarjaa sinfonioista (jos joku ei ole vielä katsonut):
http://areena.yle.fi/1-2414453
Säveltäjä ja kapellimestari käyvät läpi sinfoniat esimerkkien kera. Myös sävellysten taustaa mukana sekä mehukkaita juttuja Sibeliuksen elämästä. Lopuksi kunkin sinfonian esitys. Kaikkea muuta kuin kuivakka, eikä vaadi paljonkaan musiikin teorian tuntemusta tai muita ennakkotietoja (nuotinlukutaidosta ehkä hieman tosin apua ymmärtämiseen).
Itse kohtalaisen paljon Sibeliuksenkin musiikkia esittäneenä&esittävänä muusikkona koen tämän ohjelmasarjan sisällön huomattavasti paremmin omia näkemyksiäni vastaavaksi, kiinnostavammaksi ja antoisammaksi kuin megatheriumin uusimmat tutkimukset.
Tuo on hyvä sarja. Sibeliuksella on "oma" laaja nettisivu, jossa on teosten kuvausta. Eritoten sinfonioiden kohdalla on laajemmat taustatiedot teoksista sekä sitten pureutumista teoksen tärkeisiin teemoihin yms. http://www.sibelius.fi/suomi/musiikki/ork_sinfoniat.htm
Ollut hyödyllisiä meikäläisen tapaisiin klassisen musiikin ystäviin, joilla ei ole sen enempää teoriaosaamista. Saanut myös teoksista huomattavasti enemmän irti.
Joten, jos joku klassisen musiikinaloittelija lukaisee tätä ketjua, käyhän noiden kautta tutustumassa syvemmin Sibeliuksen sinfonioihin! ; )
Tuohon Megatheriumin Sibeliuksen 5. sinfonian kritiikkiin vähäsen. On totta, että sinfonian toinen osa kuulostaa kevyeltä luritukselta paikoitellen, mutta toisaalta mielestäni pitää ottaa huomioon sinfonian olleen "paluu" tutumpaan Sibeliukseen 4. sinfonian hyvin erilaisesta maailmasta. Kyllähän Sibelius osasi tehdä sitä vaikeampaa musiikkia, kuten jo mainitsemassani 4. sinfoniassa. Kyseisen sinfonian 2. osan viimeinen teema, joka rakentuu voimakkaasti tritonukseen on ollut varmaankin hyvinkin hämmentävä kokemus. Samalla sinfonian 3. osan teeman rakentuminen ja paljastuminen on omaperäistä sekä samalla mahtavimpia hetkiä, mitä itse olen kuullut! Pointtina siis ettei säveltäjän tarvitse koko ajan tehdä sitä musiikkia mailman syvällisimmin. 5. Sinfonian toinen osa kuitenkin toimii hyvin omassa maailmassaan.
edit: Niin ja vielä Sibeliuksen vaikutuksesta nykyiseen musiikkiin: yksiosaiset sinfoniat.
kun kaulaparrat yrittävät uhota olevansa ernuja genressä, jonka olennaispiirre on elää vanhempien nurkissa 35-vuotiaiksi asti - emukka | |
todella uutta luovana muotoperiaatteena toteutetun yksiosaisen sinfonian rakennekaavan oli keksinyt jo vuonna 1906 arnold schönberg 1.kamarisinfoniassaan, jonka pääteema rakentuu viidestä päällekkäisestä kvartista, saatuaan idean mahdollisesti mahlerin 5.sinfoniasta ja jonka sibbekin oli kuullut nimittäessään sitä kontsruktiiviseksi musiikilliseksi kubismiksi mutta lienee saanut sen yksiosaisesta muodosta virikkeen 1920 luvulla syntyneeseen yksiosaiseen seiskaansa jossa lainailee mm. Deliusilta ja ehkä brahmsilta.
Mutta jo schönbergiä aiemmin Melartin sävelsi 1905 muodoltaan yksiosaisen sinfoniansa numero 2 e molli, jonka hän esitteli sävellyskonsertissaan 1.helmikuuta 1905. Myös pingoudin sinfonioissa saatetaan tavata yksiosaisuutta mutta ainakin franz schmidt käytti sitä sinfoniassaan 1933.melartinilla 2. Sinfoniassa Lisztin h molli sonaatin tavoin yksiosaisuus sisältää neliosaisuuden ainekset ja sikäli poikkeamaa voidaan pitää näennäisenä.schumann ja beethovenkin taisivat liittää sinfonian osia toisiinsa moduloivilla välikkeillä joka on kuitenkin jotain muuta kuin todellinen muodon monoliittisuus tai yksiosaisuus.
Mutta sibbe tonaalisena säveltäjänä oli sävelkieleltään aikaansa jäljessä oleva taaksepäin katsova menneen aikakauden edustaja, ei missään nimessä se modernisti joksi hänen ihailijansa hänet kerran väittivät. Sibbe ei kyennyt vastaamaan aikakauden uusiin haasteisiin jota melartin yritti 6. Sinfoniallaan tai sonata apocalypticalla ja jopa 1960 luvun kenttätekniikkaan asti viittaavalla Marjatta legendallaan tai atonaalisilla lauluillaan, mutta jonka merikanto ja ranta miksei pingoud ja furuhjelmikin tai diktonius sitten toteuttivat sellaisella avantgardistisella visionäärisyydellä ja rohkeudellaan joka jätti yleisönkin ymmälleen jolla ei ollut rexursseja vastaanottaa sellaista aikaansa edellä olevaa vapaan konstruktiivista atonaalista ekspressionistista sävelkieltä vaativimmillaan. Aarre merikantoa kuitenkin luonnehditaan musiikkikulttuurimme kulmakiveksi 20 luvun tuotannollaan. Beethoven omien teostensa kautta vaikutti romantikkoihin ja rakensi jopa romanttisen tradition yli sillan scönbergin motiivisiin kompleksisuuksiin ei aikalaissäveltäjiensä kautta
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | |
megatherium: En ole kiinnostunut kuka on historiallisesti merkittävämpi säveltäjä mutta mielestäni nämä kaikki kontrapunktisemmin ajattelevat säveltäjät myös melartin ovat parempia kuin sibbe.
Jospa sitten ei puhuttaisi merkittävyydestä kun kyseessä on vain henkilökohtainen mieltymys.
Noiden adornojen ja peterson-bergerien esiin nostaminen yksittäisinä Sibeliuksen kritisoijina on myös vähän turhaa. Sama kuin väittäisi että Janne Ahonen oli huono mäkihyppääjä koska se yksi norjalaistuomari antoi sille aina huonot tyylipisteet. Erityisesti Adornon kommentit Sibeliuksesta kertovat kyllä enemmän sanojastaan kuin kohteesta, kun kritiikin lähtökohtana on se että 1900-luvulla on vain yksi ainoa oikea tapa säveltää ja se on Wienin 2. koulukunnan tyyli (jota Adorno yllätys yllätys itse opiskeli Schönbergin johdolla). Adornohan totesi jotain sellaista, että "Jos Sibelius on hyvää, niin silloin kaikki se mitä olemme tottuneet pitämään hyvän musiikin kriteerinä Bachistä Schönbergiin on arvioitava uudelleen". Aika äärimmäisen saksalainen näkökulma, ja paljastaa ettei Adorno oikeastaan ymmärtänyt Sibeliuksen musiikkia ollenkaan. Adornon kritiikissä on myös epäilyttävän paljon poliittisia intressejä.
Tuo moite konservatiivisuudesta on myös aika väsynyt. Kuinka usein kuulee moitittavan esim. Richard Straussia siitä, että hän oli romantikko pitkälle 1900-luvun puolelle? Tai Rahmaninovia? Tai Fauré'ta tai Puccinia? Enkä oikein ymmärrä tuota moitetta kontrapunktisuuden puutteestakaan, kun Sibeliuksella kuitenkin oli oma, persoonallinen muotokäsityksensä mitä tuli motiivien ja teemojen kehittelyyn.
Sibeliuksen kritiikkiin 1900-luvun alkupuoliskolla ylipäätään vaikutti paljon se, että hän oli noussut niin suosituksi säveltäjäksi ympäri maailmaa, ja jotkut hänen puolestapuhujansa asettivat kehunsa moittimalla samalla muita aikalaissäveltäjiä. Ei ihme että toisia alkoi ärsyttää. Ihan tuttu tilanne nykyaikanakin; taide- tai viihdemaailmaan nousee äkkiä uusi tähti, jota lähes kaikki hehkuttavat. Väkisin syntyy vastareaktio kaikesta siitä kehumisesta, ja silloin kritiikin äänenpainot eivät aina ole ihan puhtaan objektiivisia.
Metsän laidas munat jäi vetoketjun väliin /
Kyllä siinä joutsenemo katsoi hyvin pitkään. -M. A. Numminen | |
merkittäviähän säveltaiteen tuotteiden on oltava mikäli ne tuottavat kuulijalleen voimakkaita musiikillisia elämyksiä tyydyttäen emotionaalisten kokemusten tarpeen. Jos melartin saa aikaan kuulijassaan voimakkaan kuunteluelämyksen sekaantumatta lähteen syvään kuohuntaan ja sibbe jättää kylmäksi ei ole epäilystä kumman säveltäjän musiikki on merkittävämpää subjektiivisista mieltymyksistä riippumatta.tietenkin melartin .sibbe edustaa myöhäissinfonioillaan viileää frigidiä klassismia jonka sointiväripaletin karuus hiukan tympäisee. Sen sijaan Melartin sävelruno traumgesicht on hienostuneinta ja värikylläisintä orkesterimusiikkia mitä 1910 paikkeilla suomessa sävellettiin 2 harpun jaettujen jousten ja puupuhallinten yhdistelmässään.
Merikanto ja raitio ansaitsisivat tulla maailmalla paremmin tunnetuiksi suomalaisen säveltaiteen lipunkantajina sibben sijasta jotta voisimme häpeilemättä ajatella 1900 luvun säveltaidettamme eurooppalaisen modernismin prisman läpi nähtynä jottemme vaikuttaisi näin takapajuiselta avantgarden kärjestä jälkeenjääneeltä provinssiaalisten kansallisnerojen kansakunnalta bartokien stravinskien ja schönbergien galleriassa vaan lähtökohdiltaan tasavertaisen modernina haastajana kansakuntien joukossa.merikannon sinfoninen fantasia, sinfoninen harjoitelma, schott konsertto, pan, nonetto, 2 .viulukonsertto ym. Ja raition fantasiat ja antigone trilogia oikeuttaisivat tähän.ja rannan varhaiskauden atonaaliset teokset.
Tästä huolimatta olen viime aikoina kuunnellut lumoutuneena myös postromanttisen ahti karjalaisen varhaistuotantoon kuuluvaa pienmuotoista sarjaa oboelle ja orkesterille puhallinorkesterille sovitettuna ja ihmetellyt miksi näin melodisesti kekseliään lyyristä hehkua ja kauneutta tuhlailevan säveltäjän musiikkia jolla on todella omaa sanottavaa esitetään näin vähän kunnianhimoisemmista teoksista puhumatta. En ole itsekään saanut vielä tilaisuutta tutustua sinfonioihin tai konserttoihin. Mutta 1.Pasuunakonsertossa harmonia etenee kolmisointuina johon säveltäjä lisää mielellään sekstin ja ääriosat olivat muistaemma rondomuotoisia.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | |
megatherium: merkittäviähän säveltaiteen tuotteiden on oltava mikäli ne tuottavat kuulijalleen voimakkaita musiikillisia elämyksiä tyydyttäen emotionaalisten kokemusten tarpeen. Jos melartin saa aikaan kuulijassaan voimakkaan kuunteluelämyksen sekaantumatta lähteen syvään kuohuntaan ja sibbe jättää kylmäksi ei ole epäilystä kumman säveltäjän musiikki on merkittävämpää subjektiivisista mieltymyksistä riippumatta.
Hupaisa tuo loppukaneetti kun puhut kuitenkin koko ajan nimenomaan subjektiivisista mieltymyksistä. Mut joo, "merkittävä"-termi pitäisi nyt tietysti sitten määritellä toisaalta musiikintutkimuksen ja toisaalta itse kunkin henkilökohtaisten mieltymysten näkökulmasta, mutta ei ehkä jaksa mennä siihen. Se on luonnollisesti ihan ok jos Melartin on sulle henkilökohtaisesti merkittävämpi kuin Sibelius, mutta ei kannata olettaa että asia olisi samoin kaikilla, saati että kyseessä olisi joku yleisesti tunnustettu fakta.
Metsän laidas munat jäi vetoketjun väliin /
Kyllä siinä joutsenemo katsoi hyvin pitkään. -M. A. Numminen | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
