Rummut: rumpukamat ›

Kailis: Heh heh. On katsojan silmässä tämä.
Joo. Ihmetyttää tosiaan mikä siinä teräksen työstämisessä on niin vaikeaa kun siitä on tehty ohkaisia sylintereitä iät ajat. Ammattilaiset eivät edes pidä sitä vaikeana materiaalina;
http://docplayer.fi/3816043-Ruostum … sen-muovaamisen-mahdollisuudet.html
"Ruostumaton teräs soveltuu hyvin muovattavuutta vaativiin sovelluksiin sen monimuotoisten mekaanisten ominaisuuksien ansiosta. Materiaalin hyvä lujuus-painosuhde sekä huomattava venymä ja muokkauslujittumiskyky mahdollistavat sen käytön monimutkaisten, kolmiulotteisten ja saumattomien tuotteiden valmistuksessa."
Ehkä se ei materiaalina ole vaan niin seksikäs?
 
Mun mielestä rosteri on virvelimateriaalina aika hyvän kuuloinen ja erottuu muista perinteisistä metalleista edukseen. Se on lämpimähkö, kuten kupari, mutta soinnissa on enemmän pituutta. Rosterilla on juuri sopivalla taajuudella soiva sellainen lämmin honotus, mikä hyvässä virvelirummussa on, oli se sitten puusta tai metallista valmistettu.
 
En kyllä pidä sitä ihan noin ongelmattomana materiaalina, mitä teräsvalmistajien brosyyrit antaa ymmärtää, koska teräs ja etenkin ruostumaton ei missään nimessä ole niin homogeenista tavaraa, mitä päällepäin luulisi. Kyllähän kattilavalmistajilla on tietotaitoa, mutta on sitten sitä tuotantovolyymiäkin, että voi säätää prosessin kuntoon, jotta kannet ja kattilat olisi samaa maata. Tästä voi lueskella, miten asiassa on parikin muuttujaa. Etenkin sivulla 22 ja 49 on kivoja kuvia ja kuva 2.24 karkealla tasolla kertoo, miten materiaali vaihtelee.
http://doc.utwente.nl/59542/1/Literature_review.pdf
(Näitä lukiessa tulee mieleen, että joskus parasta on vain kokeilla ja jättää teoriat sikseen.)
 
Oikea syy sille miksi tuolla menetelmällä ei virveleitä näy, on varmaan se, että hyöty siihen kokeilun ja säädön määrään nähden hitsisauman poistamiseksi yhtälöstä on varmaan sitten koettu aika pieneksi - luulisin vähintään Dunnettin sitä tavoitelleen, edes aluksi. Isot rumpuvalmistajat sitten taas ajattelevat yksikkökustannuksia, kannattavuuksia ja volyymejä, pienet pajat taas eivät voi hankkia isoja koneita tai edes teettää muotteja ja alkaa opettelemaan prosessia, jossa materiaalivaihtelut ja muuttujat ihan muovauslämpötilasta ja levyn paksuusvaihteluista lähtien voivat tehdä isoja eroja valmiissa tuotteessa.
 
Esimerkkinä vaikkapa tuo spring back ei edelleenkään ole kovin hyvin ennustettavissa. Sitä ei voida edes tehokkaasti kompensoida, jos ei ole käytettävissä tasalaatuista materiaalia. Pienissä erissä tehtäessä ei yleensä paljon voi valita, minkä valmistajan laatuja tukussa kulloinkin on. Tehtaat ja niiden teräspalvelukeskukset toimittaa lähinnä isoille toimijoille.
 
Sylinteri sentään on ehkä kuitenkin helpoimmasta päästä muotoja, mihin ilmiöllä ei ole NIIN voimakasta vaikutusta. Olen täysin varma, että syvävetämällä tai painosorvaamalla voidaan valmistaa saumaton rosterirumpu, jos tahtoa on. Räjäyttämällä se on vain vielä helpompaa ja coolimpaa. :)
 
Ja jos lähdetään sitten tekemään ihan boutique kamaa, niin pitäähän joku erikoisuus olla ja olisi kova tavoite valmistaa täydellinen saumaton runko, josta kultakorvat kuulevat keijujen helinää. Otetaan esimerkiksi joku Joyful Noise vaikka. Niissä rummuissa ne pienet jutut tekee korvin kuultavia eroja verrattuna esim. Ludarin vastaaviin malleihin. Omasta mielestäni etenkin Studio Line messinkirummut on hyvinkin haluttavia, vaikka hinnat onkin nelinumeroisia.
 
No nyt aletaan olla kovin kaukana kiinalaisista Recording Customeista jo, vai ollaanko? Rosterivirveleitähän niissäkin oli ja hintaakin oli liikaa...
 
Bullitt: Tuosta saisi ainakin jytäkän rungon virveliin: http://www.taloon.com/terasputki-sa … -14-tuumaa-355-6x8-0/LVI-0323737/dp
 
Onkos kukaan täällä muuten tehnyt itse virveliä tai muita rumpuja jostain alkujaan muuhun tarkoitukseen suunnatusta putkesta? Onkohan tuollainen millainen savotta ja miten esimerkiksi matonsyvennysten teko kotikonstein onnistuu?
 
Tuollainenkin putki on kuitenkin melko varmasti hitsattu jos se hitsisauma siis on välteltävä asia. Helpohko tapa runkoon se kuitenkin on, jos vain on riittävän iso sorvi käytössä.
 
Muistelisin täällä jonkun tehneen ainakin laakeripronssista sorvaamalla ihan kunnon virvelin (saattoi olla tosin keskipakovalettu aihio/putkilo) ja pari ruosteista teräksistä amistekelettä on joskus tullut vastaan, missä ei kyllä mattosyvennyksiä ollut ja seinämävahvuuttakin oli vielä jäljellä luokkaa sentti-pari, eli ei mitään soittopelejä vaan metallimöykkyjä. Virvelirungot eivät normaalisti ihan täyttä 14 tuumaa edes ole, eli kalvojen istuvuus kannattaa varmistaa ennen kuin päättää kummalta puolelta putkesta alkaa poistamaan materiaalia...
 
DIY-ketjussa varmaan voidaan jatkaa.