| Aihe: ingelius, fabritius, wegelius. Miksi? | 1 |
|---|
|
miksi yle klassinen kanavalla jokseenkin puolet soitettavista säveltäjistä kuuluu museaalisten ja fossiloituneiden museosäveltäjien kategoriaan jotka eivät edusta elävää konsertti-ja taidemusiikin perinnettä millään mittapuilla ja kriteereillä vaan esim. Musiikkiopiston 1. Rehtorin Martin Wegeliuksen puhdetöinään virkatyönsä ohessa säveltämät keskinkertaiset uvertyyrit, orkesterialkusoitot, kummittelevat ylen ohjelmistossa, joista maamme rajojen ulkopuolella ei ole kuullut kukaan tai mitä on sanottava amatöörisäveltäjä ernst fabritiuksen hieman onnettomalla vasemman käden rutiinilla kieli poskessa kyhätystä kepeästä konserttialkusoitosta taikka lithanderin kuluneelta vitsiltä vaikuttavasta grand duosta jota suuret ajatukset itsepintaisesyi kaihtavat ellei ole suorastaan osoitus tökeröstä säveltämisestä. Ingeliuksen huvinäytelmällinen karakteeriltaan koominen piispa henrik ja lalli ei myöskään kuulu sinfoniaorkestereiden konserttiohjelmistoon siinä missä esim. Erkki aaltosen maineikkaasta sinfoniasta on tullut suomen musiikin merkittävä ja edustuskelpoinen vientituote japaniin vaikka sitä ei täällä ole esitetty sitten vuoden 1998. Lähinnä vain pienimuotoisten perifeeristen ja sekundaaristen teostensa kautta tutuksi tulleen lauri saikkolan myöhäisromanttista tyyliä edistava traaginen sinfonia joka sai kantaesityksensä 1946 kytkeytyy aiheensa puolesta maamme kohtalonhetkiin ja on sikälikin ajankohtainen ja syvältä riipaiseva sinfoninen monumentti pateettisine molliteemoineen menetetylle viipurille ja karjalalle jota ei kuitenkaan kuule esitettävän kuten ei fougstedtin sinfonioitakaan.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | |
1700-luvun klassismia edustavan Lithanderin tai Byströmin tapaisia näpertelijöitä palvotaan radiossa liiaksi vain ajallisista ja tyylillisitä syistä johtuen, klassismin ja romantiikan ajan musiikillisia tyylipiirteitä ja ihanteita kaiholla haikaillen.
Näiden sekä Paciuksen, fabritiuksen, ingeliuksen ym. 1800-luvun säveltäjien ylentarjonta radiossa kielii sokeasta uskosta aikakauden musiikillisen muotokielen ylivertaisuuteen 1900-luvun tyylipyrkimyksiin nähden sekä suomen musiikinhistorian kultakauden oletettuun hegemoniaan, mikä näiden herrojen rajalliset kyvyt huomioon ottaen vaikuttaa melkoiselta klisheeltä, ettenkö sanoisi hiukan naiivilta ja korniltakin toiveajattelulta saada joku suomalainen säveltäjänimi ympättyä kuuluisien romantikkosäveltäjien kunnianarvoisaan seuraan takaamalla heille valtakunnallisen radiokanavan suomalla mandaatilla 1800 luvun musiikin kunniajäsenyys pyrkimällä kohottamaan tällä tavoin edes hiukan suomalaisten musiikin harrastajien ja ammattilaisten lyhyen musiikinhistoriallisen perspektiivimme synnyttämää heikkoa itsetuntoa päteä muiden sivistyskansojen rinnalla tasavertaisena kulttuurikansana, vaikka suurimmat musiikilliset urotyöt pieni kansakunta ja sen täysivaltaiset luovat henget ovatkin luoneet pääosin itsenäisyytemme aikana mutta jotka usein ovat häpeällisesti unohdettu kuten sulho rannan aikaansa edellä oleva avantgarden kärki jota edes levyfirmojemme katalogeista saati valtakunnallisen radiokanavan ohjelmistosta ei löydy tai draamallisen neron tauno pylkkäsen kansainvälisesti tunnustetut draamallisesti tiiviit pienoisoopperat kallaksen balladimainen ihmissusi muunnelma sudenmorsian tai realistisempi varjot vapaatonaalisuudessaan tai 12 sävelriviä hyödyntävä tuntematon joka on etäätynyt kauaksi pohjoismaisesta verismistä jonka pohjolan puccinina tunnettu mestari hän oli
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | |
tuntuu vaivaannuttavalta seurata jonkun toisen luokan provinssiaalisen säveltäjän musiikkia, kuten crusellin sinfonia concertantea jossa miltei joka toinen musiikillinen idea, melodinen kuvio tai rytmikuvio on joltakin tunnetulta mestarilta joko alitajuisesti tai paremminkin tietoisesti plagioitu siten että syntyy vaikutelma kuin kuunneltava teos olisi kahden eri säveltäjän yhteistyönä syntynyt luomus, mozartin ja crusellin kuulijan muistaessa vain kaikki mozartin joissakin crusellin lainaamissa teoksissaan säveltämät tarttuvat melodiset aiheet ja motiivit jotka putkahtelevat ilmoille tuon tuosta vähemmän kiinnostavan materiaalin keskeltä ja joista crusell on sitten anakronistisesti hämmentänyt oman epigonialta maistuvan polystilistisen keitoksensa hlmusiikillisesti heikomman lisänsä soppaan tuoden.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | |
turmeltumatonta klassista henkeä edustaa pasunisti kapellimestari säveltäjän ahti karjalaisen luonnonläheinen, keksinnältään tuore ja joskus humoristinenkin säveltaide, joka on valitettavasti jäänyt nykyään populaarimpien säveltäjänimien varjoon vaikkei nerokkuudessaan ja originaalisuudessaan ansaitsisi sitä unohdusta joka niin monen etevän varsinkin sodanaikaisen sukupolven suomalaisen säveltäjän kohdalle on tullut mikä ilmenee paitsi postuumeilla tekijänoikeustuloilla postuumisti tehtyjen levytysten vähäisyytenä myös ja ennen kaikkea modernismin intohimoisimpien vuosien aikana syntyneenä konserttirepertoaarin aiemmin kansoittaneiden romantikkosäveltäjien vajeena ennen nykypäivän taaksepäin katsovien uusromantikkojen tulvaa joiden teoksille on tiettynä modernismin laantumisesta johtuvana historiallisena musiikillisena aikakautena löytynyt uutta tilausta josta sävellystyyliltään muodista menneet sodanaikaisen sukupolven katkeroituneet ja erakoituneet säveltäjät eivät saaneet nauttia vaikka heidän seuraajansa ovat yhtä lailla postromanttiseen ja uusklassiseen traditioon integroituneita mutta paremmalla onnella varustettuja.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | |
olavi pesosen fuuga tekniikkaan perustuva 1. sinfonia saavutti erinomaisen menestyksen pohjoismaisilla musiikkipäivillä 1952 jossa se edusti suomea. Teoksesta on olemassa kaksikin eri kantanauhatallennetta tempoltaan hitaampi ja nopeampi nils erik fougstedtin johtamana.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
