Musiikin teoria ja säveltäminen ›

ThrashGuitarist: Mitä eroa on soinnutuksella ja kenraalibassolla?
 
Joskus aikanaan kun noita suoritin niin kenraalibassossa piti muodostaa harmonia bassokulun perusteella, soinnutuksessa taas melodian perusteella.

EP: Aika mahdoton kovin lyhyesti arvioida, selviää vasta kun on kentsubassokurssin läpi käyny ja siirtyy soinnutukseen.
Eroja voi tietenkin luetella vaikka kuinka mutta asiaa se ei yhtään sen yksinkertaisemmaksi tee.
 
Koen kyllä ymmärtäväni melko monimutkaisia juttuja tuosta, mitä nyt Aldwell & Schachterin kirjasta Harmonia ja äänenkuljetus olen saanut irti. Mutta koska en ole opiskellut konservatoriossa, nämä nimikkeet "soinnutus" ja "kenraalibasso" hämäävät jatkuvasti.

ThrashGuitarist: Koen kyllä ymmärtäväni melko monimutkaisia juttuja tuosta, mitä nyt Aldwell & Schachterin kirjasta Harmonia ja äänenkuljetus olen saanut irti. Mutta koska en ole opiskellut konservatoriossa, nämä nimikkeet "soinnutus" ja "kenraalibasso" hämäävät jatkuvasti.
 
Olen siinä uskossa että kenraalibasso on klasarien fantsu vastine reaalisointumerkeille ja soinnutus on soinnutusta.

Nelisormimangusti: Olen siinä uskossa että kenraalibasso on klasarien fantsu vastine reaalisointumerkeille ja soinnutus on soinnutusta.
 
Kenraalibasso on neliäänisen kuorosatsin äänenkuljetusta tarkkojen sääntöjen puitteissa. Realisuointumerkeillä sen kanssa ei ole mitään tekemistä.

EP: Kenraalibasso on neliäänisen kuorosatsin äänenkuljetusta tarkkojen sääntöjen puitteissa. Realisuointumerkeillä sen kanssa ei ole mitään tekemistä.
 
Alunperin kai se bassolinja on annettu, ja sen perässä on pino numeroita, jotka viittaavat intervalleihin bassosävelestä. Aikansa muusikot osasivat tämän pahvin perusteella vetää kuten nykyiset, toivottavasti, reaalisointumerkeistä.
 
Wikipedia Ilmaisee asian näin :
 
Kenraalibassossa nuottiviivastolle on merkitty ainoastaan bassoääni. Soitettaessa bassoääni täydennetään neliääniseksi kenraalibasson sääntöjen mukaisesti. Nuottien yläpuolelle merkitään tarvittaessa intervallimerkintöjä, jotta oikea sointu ja sointukäännös tulevat selville. Kenraalibassomerkintä ei määritä soinnun asemaa, eli sitä, minkä äänen tulee olla ylimpänä.

Nelisormimangusti: Alunperin kai se bassolinja on annettu, ja sen perässä on pino numeroita, jotka viittaavat intervalleihin bassosävelestä. Aikansa muusikot osasivat tämän pahvin perusteella vetää kuten nykyiset, toivottavasti, reaalisointumerkeistä.
 
Wikipedia Ilmaisee asian näin :
 
No se taitaa sittenkin olle uskon asia?

Kenubasso on äänenkuljettelusääntöjen ja vapaasäestyksen fuusion hard mode jokusen sadan vuoden takaa. Ja reaalisointuja sielläkin takana luuraa.
 
Tähänkään päivään asti en tajua miten pääsin kys. lukiokurssit läpi, mutta tulipahan tehtyä :D Suosittelen kaikille, oikeasti.

Epämuusikko: Kenubasso on äänenkuljettelusääntöjen ja vapaasäestyksen fuusion hard mode jokusen sadan vuoden takaa. Ja reaalisointuja sielläkin takana luuraa.
 
Vaikka en oo koskaan konkreettisesti joutunut asian kanssa tekemisiin niin eiks oo jotain sellaista että sointu merkitään pohjasävelellä ja numerolla/numeroilla ja ne pitää osata tulkita kolmi-nelisoinnuksi?

Kovasti ihmettelen epätietoisuutta asian tiimoilta.
Mulle se on ollu kaiken perusta siirtyessä soinnutukseen ja sointuanalyysiin!

baron: Vaikka en oo koskaan konkreettisesti joutunut asian kanssa tekemisiin niin eiks oo jotain sellaista että sointu merkitään pohjasävelellä ja numerolla/numeroilla ja ne pitää osata tulkita kolmi-nelisoinnuksi?
 
Ope ne kotiläksyt vasta tulkitsi oliko sääntöjen mukaista, mitään numeroita ei useinkaan ollut, eikä yhtä ainoaa oikeaa ratkaisua. Kyllä siinä sai käyttää "luovuuttakin", vaikka puhutaan tiukoista säännöistä.
Se oli itsestä kiinni mitä koko kurssista sai irti, kyllä sen pystyi vaan kahlaamaan läpi ja monellehan se oli vaan pakkopullaa ja ymmärrettävääkin jos suuntautui esim. orkesterisoittajaksi.

EP: Ope ne kotiläksyt vasta tulkitsi oliko sääntöjen mukaista, mitään numeroita ei useinkaan ollut, eikä yhtä ainoaa oikeaa ratkaisua. Kyllä siinä sai käyttää "luovuuttakin", vaikka puhutaan tiukoista säännöistä.
 
Miten ne halutut harmoniat oli merkitty jos ei ollut numeroita? Mä tein aikanaan Wegelius-Linnalan kirjan mukaan, ja niissä tehtävissä oikeita ja hyviä ratkaisuja oli muistaakseni usein vain yksi; joskus sointujen yhdistämiselle tai äänten kaksintamiselle oli parikin vaihtoehtoa, joista toinen johti joko umpikujaan tai selkeästi huonompaan äänenkuljetukseen jossain vaiheessa. "Luovuutta" tai opettajan tulkintaa ei todellakaan tarvinnut jos teki loogisesti ja säännönmukaisesti. Sulla on ilmeisesti ollut joku toinen kirja/metodi?

Rantsu: Miten ne halutut harmoniat oli merkitty jos ei ollut numeroita? Mä tein aikanaan Wegelius-Linnalan kirjan mukaan, ja niissä tehtävissä oikeita ja hyviä ratkaisuja oli muistaakseni usein vain yksi; joskus sointujen yhdistämiselle tai äänten kaksintamiselle oli parikin vaihtoehtoa, joista toinen johti joko umpikujaan tai selkeästi huonompaan äänenkuljetukseen jossain vaiheessa. "Luovuutta" tai opettajan tulkintaa ei todellakaan tarvinnut jos teki loogisesti ja säännönmukaisesti. Sulla on ilmeisesti ollut joku toinen kirja/metodi?
 
Ei kyllä se ihan sama kirja oli, juu usein oli vain yksi kirjan mukaan paras (sitten ehkä hyvä) sehän sen kurssin idea onkin.
Silti läheskään aina ei kaikilla ollut ihan sama harmonia ja siitä keskusteltiin miksi ..mielestäni koko kurssin suola.
Äh, siis sellaisia numeroita mistä olisi tarkoitettu soittaa (reaalisointumerkkien tavoin) paitsi tietenkin kentsubasson soitossa.
Epäilen, että merkintätapaa on koskaan käytetty nuotista soittamiseen? Tästä en tosin voi olla varma, mutta se ei taida liittyä aiheeseen?

EP: Äh, siis sellaisia numeroita mistä olisi tarkoitettu soittaa (reaalisointumerkkien tavoin) paitsi tietenkin kentsubasson soitossa.
Epäilen, että merkintätapaa on koskaan käytetty nuotista soittamiseen? Tästä en tosin voi olla varma, mutta se ei taida liittyä aiheeseen?
 
http://www.aumala.com/olli/Kbasso/ohje.htm#soinnut
http://www2.siba.fi/aleatori/index.php?id=146&la=fi
 
Jotain numeroita noissa nuottinäytteissä on ja tarkoitettu ilmoittamaan mikä sointu rakennetaan!

baron: http://www.aumala.com/olli/Kbasso/ohje.htm#soinnut
http://www2.siba.fi/aleatori/index.php?id=146&la=fi
Jotain numeroita noissa nuottinäytteissä on ja tarkoitettu ilmoittamaan mikä sointu rakennetaan!
 
Kyllä ja numeroimaton nuottikin merkitsee rakennetta, en nyt muista mitä.

EP: Kyllä ja numeroimaton nuottikin merkitsee rakennetta, en nyt muista mitä.
 
Kolmisointu perusasemassa! (Priimi - terssi - kvintti)

baron: Kolmisointu perusasemassa! (Priimi - terssi - kvintti)
 
Tai siis jos eka bassonuotti on numeroimaton harjoitus aloitetaan oktaaviasemassa.
Nyt sen muistin! :)

EP: Ei kyllä se ihan sama kirja oli, juu usein oli vain yksi kirjan mukaan paras (sitten ehkä hyvä) sehän sen kurssin idea onkin.
Silti läheskään aina ei kaikilla ollut ihan sama harmonia ja siitä keskusteltiin miksi ..mielestäni koko kurssin suola.
Äh, siis sellaisia numeroita mistä olisi tarkoitettu soittaa (reaalisointumerkkien tavoin) paitsi tietenkin kentsubasson soitossa.
Epäilen, että merkintätapaa on koskaan käytetty nuo.tista soittamiseen? Tästä en tosin voi olla varma, mutta se ei taida liittyä aiheeseen?
 
Tuosta saa ainakin sen käsityksen, että kirkkomuusikot ihan harjoittelevat tuota.
 
http://www.aumala.com/olli/Kbasso/ohje.htm..

Nelisormimangusti: Tuosta saa ainakin sen käsityksen, että kirkkomuusikot ihan harjoittelevat tuota.
 
http://www.aumala.com/olli/Kbasso/ohje.htm..
 
Niin kyllähän kenraalibassoa (ahdas asettelu) voi hyödyntää vaikka pianosäestyksessä, vasenkäsi soittaa bassoäänet ja oikea soittaa soinnut.
 
Mutta ei toi juttu muuten yhtäkkiä mulle aukene?
Ehkä joku alalla oleva voisi kertoa?

EP: Ehkä joku alalla oleva voisi kertoa?
 
No mä oon käynyt sen koulun mut en kyllä oo alalla... :-D
 
EDIT: Mut avataan tuota nyt sitten lyhyesti... Eli: urkukoraaleissa ("koraalialkusoitoissa"), etenkin barokkityylisissä, on harmonisena runkona kenraalibassosatsi, jota sitten vain kuvioidaan (figuroidaan, koloroidaan) eri tavoin, eri äänissä, koraalimelodia (cantus firmus) on eri äänissä jne. Urkuimprovisaation opetuksessa tätä harjoitellaan ensin niin, että pohjana on valmis koraalikirjan 4-ääninen satsi. Eräs ongelma tässä on se, että nuottikuva on liian "valmis" tai "täysi", ja juuri tähän voi olla apuna nuottikuva, jossa on koraalimelodia, bassolinja ja kb-numeroin annettu harmonia. Eräänlainen koraali-RealBook siis - helpompi lähteä soittamaan alkusoittoa hatusta, kun ei tarvitse pelätä harmonisen ajatuksen hukkumista kun on jonkinlainen runko silmien edessä. Samoin, jos haluaa säestää virsiä käyttäen erilaisia satseja - kolmiäänistä, melodia tenorissa... Haittapuolena on tietysti se, että on sidottu soinnuttajan kirjoittamaan bassolinjaan ja harmoniaan. Noiden soinnutusten ja tuon ohjesivun tekijä ei ole alan ammattilainen, mikä hiukan näkyy.